Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ennen pärjättiin kun oli 6-9 lasta
27.03.2015 |
ja maatilan työt, aamu-iltalypsyt, pyykinpesu käsin jne? Kun nykyään tuntuu olevan monella jo yhden lapsen kanssa haasteellista, ei saa nukkua, väsyttää, vaikka kaikki elämässä on viimeisen päälle tehty helpoksi ja automatisoiduksi?
Ihan vain kunnioituksella entisajan äitejä kohtaan ihmettelen, minuakin väsyttää jo yhden lapsen kanssa :)
Kommentit (105)
Itse olen syntynyt 80-luvulla, ja vielä minäkin olen ihan neljän vanhasta saakka hoitanut pikkusisaruksia. Sisko kun oppi vähän kävelemään, niin siitä kaitsin pihalla (viisivuotiaana...) kun äiti siivosi ja kokkasi sisällä. Pari vuotta sitten sanoin perheneuvolassa, että olin hetkeksi jättänyt 9- ja 5-vuotiaat keskenään pihalle (parvekkeen ovi auki, olin kuulolla kyllä ja vähän väliä katsoin), hyvä kun eivät samantien vieneet lapsia minulta piiloon johonkin takahuoneeseen sossuja odottamaan! On kuulemma ihan liian iso vastuu vanhimmalle.
Että niin ne ajat muuttuu. Kaikin puolin. Ei vielä kolmekymmentä vuotta sitten ketään kiinnostanut, luetko lapsillesi iltasatuja tai vietkö vauvojen runopiiriin, milloin olette olleet hammaslääkärissä ja mitä harrastatte. Jos minun äidille olisi tullut joku sanomaan, että lapsi kasvaa kuule ihan kieroon jos et leiki sen kanssa nukeilla, niin korvilleen olisi saanut. Ei puhettakaan, että vanhemmat olisivat joka päivä olleet opettajan kanssa tekemisissä ties minkä myyjäisten ja kissanristiäisten tiimoilta, edes läksyjä eivät kertaakaan tarkistaneet (ja hyvä niin). Nykyään sinun lapsesi kasvatus kuuluu viranomaisille, joita on loputtomasti ja joista kaikki vaativat eri asioita (joihin kaikkiin tulee kuitenkin panostaa 120%).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkea 40 vuotta sitten:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/08/15/aino-pekkanen-pienviljelijaemanta
"Vuonna 1971 valmistuneen dokumentin pääosassa on Aino Pekkanen, 7-lapsisen perheen äiti ja pientilan emäntä. Hänen työpäivänsä ovat usein yli 17-tuntisia. Lomat tai vapaapäivät eivät Pekkasen elämäntapaan kuulu."
Maalaistalossa vielä 70 luvun lopussa serkkujeni äiti kääri kaksi pientä lastaan tiukkaan kapaloon ja törkkäsi ne heinäkasaan. Siellä ne pysyivät ja saivat katsella kun äiti teki tallitöitä aamusta. Silloin ei ollut enää koko sukua asumassa samalla tilalla niinkuin ennen oli. Sukulaisten lisäksi maalaistalossa asui piiat ja rengit ja saattoi olla jotain kiertolaisiakin.
Silloin ei kilpailtu elintasosta ja materian määrästä, eikä 6-9 lapselle tarvinut haalia hienoja kalliita harrastuksia.
Kyllä niitä entisajan äitejä väsytti ihan yhtä paljon kuin nykyajankin äitejä väsyttäisi, jos olisivat samassa tilanteessa.
Mummollani oli paljon lapsia ja karjaa, ja kyllä hän oli väsynyt ja koki sen raskaaksi.
Ihmettelen, MISTÄ tulee nämä aloittajan kaltaiset ihmiset, jotka kuvittelevat ihmisten aiemmin jaksaneen paremmin kuin nykyään? Eikö ihan normaali arkijärkikin sano, että silloin oltiin ihan samanlaisia ihmisiä kuin nykyäänkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä entisajan äitejä väsytti ihan yhtä paljon kuin nykyajankin äitejä väsyttäisi, jos olisivat samassa tilanteessa.
Mummollani oli paljon lapsia ja karjaa, ja kyllä hän oli väsynyt ja koki sen raskaaksi.
Ihmettelen, MISTÄ tulee nämä aloittajan kaltaiset ihmiset, jotka kuvittelevat ihmisten aiemmin jaksaneen paremmin kuin nykyään? Eikö ihan normaali arkijärkikin sano, että silloin oltiin ihan samanlaisia ihmisiä kuin nykyäänkin?
Kasvatusvaatimukset ovat muuttuneet rajusti. Moni sellainen asia millä entisajan vanhempi pystyi helpottamaan elämäänsä on nykyään lasun paikka.
Ne lapset myös laitettiin maatilan töihin heti kun kykenivät.
Tarvittaessa työmotivaatiota kohotettiin piiskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vaikka sillä tavalla, että niitä lapsia ei hoidettu samalla tavalla kuin nykyään. Mun äiti muisteli juuri kaikenlaisia juttuja omasta lapsuudestaan. Heillä lapsista pidettiin huolta paremmin kuin monessa muussa perheesssä, olihan heillä kotona mummo, mutta kyllä pienetkin lapset olivat ihan keskenään ulkona, ja isommat sisarukset joutuivat hyvin pieninä vastaamaan nuoremmista. Ei ollut ollenkaan tavatonta, että vaikkapa kolmevuotias ja vauva olivat keskenään tuvassa, kun vanhemmat olivat töissä. Lapsia tietenkin kuoli kaikenlaisissa onnettomuuksissa paljon enemmän kuin ennen. Jopa minun lapsuudessani 80-luvulla lapset kulkivat jo aika pieninä yksin ja ylipäätän ulkoilivat yksin.
Ja lapset olivat lapsia, ei minihallitsijoita, joiden pillin mukaan tanssahdeltiin ja heitä ei yritetty kaikin tavoin miellyttää ja välttää mielipahaa.
Kymmenvuotias osasi jo vaikka mitä, nykyään sanoitetaan 25v tunteita, kun vanhempi kielsi mustan huulipunan tokaluokalla ja kissa kakki kerran ikkunan alle. Vanhempi maksaa näistä sitten jollakin tavoin korvauksia.
Olen syntynyt 90-luvun alussa ja meitä oli kaikkiaan 9 lasta. Olen jo ihan vauvana ollut isompien sisarusteni hoidossa ja itse alkanut tosi nuorena hoitamaan nuorempia sisarukseni. Alle kouluikäisenä vahdin pienempiä sisaruksia, syötin heitä, siivosin ja juoksin äitin apuna asioita.
Kouluiässä omaa aikaa oli vielä vähemmän, sillä vastuut kasvoivat. 11-12-vuotiaana aloin ottaa isompaa vastuuta perheen ruoanlaitosta ja muistan isosiskon vastanneen pyykkihuollosta. Lukioikäisenä menin iltalukioon ja päivätöihin, mutta sen lisäksi kuskasin pienempiä sisaruksia iltapäiväkerhoon, lääkäriin ja harrastuksiin, laitoin perheen ruoat, tein pääosin ruokaostokset ja vahdin nuorempien sisarusten läksyjen tekemistä. Opiskelemaan lähteminen ja omaan kotiin muuttaminen oli valtava helpotus. Edelleen, kolmen lapsen äitinä koen aikuiselämän paljon helpommaksi kuin lapsuuden.
Pointti on tässä se, että eivät ainakaan kaikki isojen perheiden vanhemmat kanna koko vastuuta siitä isosta lapsikatraasta, vaan lapsille on sälytetty isojakin vastuita, jotka pienemmissä perheissä kuuluvat aikuille. Tietenkin myös vanhemmuuden kriteerit ovat nykyään tiukemmat. Ei minun läksyissäni kukaan auttanut, niskuroinnista sai selkäsaunan, vanhemmat eivät jääneet nukuttamaan lapsia iltaisin tai lukeneet iltasatuja jne. Ja tämä oli 90-luvulla. Joskus 40-luvulla meno ollut varmaan vielä vähemmän lapsilähtöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena usein tyhjässä vasikkakarsinassa kun vanhemmat olivat navetalla. Keskenämme olimme pikkuveljen kanssa usein ilman valvontaa.
Olen syntynyt 1971.
Eivät vanhemmat jatkuvasti lastensa kanssa tuolloin olleet, harrastuksiin ei maalla lapsia kuskannut kukaan. Kirkonkylällä kyllä pelasivat pesäpalloa jne. mutta sivukyliltä ei treeneihin lapsia kuljeteltu.
T: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei kilpailtu elintasosta ja materian määrästä, eikä 6-9 lapselle tarvinut haalia hienoja kalliita harrastuksia.
Juuri näin. Eikä vaadittu vanhemmilta täydellistä kasvattamista ilman, että kuitenkaan saa kasvattaa. Jokainen joka yrittää pysyä vaaditussa "vanhemmantasossa" uupuu, jos tulee minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Koko ajan pitäisi olla virittynyt kuin viulunkieli ja siihen ei vaan enää mahdu takapakkeja.
Ja takapakkeja tulee. Silloin masennutaan ja syödään lääkkeitä. On pakko pysyä vireessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan kermaperseet ei kestä enää mitään. Lähes kaikkia ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena usein tyhjässä vasikkakarsinassa kun vanhemmat olivat navetalla. Keskenämme olimme pikkuveljen kanssa usein ilman valvontaa.
Olen syntynyt 1971.
Eivät vanhemmat jatkuvasti lastensa kanssa tuolloin olleet, harrastuksiin ei maalla lapsia kuskannut kukaan. Kirkonkylällä kyllä pelasivat pesäpalloa jne. mutta sivukyliltä ei treeneihin lapsia kuljeteltu.
T: nimim. Assburger
Tähän voisi lisätä, että äitini ei oikein aina jaksanutkaan, hän kärsi masennuksesta, kun olin pieni. Suurin syy varmasti oli yksinäisyys, hänen sukunsa jäi kauas, puhelinta meillä vielä ei ollut ja autot olivat huonoja. Myöhemmin puhelin ja parantuneet matkustusmahdollisuudet toivat sukulaiset taas lähemmäksi. Myös käsittelemättömät lapsuustraumat painoivat.
Äitini kuitenkin opetti minut lukemaan, kun olin 5-vuotias.
T: nimim. Assburger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin lapsilla ei ollut mitään ihmisoikeuksia. Äitini (nyt 70+) pesi kotonaan lattioita jo tyyliin 5-vuotiaana. Ihan hirveää. Lapsia tehtiin työvoimaksi, kuritettiin, laiminlyötiin, jne. Olen itse asiassa aika vihainen isovanhemmilleni tästä asiasta. Aina on pitänyt vanhempia ihmisiä kunnioittaa, samalla kun lapsia on kohdeltu todella huonosti. Häpeällistä!
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin lapsilla ei ollut mitään ihmisoikeuksia. Äitini (nyt 70+) pesi kotonaan lattioita jo tyyliin 5-vuotiaana. Ihan hirveää. Lapsia tehtiin työvoimaksi, kuritettiin, laiminlyötiin, jne. Olen itse asiassa aika vihainen isovanhemmilleni tästä asiasta. Aina on pitänyt vanhempia ihmisiä kunnioittaa, samalla kun lapsia on kohdeltu todella huonosti. Häpeällistä!
Nykyään lapsilla on ihan liikaa oikeuksia. Tarhassa eivät käytännössä edes voi ottaa lasta kädestä kiinni, koska siitä seuraa hirveä byrokratia jos lasta on "fyysisesti rajoitettu".
Pärjättiin kun ne lapset teki töitä, mitä enempi lapsia sen enemmän työntekijöitä tilalla.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli koko suku auttamassa
Ei ollut läheskään aina. Iso perhe muutti maalta tehdaspaikkakunnalle tosi alkeellisiin asuinkasarmeihin. Suku oli satojen kilometrien päässä. Itse ja omat koulukaverini olivat näitä lapsia, joiden asuinmukavuus oli minimaalista.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli koko suku auttamassa
Huomioi että niillä sukulaisillakin on lapsilauma, ei auttajia seinä revitty jos sellaisia oli.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena usein tyhjässä vasikkakarsinassa kun vanhemmat olivat navetalla. Keskenämme olimme pikkuveljen kanssa usein ilman valvontaa.
Olen syntynyt 1971.
Eivät vanhemmat jatkuvasti lastensa kanssa tuolloin olleet, harrastuksiin ei maalla lapsia kuskannut kukaan. Kirkonkylällä kyllä pelasivat pesäpalloa jne. mutta sivukyliltä ei treeneihin lapsia kuljeteltu.
T: nimim. Assburger
70-luvulla lapsia ei ollut kuin 1-2 keskimäärin, ei 6-9...
Ennen elämä oli koko ajan ihan perseestä ja 40-vuotiaat näyttivät 60-vuotiailta.