Kuinka ennen pärjättiin kun oli 6-9 lasta
ja maatilan työt, aamu-iltalypsyt, pyykinpesu käsin jne? Kun nykyään tuntuu olevan monella jo yhden lapsen kanssa haasteellista, ei saa nukkua, väsyttää, vaikka kaikki elämässä on viimeisen päälle tehty helpoksi ja automatisoiduksi?
Ihan vain kunnioituksella entisajan äitejä kohtaan ihmettelen, minuakin väsyttää jo yhden lapsen kanssa :)
Kommentit (105)
Nykyään lastensuojelu puuttuu asioihin, joten isoja perheitä ei voi olla, kun lapsia ei esimerkiksi saa jättää nykyään hetkeäkään yksin. Vanhemmuuden vaatimukset ovat koventuneet ja osittain menneet mahdottomiksi toteuttaa, jos lapsia on useampia.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli koko suku auttamassa
Ei aina ollut. Paljonhan noita pientiloja nousi keskelle ei mitään sotavuosien jälkeen ja lapsia oli se 6-10. Ihmiset vain jaksoivat, kun oli pakko ja lapset alkoivat autella heti kun vain kykenivät. Ei riidelty ruutuajasta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lastensuojelu puuttuu asioihin, joten isoja perheitä ei voi olla, kun lapsia ei esimerkiksi saa jättää nykyään hetkeäkään yksin. Vanhemmuuden vaatimukset ovat koventuneet ja osittain menneet mahdottomiksi toteuttaa, jos lapsia on useampia.
Tämäkin on valetta.
Naiset oli kotiäitejä ennen. Ei tehty ulkomaanmatkoja eiks ollut merkkivaatteita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kuoli paljon kotitapaturmissa, söivät jotain myrkyllistä, hukkuivat sadevesiämpäriin tai pihaojaan jne.
Erityisesti isosiskot olivat aikuisen vastuussa. Kodeissa asui usein 1-2 isovanhempaa ja pienessäkin talossa saattoi olla piika tai nuorempi, nk. pikkupiika. Myös huutomaislapsia käytettiin työvoimana.
Tää on urbaanilegenda, jonka joku tutkija todisti vääräksi. Lapsi ei kuollut tapaturmissa suhteessa enempää kuin nytkään ns. normaalioloissa. Huutolaislapsia ei ole ollut lähes 100 vuoteen eikä heitä käytetty työvoimana enempää kuin omiakaan lapsia.
Lapsia kuoli sairauksiin ja tauteihin. Nykylapsia putoilee kaivoihin, vaikka äidit ovat vieressä.
Vielä 70 luvulla lapsia kuoli tapaturmaisesti hirveät määrät. Itseltänikin kuoli kaveri auton alle, toinen hukkui uimarannalla, naamoja tikattiin ja käsiä ja jalkoja paketoitiin
Lapsikuolleisuus oli suurta, muttta riitti kun 9 lapsen katraasta 1-3 selvisi aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsikuolleisuus oli suurta, muttta riitti kun 9 lapsen katraasta 1-3 selvisi aikuiseksi.
Lapsikuolleisuutta nostivat myöskin erilaiset tarttuvat sairaudet. Vielä sotien jälkeen lapsikuolleisuusluvut olivat korkealla aivan tästä syystä.
Kyllä alakouluikäiset lapset joutuvat nykyisin olemaan paljon enemmän yksin kuin kymmeniä vuosia sitten. Kännykkä on monelle ainoa seuralainen, talvella on sentään koulua.
Syy tähän on vanhempien valinnoissa: aikuiset luovat uraa, tekevät ylipitkiä työpäiviä ja harrastavat sen lisäksi. Aikaa menee myös Instagram- ja muihin päivityksiin, kun pitää ehtiä todistella muillekin, että elämä on kiiltokuvaelämää.
Säälin enemmän monia nykyajan kuin menneiden vuosikymmenien lapsia. Nyt on kaikki mahdollinen materia käden ulottuvilla mutta henkisesti on tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli vaatimatonta, ei ollut niin paljon kaikkea mitä "olisi pitänyt" olla ja tehdä. Tehtiin se mikä oli välttämätöntä; kotityöt, navettahommat, lastenhoito. Ei tarvinnut sisustaa kotia ja hoitaa puutarhaa, johon oli malli otettu puutarha- ja sisustuslehdistä. Ei tarvinnut yrittää näyttää hyvältä ja seksikkäältä, kunhan kävi saunassa ja kampasi hiukset. Lapsia ei tarvinnut niin hirveästi kasvattaa ja treenata itsevarmoiksi pärjääjiksi, fiksuiksi kympin oppilaiksi. Lapset hoituivat siinä kaiken tohinan ohessa, isommat hoitivat pienempiä, mummot katsoivat pienten perään, kun asuivat lähellä, ehkä samassa taloudessa. Lapset kulkivat ja olivat myös paljon itsekseen.
Ei tarvinnut ehtiä salille ja jumppaan ja lenkille, töitä tehdessä tuli riittävästi liikuntaa. Seksileikit olivat siinä kun lauantai-iltana saunan jälkeen purettiin viikon paineet. Ei ollut aikaa vievää telkkaria tai nettiä, vapaa-aikana kyläiltiin ja samalla kudotti
Ainakin ihmisten fokus on siirtynyt aivan mielettömän paljon omaan itseen ja oman navan kaiveluun. Omaa ulkonäköä ihmetellään ja säädetään aivan julmetusti ja keksitään ongelmia sinne missä niitä ei ole. Seksualisuutta vatuloidaan ja vatkataan ihan tappiin asti ja yritetään sillä saralla saada kaikki elämän osa-alueiden tarpeet täytettyä. Jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden näköala on olematon.
Ja sitten ollaan ahdistuneita kokoajan eikä ole mitään suhteellisuuden tajua asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kuoli paljon kotitapaturmissa, söivät jotain myrkyllistä, hukkuivat sadevesiämpäriin tai pihaojaan jne.
Erityisesti isosiskot olivat aikuisen vastuussa. Kodeissa asui usein 1-2 isovanhempaa ja pienessäkin talossa saattoi olla piika tai nuorempi, nk. pikkupiika. Myös huutomaislapsia käytettiin työvoimana.
Tää on urbaanilegenda, jonka joku tutkija todisti vääräksi. Lapsi ei kuollut tapaturmissa suhteessa enempää kuin nytkään ns. normaalioloissa. Huutolaislapsia ei ole ollut lähes 100 vuoteen eikä heitä käytetty työvoimana enempää kuin omiakaan lapsia.
Lapsia kuoli sairauksiin ja tauteihin. Nykylapsia putoilee kaivoihin, vaikka äidit ovat vieressä.
Tämähän on puhdasta pötyä. Tapaturmakuolleisuus lapsilla oli vielä 50-luvulla yli 10-kertainen nykyiseen verrattuna. Miksi muuta
Huutolaisuus kiellettiin varhain, mutta paremman puutteessa käytäntöä jatkettiin paikoin 30- luvulle saakka. Johonkihan oli elatuksen tarpeessa olevat työnnettävä.
Lapsia käytettiin kyllä työvoimana, osin maaseudulla käytetään vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset oli kotiäitejä ennen. Ei tehty ulkomaanmatkoja eiks ollut merkkivaatteita
Maataloustöitä taisi aika moni nainen tehdä, työaika klo 5-22 joka päivä.
Lapsia syntyi liikaa, koska koulutustaso varsinkin naisilla alhainen, taloudellinen riippuvuus miehestä, ei ollut ehkäisyvälineitä, uskonto vaikutti liikaa, jne. Kaikkea kuraa.
Vanhemmat lapset jo sitten huolehti nuoremmista ja navetassa laitettiin vasikka karsinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kuoli paljon kotitapaturmissa, söivät jotain myrkyllistä, hukkuivat sadevesiämpäriin tai pihaojaan jne.
Erityisesti isosiskot olivat aikuisen vastuussa. Kodeissa asui usein 1-2 isovanhempaa ja pienessäkin talossa saattoi olla piika tai nuorempi, nk. pikkupiika. Myös huutomaislapsia käytettiin työvoimana.
Tää on urbaanilegenda, jonka joku tutkija todisti vääräksi. Lapsi ei kuollut tapaturmissa suhteessa enempää kuin nytkään ns. normaalioloissa. Huutolaislapsia ei ole ollut lähes 100 vuoteen eikä heitä käytetty työvoimana enempää kuin omiakaan lapsia.
Lapsia kuoli sairauksiin ja tauteihin. Nykylapsia putoilee kaivoihin, vaikka äidit ovat vieressä.
Vielä 70 luvulla lapsia kuoli tapaturmaisesti hirveät määrät. Itseltänikin kuoli kaveri auton alle, toinen hukku
Tämähän on valitettavasti totta tänäkin päivänä, varsinkin iltapäivälehtien otsikoiden mukaan. Esim. sähköskuutit ja trampoliinit ovat lisäksi räjähdysmäisesti lisänneet tikkaus- ja kipsaustarvetta ja aivovammojen syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat lapset jo sitten huolehti nuoremmista ja navetassa laitettiin vasikka karsinaan.
Mihin muualle vasikka olisi voitu laittaa kuin karsinaan? 🤔
Lapset hoitivat toinen toisiaan ja hyvin pienestä alkaen saivat itsenäistyä ja samalla oppivatkin paljon asioita. Ei ollut tällaista lumihiutalekulttuurua, missä vanhemmat ovat polvillaan ihastelemassa ja palvomassa lapsen jokaista vingahdusta. Uskon, että omatoimisuus ja vastuu pienestä alkaen on paljon kehittävämpää, kuin tämä nykyinen vanhemmuus, missä liikaa tehdään lapsen eteen. Tietenkään ei ole ihan mustavalkoinen totuus, moni asia voi olla nykyisin parempi, mutta noin yleisesti ottaen.
Kun ammoin opittiin tekemään pienestä pitäen töitä, niin se meni sitten aikuisenakin enemmän rutiinilla. Siihen oli tottunut ja se oli myös pakko.
Hyvää tällainen elämä ei kuitenkaan välttämättä ollut, kuten on jo käynyt ilmi.
Erityisesti naiset tekivät todella raskasta ja pitkää päivää: vedenkanto, navetta, ruoanvalmistus, siivous, lastenhoito, kasvimaa, vieraiden kestitys ja pellolta palaavan isännän passaus.
Ei siinä paljoa jäänyt aikaa ja voimia itsestä huolehtimiseen tai omiin harrastuksiin. Oma mummoni kun rakasti lukea niin hän sitten nipisti jo muutenkin vähistä yöunistaan hiukan omaa aikaa. Ja sairastui dementiaan jo varhaisella iällä.
Minä olen 9-henkisestä perheestä, lapsia 7.
Emme ole missään lahkossa tai uskossa, ihan tavallinen ateisitiperhe.
Meiltä ei koskaan puuttunut mitään. Ei vaatteita, äiti ompeli paljon itse, ja kehuja tuli miten kauniisti oltiin puettu. Ruokaa oli aina riittävästi pöydässä. Meillä ei ollut alkoholi kuvassa ollenkaan joten siihen ei rahaa mennyt eikä ongelmia perheessä tuottanut.
Harrastuksia oli, mm. minä ja yksi sisko suurina heppafaneina kävimme ratsastamassa ja muutamana kesänä 10 päivän ratsatusleirillä. Yksi veli harrasti urheilua ja suunnistusta, kuka mitäkin.
Isä rakensi talon hieman ennen minun syntymääni joten tilaa oli. Suuri piha hedelmäpuineen ja marjapensaineen.
Äiti oli kotiäiti, isä kunnan leivissä. Ei kai me rikkaita oltu mutta todellakaan mistään mitä tarvittiin ei puutetta ollut. Tosin emme juoneet limsaa ja syöneet karkkia ja sipsiä ja hampurilaisia ja mitä niitä nyt onkaan kuin harvoin. Ensimmäiset ranskanperunat söin 16-vuotiaana. Eikä niitä kaivattu. Kivaa oli kun niitä saatiiin, mutta ei vaadittu kuten leipää.
En vieläkään tykkää makeasta mutta sipsiä saatan vähän syödä. Limsoja en ollenkaan.
Nyt omillani sinkkuhuushollissa olen toteuttanut taloudellista elämäntapaa ja saan rahaa säästöön. En pihistele mistään tarpeellisesta, tarpeetonta en osta, ja kun ostan jotain maksan minelelläni laadusta.
Paheeni on kirjat joita tulee ostettua. Elämäni on hyvää ja nautin siitä.
Omaa perhettä ja lapsia en halua joten elän juuri niinkuin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Minun sukuni on siinä mielessä luuserisukua, että heistä kukaan ei ole jaksanut jatkuvaa raskasta työtä, aliravitsemusta, sotaa, sotavammoja, vuoden välein syntyneitä lapsia, anemiaa, köyhyyttä ja huolta. Eivät minun sukuni naiset ole olleet mitään punaposkisia, onnellisia emäntiä ja miehet reippaita ja suoraselkäisiä isänmaan toivoja. He ovat olleet nääntyneitä, äkkipikaisia, väkivaltaisia, viinaan ja hotapulveriin meneviä, huolen ja toivottomuuden täyttämiä ihmisiä. Lapsia on pyöräytetty letistä ja niskavilloista milloin mistäkin syystä, kun ei olla jaksettu. Jokaisen perheen lapsilla on vammoja, jotka on syntyneet siitä että on annettu jo pienille lapsille käteen kirvestä ja puukkoa, että teehän oma osasi, ja lasten välillä on ollut aikuisenakin paljon kaunaa siitä, että kun isommat ovat käytännössä kasvattaneet ja hoitaneet ne pienemmät, niin ne kasvatuskeinot on olleet sitten sen mukaisia.
Viimeksi edesmenneen sukulaisen
Näin se on ollut monessa suvussa. Mutta harvemmin tota myönnetään tai tosta puhutaan.
Äitini perheessä vanhin tytär oli mukana navetassa kaks vuotiaana niin sai pahoja palovammoja kun keitinvedet kaatu vanhingossa päälle.
Lähetettiin sitten parempi osasten sukulaisten luo suurkaupunkiin. Tuli lapsia vuoden välein. Ei ole selvinnyt miksi just hänet lähettivät. Katkera tästä loppuelämänsä.
Iltatähteä olivat isoveljet maitokärryssä työnnelleet ojaan kun oli lellitty.
Isä, vaarini, sodassa hermonsa menettänyt viinamäen mies joka pahoinpiteli tilan eläimiä ja mummoani. Mutta ei lapsiaan kuulemma.
Mikä on motiivisi levittää väärää tietoa? Faktaa on, että lasten tapaturmakuolleisuus oli menneinä vuosikymmeninä ihan todella paljon suurempi kuin nykyään.