Miksi jotkut ihmiset kertovat raskaudesta vasta tosi myöhään?

en /emme miehen kanssa halunneet puhua liian aikaisin siltä varalta että jos kuitenkin sattuisi jotain, niin alkuraskauden menetystä olisi tuntunut jotenkin kurjalta selitellä ja surra sitten kaikkien puolituttujenkin kanssa.



Tämä siksi, että ystävä/tuttava piirissä useita tosi surullisia juttuja,lapsettomuutta jne. Jotenkin halusi olla "varmempi".

Ainahan jotain voisi sattua missä vaiheessa vain, kuitenkin se alkuraskaus tuntui epävarmemmalta.

Mä kuulun just niihin, jotka ei kerro läheisillekään kovin aikaisin odotuksesta. En vaan osaa. Syynä voi olla sekin, että mulla on aiemmin ollut keskenmeno vkolla 12. Kai jotenkin ajattelen, että hiljaa hyvä tulee.



Tiedän, että esim siskoni on näreissään, etten viimeksi kertonut hänelle aiemmin. Hän oli silloin masentunut ja valitteli aina puhelimessa omia murheitaan ja jaksamattomuuttaan. Jotenkin en osannut täräyttää mihinkään kohtaan meidän ilouutistamme.



Mua ei haittaa, vaikka kaverit ja sukulaiset kertoo mulle heti raskaudestaan. Silti en osaa ajatella, että mun pitäs toimia samalla tavalla. Ajattelen, että kukin kertoo, kun siltä tuntuu.

kun puhutaan muista asioista ja asiaa on paljon.

eli jos ei nähdä, niin mitä sitä kertomaankaan :D



kuuluu vissiin peruspiruiluluonteeseen. töissä kerron kun oli työnkuvan vuoksi pakko, mutta isäni puoli suvusta ei esim, tiedä vieläkään, vaikka lapsi syntyy seuraavan 2 viikoon sisällä.



naimisiinkin mentiin niin, että vain muutama ihminen tiesi. mä vaan en jaksa kun muut hössöttää ympärillä :)



ei siis millään pahalla ketään kohtaan.

Ei vain huvittanut. En edes osannut/uskaltanut iloita koko raskaudesta, olin vain niin onnellinen että odotus päättyi ja vieläpä hyvin. Luulen että ajattelin minäkin että hiljaa hyvä tulee, kun edellinen oli kohtukuolema raskauden puolen välin jälkeen.

Minä toivoin etten olisi kovin monelle kertonut kun toinen lapsemme syntyi kuolleena rv33. Oli tosi kiva sitten vastailla kun kaukaisemmat kaverit kyselivät "koskas sen pitikään syntyä?" että syntyi jo mutta hautaan laitettiin.



Seuraavasta vauvasta kerron vasta sitten kun se on elävänä syntynyt. Paitsi läheisimmille tietysti voi kertoa aiemmin, siis sellaisille joita jatkuvasti näkee.

Nyt raskausviikkoja melkein 20 ja nyt olen käynyt asiasta puhumaan. Vanhempani saivat viikko sitten tietää, veljeni tänään, töissäkin ihan äskettäin julkistin asian, vaikka kaikki sen jo näkivät ja tiesivät.



Yksille kavereille ollaan menossa ensi viikolla kylää ja en ole puhunut asiasta puhelimessa, vaikka tiedän, että kaverini ihmettelee.



Mun on hankala yleensäkin pusua omista asioistani. En vaan osaa taräyttää, että olen sitten raskaana. Ja keskenmenoa myös pelkään paljon.

Keskeytynyt km todettiin viimeksi rv 10 ja olin tosi tyytyväinen, että miehen lisäksi kukaan ei raskaudesta vielä tiennyt.



Meilläkään ei anoppi tai miehen veli vielä tiedä. Anoppi on huomenna tulossa kylään ja asia on pakko ottaa puheeksi, kun ei enää piilottelu onnistu.

enkä ole siitä vieläkään anopille mitään sanonut vaikka olen rv 22. Jokaisen oma asia milloin kertoo vai kertooko ollenkaan. En kaipaa puolituttujen sääliä jos raskaus päättyykin kohtukuolemaan.

Mulla on viisi lasta, ja yhtäkään raskautta en kertonut kenellekään ennen 20. viikkoa, kaksi viimeistä vasta 35. viikon jälkeen. Silloinkaan ei moni ollut vielä huomannut raskautta. En mä nähnyt mitään syytä kertoa, että odotan.

ja suuttuivat aika tavalla. Edellisestä kerroin 2 kk ennen lapsen syntymää ja se oli kai ihan ok kun ei tullut samanlaista reaktiota.



Meilläkin on menetys takana mutta eivät sitä tiedä.

1) pelko et se menee sittenkin pieleen



2) en vain tiedä miten sanoa,odotan mieluummin et multa kysytään... en vaan saa suusta lausetta "Mä oon raskaana"?!

tiedetään jo toisten vauvan yrityksestä. Miksi ihmeessä ei tiedettäisi - tokihan nyt parhaimpien ystävien kanssa haluaa jakaa elämänsä tärkeät asia.



Ettekö te puhu ystävienne kanssa mitään muitakaan syvempiä asioita?

ja kerron lasketun ajan vain kuukauden tarkkuudella.

ja ehkäisyn käytöstä. Olemme kunnioittaneet jokaisen yksityisyyttä. Joku kertoo aiemmin, joku myöhemmin.

Ei todellakaan vaadi, vaan kaikki haluavat kertoa omasta vapaasta tahdostaan. Elämme mukana toistemme iloissa ja suruissa.



16

ole sama kuin tiedottaa omasta seksielämästä kaveriporukalle. En halaistua sanaa ole jutellut siitä, mitä ja miten vietämme kahdenkeskeistä intiimiä aikaa mieheni kanssa, mutta kyllä minusta lapsen saaminen on niin luonnollinen toive ja aihe, että läheisten kanssa siitä voi puhua.



Minusta on myös parempi kertoa, että olen tosi väsynyt ja saatan perua menoja miten sattuu, koska olen raskaana kuin että vain soittaisin, että sorry, en nyt viitsikään tavata, vaikka oltiin jo sellaisesta sovittu. Mutta kukin tyylillään.

Olen jutellut parhaan ystäväni kanssa mm. haluista ja haluttomuudesta, seksin "tekniikasta" jne.

Todennäköisesti juttelen asiasta paljon enemmän naisystävien kanssa kuin mieheni. Jos minulla olisi ollut surua, toivoisin etenkin saavani juuri ystävieni tukea. Niin yritän itsekin auttaa heitä kun on vaikeaa. Eikö teillä "salailevat" ole läheisiä ystäviä?

Kyllä tosi ystävän kanssa osaa ja HALUAA puhua kaikesta. Omituista, jos olisi aiheita joista ei voisi ystävän kanssa puhua. Puolitutut jne. on sitten asia aivan erikseen. Heidän kanssaan puheenaiheet on rajatumpia. Onneksi on muutama sydänystävä, joiden kanssa ei tarvitse miettiä mitä voi sanoa ja mitä ei.

En tajua näitä ihmisiä joiden puoliso on paras ystävä. Miehet saattaa vaihtua, vaikka toivon ettei niin käy, mutta ystävyys on ikuista. Nainen ja mies ei muutenkaan voi jakaa samaa kuin kaksi naista keskenään. Esimerkiksi kokemus raskaudesta.