Mitä lapsi oppii päiväkodissa, jota kotihoidossa ei muka opi?

jossa väitettiin, että vain päiväkodissa tapaa moku-lapsia. Hölmö väitehän se oli.

ovat oppineet sosiaalisia taitoja ja ryhmässä pärjäämistä ja puolensa pitämistä.

Noita taitoja olivat kyllä oppineet kerhossakin ennen päiväkotiin menemistä, mutta päiväkodissa ko. taidot ovat kehittyneet hurjan paljon.

Varsinkin meidän kiltille esikoiselle on hyväksi se että on oppinut pitämään puolensa. Nuorempi lapsi osasi kyllä pitää puolensa jo aikaisemminkin, ihan luonnostaan.

Kotona vanhemmat kirovat harvakseltaa mutta koskaan lapset eivät ole kironneet.

Päiväkodissa ½v ja kielenkäyttö ihan kamalaa. Rauhallisista leikeistäkään ei tule mitään kuten ennen. Päiväkodissa riehutaan, hälistään ja kirotaan.

Ja siellä sitten säilön lapsiani :(

olemaan agressiivinen, ahdistumaan, tuntemaan hylkäystä



silti lapseni on päiväkodissa

kyllähän kotonakin oppii sosiaalisia taitoja, ja ryhmässä työskentelyä, etenkin jos perheessä muitakin lapsia.



Meillä 4 lasta, joista 1 päiväkodissa, esikoulussa.

1 koululainen, ja 1 vauva, sekä 1 leikki-ikäinen, joka voisi päiväkodissa olla, jos katsoisimme sen hyväksi ratkaisuksi.



Meille päiväkodin työntekijät toitottavat, että "lapsi ei opi kaikkia taitoja ellei ole päiväkodissa".

Kappas, itse olen ollut kouluikään asti kotihoidossa, ja kyllä oppinut ihan ajallaan kaikki taidot ja temput ;)

Saksia oppii käyttämään kotonakin, askartelemaan ja leikkimään.

En ymmärrä miksi aina ylistetään päiväkodin paremmuutta versus kotihoito.

Opitaan tulemaan toimeen erilaisten aikuisten kanssa. Päiväkodissa lapsi tapaa useita aikuisia, joiden ohjeita ja toimintatapoja lapsi joutuu opettelemaan ja noudattamaan. Kun tähän oppii jo nuorena, se helpottaa suunnattomasti koulussa. Että kaikki maailman aikuiset eivät toimi ja ajattele ja puhu kuten oma äiti tai isä.

lapsi tosiaan oppii päiväkodissa jotenkin enemmän juttuja kun kotihoidossa.



No, eipä tuo menny ihan niin. Toki oppi kaikki syömiset, pukemiset ja ilman vaippaa olemiset ja käytöstavat hyvin ja nopeasti. Esikoinen meni siis 1v päiväkotiin, nyt jo eskarilainen.



Mutta niin oppi kotihoidossa olevat pienemmät sisaruksetkin nyt, kun he ovat olleet pelkästään kotona.. Kyllä lapset oppii ilman suurta ryhmääkin sosiaaliseksi, kuivaksi, omatoimiseksi jne.

- toisten huomioiminen

- vuoron odottaminen

- pienemmistä huolehtiminen, 2,5 v tyttömme hoitaa ryhmän pienimpiä suurella hellyydellä

- lauluja, loruja, leikkejä

- luottamus useampaan aikuiseen, päiväkodin omat hoitajat ovat tytöllemme merkityksellisiä aikuisia, puhuu heistä kotona paljon ja ihailee heitä

- pottailu ja pönttöily edistyi nopeasti mallioppimisen myötä

- pukeminen mallioppimisen myötä



Nämä siis mun hlökoht mielipiteet. Meidän perheessä päiväkoti on ollut kaikin puolin hyvä kokemus, niin vanhemmille kuin lapsellekin.



Eri mieltä saa olla.

Lapsi oppii jakamaan tavaroita, sosiaaliseksi, huomaa ettei maailma pyöri ainoastaan hänen ympärillä, oivia askartelu juttuja, ihania satuja ja runoja sekä lauluja. Oppii ottamaan toiset huomioon, oppii keskustelemaan ja olemaan myös toisten aikuisten kanssa kun vain oman äidin ja isän, oppii esiintymään.

EI OPI KIROILEMAAN

En tiedä yhtäkään kotia jossa olisi säännöllistä askartelutoimintaa ja pätevää ohjausta tekemisiin. Lisäksi päiväkodeissa piirretään paljon.



Opitaan ryhmässä olemista ja oman vuoron odottamista ja joustavuutta. Opitaan hyväksymään erilaisuutta, tutustutaan eri kulttuuritaustasta tuleviin lapsiin.



Lasteni päiväkodissa oli lapsia joiden vanhemmat tai toinen vanhemmista oli vietnamilainen, kiinalainen, nigerialainen. venäläinen.



Lapset leikkivät kaikkien kanssa ja pienet ei kummeksu erivärisiä ihmisiä vaan suhtautuvat heihin luontevasti.



Saimme nigerialaiset ystävät päiväkodin kautta.

sitä isommalle ryhmätaidot ja uudet aikuiset ovat ehkä tarpeen. Niitä tosin oppii myös kerhossa ja harrastuksissa.



Monet ainoat lapset ovat muuten paljon sosiaalisempia ja osaavat jakaa tavaroitaan ja odottaa vuoroaan paremmin kuin sisarusten kanssa kasvaneet. He eivät ole joutuneet kynsin hampain puolustamaan paikkaansa vaan ovat saaneet opetella näitä asioita aikuisten kanssa ilman tunnekuohuja.

avoimissa päiväkodeissa, leikkipuistoissa ja kerhoissa piirtämässä ja askartelemassa. Meidän 4-vuotias meni päiväkotiin ja siellä totesivat, että on piirtämisessä ja saksien käytössä 6-vuotiaan tasolla, koko ryhmänssä paras...



Omaa vuoroa pitää tietenkin odottaa myös kotona, eikä mikään estä tutustumasta muihin ihmisiin myös kotoa käsin.



Ja rasismi ja ei-rasismi tulee kyllä kotoa, ei sitä yhteiskunnan palvelut voi opettaa tai poistaa.

toinen on 2 vuotta ja toinen 9kk. Tämä kaksivuotias ei ole ollut missään kerhossa tai hoidossa. Silti osaa hirveästi lauluja, loruja, pukee kaikki vaatteet itsenäisesti, on ollut kuiva jo vuoden. Veljen syntymän jälkeen oppinut odottamista ja omaa vuoroa ja auttamista ym ym. Piirtää joka päivä. Askarrellaan kaikkea kauteen liittyvää. Viimeks eilen laitettiin raeruoho kasvamaan ja huomenna tehdään virpomavitsoja. En koe, että lapseni jää mistään paitsi kun ei ole päiväkodissa.

ja minulta jäi oppimatta suuren lapsiryhmän hälyssä pärjääminen. Jo lapsena muut lapset vaikuttivat mölyisiltä ja ylivilkkailta, joten pelkäsin heitä. Kerhossa kävin, mutta siellä istuttiin rauhassa paikallaan, askarreltiin ja laulettiin. En vieläkään siedä olla kovin kauaa hälyisissä paikoissa. Lapsilaumojen keskellä tai baarissa.

Ei se päiväkoti muokkaa jokaisesta lapsesta samanlaista. Jotkut sopeutuu paremmin, jotkut huonommin. Jotkut kärsii aina siitä melusta, vaikak kuinka pienenä sen keskelle joutuisivat.

ja minulta jäi oppimatta suuren lapsiryhmän hälyssä pärjääminen. Jo lapsena muut lapset vaikuttivat mölyisiltä ja ylivilkkailta, joten pelkäsin heitä. Kerhossa kävin, mutta siellä istuttiin rauhassa paikallaan, askarreltiin ja laulettiin. En vieläkään siedä olla kovin kauaa hälyisissä paikoissa. Lapsilaumojen keskellä tai baarissa.

Kirjoitusvirhe paholainen, anteeksi! :)



T:15

Huonoa: kiroilemaan, ja muitakin huonoja tapoja

niin lapsi oppii tulemaan toimeen muiden kanssa ja vuoron odottamista ja erilaisten aikuisten kanssa olemista.

Tärkeintä minusta on kuitenkin, että lapsi oppii suvaitsevaisuutta ja pääsee leikkimään erilaisten lasten kanssa. Päiväkodissa opitaan hyviä tapoja ja ketään ei saa kiusata tai nimitellä! Lapseni ryhmässä ja päiväkodissa on maahanmuuttajalapsia ja erityislapsia ja lapseni suhtautuu heihin tosi luontevasti ja tykkää kovasti varsinkin ryhmänsä maahanmuuttajapojista :-)

että ainakin todella reipas ja rohkea, ujompien mielestä ehkä jopa päällekäyvä, lapsi oppii myös sellaisia sosiaalisia taitoja, että joutuu vähän tunnustelemaan, kenen kanssa voi leikkiä ja millä ehdoilla. Meillä on kauhea päällepäsmäri, joka on nyt joutunut opettelemaan, miten leikeistä neuvotellaan muiden kanssa, ei määräillä.



Lisäksi esikoisen kanssa on vaikea tietää, mitä minkäkin ikäisen pitäisi jo vähän kyetä tekemään. Tämän huomasin oman lapsen kanssa, kun aloitti hoidossa ja samaa olen miettinyt kaverin lapsen kohdalla. Kohteli lastaan kuin vauvaa ja samalla ihmetteli, että tämä kehittyy niin hitaasti. Lapsi aloitti sitten 3 v. hoidossa ja on tosi lyhyessä ajassa muuttunut tosi paljon omatoimisemmaksi ja reippaammaksi. Ei varmasti mitään haittaa lapselle siitä, että saa olla pitkään "vauva" (vaipat, söi tuttia, syötettiin, ei itse kiivennyt rattaisiin jne.), mutta vielä tuosta hieman vanhemmalle alkaa olla jo merkitystä siinäkin, että osaa samat asiat kuin ikäisensä noin suunnilleen.



Minä en muuten pienenä päässyt päiväkotiin, vaan olin kotihoidossa ja puistossa. Eikä muistoni siitä ole mitenkään mukavat. Olen omalle lapselle kertonut, että jos olisin lapsena tiennyt, mikä päiväkoti on, olisin sinne ehdottomasti halunnut.

sellaiset pojat, jotka tulivat eskariin päiväkodista.



Ja poikien äiti totesi, että "päiväkodista oppii tällaista"...