Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut naiset ovat väkivaltaisten miesten kanssa?
04.04.2015 |
Mistä se johtuu, kun tuntuu, että jotkut naiset löytävät aina uuden väkivaltaisen miehen entisen tilalle? Tarkoitukseni ei ole missään nimessä syyllistää naisia. Minua vain ihmetyttää. Olen itsekin nainen eikä omissa miesvalinnoissani ole ollut kehumista. Vaistoavatko väkivaltaiset miehet helpon uhrin naisessa vai ovatko naiset olleet itse väkivaltaisessa/alkoholistiperheessä ja etsivät miehestä omaa isäänsä? Kukaan mieshän ei suhteen alussa ole väkivaltainen enkä usko, että kukaan nainen tietoisesti valitsee väkivaltaista miestä. Jokin niissä kuitenkin vetää puoleensa? Mikä se on?
Kommentit (71)
Tähän kysymykseen vastaus löytyy biologiasta. Feromonit myös ohjaavat valintaa.
Se on biologiaa ja siihen päälle olosuhteita.
Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Ja ihmiset nyt tuppaavat valitsemaan tietyllä tavalla. Esim. Itse olen mies jolla on huono itsetunto, ja tämän vuoksi olen ollut elämäni aikana usein helppo uhri narsistiselle naiselle. Tunnistan kaavan ja tiedän että koska minulla on huono itsetunto, henkilö joka vetää oikeista paikoista saa hallittua minua helpommin kuin keskimäärin. Itsekin toistan kaavan helposti ja taas löydän itseni henkisestä vankilasta myrkyllisen naisen kanssa, ellen tee työtä huonon itsetunnon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännämies on jokaisen naisen unelmien täyttymys
Vierailija kirjoitti:
Minä huomasin vasta siinä vaiheessa, kun jo asuttiin yhdessä. En vieläkään tunnista sieltä aikaisemmasta seurustelusta mitään merkkejä. Ihan aluksi tuli mustasukkaisuus, sitten haukkumista -vaikka ne kaikki miehet kadulla muka katselivat juuri minua, olin huonompi kuin vaikka ex-, pikkuhiljaa tuli sellaista kyttäämistä ja kontrollointia. Jouduin selittämään jokaisen puhelun, ystävän tapaamisen, matkan töistä kotiin jne. En saanut enää tavata kaikkia kavereita, koska heissä oli jotain vikaa. Fyysinen väkivalta alkoi tönimisellä ja seinää päin heittämisellä. Jälkiviisaana voin sanoa, että heti ekasta tönimisestä olisi pitänyt erota ja varmaankin sen sairaalloisen mustasukkaisuuden olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan.
Jep. Mustasukkainen kontrollointi alkoi ensin. Sitten tuli ylipäätään kontrollointi, tai sen yrittäminen. Ja hermostuessa huutaminen. Pettäminen. Pureminen. Ties mihin olisi kehittynyt.
Hän oli periaatteessa ihan kiltti ja kunnollinen, suurimman osan ajasta, mutta oli myös näitä epäterveitä toimintatapoja.
En tiedä. Minua ei ole koskaan pahoinpidelty mutta aloin seurustelemaan ihanalta miehen kanssa. Kaikki meni hyvin ja muutimme noin vuosi seurustelun jälkeen yhteen. Oli puhuttu ja sovittu asioista miten ne hoidetaan kun asutaan yhdessä, eli mikä on siisteys mitä hommia tehdään, kumpi tekee otetaanko vuoroja jne. Olimme asuneet kolme viikkoa yhdessä kun mies alkoi sanomaan että hän imuroi sitten kun on hänen mielestä likaista. Tiskejäkään hän ei onnistunut tiskaamaan vaan minä jouduin ne tiskaamaan. Sitten sovittiin että , vuoroviikon. Ensin oli viikkoni ja tiskasin joka ilta. Kun vaihtui hänen viikokseen hän ei kertaakaan vaan sanoi että tiskaa sunnuntai-iltana kaikki tiskit sitten kerralla. Sanomattakin selvää että kattiloita ei kenelläkään ole viikoksi saati paistinpannuja jos tekee ruokaa mutta ei välissä tiskaa. Tuon sunnuntain jälkeisenä maanantaina sanoin miehelle että minä muutan tästä asunnosta pois. Löysin viikossa uuden asunnon ja kahden viikon päästä olin jo muuttanut. Eli en minäkään ymmärrä miksi kukaan jäisi väkivaltaisen suhteeseen kun minä en jäädy edes suhteeseen jossa valehdellaan että tiskataan vaikka ei tiskata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jälleen ajankohtainen. Eka lyönti voi tulla yllätyksenä, toinen ei enää tule. Miksi nainen päättää vapaaehtoisesti jäädä väkivaltaiseen suhteeseen? Mitä asialle voi tehdä, jos nainen ei itse suostu lopettamaan suhdetta, eikä mies muutu hakkaajasta kiltiksi?
Hyvin, hyvin harvoin eka lyönti tulee yllätyksenä. Sitä ennen on tapahtunut paljon lähes aina. Siksi koko "Minä lähtisin kyllä ekasta lyönnistä" -höpötys on ihan turhaa.
Jos joku vain huutaa tai valittaa vuosia. Et osaa odottaa siltä ihmiseltä enää lyöntiä. Luulet voivasi luottaa siihen että se vain huutaa.
Kyse on siitä, onko eskalaatiota vai ei. Parisuhdeväkivalta on lähes aina etenevä prosessi. Jos joku on huutanut 20 vuotta samalla tavalla, ei ole eskalaatiota. Mutta jos repertuaari laajenee jatkuvasti, se jatkaa laajenemista. Rajat rikotaan yksi kerrallaan.
Yksi klassikkokepponen muuten näillä on ehdottaa, että nainen jää kotiin lasten kanssa. Sitten kun näin on yhteisestä sopimuksesta tehty, alkaa loiseksi haukkuminen ja taloudellinen väkivalta. Yritä siinä sitten paeta, kun et ole pitänyt keneenkään yhteyttä vuosiin, tilillä on nolla euroa ja helmoissa pari taaperoa. Ja hallituksen säästöt sulkivat lähimmän turvakodin. Ja tiedät, että eron jälkeen (jos selviät siitä hengissä) joudut edelleen olemaan jumissa hullun kanssa lasten takia.
Monenko siinä tilanteessa elävän luulet tajuavan että eskaloituu väkivaltaan? Meinaatko että kaikki on lukeneet jotain näin käyttäytyy väkivaltainen ihminen kirjan? Ainoa mitä heillä monesti on tietoa on se kyseinen elämä ja kokemus mitä ovat käymässä läpi. Että kyllä se sellaiselle tulee ihan yllätyksenä.
Eskalaatio voi myös olla hyvin hidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiras on lajina väkivaltainen, katso vaikka joskus luontodokumentteja. Jos ei ole kiireinen parittelussa niin on jossain tappelemassa tai yksin murjottamassa.
Suhteen alussa tämä ei tule esille kun on korkeat hormonitasot uudesta kumppanista. Se pitää vaan tietää järjen tasolla. Jos nainen tietää sen niin osaa välttää miehiä, jos mies tietää sen niin voi ehkä mahdollisesti tehdä jotain itselleen ja opetella coping mekanismeja millä laimentaa tätä piirrettä itsessään, jotta on siedettävä pitkän ajan kumppani. Jos mies taas haluaa elää kuin eläin niin sitten naisen ei kannata olla miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jälleen ajankohtainen. Eka lyönti voi tulla yllätyksenä, toinen ei enää tule. Miksi nainen päättää vapaaehtoisesti jäädä väkivaltaiseen suhteeseen? Mitä asialle voi tehdä, jos nainen ei itse suostu lopettamaan suhdetta, eikä mies muutu hakkaajasta kiltiksi?
Miksi mies lyö yhdenkään kerran? Miksi lyö useamman kerran? Mitä asialle voi tehdä??
Tämä on se ydinkysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa varmaan yli 99% tapauksista ihmiset vain huutaa ja uhoaa ennen kun ne lyö ketään. Joskus nostavat jopa kättä ylös että meinaa lyödä mutta ei lyö. Sitten olen nähnyt kun on pahoinpotelijästä kiinni. Se vain kävelee ja lyö. Ei mieti eikä uhoa välttämättä yhtään mitään. Se menee ja tekee.
Vierailija kirjoitti:
Jopa varmaan yli 99% tapauksista ihmiset vain huutaa ja uhoaa ennen kun ne lyö ketään. Joskus nostavat jopa kättä ylös että meinaa lyödä mutta ei lyö. Sitten olen nähnyt kun on pahoinpotelijästä kiinni. Se vain kävelee ja lyö. Ei mieti eikä uhoa välttämättä yhtään mitään. Se menee ja tekee.
Niin siis 99% tapauksista ihmiset vain huutaa ja uhoaa eikä lyö ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hyväksikäyttäjähakkaajamiehet viehättyvät naisista jotka antavat puskea rajojaan. Ensin ihan pienemmissä asioissa, sitten isommissa. Omat puolensa pitävistä naisista eivät pidä.
Kyllä pitävät, mutta sitten on paljon riitaa ja erimielisyyttä.
Miksi mies lyö yhdenkään kerran? Miksi lyö useamman kerran? Mitä asialle voi tehdä??
Miehen tulee opetella tunnetaitoja, itsehillintää ja altistaa itseään rauhalle ja rauhaa sisältäville teksteille, musiikille, toiminnalle, jne. Eräs sodassa ollut ukko lahjoitti koko omaisuutensa orpolapsille ja sanoi, että jos emme tee aktiivisesti hyvää, pahuus syö meidät. Jos mies rakastaa itseään elukkana niin silloin on ihan turha yrittääkään mitään. Miehellä täytyy olla itsellä halua hillitä näitä raivoimpulssejaan ja kasvaa yli tuosta piirteestä. Se olisi ihan viisasta, sillä suunnilleen kaikilla lajeilla naaraat välttävät parittelua aggressiivisten yksilöiden kanssa.
Nainenkin voi toki triggeröidä miehessä tällaista käytöstä omalla käytöksellään ja asenteillaan, jos on esimerkiksi väkivaltaisesta taustasta. Jos naisella on tällainen tausta, hänen täytyy ensin korjata oma hermostonsa ja muistonsa, yliajaa väkivaltakokemukset rauhan ja huolenpidon kokemuksilla.
Jos haluaa hyvän suhteen niin valitettavasti tilanne suomessa on se että aika monen on tehtävä useita vuosia ensin työtä yksin, sillä tuo väkivaltatausta on niin monella veressä. Eikä sitä oikein voi kovin hyvin opetella suhteessa.
Lisäksi pitää huomioida, että "seksi" on itsessään eläinvastoista toimintaa ja lisää myös muita elukkaimpulsseja. Eli suhteen tulisi olla muutenkin ennemminkin toverillinen ja lämmin kuin eläimellinen ja seksuaalinen. Mitä eläimellisempi suhde tässä mielessä, sitä eläimellisempi muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on varmaan kovasti tarjolla myös epämääräisiä harrastavia mykkäileviä "nörttipoikia". Hyi, ei niitäkään, miten mahtanevat kostaa jättäjälle? Luonnehäiriöltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen vastaus löytyy biologiasta. Feromonit myös ohjaavat valintaa.
Se on biologiaa ja siihen päälle olosuhteita.
Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Ja ihmiset nyt tuppaavat valitsemaan tietyllä tavalla. Esim. Itse olen mies jolla on huono itsetunto, ja tämän vuoksi olen ollut elämäni aikana usein helppo uhri narsistiselle naiselle. Tunnistan kaavan ja tiedän että koska minulla on huono itsetunto, henkilö joka vetää oikeista paikoista saa hallittua minua helpommin kuin keskimäärin. Itsekin toistan kaavan helposti ja taas löydän itseni henkisestä vankilasta myrkyllisen naisen kanssa, ellen tee työtä huonon itsetunnon kanssa.
Jaa menikö sinullakin niin, että nainen pommitti sydämin ja ylisteli, oot paras jne. jne. Ekan kerran tuo upposi heikkoitsetuntoiseen mutta kun toinen teki täsmälleen samat jutut niin alkoi niskakarvat nousta pystöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen vastaus löytyy biologiasta. Feromonit myös ohjaavat valintaa.
Se on biologiaa ja siihen päälle olosuhteita.
Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Ja ihmiset nyt tuppaavat valitsemaan tietyllä tavalla. Esim. Itse olen mies jolla on huono itsetunto, ja tämän vuoksi olen ollut elämäni aikana usein helppo uhri narsistiselle naiselle. Tunnistan kaavan ja tiedän että koska minulla on huono itsetunto, henkilö joka vetää oikeista paikoista saa hallittua minua helpommin kuin keskimäärin. Itsekin toistan kaavan helposti ja taas löydän itseni henkisestä vankilasta myrkyllisen naisen kanssa, ellen tee työtä huonon itsetunnon kanssa.
Jaa menikö sinullakin niin, että nainen pommitti sydämin ja ylisteli, oot paras jne. jne. Ekan kerran tuo upposi heikkoitsetuntoiseen mutta kun toinen teki täsmälleen samat jutut niin alkoi niskakarvat nousta pystöön.
Täällä piti pari kertaa pöljänä kokeilla onnea. Olin maailman paras mies jne yms yms lupailtiin kuut taivaalta -eri
Ei kukaan nainen halua kuolla tylsyyteen jonkun raittiin ja väkivallattoman miehen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minua ei ole koskaan pahoinpidelty mutta aloin seurustelemaan ihanalta miehen kanssa. Kaikki meni hyvin ja muutimme noin vuosi seurustelun jälkeen yhteen. Oli puhuttu ja sovittu asioista miten ne hoidetaan kun asutaan yhdessä, eli mikä on siisteys mitä hommia tehdään, kumpi tekee otetaanko vuoroja jne. Olimme asuneet kolme viikkoa yhdessä kun mies alkoi sanomaan että hän imuroi sitten kun on hänen mielestä likaista. Tiskejäkään hän ei onnistunut tiskaamaan vaan minä jouduin ne tiskaamaan. Sitten sovittiin että , vuoroviikon. Ensin oli viikkoni ja tiskasin joka ilta. Kun vaihtui hänen viikokseen hän ei kertaakaan vaan sanoi että tiskaa sunnuntai-iltana kaikki tiskit sitten kerralla. Sanomattakin selvää että kattiloita ei kenelläkään ole viikoksi saati paistinpannuja jos tekee ruokaa mutta ei välissä tiskaa. Tuon sunnuntain jälkeisenä maanantaina sanoin miehelle että minä muutan tästä asunnosta pois. Löysin viikossa uuden asunnon ja kahden viikon päästä olin jo muuttanut. Eli en minäkään ymmärrä miksi kukaan jäisi väkivaltaisen suhteeseen kun minä en jäädy edes suhteeseen jossa valehdellaan että tiskataan vaikka ei tiskata.
Turha tätä on Alapeukuttaa, en ymmärrä mekanismia, haluaisin ymmärtää mutta vaikeaa on kun itse lähden heti kun huono kohtelu alkaa, vaikka olisi alkavinaan pikkuhiljaa. Kun sanotaan että se alkaa pikkuhiljaa, niin silloin jo pitää nostaa kytkintä eikä jäädä odottelemaan pahenemista. Vai onko joku oikeasti täällä sitä mieltä että pitää jäädä katsomaan tilanteen eskaloitumista väkivallaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä huomasin vasta siinä vaiheessa, kun jo asuttiin yhdessä. En vieläkään tunnista sieltä aikaisemmasta seurustelusta mitään merkkejä. Ihan aluksi tuli mustasukkaisuus, sitten haukkumista -vaikka ne kaikki miehet kadulla muka katselivat juuri minua, olin huonompi kuin vaikka ex-, pikkuhiljaa tuli sellaista kyttäämistä ja kontrollointia. Jouduin selittämään jokaisen puhelun, ystävän tapaamisen, matkan töistä kotiin jne. En saanut enää tavata kaikkia kavereita, koska heissä oli jotain vikaa. Fyysinen väkivalta alkoi tönimisellä ja seinää päin heittämisellä. Jälkiviisaana voin sanoa, että heti ekasta tönimisestä olisi pitänyt erota ja varmaankin sen sairaalloisen mustasukkaisuuden olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan.
Vasta yhteenmenon jälkeenkö muka tuli kaikki nuo, vai olisiko niitä koko ajan ollutkin mutta ei vaan oma simmu ollut huomatakseen.... Kyllä tuollaiset pitäisi näkyä jo aika pian jos on sellainen persoona.
Nämä tyypit eivät ole yleensä tyhmiä. He tietävät, että jos suhteen alussa on inhottava, suhde ei jatku. Harva on valmiiksi niin rikki, että jatkaisi suhdetta, jos mies lyö ensimmäisten kuukausien aikana. Miehet tietävät tämän. He alkavat ensin sitouttaa naista ja sitten eristää ja vähitellen murtaa rajoja ensin henkisellä, digitaalisella, taloudellisella väkivallalla. Fyysinen väkivaltainen usein alkaa hyvin pienestä eli huudetaan päin naamaa, heitetään esineitä, hakataan seinää, estetään nukkumasta, estetään lähtemästä. Ensimmäinen tönäisy ei ole enää iso juttu kaiken muun jälkeen. Yleensä mies kaasuvalottaa. Olet hullu, liioittelet, mitään ei tapahtunut ja jos tapahtui, se on sinun syytäsi. Siinä vaiheessa, kun nyrkit puhuvat, nainen on yleensä jo valmiiksi romuna ja menettänyt ison osan toimintakykyään. Tämä prosessi voi viedä jopa monta vuotta ensitreffeistä, joskus eskalaatio vie jopa vuosikymmenen.
Kuten jo mainittiin niin tuollaiset tyypit ei kerta kaikkiaan pysty olla välillä heittämättä edes läppää siitä mikä paljastaa heidän todellisen luonteensa. Sitä ei voi niin täydellisesti pitää salassa, mutta toki ymmärrän jos nainen on kovin ihastunut niin siinä tilassa ei yleensä näe juuri mitään. Sitten kun on sellaisen kokenut niin näkee ehkä turhankin hyvin, ikävä kyllä asiat pitää usein kokea ennenkuin ne osaa tulevaisuudessa havaita ja välttää.
Joskus jättää traumoja ja aiheuttaa pelkäämään ja epäilemään ihan turhiakin asioita. Itsellä ei luottamusta enää kehenkään tai mihinkään. Myös erittäin varovainen kaikkeen.
Sama. Itse en enää edes mieti deittailua, enkä aloita enää koskaan parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minua ei ole koskaan pahoinpidelty mutta aloin seurustelemaan ihanalta miehen kanssa. Kaikki meni hyvin ja muutimme noin vuosi seurustelun jälkeen yhteen. Oli puhuttu ja sovittu asioista miten ne hoidetaan kun asutaan yhdessä, eli mikä on siisteys mitä hommia tehdään, kumpi tekee otetaanko vuoroja jne. Olimme asuneet kolme viikkoa yhdessä kun mies alkoi sanomaan että hän imuroi sitten kun on hänen mielestä likaista. Tiskejäkään hän ei onnistunut tiskaamaan vaan minä jouduin ne tiskaamaan. Sitten sovittiin että , vuoroviikon. Ensin oli viikkoni ja tiskasin joka ilta. Kun vaihtui hänen viikokseen hän ei kertaakaan vaan sanoi että tiskaa sunnuntai-iltana kaikki tiskit sitten kerralla. Sanomattakin selvää että kattiloita ei kenelläkään ole viikoksi saati paistinpannuja jos tekee ruokaa mutta ei välissä tiskaa. Tuon sunnuntain jälkeisenä maanantaina sanoin miehelle että minä muutan tästä asunnosta pois. Löysin viikossa uuden asunnon ja kahden viikon päästä olin jo muuttanut. Eli en minäkään ymmärrä miksi kukaan jäisi väkivaltaisen suhteeseen kun minä en jäädy edes suhteeseen jossa valehdellaan että tiskataan vaikka ei tiskata.
Turha tätä on Alapeukuttaa, en ymmärrä mekanismia, haluaisin ymmärtää mutta vaikeaa on kun itse lähden heti kun huono kohtelu alkaa, vaikka olisi alkavinaan pikkuhiljaa. Kun sanotaan että se alkaa pikkuhiljaa, niin silloin jo pitää nostaa kytkintä eikä jäädä odottelemaan pahenemista. Vai onko joku oikeasti täällä sitä mieltä että pitää jäädä katsomaan tilanteen eskaloitumista väkivallaksi?
Voi olla kuten omalla kohdalla:
Ei ole kokemusta hyvästä kohtelusta.
Kun on elänyt perhe-helvetin ja koulukiusaamisen, niin hieman ikävää syyttää siitä, etten osannut parempaa kohtelua odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minua ei ole koskaan pahoinpidelty mutta aloin seurustelemaan ihanalta miehen kanssa. Kaikki meni hyvin ja muutimme noin vuosi seurustelun jälkeen yhteen. Oli puhuttu ja sovittu asioista miten ne hoidetaan kun asutaan yhdessä, eli mikä on siisteys mitä hommia tehdään, kumpi tekee otetaanko vuoroja jne. Olimme asuneet kolme viikkoa yhdessä kun mies alkoi sanomaan että hän imuroi sitten kun on hänen mielestä likaista. Tiskejäkään hän ei onnistunut tiskaamaan vaan minä jouduin ne tiskaamaan. Sitten sovittiin että , vuoroviikon. Ensin oli viikkoni ja tiskasin joka ilta. Kun vaihtui hänen viikokseen hän ei kertaakaan vaan sanoi että tiskaa sunnuntai-iltana kaikki tiskit sitten kerralla. Sanomattakin selvää että kattiloita ei kenelläkään ole viikoksi saati paistinpannuja jos tekee ruokaa mutta ei välissä tiskaa. Tuon sunnuntain jälkeisenä maanantaina sanoin miehelle että minä muutan tästä asunnosta pois. Löysin viikossa uuden asunnon ja kahden viikon päästä olin jo muuttanut. Eli en minäkään ymmärrä miksi kukaan jäisi väkivaltaisen suhteeseen kun minä en jäädy edes suhteeseen jossa valehdellaan että tiskataan vaikka ei tiskata.
Turha tätä on Alapeukuttaa, en ymmärrä mekanismia, haluaisin ymmärtää mutta vaikeaa on kun itse lähden heti kun huono kohtelu alkaa, vaikka olisi alkavinaan pikkuhiljaa. Kun sanotaan että se alkaa pikkuhiljaa, niin silloin jo pitää nostaa kytkintä eikä jäädä odottelemaan pahenemista. Vai onko joku oikeasti täällä sitä mieltä että pitää jäädä katsomaan tilanteen eskaloitumista väkivallaksi?
Voi olla kuten omalla kohdalla:
Ei ole kokemusta hyvästä kohtelusta.
Kun on elänyt perhe-helvetin ja koulukiusaamisen, niin hieman ikävää syyttää siitä, etten osannut parempaa kohtelua odottaa.
Kiitos kun kerroit🙏 eli syynä on oma lapsuus. Varmaan huomasit että en syyttänyt mistään, kysyin vain. Mutta ehkä tuokin johtuu huonosta lapsuudesta.
Minkähänlainen lapsuus näillä pahoinpitelijöillä on? Johtuuko heidänkin käytös siitä samasta mallista jonka ovat lapsuudessa saaneet🤔
Monenko siinä tilanteessa elävän luulet tajuavan että eskaloituu väkivaltaan? Meinaatko että kaikki on lukeneet jotain näin käyttäytyy väkivaltainen ihminen kirjan? Ainoa mitä heillä monesti on tietoa on se kyseinen elämä ja kokemus mitä ovat käymässä läpi. Että kyllä se sellaiselle tulee ihan yllätyksenä.