Meidän ekaluokkalainen kävelee 3,2 km:n koulumatkan jalkaisin.
Mikäs siinä, jos lapsi itse haluaa kävellä, eikä koe sitä liian raskaana.
Käveltiinhän sitä ennenkin tiettömiä taipaleita kouluun, kun ei edes katuvaloja ollut ja koulu kaukana.
Kommentit (9)
Eikä nuo ole valittaneet, nyt odottavat pyöräilykelejä niin kulkevat matkan pyörillä.
Nykyään monet lapset eivät jaksa kävellä enää tuskin kilometrin matkaa, kun joka paikkaan mennään autolla.
Kivaa on myös, että pojallasi on seuraa koulumatkoilla, yksin matka tuntuisi varmasti paljon pidemmältä.
Oletko jotenkin ylpeä itsestäsi, kun olet löytänyt kodin noin kaukaa koulusta?
Onhan vielä varmasti vaarallinen matka eli ei katuvaloja eikä kävelyteitä?
Ja monta risteystä ylitettävänä?
Lapsesi varmaan on just niitä, ketkä "kyllä pärjää yksin vaikka koko viikonlopunkin"
normaalilta matkalta minusta kuulostaa. Minä "kävelytin" oman lapsen tänään kaupunkiin ja sieltä kotiin ja matkaa tuli yhteensä noin 7km ja lapsi juuri täyttänyt 5v. Itsekkin kävelen paljon. Samalla saan hyötyliikuntaa ja raitista ilmaa
Omiani en laittaisi kävelemään tuollaista matkaa.
suomessa tuo aikaisin itsenäistäminen ja pärjääminen on jotenkin ilmeisesti ihan ylpeyden aihe ja tavoiteltava asia.
kun täällä ulkomailla asuessa tuo tuntuu niin kummalliselta ajatukselta, ja täällä tuota taas kauhisteltaisiin ja vanhempia jotka noin tekisivät lapsilleen paheksuttaisiin jyrkästi. eikä tuo kyllä tulisi kuuloonkaan lain puitteissakaan täällä ilman syytettä heitteillejätöstä.
mutta niin meitä vaan on moneen lähtöön ja paljon erilaisia yhteiskuntia ja kulttuureja.
itse koitan poimia parhaimmat piirteet niistä joissa olen elellyt ja asustellut, mutta tämä kyseinen suomalainen piirre ei kyllä ole yksi niistä...
Oletko jotenkin ylpeä itsestäsi, kun olet löytänyt kodin noin kaukaa koulusta?
Onhan vielä varmasti vaarallinen matka eli ei katuvaloja eikä kävelyteitä?
Ja monta risteystä ylitettävänä?Lapsesi varmaan on just niitä, ketkä "kyllä pärjää yksin vaikka koko viikonlopunkin"
En todellakaan pidä itseäni "heitteillejättäjänä", koska lapsillani on kännykät ja haluan aina tietää, missä ovat ja milloin. Kukaan ei myöskään saa kulkea matkaa yksin. Isommat osaavat jo auttaa pientä risteyksissä. Kuinkas siellä kaupungeissa? Eikö sielläkin ole risteyksiä ja mahdollisia vaaroja?
Oletko jotenkin ylpeä itsestäsi, kun olet löytänyt kodin noin kaukaa koulusta?
Onhan vielä varmasti vaarallinen matka eli ei katuvaloja eikä kävelyteitä?
Ja monta risteystä ylitettävänä?Lapsesi varmaan on just niitä, ketkä "kyllä pärjää yksin vaikka koko viikonlopunkin"
On kävellyt tuon matkan jo 4-5-vuotiaasta lähtien (kuten muutkin lapset), joten en ole tullut edes ajatelleeksi, että se voisi olla liikaa. Tänään pojan opettaja oli aivan järkyttynyt, kun kuuli noin pienen pojan joutuvan kävelemään tuollaisen matkan, satoi tai paistoi. Poika ei siis kulje matkaa yksin, vaan aina joko (huomattavasti) vanhempien sisarustensa tai naapurin isojen lasten kanssa.