SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN HUHTIKUU: )
Vanhasta muistista meni jutut vielä maaliskuun ketjuun...
Mutta tästä se kevät todella alkaa...
Kommentit (232)
Eltemia - ihan piti käydä kaiva roskista se testi, että olisko siihen tullut haamua, mutta ei ollut. Mielenkiintoista se sun testi. Tee huomenna uudestaan, ja kerro miten kävi. Nyt sitten ohjeiden mukaan, eikö!
5xmamma - tutun tuntuista pohdintaa sinulla näistä jaksamisista.. . Kuinka vanhoja (nuoria) nuoria sinun pojat on? Minä myös haaveilen matkustelusta, mutta uskon että loppuviimein minä olen se joka jarrut iskis päälle, kun ei olla juuri ulkomaita pitkin reissattu, niin arkuus iskis päälle... kotimaa on tutumpi. Ja jotenkin tuntuu että lompakolle sopivampi. Ainakin helpompi ennakoida menot jne. Tulevia lomia täällä ollaan suunniteltu, kesälomaa, syyslomaa ja joululomaa... kotimaassa vietetään, mutta kiva on suunnitella.
meriutu - joo, hih olisin ollut etuajassa, kyllä. Sinähän muistat että minä ja tanni + sinä tietty, ollaan näitä hitaasti raskautuvia :) tuo 2010 kesäprojekti voi yllättää nopeudellaan, pitää olla sitten varmaan se varavarasuunnitelma, siitä voi lykätä syksyyn 2010 ja taas talveen...
Annlinn - teillä kuulostaa olleen mielenkiintoinen pääsiäsen aika! Pieninkin on ollut tosi reipas! Kerro lisää kun palailet linjoille..
Meil oli kiva iltapäivä, oltiin tytön kummien luona, syötiin ihanaisesti isolla porukalla, viinien kera, ja isommat lähti vielä yökyliin toinen isovanhemmille ja toinen kaverilleen. Niimpä meil on miehen kanssa rauhallinen ilta ollut, pienempien nukkuessa. Mutta ei mitään sellaista hui, pois se meistä:) Mies makaa sohvalla ja minä tässä koneella, ei mitään ihokontaktia.. olis vähän liian hyvät ja rauhalliset olosuhteet siihen hommaan.
Nyt sanon hyvää yötä!
sinuvi
Ollaan juhlittu tänään vanhimman tyttären synttäreitä ja nyt jalkoja väsyttää ihan vietävästi. Eihän sitä itse ehdi istumaan kun pitää keittää kahvia, täydentää pöytää ja puhutella kaikkia vieraita.. Mutta kivaa meillä oli :)
Lähdin sitten itsekin vielä eilen sinne kokolle. Vietin siis sinkkuiltaa vain hetken teidän seurassanne ja sitten iskikin jo ikävä naperoita ;)
Voi Eltemia, kumpa sun haamu oiskin plussa! Oispa mahtavaa!! Testaa ihmeessä uusiksi :) Ja ellei se ole plussa, ehkä se on sitä jo ensi kuussa! :)) Ja ainahan voit liittyä meidän Kesävauva 2010 projektiin! ;)
Meitähän onkin muuten jo aika paljon Kesävauva 2010 projektissa mukana! ;) Ja ihan sydämestäni täytyy sanoa, että ois aivan upeaa odottaa teidän kans yhdessä ja jakaa odotuksen ilot ja riemut (pienenpienet peikotkin)! Tunnutte jo kovin läheisiltä! Halaukset jokaiselle!! :)
Annlinn on siis myös ortodoksi. Voi kun oiskin joskus jännä nähdä tuollainen yönkestävä kirkonmeno! Siellä on varmasti oma tunnelmansa! Kerro Annlinn lisää jos vain jaksat. :)
Sinuville harmitus negasta... : / Toisaalta, ei sua kyllä haluais vielä täältäkään päästää! ;) Odota meitäkin! Ja pysy sinäkin Miimu kehissä! :)) Mutta pidä huolta vauvamasustasi! :)
Ihanaa kun saa vielä aamulla nukkua koko perheellä pitkään (siis johonkin kahdeksaan..) ;) Mutta onhan sekin arkipäivän puolikahdeksaa parempi :)
Tervetuloa Meriutu luokseni kutsuille! Olen muistaakseni pyytänyt sua ennenkin kylään, joten selvästikin olen tosissani! :)
Miten muuten se meidän aikaisemmin talvella esiinottamamme suurperheenäitien tapaaminen? Viritelläänkö asiaa johonkin suuntaan? Ois kyllä jännä nähdä teidän livenä! :0) Miten ois elokuun lopussa? ;iettikääpä :)
Nyt hyvää yötä!
Omppis
Palattiin iltasella koyiin niin, että kerittiin omaan sänkyyn nukkumaan, Hiukan myöhään se kotiutuminen kuitenkin meni, että melkoinen hulabaloo oli illalla etenkin kolmosen nukahtamisen kanssa.
Lukaisin tuossa nuo viikonlopun jutut läpi, teistä vain on tullut liiankin aktiivisia, kun tässä ei millään taho pysyä kärryillä! Sinuville pahoitteluni negasta, mutta eiköhän tuo joskus plussaksi muutu. Itse aion nyt pysyä miehestä erossa kesäkuulle asti, että voin olla varma ettei ainakaan yämän vuogen puolella joudu synnyttämään... Mulla kun raskautuminen on näigrn kolmen edellisen osalta ollut just se sormiennapsauttaminen - eli kerta ja PAM... Riitti tuo jännitys jo vähäksi aikaa ja jos vaikka se kierto palailisi kesään mennessä.
Pääsiänen on nyt jäänyt vähän vähemmälle, kun oltiin auttamassa vanhempiani muuttopuuhissa, ovat asuneet vuoden poissa remontin jaloista ja pääsivät nyt kotiin palaamaan. Talossa oli vesivahinko ja koko sisäpuoli meni uusiksi. Alunperin remontin piti olla valmis jo jouluna, mutta niin se vain venyi. Kakkosen kanssa käytiin trulleilemassa muutamille naapureille lauantaina ja oli tyytyväinen saaliiseen. Valkialle menosta oli vähän suunnitelmia muttei sitten jaksettu - nähtiin kuitenkin eilen illalla savuavia kokonpohjia, kun ajelimme kotiin.
Pitää varmaan lopetella, palaillaan taas ja lueskelen noita viestejä vielä uudelleen, kun var,aan 2/3 jutuista meni äsken ohi.
Meillä siis mies ei ole mutta käy kyllä ortodoksikirkossa useammin kuin luterilaisessa johon kuuluu, kun raahaan sen yleensä aina juhlapyhinä ainakin mukaan.... Mutta nyt siis tyydyin katsomaan tv:stä kun flunssatilanne perheessä oli /on mikä on....
Piti vielä kysymäni, että onko teillä helppo saada kaikki muksut lähtemään kirkkoon?? Meillä muut lähtevät mielellään mutta tuon pian 11-vuotiaan kanssa täytyy nykyään käyttää pientä lahjontaa.... (Minulla on sellainen historia, että oon itse viittä vaille ortodoksikanttori- opinnot jäi kesken, kun päätinkin että haluan mielummin opeksi, on minulla luokanope ja lastentarhanopekoulutuksen lisäksi kyllä sitten myös ortodoksien aineenopettajan pätevyys)...
Mutta nyt täytyy kiitää....
Mukavaa toista pääsiäispäivää kaikille!
Tanni
eli vanhin täytää syksyllä 16 ja aloittaa lukion. Seuraava on 13-v, sitten 11-v ja 9-v. Eli heitä ei tietenkään tarvitse juuri enää hoitaa. Toisaalta sitten murrosikä on minulle paljon rasittavampaa kuin uhmaikä=) Ja pojat harrastavat paljon eli heitä kuskataan joka ilta jonnekin. Nyt kun olen töissä on tuo kuskaaminen jäänyt enemmän miehen kontolle jolla joustavat työajat.
Meidän "pienet" ovat sitten 4 ja kuukauden päästä 3-v. Eli eivät enää ihan pieniä hekään. Ja siksi tuo vauva niin kovast mietityttääkin. jaksaisiko sitä vielä kaiken alusta. ja vihdoin on saanut tuon kuopuksen allergiat helpottamaan. Astma on vielä huonossa tasapainossa, mutta poika vihdoin nukkuu tuon hengityslaitteensakin kanssa. Ei enää kuin 1-2 heräämistä yöllä.
Me ollaan kerran käyty isojen kanssa etelässä, ei siihen tällä sakilla ja näillä palkoilla ole kovin usein varaa. Nyt olisi suunnitelmissa yksi reissu ensi keväälle, vielä suostuu tuo esikoinenkin lähtemään mukaan. Joten senkään takia en niin mielelläni olisi raskaana. Toisaalta viime reissulla olin viikolla 32 ja hyvin meni. Eipä tarvinnut ainakaan vedellä rannalla vatsaa sisään ja miettiä bikiinikuntoa=)
Kyllä tämä ihmisen elämä on vaikeaa kun pitää tehdä näin vaikeita vilintoja. Kun minullakin ikää jo 37 ei tuota vauvaakaan voi kohtuuttomasti siirtää jos sen vielä haluaa. ja juuri luin että Tapiola myöntää vauvavakuutuksen vain alle 40-vuotiaille. ja kuopuksen jälkeen haluan kyllä vakuutuksen vauvalle. Oltaisiin konkurssissa jos kuopuksella ei olisi sitä ollut. Saati miten paljon helpompaa on kun voi mennä yksityiselle eikä tarvitse päivystyksessä jonottaa. Muilla lapsilla vakuutusta ei ole.
aktiivisin ryhmä, missä olen kirjoitellut! :) Ja kaikki jaksaa kirjoitella ihanan pitkästi. Mietin vaan, että missä välissä te oikeasti suurperheelliset ehditte kirjoittaa, kun talo vilisee lapsia? ;) Isojahan tietty suurin osa on, mutta silti. Meidän kuopus ei kyllä mun annan kauan olla koneelle, varsinkaan, jos ollaan kahdestaan koneella.
Mä voisin kanssa liittyä kesävauva 2010:een! Meidän lapset ovat lokakuisia kaikki. Olen aina haaveillutkin kesävauvasta. Voisi juhlat pitää ulkona jne..Yöheräämisetkin olisi helpompia kesällä! En meinaa kyllä jalkoja pitää ristissä syksyyn asti, vaan mennään varmaan luomusti vielä ainakin ensi kierto ja ehkä sitten clomit avuksi. On kyllä niin paljon mukavampaa, kun ei tarvi laskee kp:ä eikä tikuttaa...vaan sillä tavalla mä en kyllä taida raskautua. No olenhan mä alunperin hidas hämäläinen - jospa se hidas raskautuminen selittyykin sillä! :D
Tein jo eilen sen uusintatestin ihan ohjeiden mukaan, ja sen saman ultravaalean viivan siinä näen, mutta se on ihan varmasti se viivanpaikka, koska ei siinä kyllä väriä ole yhtään. Olishan se nyt ollut todellinen ihme, jos olisin luomusti raskautunut ilman mitään laskelmoitua petipainia;) Tässä kierrossa minä en siis ole tehnyt aloitteen aloietta, vaan olen ollut miehen armoilla. Tosin ajattelin luonollisesti, että taika olisi just siinä:):)
Huomenna pitäis taas jaksaa raahautua töihin. Kaipa se arki taas lähtee rullaamaan! Ja loppuu tämä kauhea herkkujen mussuttaminen...
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!
Eltemia
pysyä, niin on aktiivista täällä. Mä kirjoittelen usein kuopuksen päiväunien aikaan tai sitten silloin, kun mies on lasten kanssa. Käytän sen päivittäisen oman hetkeni melkein tässä koneella tai sitten lueskelen.: )
Hei, mammax5! Kiva törmätä toiseenkin 6 pojan äitiin : )! Olen tuntenut itseni aikamoiseksi kummajaiseksi usein, kun lapsia on näinkin monta, mutta kaikki samaa lajia ; ). Mulla kanssa vakaa tunne siitä, että saan vain poikia, mutta se ei harmita yhtään : )!
Eltemia, eihän tuo sun testitulos vielä sulje pois raskauden mahdollisuutta ; )! Millon menkkojen pitäisi alkaa?
Minä en oikein uskalla vielä ajatella omaa raskauttani, vaikka toisaalta se ajatus on kuitenkin päällimmäisenä mielessä. Mutta sillä tavalla hyvin päivä kerrallaan mennään... Mä olen Annlinin kanssa niitä harvinaisia tapauksia, jolla ei ainakaan oman tietämyksen mukaan yhtään keskenmenoa ole ollut. Niinpä tuntuukin melkein tilastolliselta mahdottomuudelta, että tämä raskaus voisi onnistua. Hui, saa nähdä!
Nyt käyn kurkkiin tuolla odotuspuolella... Mut aion kyllä täälläkin piipahdella, niin kovasti kiinnostaa, kuinka teille muille käy : )!
Miimu
Minäkään en ole tietääkseni kärsinyt yhdestäkään keskenmenosta. Sen sijaan raskautuminen on ajoittain ollut hankalaa. Kierto on hyvin epäsäännölline ja pitkä.
esikoinen sai alkunsa 9kk yrittämisen jälkeen. Seuraavaa tehtiinkin sitten pari vuotta ja vihdoin clomifenin avulla tärppäsi. Seuraavakin sai alkunsa samoilla lääkkeillä. Neljäs olikin sitten "vahinko" tai iloinen yllätys. Viidettä taas tehtiin, naistenklinikalla oltiin lapsettomuustutkimuksissa ja saatiin lopulta lääkkeiden avulla pieni ihana mies aikaiseksi.
Kuudes oli myös suunnittelematon aj saikin alkunsa vähän huonoon aikaan. Viides oli vielä vauva ja talon rakennus oli kesken. Päästiin muuttamaan ennen vauvan syntymää, onneksi sillä tuon miehen elämään onkin sitten liittynyt dramatiikkaa.
Mies aina naureskelee minun vakuutteleluille ettenhän minä tule luomusti raskaaksi, joten ei tuon ehkäisynkään kanssa ole niin tarkkaa. Kuudennen jälkeen hän oli valmis steriloitavaksi, mutta se vain jäi. ja nyt on jopa itse ottanut vauvan puheeksi, kyselee eikö tänne vielä yksi mahtuisi. Taitaa olla oma lehmä ojassa, kun on huomannut että nyt kun olen töissä joutuu osallistumaan arjen pyörittämiseen paljon enemmän kuin ennen=)
Miten olisi la 8.8. ja paikkana sellainen kaupunki, jonne on hyvät junayhteydet :)? Joku tapaamispaikan lähellä asuva saisi hoitaa "ohjelmaa" porukalle. Esim pöutävarauksen jonnekin ravintolaan? Minä ainakin keksisin täällä etelässä vaikka mitä näytettävää teille ;).....
Olenko ainoa yllytyshullu, vai innostuuko kukaan muu?
-meriutu
Meillä kolme (isä ja kaks muksua) nukkuu olohuoneen lattialla patjalla. Influenssan jälkeen saimme vatsataudin. Pääsiäisyönä sentään sen verran terveinä että keskimmäisen kanssa yökirkossa. Nukkui puolet ajasta kuitenkin.
Kuumeilen siis neljättä. Se on vähän hassua, koska kolmannen jälkeen olin päättänyt, että nämä oli nyt tässä. Nyt sitten taas niin kauhea tarve saada vauva. Mies ei vaan enää halua :(. Työkuviot myös hämmentää, kun on hyvä työpaikka odottamassa. Silti, silti, silti, uudelleen raskaaksi vain haluaisin taas!
No niin, nyt alkaa olla pääsiäinen pulkassa, vielä kun anoppi ja appi tulee illalla meille, ollaan laitettu valkea pihasaunan pesään, siellä on huippulöylyt!
Äsken syötiin, tein naudan paistia ihan perunoiden porkkanoiden ja kypsytettyjen sipuleiden kera, ja kyllä tuli hyvää. Harvinaisen onnistunut lihan maustaminen meikäläisen aikaansaannoksena. Siihen mies sitten pohdiskeli että kyllä hän olikin hyvän lihapalan hakenut kaupan lihatiskiltä. Ja näinhän se on, ei ollut hinnuja..Ja tietenkin punaviinin kanssa maistui. Vieläkin ollaan ihan ilman kahta vanhinmpää, pian heidän pitäisi kotiutua. Ollaan kyllä miehen kanssa puhuttu, että kohta onkin enemmän säpinää kun teini ja esiteini tulee..
Sanoinkin miehelle juuri, että meinaan nyt kun laitetaan ruokaa niin laittaa punaviiniä hollille, kun tilanne tulee niin avataan pullo. Sitten jos ja kun raskautuisin, ei enää punaviinipulloja tarviis korkkailla. Minä olen kahden lasillisen nainen. Eilen tuli otettua ystävillä se kolmas, niin johan hikoilin yöllä -- mies sanoi että rouvalla on krapula. Ja niinpä kai se oli.
Hauskaa että meitä on nyt monta tässä kesävauva 2010 projektissa. Te olette tosi kivaa sakkia, ja ihan omppiksen tavoin olisi kyllä mielenkiintoista tavata teidät. Mutta kuten kaikilla jo on perhettä ja omaa tohinaa, olisi mahdollinen tapaaminen jossain, ei kenenkään nurkissa :) täytyis varmaan pistää jokin päivämäärä liikkeelle, tuo meriutun ehdottama 8.8 on ehkä mun kannalta hankala, kun luulen että kaukaiset kummit tulis kuopuksen synttäreille juuri silloin... Ne kun on siinä kuluvalla viikolla silloin.
5xmamma - minunkin mielestäni murkkuikä tuntuu olevan rankempi kuin uhmäikä. Mutta sehän on niin paljon kiinni yksilöstä, millainen vaihe sattuu sattumaan, ja tempperamentit ym.
Eltemia - täytyy sanoa että sopivissa väleissä käyn koneella.. Saatan yhtenä hetkenä lukea kirjoitetut jutut, ja toisena hetkenä vastaan.. Mutta olenhan minä nyt riippuvainen tästä...liikaa olen notkumassa kun voisin tehdä jotain 'hyödyllistä', mutta ehkä tämä on sitten mun latautumisaikaani.
Nyt täytyy tähän hetkeen lopettaa, mutta jatketaan taas myöhemmin:)
sinuvi
Eli koko toinen pääsiäispäivä meni yllätys yllätys kirkossa ja sen jälkeen lasten pääsiäisjuhlassa.
Tannille täytyy sanoa että ei tosiaan mullakaan pojat ole niin innostuneita kirkkoon lähtemään mutta kyllä ne sitten siellä hyvin viihtyy kun kavereita on paljon, (meillä on tosi paljon nuoria, 15v-20v ikäisiä seurakunnassa) kuin myös lapsia, niitä siis ihan vilisee. Meillä pojista kaksi pääsääntöisesti haluaa olla ponomareina kirkossa. Me myös käydään kirkossa aika usein kun ei oikein ole muutakaan paikkaa minne näin suuren porukan kanssa on tervetullut. Kirkon mummot on parasta ne niin rakastaa meidän lapsia ja meillä on kauheesti tuttuja.
Tanni, KAIKKI on kanttoreita, siis paitsi minä (olenkin vähän kade). Ainakin siltä minusta tuntuu kun ihmisten kanssa juttelen.
Omppisko se ehdotti suurperhetapaamista. Valtavan hyvä idea! varsinkin jos se on pääkaupunkiseudulla. Me kun ei juurikaan tuon kehä 3 toiselle puolelle mennä.
Ne ketkä haluaa voi käydä vierailemassa mun blogissa. www.katharina.vuodatus.net
Mä käyn tänään tai lähipäivinä laittamassa lisää kuvia sinne, mutta ainakin meidän pikkusesta ja mun tytöstä on kuvat blogissa, muuten sinne laitan kuvia käsitöistäni (aika laiskasti) vaikka tehtyä tuleekin enemmän kun kuvia olen sinne laittanut.
Terkkuja Annlinn
Hipsin vielä tänne koneelle kun lapset sain pehkuihin...
Ai että mistäkö aikaa tänne koneelle...jostain sitä kummasti aina se muutama minuutti päivän mittaan löytyy, tosiaan toisena hetkenä lukee ja toisena kommentoi....
Tapaamiselle näytän vihreää valoa, olisi TOSI mukavaa nähdä teitä kaikkiakin, mutta toki ymmärrän ettei aikataulut tällaisella joukolla onnistu ja kaikki eivät toki ehkä olisi niin innokkaitakaan livenä näkemään. Mutta minulle olette ainakin tosi tärkeä tuki ja tuntuu että ootte tosi tärkeitä ystäviä joiden kanssa jakaa iloja ja suruja.
Annlinn, kävin jo blogissasi kurkkaamassa, aika söpöjä oli ne villikset kyllä =)) Ja lapset ennen kaikkea. Ja vielä Annlinnille; sitä kaiholla muistelen Espoon ajoilta että Tapiolassa kirkko oli täynnä lapsia ja nuoria, täällä Etelä-Savossa ei niinkään, vaikka on täälläkin meno vilkastunut siitä mitä se joskus oli.
Meillä toiseksi nuorin on koko päivän ollut yhä 39 asteen kuumeessa. Koululaiset yrittänevät aamulla jo kouluun jos nyt ei yöllä kuume nouse.
Mutta taidan mennä vielä hetkeksi miehen kainaloon ennen kuin kömpii nukkumaan...
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Tanni
Täällä muuttui ilma ihanan aurinkoiseksi, mutta pihalla on paha tulva ja lapsillakin ulkonaliikkumiskielto joten täytyy vaan katsella noita likaisia ikkunoita!!
Sea-band-rannekkeista Miimulle: minä kärsin aina aika pahasta pahoinvoinnista ja nyt hommasin ne rannekkeet ja minulla ne auttoivat, mutta eivät aivan täysin kuvotusta vieneet. Mutta tekivät olon kuitenkin siedettäväksi, joten kuten. Tuolla ne nyt laatikossa odottavat uutta käyttöä. Ajattelinkin että onneksi sain käyttää niitä talvella, kun oli pitkähihainen paita niin ei muut ihmiset niitä nähneet. No nyt voikin tulla eteen tilanne että käytän niitä kesällä, siinä saakin selitystä miettiä. En kuitenkaan yleensä raskaudestani puhu koko maailmalle.
Meillä on myös mahatauti liikkeellä. Saa nähdä milloin pieniin iskee, tietää että sitten on oksennusta siellä ja täällä ja minä olen niin surkea oksennuksen siivoaja kun oksennan itsekin jo pelkästä hajusta. Olis vaan tullut pääsiäisenä kaikille kun mies olis ollut siivoamassa päivisinkin.
Minä helpotin tänään omaa oloani ja käytin kaapissa lojuneen raskaustestin. Ja ihanaa, sain negan eli todennäköisesti kaikki on kunnossa keskenmenon jälkeen. Nyt voin sitten alkaa bongaamaan sitä positiivista tulosta. Puolentoista viikon päästä on jälkitarkastus, saa nähdä mikä on tilanne silloin.
MOnet olivat puhuneet siitä voiko vielä mennä kaikki hyvin kun on niin monta raskautta takana. Sama pelko on myös täällä, ollut jo useammassa viime raskaudessa. Tuntuu ettei se voi olla totta että aina vaan menee kaikki ihan hyvin. Juuri samalla viikolla kun keskenmenoni todettiin, mies kysyi minulta, miten en ole "saanut" keskenmenoa koskaan ja totesin vaan että kait me ollaan niin onnekkaita. No nyt on sekin takana ja luottamus laskenut ennestään kaiken onnistumisesta.
Täytyy kyllä sanoa että nyt kun juttelu on näin vilkasta niin ei kyllä ehdi samalla kertaa lukea kaikkia juttuja ja vielä itsekin kirjoittaa. Meillä on lapset tottuneet siihen että äiti aina joskus istuu koneella. Toki minua tästä aina haetaan jos jonkinlaisiin tilanteisiin, mutta sitähän se elämä on. Mutta ihana on kyllä teidän kuulumisia käydä lukemassa. Ei sitä kehtaa mennä noihin odotuspinoihin enää hehkuttamaan, et jes seitsemäs vauva tulossa!
Nyt menen kurkistaan Annlinnin blogiin. Haaveilen aina itsekin että saisin sellaisen tehtyä, mutta en ole vielä osannut!
Voikaa hyvin!
Onnea plussanneille!
Iuiu
Minäkin kurkkasin Annlinn blogisi, kiva :)
Oishan meitä jo tapaamiseenkin valmiita! Nyt siis jo Sinuvi, Meriutu, Tanni, Annlinn, minä ja varmasti monta muutakin? Elokuu ois kyllä ihan hyvä aika ja mieluiten ennen koulujen alkua... Oletteko te muut ihan etelästä? Vai voisko paikaksi ajatella jotain Jyväskylää, Tamperetta, Seinäjokea? Oisko jokin niistä millään lailla keskellä etelää ja pohjoista... : / Olen niin hyvä maantiedossa.. ;) Oispa kiva jos saatais vaikka joku tilava mökki niin voitas olla yötäkin ja tutustua ihan ajan kans :) Tosin hyviä tuttujahan tässä jo ollaankin, mutta ihan livenä! :))
Mukava, että Iuiu olet jo paremmalla mielellä! Pianhan se jälkitarkastuskin jo on ja sitten ei mitään esteitä raskaudelle. Toivotan paljon onnea mukaan!!
Kurkkasin odotuspinoon ja luin sieltä taas surullisia uutisia... Tuli tosi huono olo... Ja taas mietin, että jaksanko ja uskallanko OIKEASTI enää..? Minäkin kuulun niihin onnellisiin, jotka eivät ole saaneet keskenmenoa... Pelkäisinkö sitä nyt ihan valtavasti jos vielä raskautuisin... Mutta en murehdi sitä vielä ainakaan.
Tänään paistaa aurinko ja kaikki on hyvin! Superkiertoni vetelee tosin jo päivässä 61... :0/
Omppis
Ja tosi harmaa keli. No, paisteltiin makkaraa kuitenkin tuon keskimmäisen kanssa pihalla vaan lenkille en jaksanut vielä vääntäytyä. Sen verran loskaa tiet täynnä, että käyn vasta illalla ja ihan yksin reippailemassa.
Täällä alkoikin menkat perjantaina ja loppua ei näy! Hermoja raastavaa aikaa jo senkin takia, että ne tulee ja toiseksi niin älyttömän runsaina :/ No, eihän meillä ns. yritystä ole ollut mutta ei kyllä toisaalta ehkäisyäkään... Juteltiin miehen kanssa sitten viikonloppuna tästä vauva-asiasta ja kyllä mies vihreää valoa näyttää mutta sanoi, että ei ihan vielä ja toisaalta samaa mieltä olen itsekkin. Sitä vain on niin malttamaton näissä vauvajutuissa ;) Mutta ehkä tässä pitäisi miettiä joku järkevä ehkäisymuoto hetkeksi... Mutta näillä suunnitelmilla työ tai opiskelu odottaa syksyllä ja siitä vasta tuleekin ristiriitaiset tunteet. *huokaus*
Tuosta tapaamisesta.. Hauskaa kyllä olisi nähdä kaikki vaan saa nähdä onnistuuko minulta. Minä nyt olen vähän kauempaa kuin etelästä.. Tampereellekkin tulee matkaa useampi sata kilometriä eli en ihan parin tunnin tapaamiseen viitsi lähteä. Mutta edelleen minä innostun kyllä yleensä juuri tämmöisistä jutuista ja olisi kiva tosiaan livenä nähdä kaikki kirjoittelijat. Kuitenkin omat mielikuvat on kaikista... :) saas nähdä sitten.
Jassoo vaan pienin odottaa päikkäreille pääsyä ja ruoka odottaa laittajaansa joten hommat jatkuu..
Mukavaa päivää kaikille!
Vimpula
Iuiu, kiva kuulla positiivinen kokemus noista rannekkeista : )! Ja toivottavasti pääset taas pian niitä käyttämään! Vielä en ole niitä tarvinnut, mutta toivottavasti edes hitusen helpottavat oloa sitten tosipaikan tullessa. Olen ajatellut että kotona pojille ainakin menee läpi "laihdutusrannekkeina", mutta en tiedä uppoaako se aikuisiin.. Töissä niitä en varmaankaan voi pitää lainkaan. Töistä tulikin mieleen, että meillä on todettu siellä nyt mrsa:ta. Eli täytyy otattaa nyt itseltäkin testit, josko olen sen onnistunut itselleni saamaan : (. Osaavat sitten mua hoitavat varautua, kai käytännössä sit synnärilläkin oltais vauvan kanssa eristyksessä. Mutta onneksi pitäisi olla omalle vauvalle melko vaaraton juttu.
Mä olen kyllä käynyt tuolla odotuspuolella hehkuttamassa tätä seitsemättä raskautta : )! Mulle yhtä jännä ja ainulaatuinen tilanne ollut joka kerta! Tällä kertaa, kun tämä oli suunniteltu juttu, on ollut jotenkin vielä helpompi iloita. Pari raskautta alkanut vähän huonona ajankohtana ja silloin on kyllä kauhistus ollut ensimmäinen tunne. Muuttunut siitä sitten pikkuhiljaa riemuksi : ).
Mä aloitin tänään tosissani kiloklubissa. Kun sais nyt pidettyä itsensä kaidalla polulla : )!
Minäpä yllätän itseni ja tenavat kirjottamalla keskellä päivää... yleensä tapaan hoitaa tämän nettailun aamulla, kun lapsukaiset vielä nukkuvat, tosin lueskelemassa käyn pitkin päivää. Minäkin olen ihmetellyt, miten "oikeat suurperheelliset" ehtivät koneelle, mutta olen ihan itse ajatellut, että perheen kasvaessa opitaan vain olemaan niin ehtiväisiä, että koneella oleilu ei ole poissa muilta.
Siitä tapaamisesta on ollut puhetta... minä mieluusti lähtisin mukaan, mutta en kyllä varmaan pääse minnekään -tai mennään Tuuriin hevosenkenkää ihmettelemään - sinne voisin saada itseni rahdattua - tai sitten luultavimmin olen tapaamisessa vain hengessä mukana. Tuon Tuurin nyt vain nappasin, kun sehän on ihan keskeisessä paikassa (ja meiltä vain 40km:n päässä). Seinäjoki, Tampere ja JKL ovat myös meiltä noin 1-2h:n matkan päässä. No, katsotaan miten tilanne kehittyy...
Kyllä minun mielestäni raskaus on aina hehkutuksensa ansainnut, aina se on yhtä suuri ihme - vaikka ei enää X:llä kerralla yhtä uutta ja ihmeellistä kuin ensimmäisellä kerralla. Toisaalta ainakin itse voin sanoa ettei ole kahta samanlaista raskautta ja aina ollaan suuren tuntemattoman edessä. Itsestäni puolestaan tuntuu siltä, että noihin peruskuumeilupinoihin ei osaa mennä mukaan, siellä kun on niin paljon niitä, joilla ei ole sitä ensimmäistäkään pienokaista ja raskautuminen vaikeaa - niin pahalta tuntuu siellä kertoa että itsellä jo kuitenkin viides haaveissa ja raskautuminen ollut aina suht helppoa.
Iuiulle onnittelut negasta - kerran näinkin päin - nyt vain uuteen yritykseen, toivottavasti onnistaa nopeasti.
Meillä on nyt ipanat kasattu minun ja miehen väliin nukkumaan - eli tällä luomuista luomuimmalla ehkäisyllä mennään toistaiseksi... taas siihen asti, että jonain päivänä asian unohdan ja sitten taas hauskuutan teitä täällä kehittämällä itselleni raskausoireita ilmasta.
Nyt on mentävä hetkeksi ulos kauniiseen auringonpaisteeseen. Adjö!
...kun muksut ei ikinä tervehdy. Toiseksi nuorin vielä kuumeessa ja 2 päivää ei oo lisäksi mikään pysynyt sisällä. Vanhimmalla TAAS kuumetta (eilen oli koulussa) joten jäi tänään kotiin. Blääh-alkaa usko mennä.
Juu, se on jännä juttu että ihmiset jotenkin aattelee että niistä raskauksista tulisi kerta kerran myötä vähäpätöisempiä. Kyllä ne aina on olleet tosi suuri ihme ja itse on ollut ihan täpinöissään.
Tapaamisesta täytyy todeta kuten katjalah; vaikka mieluusti lähtisin mukaan niin voi olla että paikka asettaa esteen; Seinäjoki meiltä käsin ihan pois suljettu (matkaa reippaasti yli 300 km ja huonot yhteydet), Treellekin matkaa 250km... Jyväskylään sentään vain 1½ tunnin matka...miulla on tää yksi tissikaverikin vielä, mutta voi toki olla että elokuun vaiheessa oisi vierotettava jos töihin kerran meen, tai ainakin imetys jää aamuun/iltaan.
Mutta toki kovasti haluaisin, joten en nyt täysin vielä luovuta tapaamisajatuksenkaan suhteen.
Mutta nyt on mentävä.
Tanni
Eli meillä koko pääsiäinen on mennyt kirkossa käydessä. Meillä koko perhe on ortodokseja joten viime yö meni koko porukalla kirkossa. lähdettiin lauantai illasta 23 kävelemään kirkkoa kohti ja tultiin takaisin kotiin puoli kuusi aamuyöstä kun juhlat sen kun jatkui pääsiäisyöpalveluksen jälkeen. Kaikki lapset jaksoi valvoa ainioastaan meidän pikkuinen nukahti aamu viiden aikaan mutta hänet oli niin helppo vaunuissa kärrätä kotiin. Nyt on sitten koko sunnuntai nukuttu ja huomenna taas kirkkoon kun on lastenpääsiäisjuhla vielä sen jälkeen eli me ei kyllä tehdä muuta kun kirkossa ja juhlissa rampataan.
Kauhean laihoja te muut olette. Mulla jäi tästä kuudennesta 10kg yli määräistä. Eli olen 164cm pitkä ja nyt 68kg painava. Silmät vihreät ja hiukset punertavat.
En nyt kerkiä enempää kommentoimaan kun pitää laittaa kaikki aamua varten kuntoon että keritään taas kirkkoon kun tällä porukalla saa varautua muutamaan riitaan ja hampaitten kiristykseen ennenkuin kaikki on valmiina.
Annlinn