KOKEMUKSÌA STERILISAATIOSTA?!

olen myös aikaisempiin ketjuihin kirjoittanut tästä.

Mulla 3 lasta ja raskauksissa ongelmia, joten sain lähetteen jälkitarkastuksessa.

Viime lokakuussa tehtiin, eka kävin kätilöopistolla juttelemassa ja tutkimuksissa.

sitten itse varaat ajan toimenpiteeseen, kierron mukaan tietysti.

menin vastaanotolle, naisgyne jutteli hetken, housut pois ja toimenpide ohi 7 minsassa. Mulla on siis vain yksi munatorvi. Panadolia otin ennen toimenpidettä ohjeen mukaan.

kerran kirpas toimenpiteen aikana, hoitsu tarjos kättä puristettavaksi ja toimenpiteen saa keskeyttää sanomalla. Minä sanoin et anna nyt mennä ja sit housut jalkaan. Noin 10 min ajan oli järkyttäviä supistuksia, sen jälkeen kävelin kahville.

Vielä hoitsu jututtaa ja saat essurekortin mukaasi, n. 3kk päästä toimenpiteestä menet jälkitarkastukseen, ultraus ja saat kertoa omat kommentit.



Suosittelen lämpimästi. Ja siis tehtiin kätilöopistolla ja maksut on ihan pkl maksut.

en ole katunut toimenpidettä, minä en halua lisää lapsia. Minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy veritulppien takia. Terve vaan tutut.

Minä jos joskus tapaisin uuden miehen, minä+lapset on kelvattava, uusia lapsia ei minun puolelta hän saa.



menkat erittäin säännölliset, kivuttomat, ovulaatio kipeämpi ja mikä parasta vuodot ihan minimissä. Ennen lorotteli reilun viikon kuin niagara ja olin todella kärttyinen.

Valitsin sen, koska se oli helppo ja nopea toimenpide. En nähnyt mitään syytä mennä perinteiseen sterilisiaatioon.

Sairaalaan joutui menemään jo heti aamusta. Pääsin toimenpiteeseen 10 - 11 maissa ja olin ulkona salista alle puolen tunnin. Pari tuntia jouduin olemaan tarkkailtavana ja sitten ulos (lähdin suoraan shoppailemaan:).



Nestettä valui kyllä tuon parin tunnin ajan sen verran reilusti ulos, että en olisi edes halunnut, saatikaan voinut kulkea misään.

Vatsa oli aavistuksen arka, mutta ei kipeä. Ja hoitajathan antavat jo etukäteen kipulääkitystä ja jälkikäteen voi ottaa lisää, jos tarvitsee.



Operaation aikana kyselevät koko ajan, miltä kipu tuntuu. Tämä on tärkeätä sen takia, että paikkojen pitää olla rentona ja jos sattuu, niin sitä tietysti jäykistelee. Minulla tuli jossain vaiheessa kauhea kipupiikki ja sain välittömästi kipulääkettä suoneen ja sitten tilanne olikin jo ohi.



Jossain vaiheessa, olisikohan ollut viikkoa myöhemmin, minulta rupesi valumaan hieman verta seksin jälkeen ja sitä kesti ehkä viikon verran. Ehdin jo vähän huolestua ja soitin sairaalaan, että pitääkö mennä tarkistettavaksi, mutta se oli kuulemma ihan normaalia.



Kuukautiset ovat kyllä olleet joka toisella kierrolla aika hurjan reippaat yhden, tai kahden päivän ajan, mikä on minulle täysin epänormaalia.



Minua naurattikin, kun ennen toimenpidettä kysyttiin, että millaset menkat minulla on ollut nuorena. Enpä tiedä, kun olen teinistä asti vetänyt pillereitä=)



Ainoa "rasite" oli se, että ensin piti käydä terveysasemalla, jossa pidettiin alkuhaastattelu. Sitten vasta sai lähetteen sairaalaan, jossa piti käydä uudemman kerran todistelemassa haluaan sterilisaatioon. Samalla käytiin läpi tarkemmin tuota Essure-menetelmää. Ja SITTEN vasta sai sen oikean ajan toimenpiteeseen.

Minä siis kuvittelin, että saan varata ajan tuosta vaan ja mennä operoitavaksi sen kummempia selittelemättä (ikää 35 v ja 2 lasta).



Suosittelen hyvin mielin!

Minulle tehtiin sterilisaatio kuukausi sitten (3 lasta, 39 v). Laitettiin klipsit nukutuksessa. Masu oli kipeä viikon verran, ekat päivät niin, että pienimmän lapsen (8 kk) nosteleminen oli vaikeaa ja parin yön nukkuminen hankalaa. Eli oli kivuliaampi kuin etukäteen luulin, mutta ei nyt kuitenkaan mitään ihan kamalaa. Kipuilu lienee yksilöllistä. Harkitsin sterilisaatiota jo kahden ensimmäisen jälkeen, mutta en ollut silloin asiasta aivan varma ja hyvä niin, etten silloin hommaan ruvennut. Nyt tilanne tuntui aivan erilaiselta.



Itse en lähtisi sterilisaatiota kovin nuorille suosittelemaan, koska elämäntilanteet ja ajatukset ihan oikeasti saattavat muuttua todella paljon. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja huomaa sitten jälkeenpäin ne oikeiksi tai sitten harmittelee tosi paljon. Toivottavasti itse en rupea toimenpidettä katumaan, kyllähän tässä tietenkin olisi ollut vielä jokunen vuosi hedelmällistä aikaa.



Meillä tehtiin sterilisaatio minulle, koska itse niin halusin ja mikään muu ehkäisykeino ei kertakaikkiaan käynyt. Ja kyllä minun mielestäni kannattaa miettiä ne karmeimmatkin vaihtoehdot, erot ja kuolemat ja mitä elämä sellaisten katastrofien jälkeen voi olla.



Tässä iässä sterilisaation sai kyllä helposti, ilman mitään lääkärin tenttauksia... :)

mutta silloin ei mennä "shoppaileen" streilisaatiota ja edes kyselemään jos on epävarma, että haluaa vielä uuden perheen jos entinen kuolee.



Kyllä tämä asia pitää olla selvä jo ennen kuin menee hakemaan lähetettä. Ei siinä vaiheessa aleta sitä enää pohtimaan.

nosto

nosto

Just niin älä huuda. Ja ketjun tarkoitus ei ole pohtia kuka valmis kuka ei!!



Itse olen täysin valmis ja menossa toimenpiteeseen. Olen siis todella miettinyt valmiiksi kaikki vaihtoehdot ja tullut siihen tulokseen, että minun lapseni on nyt tehty. Hyvä, että laitatte ajatuksianne, mitä kaikkea olette pohtineet ennen sterilisaatiota, koska kaikki ei huomaa ajatella kaikkia mahdollisia elämän käänteitä. Kyllähän monet tekevät avioehdonkin siltä varalta, että tulee ero. Voisihan sitä ajatella, että mitä sitten ylipäänsä mennä naimisiin. Elämä ei aina ola omissa käsissä..



ps.meillä ei ole avioehtoa (mutta ymmärrän niitä joilla on, jokainen elää omaa elämäänsä) eli älkää aloittako taas huutamista ja muutenkin toi avioehto-kommentti oli vertaus eli älkää kiitos kääntäkö nyt ap:n hyvää aihetta rupeamalla kommentoimaan vertaustani vaan pysytäänkö nyt aiheessa ja kerrotaan omia kokemuksia eikä arvostella muita.

nosto