KOKEMUKSÌA STERILISAATIOSTA?!

illan oli maha arka kun oli ilmaa. Seuraavana päivänä kaikki kunnossa.

Ei vaikuttanut hormoonitoimintaan (eihän siinä munasarjoja poisteta) ja normaalit kuukautiset (ei siinä kohtuakaan poisteta)



Ei ongelmaa ja olen ollut tyytyväinen.

Minulla aika essure-sterilisaatioon yliopistolliseen sairaalaan ja maksaa 83,9e + jäkitarkatus polimaksun.



Minuakinkin kiinnostaisi kokemukset, joten löytyykö lisää?

Koska olen vasta 34, hän suositteli että miettisin vielä kun kuulemma aika moni katuu jälkeenpäin näin nuorena toimenpiteen tehtyään. Valitsin sitten toisenlaisen ehkäisyn. Mutta palaan asiaan sitten vielä lisää harkittuani. Raskauden pelko on kova, että luulen että sterilisaatioon päädyn kuitenkin.

lähinnä se onko kukaan katunut jälkikäteen?



Olen vasta 25v mutta lapsia jo neljä eikä haluta enää enempää, en jaksaisi enää yhtäkään raskautta ja lasta, nyt opiskelemaan ja työelämään.

Ja vaikka mieli muuttuisi tuossa 10-15v päästä niin sitten olisinkin jo 55- 60v ennen kuin lapset olisi aikuisia. Tällä hetkellä tuntuu todella epätodennäköiseltä että haluaisin vauvoja enää koskaan.



Kuitenkin mietityttää jos esim. mies ja lapset kuolisivat vaikka parin vuoden kuluessa niin loppuelämä ilman lapsia ja lapsenlapsia..? Katuisin varmaan silloin. Toisaalta mahdollisuus on aika epätodennäköinen että näin kävisi.



Ja miehiähän ei saa vasektomiaan, ei millään, menee kai miehuus siinä tai pelkäävät että ne rakkaat pallit vahingossa vaurioituvat tms....



Mietin myös tuota lukemaani juttua että pieni osa on ilmoittanut vaikeuksista sukupuolielämässä sterilisaation jälkeen, mitäköhän se sitten meinaa? Minkälaisia vaikeuksia naisille voi tulla?

onko kukaan muu käynyt näin nuorena ko. toimenpiteessä eikä ole katunut jälkikäteen? Sori ap, kun nyt sotkeuduin ketjuusi vaikkei minulla noita kaipaamiasi toimenpidekokemuksia olekaan...

Oma mieheni meni vasektomiaan ihan omasta ideastaan. Lähipiiristäni tiedän ainakin viisi miestä joille toimenpide on tehty. Väittämäsi perusteella tämä määrä tuntuu liioittelulta, mutta näin se vaan on. Ikävä sanoa, mutta olisiko maalaisuus syynä siihen että mainitsemasi "miehiä" ei vasektomia nappaa?

Ihan mukavaa kuulla kaikkia näkökulmia, joten ihan mieluusti saa "sotkeutua" omilla kysymyksillä. Itse olen koittanut kaikki muut mahdolliset ehkäisymenetelmät. Essurea suositeltii, koska siinä ei tarvitse nukuttaa. Olen asiaa pohtinut paljon. Jos minulle tulisi ero, en haluaisi, että tulevaisuudessa uuden miehen kanssa olisi sinun, minun ja yhteiset lapset. Jos menettäisin perheeni, en usko haluavani ottaa uudelleen riskiä kokea menetys. Oma gyne sanoi, että useimmiten katumistilanteessa keinohedelmöitys onnistuu, mutta sen varaan ei kannata laskea. Eniten mietityttää, että jos toinen lapsistani kuolisi, jäisi toinen ilman sisarusta. Toisaalta jos rupeaisin tekemään uutta sisarusta ikäero tulisi aika isoksi. Vaikeita asioita, joten mielelläni kuulisin lisää pohdintoja.

ap

että vain harvoin sterilisaatio tehdään miehelle. Muualla euroopassa asetelma taitaa olla toinen. Helpompi ja yksinkertaisempi se on miehelle tehdä, lisäksi myös varmempi ehkäisyn kannalta. Itse ajattelen että on ehkä luontevampaa tehdä sterilisaatio naiselle, joka ei muutenkaan ole hedelmällinen elämänsä loppuun saakka kuten mies on. Silloin sterilisaatio vain jouduttaa asioiden luonnollista kulkua. Toimenpiteenä se olisi kuitenkin järkevämpää tehdä miehelle.

nosto

nosto

varalapsen tilalle.

Eli yritätte suunnitella elämää jos siihen malliin jos lapsi kuolee.



Aika sairasta.

on otettava kaikki mahdollisuudet huomioon. Miksi ei saisi toivoa lisää lapsia, jos menettäisi koko perheensä?

Ei kai kukaan tee varalasta tilalle, mutta nuo ovat tilanteita, joita kuulemma pitää miettiä ennen sterilisaatiota. Ja juuri näitä ne lääkärit kyselevät ja käskevät miettiä ennen kuin saa luvan sterilisaatioon!!!!!!!!!!



Meneekö tämäkin ketju idioottien päänaukomiseksi?!?!

lastensa ja miehensä kuolemaa ja sitä, että äkkiä uusi mies ja lisää lapsia, ei ole valmis sterilisaatioon.



Minä tiesin, että itse en halua enää lapsia, joten ratkaisu oli helppo.



Mutta ei lääkäri kyllä käskenyt minun pohtiakaan. Ehkä on parempi, että kyselläänkin tällaisia kypsymättömiltä haakuilijoilta, jotka ei ole varmoja, mitä haluaa ja haluaako mitään ja voisko sitä silti lapsia saada jos olis sterilisoitu.



Sterilisaatio ei ole mikään kiva ja helppo ehkäisy, minkä voi sitten kivasti purkaa kun sattuu lapset kuolemaan ja halutaan uusia.

Kukas täällä mahtaakaan olla kypsymätön?



Itse en ajattele, että purkaisin sterilisaation ja siksi haluankin pohtia aisan etukäteen varmaksi. Voisitko sinä muita kypsymättömäksi nimittelevä todella fiksu naikkonen pysyä poissa tältä ketjulta, koska sinulla ei ole mitään järkevää annettavaa tälle ketjulle..

tai en mää tiedä

jos lapsi kuolee tai mies ja haluan lapsia

no jos mää en haluaisikaan





eli jos tällaisia miettii, ei kannata edes ajatella sterilisaatiota, näin se vain menee. Nämä asiat pitää olla itselle selviä ennen kuin tekee niin lopullisen päätöksen.

Hyvä 17,



Minun lääkärini nimenomaan sanoi, että näitä asioita pitää pohtia, koska monet, jokat eivät ole jokakantilta todella asiaa pohtineet ja käsitelleet ovat juuri näitä, jotka yllättävässä elämäntilanteessa haluavatkin purkaa sterilisaation.



Mutta nyt mennään taas pois tämän ketjun tarkoituksesta, joten lopettakaamme tämä toisten arvostelu tähän. Käsittääkseni ap halusi kokemuksia sterilisaatiosta eikä tällaista idiotismia, jota 17 harjoittaa.

Kun menee sterilisaatioon,



Käy ensin mielessään juuri näitä kysymyksiä esim:



Jos lapseni kuolee, mitä tekisin? Jos vastaus on ehkä haluaisin vielä yrittää uutta lasta, en tietenkään menisi sterilisaatioon.



JUURI SIKSI NIITÄ POHDITAAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Eli alkukommentteina; halusin olla varma että MINÄ en enää ikinä tule raskaaksi, mies olisi mennyt sterilisaatioon kyllä. Mulla vain sopivan ehkäisyn löytäminen on ollut ihan mahdotonta. Järkeilin siksi niin, että en halua olla ehkäisyn suhteen miehestäni riippuvainen, kuka tietää vaikka erottais tai jäisin leskeksi- mutta lapsia en siis enää halua. Kolme lasta ennestään ja ikää 33v.



Mulle tehtiin siis perinteinen klipsisterilisaatio päiväkirurgisesti, tai no, piti olla päiväkirurginen mutta nukutuskomplikaatioiden takia jouduin jäämään sairaalaan yöksi. Kivut oli karmeat, johtuen varmaan siitä että olen allerginen lähes kaikille kipulääkkeille ja Panadolin teho leikkaushaavakipuihin on tunnetusti vähän kehno... yllättäen kivut kuitenkin jatkuivat ja 10 päivää leikkauksen jälkeen rakon seinämästä löytyi mustelma kun asiaa ruvettiin tarkemmin selvittelemään. Parani kyllä itsekseen noin 3 viikossa.



Ja kyllä, mulla sterilisaatio petti heti seuraavassa kierrossa, eli meille olis toukokuussa tulossa 4. lapsi... abortin olisin toki saanut, mutta en halunnut. Mulle luvattiin jo kun raskaus todettiin, että uusi leikkaus tehdään noin 6 kk synnytyksen jälkeen. Tällä kertaa perinteisellä menetelmällä, eli munatorvista palat pois ja sidotaan&poltetaan munatorvien päät. Leikkaus tulee olemaan isompi kuin edellinen, mutta siitä viis kunhan vihdoin pääsen hedelmällisyydestäni! Varoittivat jo, että synnytyksen jälkeen tulee elää niinkuin mitään voimassa olevaa ehkäisyä ei olisikaan.



Hormonitoiminnasta ja kuukautisista en sitten osaa kyllä kertoa mitään.

Ei uudella lapsella voi korvata toista.