Muutettiin Etelä-Suomeen ja uusien työkavereiden elitistiset asenteet yllättivät.

ja omat arvot ovat hukassa... tai sit ne arvot on materialistisia.



Niin ollaan suvaitsevaisia niitä kohtaan jotka ovat samaa, oikeaa mieltä kuin minäkin

asumme eteläisessä helsingissä ja ihan nakkisoppaa meillä syödään ;)

voin sen julkisesti tunnustaa.

kirjoja ei ehdi lukea.

en totisesti toitota ystävistä, enkä tuttavista, joihin kuuluu suuri joukko "tunnettuja" kansalaisia ;)

Itse en asu Eteläsuomessa mutta ystäväni joka muutti tänne Pohjanmaalle kertoi, että täällä on paljon rennompi meininki kaikessa. Mm. kilpavarustelu oli aivan kamalaa pääkaupunkiseudulla ja just jonkinlainen brassailu!



Toinen ystäväni kertoi että Tukholmassa oli kaikki todella pinnallista. Pelkkä materia ja ulkonäkö oli se jolla oli mitään merkitystä. Ulospäin kaiken oli näytettävä hyvältä...:/! No matter what the cost. Kun hän muutti tänne takaisin hän yllättyi miten aitoja ihmiset olivat täällä.

ja muistan kun meillä oli nuorena tuollainen leikki kun tavattiin muutamaa kaveripariskuntaa.

Pilkattiin niitä, jotka oikeasti olivat tuollaisia, kun ikää karttuu ja on joutunut oikeasti työnpuolesta tai saa muuten käydä niissä paikoissa ja syödä silmät kiinni etanoita ekan kerran, ei ole enää tarvetta kertoilla ylpeillen tekemisistään, voi aidosti olla iloinen kun on saanut viikonlopun vain olla kotona koko perheen kanssa ja kun vielä kotoa muuttanut esikoinenkin kävi kotona.

kotoisin ja todellakin on porukalla ero kuin yöllä ja päivällä. Mutta toisaalta, löytyy täältä pääkaupunkiseudultakin mukavaa porukkaa, harvahan loppujen lopuksi on syntyperäisiä paikkakuntalaisia, vaan moni on muuttanut jostain muualta tänne.

yhdessä Euroopan metropoleista ja ihmettelen samaa asiaa, usein hesalaisia tavatessani heillä on heti kauhea brassailu käynnissä. Ja siis oikeesti, Helsinki on kuitenkin aika pieni kaupunki aika syrjässä muusta Euroopasta, eli en oikein ymmärrä mistä se pätemisen ja brassailun tarve tulee...ehkä juuri siitä. Toisaalta sama pätee muihinkin pääkaupunkeihin, ihmiset on enemmän "olevinaan" kuin maalla tai pienemmmissä kaupungeissa. Me vaan nauretaan miehen kanssa niille, ja yritetään vaihtaa vaivihkaa seuraa jos jumitutaan tällaisen pariskunnan kanssa juttelemaan joillain kutsuilla. Se on niin tylsää ja tosikkomaista brassailla ja hehkuttaa koko ajan.

Me olemme muuttaneet Helsinkiin joskus 15v sitten pienestä kaupungista opiskelemaan ja jääneet tänne. Nykyisin asumme lapsiperheenä aika arvostetulla alueella (siis suht kalliita omistusasuntoja, vanhaa aluetta, siitä kai se arvostus tulee) ja täällä asuu sekä syntyperäisiä helsinkiläisiä että muualta muuttaneita. Meitä taitaa yhdistää lapsiperheellisyys sekä kouluttautuneisuus ja varakkuus. Alueella äänestetään Kokoomusta ja Vihreitä ;) se kertonee paljon.



Joka tapauksessa, en tunnista tuollaista brassailun tarvetta ystävä/tuttavaperheittemme joukossa laisinkaan. Pikemminkin eletään hyvinkin taviselämää - tosin meidän tavikseemme kuuluvat mm kirjallisuus, teatteri, matkustelu, hyvien ruokien kokkailu jne. Mutta näistä jutellaan ihan tavallisina asioina ja vaihdetaan mielipiteitä, keskustellaan. Mulla ainakin syynä on se, että aidosti harrastan vaikkapa kirjallisuutta ja olen opiskellutkin sitä, joten koen luontevana aiheena jutella kirjoista - tai mieheni viineistä, koska on kiinnostunut niistä. Brassailua tämä ei siltikään ole. Ja meillä syödään myös nakkisoppaa ;) jos se on joku mittari taviselämästä!

asun yhdessä Euroopan metropoleista ja ihmettelen samaa asiaa, usein hesalaisia tavatessani heillä on heti kauhea brassailu käynnissä. Ja siis oikeesti, Helsinki on kuitenkin aika pieni kaupunki aika syrjässä muusta Euroopasta

No mutta tässähän sinä itse sorrut täysin samaan! :D Ensin kerrot, että asut Euroopan metropolissa ja sitten toteat kuinka pieni joku muu paikka onkaan ja eihän heillä ole syytä brassailla! Samaa elitismiä sinunkin asenteessani pienemmistä kaupungeista tulevia kohtaan, kuin tässä keskustelussa Helsinki-pikkupaikkakunnat välillä.

T. Euroopan metropolin asukki minäkin

Kun asuinpaikka on kehä 3 sisäpuolella, elämästä tulee kovin pintapuolista ja sitä vertaillaan jatkuvasti toisiin. Kokemusta on.

Mutta kyllä mun tuttavapiiriin kuuluu ihan tavallisia ihmisiä enkä ole kokenut että kukaan olisi mitenkään erityisen elitistinen. Joku tykkää vaatteista kovasti ja joku toinen harrastaa ruuanlaittoa jne. mä kiikun jossain siellä välissä.

Itse en ole tuollaista kokenut, olen kyllä miesvaltaisella alalla työssä, voisiko johtua siitä? Parista kaveristani on kyllä keski-ikäsitymisen myötä tullut hieman liian snobeja makuuni, eivät kyllä ole alunperin helsinkiläisiä vaan jostain Savosta; jos jonkinlainen itsetunto-ongelma työpaikallasi?

"No mutta tässähän sinä itse sorrut täysin samaan! :D Ensin kerrot, että asut Euroopan metropolissa ja sitten toteat kuinka pieni joku muu paikka onkaan ja eihän heillä ole syytä brassailla! Samaa elitismiä sinunkin asenteessani pienemmistä kaupungeista tulevia kohtaan, kuin tässä keskustelussa Helsinki-pikkupaikkakunnat välillä.



T. Euroopan metropolin asukki minäkin"



Niin, ei ole pakko ymmärtää, mitä tarkoitan, varsinkin, jos välttämättä haluaa etsiä elitismiä kirjoituksestani.... Et tainnut siis ihan ymmärtää, mitä tarkoitin. Tapaan vähemmän tällaisia asenteita täällä todellisessa metropolissa kuin Helsinkiläisiä tavatessani ja kummastelin vain, mistähän tämä mahtaa johtua.

jossa pitää jatkuvasti päteä. Tosi kummallista vääristynyttä "elämää". Vaihdan vaivihkaa seuraa jos tällaisiin ihmisiin törmään.

ja ihan joka paikassa. Akateemiset ainakin. Tuntuu että luokkaeroja on pakko jollain tapaa korostaa ja olla "bättre folke".



Eli mulla kanssa kaveripiirissä ihan sama virsi, kun nyt rahaa tulee kun ollaan kaikki pariskunnat ja perheet opintojen jälkeen töissä, niin sitten toisten pitää koko ajan pullistella kaikella mitä rahalla saa.



Meidän tuttavapiirissä pahimmat pullistelijat ovat niitä, jotka tulevat vaatimattomista oloista. Nyt akateemiset koulutuksen myötä rahahanat ovat heillekin auenneet. Muutama muu ystävä on syntynyt "kultalusikka suussa" ja heidän ei tarvitse koko ajan (tai oikeestaan ikinä) todistella olevansa jotakin, ovat vaan eivätkä pullistele. Toki osatavat vaikka ja mitä ja tekevät sitä ja tätä, mutta siltikään eivät sitä "markkinoi" niinkuin sanoit, kysyttäessä kertovat, muttei ole tarvetta hehkuttaa.



Todettakoon tähän vielä, että ollaan mieheni kanssa molemmat akateemisia ja mies lisäksi syntynyt "kultalusikka suussa" joten en ole ystäville rahasta kateellinen jos joku sitä ajatteli. Ihmettelen vain sitä, että toisten ystävien kanssa olemisesta on mennyt jotenkin se sisältö ja ystävyys, kun aina kun nähdään niin kaikki pyörii materian ja heidän hankintojensa ympärillä. Minne on kadonnut mukavien juttelu ja asioiden jakaminen?



"Sosiaalinen arvo" kasvaa näiden ihmisten mielestä kohisten sitä mukaa kun merkkituotteita ja -vaatteita kertyy kaappeihin.. Loppupelissä taitavat vaan olla rahan huumassa ja arvot hukassa.

En nyt siis välttämättä tarkoita ap:ta, voi tosiaan olla, että on käynyt vain huono tuuri, mutta ei tuo kaikki jutustelu välttämättä ole mitään itsensä korostamista.



Jos on sattunut laittamaan viikonloppuna onnistuneesti kolmen ruokalajin menyyn, niin mun puolesta sitä voi ihan hyvin hehkuttaa. Nakkikeitosta ei välttämättä saa niin paljon kicksejä, että viitsisi muille mainita. Sama koskee sitä, jos on käynyt jossain hienossa paikassa verrattuna kulma-Siwaan.



Toisaalta voi myös olla, että mainitsemasi asiat ovat työkavereillesi niin tavanomaisia, että nakkikeitto-juttuja ei siksi irtoa? Eihän sen välttämättä tarvitse olla muiden piiloivaamista. Silloin kannattaa pitää jutustelu kahvipöytätasoisena (mitä se muutenkin varmasti on) ja etsiä samanhenkisemmät kaverit muualta.

puhua ruuasta, lukemistani kirjoista, teatterista yms. Aika luonnollisia keskustelunaiheita mielestäni. Säästäkö sitten pitäisi jauhaa?

yhdessä Euroopan metropoleista ja ihmettelen samaa asiaa, usein hesalaisia tavatessani heillä on heti kauhea brassailu käynnissä. Ja siis oikeesti, Helsinki on kuitenkin aika pieni kaupunki aika syrjässä muusta Euroopasta, eli en oikein ymmärrä mistä se pätemisen ja brassailun tarve tulee...ehkä juuri siitä. Toisaalta sama pätee muihinkin pääkaupunkeihin, ihmiset on enemmän "olevinaan" kuin maalla tai pienemmmissä kaupungeissa. Me vaan nauretaan miehen kanssa niille, ja yritetään vaihtaa vaivihkaa seuraa jos jumitutaan tällaisen pariskunnan kanssa juttelemaan joillain kutsuilla. Se on niin tylsää ja tosikkomaista brassailla ja hehkuttaa koko ajan.

Sä asut ihan "yhdessä Euroopan metropoleista" ja muistutat, miten Tsadi on kuitenkin aika pieni kaupunki aika syrjässä muusta Euroopasta. Ja vielä naureskelet "brassailijoille". Just just.

elitismiä.

ja ihan joka paikassa. Akateemiset ainakin. Tuntuu että luokkaeroja on pakko jollain tapaa korostaa ja olla "bättre folke".

...

Meidän tuttavapiirissä pahimmat pullistelijat ovat niitä, jotka tulevat vaatimattomista oloista.

...

Todettakoon tähän vielä, että ollaan mieheni kanssa molemmat akateemisia ja mies lisäksi syntynyt "kultalusikka suussa" joten en ole ystäville rahasta kateellinen jos joku sitä ajatteli.

Mietittekö te ihan oikeasti yhtään, mitä kirjoitatte?

Meillä ei tuollaista ilmene sen paremmin töissä kuin vapaa-ajan tuttujenkaan kanssa. Ei mieskään ole koskaan kertonut, että heillä olisi töissä mitään brassailua. Tai on, mutta noille nauretaan selän takana aika lailla. Vähemmistö ovat kuitenkin.