___läheisen ihmisen luulosairaus___

tosi helpottavaa kuulla toisten kokemuksia ja kun sai purkaa omia ajatuksiaan tänne! Tuntuu välillä, että olen aivan yksin ja ainoa, joka joutuu miettimään läheisensä pahaa oloa ja vainoharhaisuutta.



ap

Hän kuvitteli että kaikki puhuvat hänestä hanen selkänsä takana. Loppujenlopuksi hän oli jo sitä mieltä että täällä meidän kotikylässä kukaan ei edes poistu kotoaan elleivät ole menossa paikalliseen kuppilaan tai huoltoaseman baariin juoruamaan hänestä.

Eromme jälkeen hän soitteli minulle kymmeniä kertoja päivässä ja lähetti kymmeniä tekstiviestejä, kertoakseen salaliittoteorioitaan siitä, kuinka olin pettänyt häntä suhteemme aikana. (en ollut pettänyt häntä)

Ja edelleen siitä kuinka juoruan hänestä ystävilleni, ja kuinka kaikki täällä vain juoruavat hänestä ja puukottavat selkään.

Aluksi puhelut tulivat hänen kännykästään, sittemmin hän soitteli kolikkopuhelimista, koska luuli että poliisi kuuntelee hänen kännykkäänsä, koska hän oli kerran istunut baarissa samassa pöydässä jonkun rikollisen kanssa.

Sitten hän alkoikin väitämään että minä olen kertonut kaikille että hänellä on kytköksiä joihinkin rikollisiin, ja nyt poliisit kyttäävät häntä ja kuuntelevat hänen puhelintaan yms yms.

Tämä exä käytti anabolisia steroideja, luulen hänen vainoharhojensa johtuneen niistä.

ellei hän ole vaaraksi muille. Suomessa on niin pitkät jonot hoitoon muutenkin että huonolta näyttää.

Varsinkin kun henkilö itse on sitä mieltä ettei hänessä ole mitään vikaa.

alzheimer ei välttämättä ala unohduksilla, ja jos et ole ihmisen kanssa jatkuvasti, et ehkä huomaa niitä pieniä unohduksia vaikka niitä olisi. Ainakin tuon ihmisen kohdalla josta kerroin, tuli ensin kaiken maailman epäluulot. Ja jotkut alzheimer-potilaat vaikuttaa ihan skarpeilta, ja puhuu sitten siitä kuinka heitä kuunnellaan ja tarkkaillaan ja vahdataan.



Soitin tänäänkin sille perheystävälle sairaalaan, ja hän käsitti koko ajan sanoistani väärin. Esimerkiksi kun kysyin voiko hän ihan hyvin, ja hän vastasi voivansa huonosti, sanoin itse siihen, että "kurja juttu". Hän kimmastui hulluna, että minustako hänellä on kurjat jutut, kun hän on vaan rehellinen. puhuu samalla koko ajan "työnantajastaan", joka valvoo, eikä voi kuulemma kertoa kaikkea koska kaikkea tarkkaillaan.



olinkohan 18.

Hakeudu hoitoon välittömästi!

Yritän hienovaraisesti mainita, että apua pitäsi jostakin hakea..



ap

Mulla on muutaman vuoden takaa diagnosoitu skitsofrenia. Syy miksi itse hakeuduin hoitoon oli aivan hirvittävän voimakas paniikin ja pelon tunne (kyseessä siis ensipsykoosi) ja jos olisin päässyt itse sairaalaan asti olisin luultavasti kertonut että minua seurataan ja yritetään tappaa. Sitä paniikin ja pelon tunnetta en pitänyt normaalina ja siksi olisin hakeutunut psykiatriselle osastolle turvaan. Kaikkea muuta "ympärilläni tapahtuvaa" en osannut pitää mitenkään epätotena vaikka kuka olisi sitä vannonut. Onnistuin sitten sössimään asiani niin, että minut vietiin poliisin paikalle hälyttämän ambulanssin kanssa sairaalaan ja päivystävän lääkärin haastattelun jälkeen suoraan suljetulle, josta olin ensin helpottunut kun pääsin turvaan, mutta seuraavana aamuna herättyäni olin mielestäni ihan käypä jo lähtemään pois osastolta josta minua ei tietenkään päästetty. Lääkkeet auttoivat noin viikon jälkeen, mutta nekin jouduttiin antamaan yhden kerran pistoksena kun en muuten suostunut ottamaan sivuvaikutusten vuoksi.

Väkivaltainen en ollut missään tilanteessa, mutta vainoharhaisena itse hälytin poliisit paikalle ja he huomasivat että kaikki ei ollut hyvin mulla.

En tiedä onko tästä apua, mutta jo se että ihminen voi itse, olematta vaaraksi muille, syyllistyä omaan elämäänsä koskevaan itsensä nolaamiseen tai asioidensa sekoittamiseen pitäisi riittää vastentahtoiseen hoitoon pääsyyn.

Pari viikkoa oli mennyt hyvin, mutta nyt jälleen alkoi samat tarinat.. naapurit puhuvat hänestä ja oli oikein peloissaan. Mieheni sai rauhoiteltua hänet eli nyt en ole aivan yksin asian kanssa.



ap

Äidilläni ohimolohkodementia, alkoi jo n. 50 v. Nyt vasta 10 v. myöhemmin kunnon muistiongelmat ja käytöshäiriöt selittyivät tuolla sairaudella. Epäilee meitä kaikesta ja on ihan mahdoton ihminen nykyisin. Minulla kanssa pikkuvauva, joten ei ole helppoa...

että kannattaisi puhua jollekin ammattilaiselle.. minä en kerta kaikkiaan jaksa enää huolehtia niin typeristä, keksityistä asioista, kun haluaisin nauttia tästä vauva-ajasta, mitä muutenkin kestää liian vähän aikaa. Itsekästä varmasti.



Suuttui. Sanoi kauhistuneena, että pidänkö häntä hulluna. :( mutta ehkä tämä pistää hänet miettimään asioita, hoitoonhan ei ketään voi pakottaa.



ap

ja paineet olivat kovat.Olin masentunut, kuulin harhoja.Hakeuduin itse psyk.poliklinikalle, koska pelästyin olotilaani ja sen outoon kokonaisvaltaisuuteen.Mutta minulla oli kuitenkin koko ajan voimakas sairauden tunne, mikä useimmilta psykoosissa olevilta puuttuu.Mieheni ja äitini tukivat minua paljon.ilman heitä en olisi selviytynyt.Lisäksi sain psyk.polilta hyvän keskusteluavun ja lääkehoito aloitettiin heti.Lääkkeet auttoivat n. parissa viikossa ja oireet hävisivät.Palasin työelämään jälleen n. kuukauden sairaslomalta.Elämä jatkui kuten ennenkin.



N. vuoden kuluttua ekasta psykoosista ajattelin, että voin aivan hyvin lopettaa lääkitykseni, koska annos oli minimaalisen pieni (0,5 mg/vrk).Lopetin ja oireet tulivat parissa viikossa takaisin.Sairastuin taas psykoosiin, joka oli ensimmäistä pahempi.Nyt en voinut olla kotona enää ollenkaan ja pyysin lähetteen sairaalaan.Sairaalassa lääkitys aloitettiin jälleen ja sain keskusteluapua.Olin sairaalassa 1,5 vkoa.Tämä auttoi, lääkkeet alkoivat vaikuttaa, kotiuduin ja viikon päästä loppui kesälomani ja palasin töihin.mieheni tuki minua koko ajan ja oli lähelläni.Samoin äitini.



Nyt olen elänyt normaalia elämää 10 v. ajan.Sairaudesta ei ole tietoakaan, mutta lääkkeeni otan joka ilta edelleen.Lääkitys on minulla pienellä annoksella ns. estolääkityksenä varmasti loppuelämän ajan.



Yritä saada läheisesi hoitoon.Muuta keinoa sinulla ei ole auttaaksesi häntä.Sairauden tunteen puuttuminen estää häntä itseään tajuamasta tilanteen vakavuutta ja avuntarvettaan.



Tsemppiä ja jaksamista sulle ap ja nauti elämäsi ihanimmasta ajasta!

omaiset mielenterveyden tukena ry

Propelli - palvelu



Googlaa nuo