Mitä mieltä vammaisten elvytyskiellosta. Nelosen uutisissa oli äiti ja poika

jos elvytettävän elämä on kuitenkin elämisen arvoista, niin mielestäni pitäisi auttaa elämään. Jos kuitenkin kovin kivulloista tai koneellisesti koitetaan elvyttää vuodesta toiseen tai pidetään "väkisin" hengissä, on mielestäni elvyttäminen arveluttavaa. Jos siis vammainen ihminen ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu ja ei ole ihan juures, niin mielestäni kuuluu elvyttää, muuten ehkä ei..

Siinä missä taviksilla

3

Sivistysvaltion merkki on miten se huolehtii heikoimmistaan.

nro. 3 juurikaan ajatella sitä, kuka sen maksaa! Ja toisaalta myöskin kuulostaa mielestäni melko itsekkäältä ajatukselta pitää "väkisin" hengissä ketään.



Pitäähän jotkut eläimiäänkin niin, että lääkitsee vuodesta toiseen vaikka sen elämä olisi yhtä kärsimystä ja vain siksi, ettei raaski (itsensä vuoksi) luopua.



Mielestäni tuo on lääketieteen varjopuoli, että pystytään tänäpäivänä pitämään ihmistä hengissä vuosia, vaikka normaalisti hän olisi kuollut ja kuolema ehkä ollut armeliaampaakin.



Muistan myös mummuni, joka virui sairaalassa vuosia ennen, kuin kuoli.. se oli kamalaa, koska ihminen oli vaikeasti sairas, makasi vain sängyssä, koska ei päässyt enää liikkumaan, oli pahasti halvaantunut ja viimeiset vuodet myös puhekyky katosi. Hän laihtui ja varmasti oli paljon kipuja (mm. makuuhaavoja, jotka luojankiitos huomattiin kohtuullisen ajoissa ja päästiin hoitamaan)

En ikinä haluaisi itselleni sellaista loppua.. enkä varsinkaan loppuelämää esim. hengityskoneessa.. todellakin haluaisin, että minusta silloin päästettäisiin irti ja annettaisiin kuolla, koska silloin en enää tuntisi kärsimystä.



Kuinka voi esim. päätellä täysin juureksena elävän vammautuneen ihmisen elämänilosta ja halusta, jos ei mistään käsitä mitään? Jos ei saa elää kotona normaalia elämää vaan joutuu olemaan laitoksissa?



Ihmiset puhuvat, kuinka lasten perhepäivähoito tai päiväkotihoito on puutteellista tai informaatio ei kulje. Kuka siis voi taata sen, että pahasti vammautuneet hoidetaan aina hyvin ja elämä on ihanaa laitoksessa?



Mielestäni siis hyvin itsekästä ajattelua, että kaikki täytyisi pitää hengissä niin kauan, kuin mahdollista oli elämä millasta sitten oli.



Mieti nro. 3 ketä siinä ajattelet? Itseäsi, vammautunutta lastasi tai sairaalassa viruvaa hyvin sairasta isovanhempaasi, jos et itse raaski luopua?



T. 2

Olet siis sitä mieltä, että yhteiskunnan varoilla pitäisi kstantaa sellaisten ihmisten elämä, jotka eivät elämästä ymmärrä mitään? Juureksella tarkoitan todellakin sellaista, joka ei käsitä ulkomaailmasta mitään.



[iKyllä juureksillakin on oikeus elämään!



]Siinä missä taviksilla

[/quote]

ja mielestäni nuo on katsottava tapauskohtaisesti. Oman lapseni elämä on mielekästä ja hyvää vammasta huolimatta ja elvytyskielto hänen kohdallaan tuntuisi järjettömältä.



Olen kuitenkin nähnyt todella vakavasti vammaisia lapsia ja niitä jotka kärsivät ja tuolloin taas elvytyskielto tuntuisi enemmänkin armolliselta. Olen oman lapsenikin kohdalla joutunut tilanteeseen jossa on pelätty tosissaan lapsen jäävän kasvikseksi ja silloinkin olin sitä mieltä että mikäli toivoa muunlaisesta elämästä ei olisi, elvytyskielto olisi asiallinen.

Vaikka minulla ei olekkaan kehitysvammaista lasta. Ehdottomasti, jos elämä on elämisen arvoista, täytyy mielestäni auttaa. Olen nähnyt myös hyvin iloisia ja onnellisia kehitysvammasia lapsia ja nuoria. T. 2

Olen kehitysvammaisen lapsen äiti

ja mielestäni nuo on katsottava tapauskohtaisesti. Oman lapseni elämä on mielekästä ja hyvää vammasta huolimatta ja elvytyskielto hänen kohdallaan tuntuisi järjettömältä.

Olen kuitenkin nähnyt todella vakavasti vammaisia lapsia ja niitä jotka kärsivät ja tuolloin taas elvytyskielto tuntuisi enemmänkin armolliselta. Olen oman lapsenikin kohdalla joutunut tilanteeseen jossa on pelätty tosissaan lapsen jäävän kasvikseksi ja silloinkin olin sitä mieltä että mikäli toivoa muunlaisesta elämästä ei olisi, elvytyskielto olisi asiallinen.

Elvytyskieltoa ei kovin heppoisin perustein laiteta kenellekään. Pelkkä kehitysvamma, olkoonkin kuinka vaikea-asteinen tahansa ei ole peruste elvytyskiellolle. Eri asia sitten on, jos tämä kehitysvammainen sairastuu muuten vakavasti esim keuhkokuume, aivoverenvuoro yms, silloin voidaan yhdessä omaisten kanssa päättää ettei uusia hoitoja enää anneta (toki hyvä perushoito jatkuu). Mikäli potilas sattuisikin uudesta vakavasta sairaidesta toipumaankin, voidaan toki elvytyskielto perua. Rohkeutta omaisille ja hoitohenkilökunnalle puhua raskaista hoitopäätöksistä. Joskus omaisistaan täytyy luopua, eikä syynä suinkaan ole yhteiskunnan rahat.

Olen itsekin lopettanut lemmikkini siinä tilanteessa jossa tämän elämä on alkanut muuttua kärsimykseksi. Hoitotyötä tehneenä en myöskään halua ikinä päätyä vuosikausiksi makaamaan vanhainkodin sänkyyn kipuineni, ilman että pystyn oikeasti saamaan elämästä mitään irti. Olenkin vannottanut mieheni että jos hänen voimissa ollessaan joudun tuollaisen tilanteen eteen niin kaikesta elämän pitkittämisestä on luovuttava ja taattava vain riittävä kipulääkitys ja hyvä perushoito.



Todellakaan tässä ei ole kysymys pelkästä kehitysvammaisuudeta vaan ihan elämästä ja sen mielkkyydestä ylipäätänsä. Ihan niin kuin tämän vammaisen lapsen kohdalla toivon myös terveille lapsilleni että he pääsisivät nopeasti ja kivuttomasti nukkumaan pois mikäli heidän tilanteensa jostain syystä muuttuisi toivottomaksi. Kuolema on kipeä, mutta myös joskus armollinen asia.



t:7, se kehitysvammaisen äiti

Kun eivät vielä ole saaneet mahdolliseksi pakkoaborttia jos äiti odottaa vammaista vauvaa. :(

ER päätös voidaan myös lopettaa. Joskus näin tehdäänkin kun asiakkaan/potilaan tila alkaakin yllättäen parantua. Pelkkä kehitysvammaisuus ei riitä ER päätökseen. Päätös tehdään yhteistyössä lääkärin ja omaisten kanssa. Kun päätös elvytyskiellosta tehdään, tilanne on niin vaikea, että arvokas kuolema katsotaan asiakkaan oikeudeksi.

Sehän on väärin, tietysti. Se on myös laitonta.

Muuten asiaa pitäisi aina katsoa tapauskohtaisesti. Turhan kärsimyksen pitkittäminen on väärin mielestäni. Niin toivoisin itsellenikin tehtävän.

Mutta kakkonen... Ensimmäisessä viestissäsi sanat "kustantaa" ja "yhteiskunta" saavat sinut kuulostamaan todella todella kuvottavalta!!!

terveisin kehitysvammaistenhoitaja, joka on nähnyt, kuinka näitä vuoteessa makaavia vihanneksi elvytetään ja elvytetään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ei todellakaan päästetä arvokkaasti kuolemaan vaan aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan....

Jos joku näistä olisi oma lapseni, kiittäisin lääkäriä, joka antaisi elvytyskiellon.

Kun eivät vielä ole saaneet mahdolliseksi pakkoaborttia jos äiti odottaa vammaista vauvaa. :(

En ymmärrä miksi maailmasta mitään ymmärtämätöntä pidetään väkisi hengissä kärsimässä. Siksi ettei vanhemmista tuntuisi pahalta? Luontohan hoitaisi tuollaiset tapaukset pois.

pyörätuolissa kun on pikkuinen cp-vamma. Sitten ihmiset kauhistelee jos näitä ei elvytetä.

Siis kun on olemassa iso ryhmä vammaisia, jotka ei oikeasti makaa edes letkuissa, mutta silti makaavat niin, että heidät syötetään ja toisesta päästä annetaan peräruiske, että maha toimii. Sokeita, kuuroja, äö melkein 0. Syövät ja oskentavat sen samantien ulos. Pidetään hengissä juuri siksi, että nykyään kaikki pitää pitää, koska kuolema on kielletty.

No, kunnillehan tästä iso lasku vain tulee kun vuosikausia käydään sitä kierrettä läpi, että "keuhkokuume, sairaalaan, tippa ja happea. Takaisin makaamaan ja syötettäväksi, keuhkokuume, sairaalaan......"

Nykyään kun downit abortoidaan, on uusi iso ryhmä nämä hedelmöityshoidolla alkunsa saaneet keskoset. Ja todella pienet keskoset, jotka ovat hyvin monivammaisia. Vaikeasti hoidettavia ja tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa.

Hyvä se on hurskastella kun ainoa kokemus vammaisesta on joku "söpö downi".

En ymmärrä miksi maailmasta mitään ymmärtämätöntä pidetään väkisi hengissä kärsimässä. Siksi ettei vanhemmista tuntuisi pahalta? Luontohan hoitaisi tuollaiset tapaukset pois.

käytännön kokemusta tällaisten vaikeavammaisten hoitotyöstä on. pahinta on kun henkilökunta jokaisen epilepsiakohtauksen aikaan toivoo kädet ristissä, että kohtaus olisi viimeinen ja lapsi/nuori pääsisi pois. ruoka menee letkulla ja maha toimii, tai toimitetaan. kaikki hoitotoimet aiheuttavat huudon, hymyä ei kasvoilla näy koskaan. ikävää sanoa, mutta äota ei ole, vaikka kuinka yritän muistaa, että tässä on jonkun rakas lapsi. harvemmin vaan enää vanhemmat ovat yhdessä, ja ehkä kerta viikossa riittää aikaa vierailla oman lapsen luona. tällaista se arki pahimmassa tapauksessa on.

tuohon keskosasiaan, älä syyllistä hedelmöityshoitoja! keskosuuteen on yhtä monta syytä kuin tapaustakin. itse olen menettänyt lapseni rv32 toksemian vuoksi, jos olisi ehditty tehdä hätäsektio, olisi meidän ensimmäisestä ajatuksesta syntynyt enkelipoika nyt elossa. samaan aikaan ystäväni sai 900g painavan pikkutytön, syntyi bakteeritartunnan vuoksi ennenaikaisesti. tänä päivänä tyttö on reipas eskarilainen. ilman vamman vammaa!

i]pyörätuolissa kun on pikkuinen cp-vamma. Sitten ihmiset kauhistelee jos näitä ei elvytetä.

Siis kun on olemassa iso ryhmä vammaisia, jotka ei oikeasti makaa edes letkuissa, mutta silti makaavat niin, että heidät syötetään ja toisesta päästä annetaan peräruiske, että maha toimii. Sokeita, kuuroja, äö melkein 0. Syövät ja oskentavat sen samantien ulos. Pidetään hengissä juuri siksi, että nykyään kaikki pitää pitää, koska kuolema on kielletty.

No, kunnillehan tästä iso lasku vain tulee kun vuosikausia käydään sitä kierrettä läpi, että "keuhkokuume, sairaalaan, tippa ja happea. Takaisin makaamaan ja syötettäväksi, keuhkokuume, sairaalaan......"

Nykyään kun downit abortoidaan, on uusi iso ryhmä nämä hedelmöityshoidolla alkunsa saaneet keskoset. Ja todella pienet keskoset, jotka ovat hyvin monivammaisia. Vaikeasti hoidettavia ja tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa.

Hyvä se on hurskastella kun ainoa kokemus vammaisesta on joku "söpö downi".

En ymmärrä miksi maailmasta mitään ymmärtämätöntä pidetään väkisi hengissä kärsimässä. Siksi ettei vanhemmista tuntuisi pahalta? Luontohan hoitaisi tuollaiset tapaukset pois.

tv:ssä nähty åiti ja poika, tämääiti hoitaa pokaansa kotona ja poika poika vaikeasti kehitysvammainen, suurimmaksi osaksi kehitysvammaiset ovat kotona ja on yksi perheen lapsesta, sisaruksista. Juttu ei tarkoita laitoksessa olevia

eikä vastaavasti esim. onnettomuudessa vaikeasti vammautunutta, jolla ei enää olisi edellytyksiä elämään. Myöskin vanhojen, todella sairaiden ihmisten elvyttäminen on täysin järjetöntä. Tiedän, että on lääkäreitä jotka pitävät itseään suurina pelastajina kun saavat pumpattua jonkun vanhuksen ensiavussa käyntiin taas, että saadaan mummo tai pappa takaisin vihanneksena sinne terveyskeskuksen vuodeosastolle makaamaan. Mitä järkeä tällaisessa on? Kannatan eutanasiaa. Ihan siitä syystä että jokaisella pitäisi olla oikeus päättää haluaako olla täysin toisten armoilla, tahdottomana pakettina jota kieritellään ja ruokitaan letkuilla vuosikaudet. Kuka haluaa sellaista elämää?

on kyllä edellytyksiä elämään, kyllä vaikeasti vammaisetkin voivat elää täyttä elämää. Onhan eduskunnassakin kansanedustajana se Kalle Könkkölä (vai kuka se oli) joka on vaikeasti liikuntavammainen, sähköpyörätuolilla ajelee ja hengitys kulee hengitysputken kautta ja ihan täyttä elämää elää kuten monet vaikesti vammaiset. Onko sulla pokkaa mennä sanomaan hänelle että sua ei sitten kannata elvyttää jos jonkun slaakin saat!!



Mutta siis onneksi nyt oikeus voittanut ja vaikeasti vammaiset ja varsinkin kuten kantelujutussa oli kysymys vaikeasti kehitysvammaiset saavat tehohoitoa tarvittaessa