Lue keskustelun säännöt.
Ovatko imetysfanaatikot ja päivähoidon vastustajat samoja vai eri ihmisiä?
26.03.2009 |
Sitä, että äiti vie esikoisen/vanhemmat lapset hoitoon silloin, kun on kotona vauvan kanssa, kritosoidaan paljon. Mysö sitä kritoisoidaan, että äidit eivät jaksa panostaa imetykseen tarpeeksi, vaan luovuttavat liian helpolla. Pitäisi jaksaa imettää vauvaa tuntitolkulla putkeen - etenkin tihäen imun kausina (eikä missään nimessä sortua pulloon), loikoilla vauvan kanssa pitkiä aikoja sängyllä rauhassa imettäen ym. jotta täysimetys onnistuisi. Jokainenhan ymmärtää, ettei tämä ole mahdollista, mikäli kotona on muita pieniä lapsia. Tai jos olisikin, jäisi muiden lasten hoito kyllä todellakin retuperälle. Varsinkin, jos muita lapsia olisi yksi ja hän olisi melko pieni ( ja kyllä - minä jouduin antamaan välillä vauvalleni lisämaitoa varsinkin tiheän imun kausina, sillä esikoinen tarvitsi hoitoa, huomiota, ulkoilua ym - ja maidontulo loppuikin sitten kokonaan vauvan ollessa 5,5kk).
On tietysti niitä, joilla imetys sujuu kuin tanssi, mutta sitten myös niitä, joilla se vaatii kovasti työtä. Niin, mitä sanotte? Pitäisikikö siis esikoinen viedä hoitoon imetyksen onnistumisen tähden vai tinkiä täysimetyksestä esikoisen kotihoidon vuoksi? Lähinnä olen kiinnostunut siitä, että ovatko imetysfanaatikot (siis ne, jotka eivät hyväksy lisämaidon antamista muuta kuin siaraudest ajohtuvasta syystä tms.) myös fanaattisia kotihoidon puolustajia ja jos ovat, miten he ratkovat tällaisen ristiriidan. Vai koskeeko täysimetysihanne sittenkin vain esikoista/ainoaa lasta? Vai eikö imetysfanaatikoille pienen lapsen kotonahoitaminen ole yhtä tärkeä asia kuin imetys?
Kommentit (53)
En lähtisi ulkoilemaan alle 2-viikkoisen vauvan kanssa, en todellakaan. Meidän lapsi syntyi keskelle kauneinta ja lämpimintä kevättä ja silti neuvolassa sanottiin hyvin selvästi, että alle 2 viikkoisen vauvan kanssa EI ulkoilla.
Ja neuvolasta saadut kaikki ohjeethan ovat NIIN oikeita. Kerropa mulle mitä vaarallista siinä kauniin lämpimässä kevätilmassa oli, mikä erottaa sen saman lämpöisestä sisäilmasta niin radikaalisti, että sen hengittäminen tekisi vauvalle pahaa? Järki käteen äidit!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja neuvolasta saadut kaikki ohjeethan ovat NIIN oikeita. Kerropa mulle mitä vaarallista siinä kauniin lämpimässä kevätilmassa oli, mikä erottaa sen saman lämpöisestä sisäilmasta niin radikaalisti, että sen hengittäminen tekisi vauvalle pahaa? Järki käteen äidit!!!
[/quote]
Meillä vauva kyllä ulkoili, isänsä kanssa. Minä kärvistelin sisällä sektiohaavan kanssa. Ei puhettakaan että olisin voinut vaunuilla pariin ekaan viikkoon ja onhan se vähän hassua pukea päälle kaikki tamineet ja tulla hetken päästä takaisin sisälle.
Paitsi että mulla on ratkaisu kaikkien ongelmaan. Rakennetaan porukalla hirsilinnat Mikkosten mäelle, ei saada kaksosia, ei tehdä kellekkään sektioita, imetetään ilman ongelmia ja synnytetään kaikki kesällä! Jokainen äiti on tietysti sitten naimisissa ja isä pitää ne isyyslomat.
Voidaan sulkea päiväkodit ja ollaan kaikki iloisia ja onnellisia kansalaisia reima teciin puettujen lastemme kanssa ; )
Tää on TAAS just sitä, että tietyt tyypit ei kertakaikkiaan näe sitä omaa piiriään pidemmälle. "Kun mulla on näin, on muillakin OLTAVA. Kun MULLA ei ollut ongelmia, en VOI ymmärtää, miten muka muilla on!" On se kyllä surullista. Onneksi kuitenkin vielä yhteiskunta auttaa subj. päivähoidon muodossa.
P.S. Itse en ole koskan käyttänyt minun ja lapseni subj. oikeutta p-hoitoon. Ymmärrän silti enemmän kuin hyvin, että MINUN elämäntilanteeni ei vastaa koko maailmaa.
Laitoin ainoan lapseni päiväkotiin n.1v3kk iässä ja imetin häntä kuitenkin iltaisin 3 vuotiaaksi.
Imetys sujui kuin tanssi. Yritin tehdä kaiken ohjeiden mukaan ja se toimi meillä.
Vaadin lapsen synnytyksen jälkeen heti rinnalle ( vaikka hoitaja olisi vienyt lapsen tarkkailuun), en tarjonnut ensimmäisen viikon jälkeen kotona lisämaitoa vaan itsepintaisesti vain rintaa.
Imetys lähti käyntiin loistavasti käyntiin ja oli alun parin tuskallisen viikon jälkeen molemmille pitkään ihana kokemus.
Katselin usein imetyksen ohessa nauhoitettuja elokuvia yms ja ihan oikeasti lepäsin ja rentouduin itsekin imetyksen aikana
Jos nyt saisin toisen lapsen pitäisin energisen esikoiseni ainakin osapäiväisesti päiväkodissa ja yrittäisin nauttia toisenlapsen kanssa samalla tavalla rentouttavista imetystuokioista ihan oman jaksamiseni vuoksi.
Uskon että liika stressi vauva-vaiheessa voi helposti sotkea imetyksen ja uuvuttaa äidin. Kaikki tuki ja hoitoapu on pienen vauvan äidille tarpeen joten en voi mitenkään käsittää tätä "lasten kotihoito hössötystä"..
En katsoisi itseäni ihan imetysfanaatikoksi, mutta pidän imetystä todella suuressa arvossa.
Esikoista -03 täysimetin 4kk sen ajan neuvolan suosituksen mukaan ja 6kk iässä jouduin lopettamaan imetyksen rankan lääkekuurin vuoksi.
Keskimmäistä -06 lasta täysimetin 6kk ja imetystä jatkoin 1v 4kk ikään asti. Pulloa annoin vasta muutaman kerran hiukan vajaa vuoden iässä.
Nuorimmainen -08 on nyt 6kk ja juuri aloitimme bataatin maistelun ja imetystä aion jatkaa vielä aikakin vuoden ikään ja ehkä paljon pitempäänkin... Pullosta en ole antanut vielä mitään.
Nuorempien imetys ei ole millään tavalla häiriintynyt siitä että olemme kaikki kotona. Toisinaan on pyyhitty pyllyjä, autettu isompia, nukuttu, halittu, luettu kirjoja, lohdutettu, piirretty jne. siinä imetyksen aikana mutta yhtälailla imetyksen aikana olen pystynyt pötköttämään ihan rauhassa kun lapsi/lapset ovat leikkineet siinä samalla. Keskimmäinen oli tissällä aina pitkiä aikoja ja syöttövälit hiukan pidempiä ja kuopus syö tiuhaan mutta siinä ei nokka kauaa tuhise. Minusta pääasia on ollut myönteinen asenne imetykseen eikä turha niuhotus kotihommiin.
Ja siis tuo hoitokysymys... En todellakaan veisi lapsiani hoitoon jos olisin kotona nuoremman/nuorempien kanssa. Olemme kaikki kotona. Se on meidän yhteinen etuoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on kai loppujen lopuksi siitä että toiset ottavat vastoinkäymiset haasteena vastaan ja keksivät keinot selviytyä - toiset taas sysäävät vastuun asiasta muille ja luovuttavat heti alkumetreillä.
Miehellä vuoden kiireisin aika töissä; katsos kaikki eivät voi tosta noin vain jäädä isyyslomalle.
Isyysloma on lain suoma oikeus, on siis kyse arvovalinnasta. Minun miehelleni perhe on tärkeämpi kuin työ... onneksi!
.. että ihan oikeasti se isyysloma ei ole kaikille mahdollista. Mieheni on yrittäjä ja yrittäjillä ei ole samanlaisia oikeuksia kuin palkollisia. Kelan maksama isyyspäiväraha ei korvaa yhtään mitään: yrityksen kulut juoksee koko ajan, mutta tuloja ei tule edes sen vertaa että ne kattaisi yrityksen kiinteät menot, joten millä rahalla sitä elettäisi? Isyyspäivärahalla ei siis ainakaan.
Arvovalinasta mielläkin oli siinä mielessä kyse, että jollakin rahalla oli se koti maksettava ja ruoka pyötään hankittava.
Juu, tyhmä mies, mitäs perusti oman firman. olisi mennyt palkkatyöhön.
Tai oikeastaan: lopettaisi työt kokonaan., Olisi aikaa perheelle, lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. ja minkä ikäiselle se kotihoito on ehdottomasti parempi vaihoehto.
Nyt tässä ketjussa ja noissa muissa päivähoito-ketjuissa äidit inttää ja inttää, ja unohdetaan kokonaan, että on aivan eri asia puhua siitä, onko päiväkodissa 1,5- 2 vuotias lapsi vai onko siellä 4-5 vuotias lapsi. !
Ja sekin pitäisi miettiä, viedäänkö lapsi hoitoon saman tien kun vauva syntyy, ja juuri sen takia, vaiko onko kyse siitä, että lapsi jatkaa tutussa ryhmässä..
Subjektiivistä päivähoito-oikeutta halutaan pois.
Ennen kuin subj.hoito-oikeus aletaan ajamaan alas, te äidit voisitte nostaa mekkalan ja alkaa vaatimaan, että joka ikinen kunta järjestää kunnolliset ja kattavat mahdollisuudet lapsille sosiaalisiin kontakteihin ja kerhoihin.
'
Tarvitaan avoimia leikkipuistoja, asukaspuistoja, joissa on aktiivista toimintaa koko päivän, esim. klo 9-15 tai 9-16. Näin äidit ja lapset voisivat kohdata toisensa myös iltapäivällä jossakin.
TArvitaan kerhoja, ja kerhon vetäjiä, jotka ovat sitoutuneet aktiiviseen ja toiminnalliseen, opettavaan olemiseen ja tekemiseen lasten kanssa.
4- vuotiaalle 2 tunnin kerho 2 x vko:ssa on aivan liian vähän - ainakin jos lapsi on sitä ennen ollut kokopäiväisesti päiväkodissa !!
Jos päiväkodissa jo 2 vuotiaan kanssa opetellaan käyttämään saksia puhumattakaan muusta toiminnasta, on kerhoelämä melkoista taantumusta, kun askarrukset ovat sitä että tädin leikkaamaan ja piirtämään kuvaan lapsi saa liimata yhden höyhenen tai palasen..
Kerhotuokio jo alkaakin sillä, että kaikki istuvat pöydän äärelle joku lelu edessään, ei siis mitään yhteistä alkupiiriä jossa käydään päivä, kuukausi, vuoden aika tms. läpi.
Suunnitelmaa ei ole eikä tehdä. Eli se, mitä kerhossa tehdään kuluvan vuoden aikana. Teemoja ei ole. Ei edes vuodenajan mukaan. Retkiä ei yksi kerhotäti voi mennä tekemään niin monen lapsen kanssa..
kerhoihin pitäisi päästä jo 3 vuotiaana. Meillä pääsee vasta 4 v.
Ja täällä ei ole todellakaan mitää asukaspuistoja ! Ei edes mitään perhekahvioita, jossa voisi tavata toisia äitejä. Se pieni kahvio mikä on, sinne just ja just sopii rattaiden kanssa.
Kerho on ihan varamsti hyvä paikka irtautua äidistä ja opetella ryhmätaitoja jos lapsi on 4 vuotiaaksi ollut kotona.
Mutta kyllä eron huomaa moninaisissa taidoissa että kuka lapsi on ollut päiväkodissa ja kuka kerhossa.
Kyse on kai loppujen lopuksi siitä että toiset ottavat vastoinkäymiset haasteena vastaan ja keksivät keinot selviytyä - toiset taas sysäävät vastuun asiasta muille ja luovuttavat heti alkumetreillä.
Jos olet niin kipeä, ettet sängystä pääse ylös, on kyseessä ihan omasta asenteesta, miten toimii tämän haasteellisen tilanteen edessä: vauva pitäisi jotenkin hoitaa ja samoin myös esim. 5 vuotias, tai vaikkapa 3 vanhempaa sisarusta, 2 v 3 v ja 5 v ESIM.
Jos vauva on syntynyt sektiossa, josta toipuminen on todellakin nostorajoituksineen kaikkineen oma lukunsa, ja mukana on kipu ja väsymys isosta operaatiosta, niin ihan turhaan äidit valittaa ja vaatii apua tai tukea vanhemmuuteensa.Ainakaan minkään päivähoito-oikeuden muodossa.
Lapsethan on aina hoidettu siinä sivussa, samalla, ennen vanhaankin. Mikäs ettei se suju nykyaikanakin.
Koti voi olla vähän rempallaan. Lapset voi syödä leipää. Joka päivä ei tarvitse ulkoilla, kenenkään.
Laitetaan vaa videot ja dvd:t pyörimään ja levätään lasten kanssa sohvalla leffoja katsellen vaikkapa seuraavat 2kk. Siinä tutustuu kummasti vauvaankin, ja lapsille tulee muistot leppisasta kotona olemisesta yhdessä äidin ja vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole kumpaakaan, mut esikoista imetin 10kk ja toinen tulossa, jota aijon myös imettää. Sitä kuinka kauan se onnistuu ja tuntuu siltä, et tarvitsee, en vielä tiedä. Esikoista en ole vienyt päivähoitoon, koska ei ole tarvinnut. Nyt alkaa tuntumaan, että leikkikaverit olisi poikaa, joten johonkin kerhojuttuihin ainakin on pakko alkaa kuskaamaan. Voishan sen johonkin puolipäivähoitoon ainakin jossain vaiheessa viedä, vois tehdä ihan hyvää hänelle.
Aloitukseni lähti siitä, että tosiaan itse olen ahdistunut imetysfanaatikkojen patistelusta molempien lasteni kohdalla. Maidontuotantoni on jotenkin tosi nihkeää (lapsi joutuu tekemään kovasti työtä saadakseen maitoa) ja täysimetys varmasti onnistuisi, jos siihen voisi täysipainoisesti panostaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla alusta lähtien alkoi mennä pieleen, sillä maito nousi 5 päivän päästä ja vauva oli pienipainoinen. Alun jälkeen onnistuin täysimettämään 6 viikkoa, kunnes painonnousu alkoi hidastua ja nevolasta suositeltiin lisämaitoa, mikä turmeli imetykseni. Siitä alkoi pyörä pyöriä, eli maidontuotanto alkoi hiipua jo silloin tällöin annetusta lisämaidosta ja vauva alkoi hylkiä rintaa. Taistelin rintaraivarisen ja nälkäisen (!) vauvan kanssa imetyksen jatkumisen puolesta - kaikki konstit kyllä kokeiltiin, sillä olin imetysohjauksessa - kunnes uupuneena (ja itkuisesta vauvastani huolestuneena) luovutin vauvan ollessa 4kk.
Toisen kohdalla päätin välttää lisämaitoa viimeiseen asti, sillä se selvästikin kohdallani ("huono lehmä" ) johtaisi nopeasti samanlaiseen kierteeseen. Puolitoistavuotias esikoinen oli kotihoidossa. Pari kuukautta sujuikin hienosti. Mutta sitten alkoi tulla näitä maratoni-imetyksiä, joiden päätyttyäkin vauva oli nälkäinen, itkuinen, käänteli vaan tuskastuneena päätään rinnalla. Sain tietysti pilvin pimein ohjeita sinnikkäseen imettämiseen. "Kyllä se vauva sieltä ruokaa saa, kun vaan jaksat imettää". No, iltaisin ja öisin jaksoinkin ja pystyinkin, mutta ei: Vauva jäi aina imetyksen jälkeen itkuiseksi (eikä enää imetyksen loppuavaiheilla suostunut yrittämäänkään). Tiheän imun kausia varmastii, kyllä, mutta kertakaikkiaan minun maitoni ei tuntunut riittävän, vaikka kuinka imetin. Ja ennenkaikkea, minun oli myös käytännössä mahdotonta pistää ihan kaikkea eforttiani imetykseen (kuten esikoisen kohdalla), sillä puolitoistavuotias tarvitsi hoitoa, huomiota ja valvontaa. En voinut panostaa täysimetyksen jatkumiseen niin paljon, kuin esikoisen kohdalla. Se olisi tapahtunut esikoisen kustannuksella.
Ei olisi tullut mieleenkään esimerkiksi viedä esikoista hoitoon (edes isovanhemmille, vaikka asuisivatkin lähellä - meillä asuvat kaukana) vain sen vuoksi, että en olisi muka voinut antaa vauvalle sitä lisämaitoa kerran päivässä. Olisin ehdottomasti halunnut täysimettää pidempään kuin 2kk, mutta sentään osittaisimetin 5,5kk asti. Parikuisesta vauva sai silloin tällöin (kiperässä tilanteessa) lisämaitoa, mikä johti siihen, että kolmikuisesta lisämaitoa oli annettava jo kerran pari päivässä, ja viiden kuukauden iässä suhde oli ehkä 50-50, kunnes maitoa ei tullut enää lainkaan. En aio kuunnella syyllistämisiä siitä, miten olen ollut laiska, enkä ole panostanut imetykseen tarpeeksi. Panostin molempiin lapsiini, tein parhaani. Ja kyllä, minua harmittaa, etten ollut mikään mestari-imettäjä (mistä tämä aloitus kumpuaakin).
En oikeastaan voi ymmärtää kuitenkaan sitä, että pitkä täysimetys menisi joillekin pienen lapsen (alle kolmevuotiaan) kotihoidon edelle. En puhu tilanteista, joissa imetys sujuu hyvin. Paikkoja ja tapoja imetykselle toki on ja jos maitoa tulee helposti, ongelmaa ei todellakaan ole, vaikka lapsia hoidettavana olisi isokin liuta. Mutta sitten on meitä tällaisia, joilla maidontuotanto on nihkeää ja onnistunut imetys on hyvin pienestä kiinni. Ei kai kukaan oikeasti olisi vienyt minun tilanteessani puolitoistavuotiasta hoitoon täysimetyksen onnistumisen vuoksi? Tai antanut hänen itkeä ja roikkua perässäni huomiotta, kun keskityn vain imettämiseen? Imetys on suotavaa ja lapsen terveyttä edistävää, mutta kohtuus kaikessa, asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja tärkeysjärjestykseen; tämä on minun mielipiteeni.
Kiitos keskustelusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan toki hoidettiin navetta- ja peltotyöt ja siinä sivussa lapset, mutta alle 5-vuotiaiden kuolleisuus (taudit ja tapaturmat) oli hieman toista luokkaa kuin tänä päivänä.
Onneksi nykyään on lisämaidot keksitty ja äideillä mahdollisuus ja oikeus levätä.
Lapsethan on aina hoidettu siinä sivussa, samalla, ennen vanhaankin. Mikäs ettei se suju nykyaikanakin.
i]
ulkoilemaan alle 2-viikkoisen vauvan kanssa, en todellakaan. Meidän lapsi syntyi keskelle kauneinta ja lämpimintä kevättä ja silti neuvolassa sanottiin hyvin selvästi, että alle 2 viikkoisen vauvan kanssa EI ulkoilla. Ja senkin jälkeen ensimmäiset päivät max. 15 minuuttia.
Sektion kokeneena sanoisin, että ei kannata lähteä urheilemaan sen kanssa. Vaikka TUNTUISI siltä, että on parantunut, tikit voivat todellakin aueta tai tulla joku tulehdus, jos ei noudata sitä 6 viikon nostokieltoa.