Miten kukaan nainen voi vastustaa subjektiivista päivähoito-oikeutta?

Muut lapset menivät vasta eskariin.

Kunnallisvero on muutenkin liian korkea, joten ei kiinnosta maksaa mammojen vauvan kanssa löhöilylomaa niin, että vievät esikoisen hoitoon.

Minun lapsistani toinen meni päivähoitoon 4-vuotiaana, esikoinen eskariin. Muuten hoidin itse.

Miten minuun liittyy se, että verovaroin maksettua päivähoitoa väärinkäytetään? Paitsi niin, että maksan sen.

kanssa ulkoillessaa, puistoissa, avoimissa päiväkodeissa, muskarissa, jumpassa, perhekahvilassa, naapurustossa, satubaletissa tms harrastustoiminnassa

älä oo tyhmä!!

Missä lapsi muuten tapaa ikäisiään?

Sori että kysyn, mutta kun en tiedä. Siis eikö tukipäätökset tehdä kerran ja sitten ne on voimassa jonkin aikaa ilman että tarvitsee tehdä mitään? Ja työkkärissä käydään määrävälein, kerran kuussa tai noin?

Elämä on joskus kovaa.

Joutuu tinkimään mieltymyksistään.

Ei yhteiskunnan velvollisuus ole tarjoilla rouva nirppanokkien kärsien eteen palveluvalikoimaa, mistä valita rouvan hipiään parhaiten sopiva.

kanssa ulkoillessaa, puistoissa, avoimissa päiväkodeissa, muskarissa, jumpassa, perhekahvilassa, naapurustossa, satubaletissa tms harrastustoiminnassa

älä oo tyhmä!!

Missä lapsi muuten tapaa ikäisiään?

Jossei se äiti halua mennä noihin paikkoihin, varsinkaan vauvan kanssa!

Mitäs sitten?

Juuri kun saa jotain kirjoitettua niin "keskustelut ovat hetkellisesti pois käytöstä". Miksei siinä lue että keskustelut ovat suurimman osan ajasta pois käytöstä???



Asiaan. Sitä siis piti sanomani, että kysymyksenasettelu jo paljastaa sen että mikä tässä eniten hiertää. Eli miksi kukaan ÄITI haluaa leikata yhtään mitään ja miksi ÄITI sitä ja tätä ja mitä mieltä ÄITI tästä on ja ennenkaikkea mitä hän siitä hyötyy.



missä on isien vastuu? Lasten kasvattaminen mielletään edelleenkin niin akkain hommaksi, että on ihan selvä että tästä päivähoidosta tulee aina tämmöinen sota. Päivähoito on meillä nimenomaan rangaistus, paha juttu. Etenkin jos ÄITI hyötyy siitä jotenkin ja nauttii, niin sitä pahempi asia.



Mitähän mieltä ne miehet tästä on?

Ihan samaan sarjaan kuuluu tuo päivähoito sitä tarvitsemattomille kuin työttömyyskorvaus ilman mitään muuta velvollisuutta kuin ilmoittautua parin kuukauden välein työkkäriin tai sellaiset maataloustuet, jotka eivät sisällä mitään viljelyvelvoitetta.



Kun sitten taas on ihmisiä, jotka todella tarvitsisivat vammaistukea tai omaishoidontukea, ja he saavat käydä paperisotaa ja taisteluja oikeuksiensa puolesta, ja silti päätös voi olla ihan mitä sattuu ja voi jäädä kokonaan ilman tukea.



Mun oikeustajuni sanoo, että kaikki tällainen tukeminen kuuluu niille, jotka sitä tukea eniten tarvitsevat.

He kieltäytyvät jääräpäisesti näkemästä, että voi olla myös lapsen etu jatkaa tutussa päivähoitopaikassa vanhemman jäädessä kotiin. Lukuisia syitä on esitetty, mutta edes rautalangasta vääntämällä ei asia heille valkene (lapsia on eri-ikäisiä, kotitilanteita erilaisia jne).

Lisäksi he kieltäytyvät ymmärtämästä sitä, ettei subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen todellakaan tuo lisää hoitopaikkoja, vaan juuri päinvastoin.

Lisäargumentti on sitten vielä se, että subjektiivinen päivähoito-oikeus maksaa ja tämä on juuri asia, johon ap käsittääkseni tarttui. Siis miksi ihmeessä lapsiperheet haluavat poistaa lapsiperheiden etuja? Ilmeisesti nämä ihmiset kuvittelevat, että säästyneet rahat (joita ei käytännössä ole, koska harkinnanvaraisuuden tuoma byrokratia söisi säästöt. Asia on selvitetty, mutta sitähän täällä kukaan ei tunnu uskovan. Jostain kumman syystä ei edes Simo Pokki, "päivähoitoasiantuntija") käytettäisiin sitten joko kotihoidontuen parantamiseen, kerhotoimintaan (miksi tämä muuten olisi tuttua pk-ryhmää parempi lapselle?) tai päiväkotiryhmien pienentämiseen. Oikeasti harkinnanvaraisuus vain johtaisi lukuisten lapsiperheiden tilanteen heikentymiseen ilman että mitään uusia etuuksia tulisi tilalle (koska säästöjä ei oikeasti synny). Miksi kukaan haluasi tätä?

Juuri näin, LAPSEN etua ajatellen. Sekä myös työssäkäyvien

vanhempien, jotka eivät saa hoitopaikkaa läheltä.

että hoitopaikka on tutumpi kuin koti. Väännä vaan rautalankaa, kodin PITÄISI olla lapselle hyvä ja oikea paikka kasvaa.

Eikä ne hoitopaikat vapaudu työssäkäyvien käyttöön yhtään sen enempää vaikka ne olisivatkin olemassa ja subjektiivisessa käytössä. Mikä on kuitenkin se tarkoitus johon hoitopaikat on olemassa, ei tekemässä kasvatustyötä laiskojen vanhempien puolesta.

He kieltäytyvät jääräpäisesti näkemästä, että voi olla myös lapsen etu jatkaa tutussa päivähoitopaikassa vanhemman jäädessä kotiin. Lukuisia syitä on esitetty, mutta edes rautalangasta vääntämällä ei asia heille valkene (lapsia on eri-ikäisiä, kotitilanteita erilaisia jne).

Lisäksi he kieltäytyvät ymmärtämästä sitä, ettei subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen todellakaan tuo lisää hoitopaikkoja, vaan juuri päinvastoin.

Lisäargumentti on sitten vielä se, että subjektiivinen päivähoito-oikeus maksaa ja tämä on juuri asia, johon ap käsittääkseni tarttui. Siis miksi ihmeessä lapsiperheet haluavat poistaa lapsiperheiden etuja? Ilmeisesti nämä ihmiset kuvittelevat, että säästyneet rahat (joita ei käytännössä ole, koska harkinnanvaraisuuden tuoma byrokratia söisi säästöt. Asia on selvitetty, mutta sitähän täällä kukaan ei tunnu uskovan. Jostain kumman syystä ei edes Simo Pokki, "päivähoitoasiantuntija") käytettäisiin sitten joko kotihoidontuen parantamiseen, kerhotoimintaan (miksi tämä muuten olisi tuttua pk-ryhmää parempi lapselle?) tai päiväkotiryhmien pienentämiseen. Oikeasti harkinnanvaraisuus vain johtaisi lukuisten lapsiperheiden tilanteen heikentymiseen ilman että mitään uusia etuuksia tulisi tilalle (koska säästöjä ei oikeasti synny). Miksi kukaan haluasi tätä?

Juuri näin, LAPSEN etua ajatellen. Sekä myös työssäkäyvien

vanhempien, jotka eivät saa hoitopaikkaa läheltä.

Toivottavasti ihmiset eivät tosielämässä ole aivan näin ilkeitä, mutta pahaa pelkään.

-27

27, adoptio on parempi

kuin huono äiti..

minä haluaisin, että koululaiset saisivat ruoaksi muutakin kuin makkaraa.



Ja että minun äitini saisi vanhustenhoitoa.



Mutta rahat menee näille rouville, jotka ei jaksa hoitaa kuin lapsen kerrallaan.

tosi hyviä ja asiallisia kommentteja!



16, voi sitten kierrellä päivänsä noissa eri paikoissa.



Asiassa on kysymyksessä suurimmaksi osaksi kateus ja se, että saa ja voi urputtaa jostain asiasta - asiasta, jonka joku toinen tekee toisin, kuin itse.



Summa summarum: omaa napaa tässä tuijotetaan, ei lapsen parasta.



AURINKOISTA KEVÄTTÄ KAIKILLE:)!!

autuaasti sen, että koko käsite ei oltu tarkoitettu sellaiseen, että toinen vanhempi on kotona ja lapset viedään silti hoitoon. Systeemin luojille ei tullut edes mieleen, että joku voisi toimia näin.

Kirjoitit "lapsen parasta", vaikka tarkoitit "äidin parasta." Laiskan äidin.



Oikein aurinkoista kevättä!

Subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautetaan -> Ei säästyneitä rahoja -> ei lisää kalapuikkoja koululaisille.

Tai niin no, tosiaankin kirjoitin siitä, että ihmiset kieltäytyvät ymmärtämästä tätä. MOT.

-54

minä haluaisin, että koululaiset saisivat ruoaksi muutakin kuin makkaraa.

Ja että minun äitini saisi vanhustenhoitoa.

Mutta rahat menee näille rouville, jotka ei jaksa hoitaa kuin lapsen kerrallaan.

Edellinen valittaa, kun diagnoosien saaminen arvauskeskuslääkäreiltä kestää kuukausikaupalla. Yksityiseltä sen varmaan saisi paljon nopeammin. Sama on leikkausjonojen kanssa: yksityiseltä operaation saa suunnilleen kun kävelee ovesta sisään, julkisella puolella jonotetaan.

Nuo huostaanottojutut on varmasti kärjistyksiä, jotka pohjaa siihen että ollaan kyllästytty ainaiseen narinaan miten minä en halua tutustua ihmisiin ja jos tutustunkin, niin en uskalla pyytää niitä kylään tai mennä niille kylään lasten kanssa. Tai en keksi tekemistä lapsen kerhon ajaksi, tai en keksi missä imettäisin vauvaa sillä aikaa, kun isompi on kerhossa, tai kun ei ole naapureita ja ystäviä, tai jos onkin, haluan olla vain perheen kanssa, mutta toisaalta lapselle ei riitä perhe vaan on oltava virikkeitä ja niitä ei saa, kun vauvaa pitää imettää 24/7 eikä äiti osaa askarrellakaan jne. jne. jne. loputtomiin. Isä loistaa poissaolollaan, sukulaiset ovat kaukana tai ainakin niihin on pistetty välit poikki.

Veikkaan kyllä että masennuksia olis paljon vähemmän, kun ei suhtauduttaisi muihin ihmisiin kuin pahimpiin vihollisiin.

Ehkä niitä oikeita masennuksiakin on, mutta valtaosa tuntuu olevan itse aiheutettuja. Sitten on nämä hoitopaikkojen panttaajat. Kuvitellaan että omistetaan hoitopaikka, kun se on kerran saatu. Mulle ei riitä näille empatiaa eikä sympatiaa eikä mitään muutakaan.

Ja kun on sitten helppo ja halpa tapa ratkaista ongelma tarjolla, siihen tartutaan hanakasti: lapset vaan hoitoon.

Mua ärsyttää, että ne ihmiset, joita varten päivähoito on alun alkujaan kehitetty, saavat kärsiä kotimammojen mielivallasta. Työssäkäyvillä, opiskelevilla ja erityissyystä hoitopaikkaa tarvitsevilla - niin kuin nyt vaikka puheenkehityksen viiveet jne. - pitäisi olla aina etuoikeus hoitopaikkoihin. Jos perheessä ollaan vanhempainvapailla tai hoitovapailla, heidän pitäisi siirtyä jonkinlaisen kerhotoiminnan piiriin. Miksei kunta voisi senkin tarjota. Samalla pitäisi päivähoitopaikkaoikeuden lakata ja paikka hakea uudestaan sitten kun sitä oikeasti tarvitaan.

En pysty käsittämään, että aikuiset ihmiset täällä morkkaavat toisiaan tähän tyyliin. Jos et jaksa itse leikkiä ja askarrella, niin sitten lapset huostaan. Ja jos äiti on masentunut eikä jaksa leikittää isompaa, niin sitten vauva kanssa huostaan. TAJUATTEKO te ollenkaan mistä te puhutte? Siis että HUOSTAANOTTO olisi lapsen kannalta parempi kuin olla PÄIVÄKODISSA? Tai jos väsynyt äiti jaksaa vauvan kanssa paremmin, kun isompi saa hoitoapua, niin on automaattisesti niin surkea äiti, ettei olisi pitänyt lapsia tehdäkään? Hyvä äiti on sellainen, joka huolehtii myös omasta jaksamisestaan.

Minua todella SURETTAA aikuisten ihmisten täydellinen empatiakyvyttömyys. Luullaan, että kun minulla on näin, niin sitten kaikilla muillakin. Ja tokihan se, joka apua oikeasti tarvitsee terveydellisistä ym syistä, sen ilmanmuuta helposti saa. Luuletteko te, että jos lapsella on esim joku hankalammin selvitettävä neurologinen ongelma, sen kuin vain menee terveyskeskuslääkärille, joka kirjoittaa todistuksen päiväkotia varten? Ei se niin mene, vaan tutkimuksiin saa jonottaa kuukausia ja ne se rumba kestää kuukausia. Ennen kuin tutkimuksiin edes pääsee on täytynyt jo tapahtua jotain vakavampaa.

Monen mielestä äidin masennus on riittävä syy hoitopaikan tarpeelle. Kuitenkin täälläkin iso osa porukasta kuittaa vakavankin masennuksen suurinpiirtein laiskuudeksi. Voin hyvin kuvitella, että se joka tekee näitä harkinnanvaraisia päätöksiä myös hyvin herkästi vastaavassa tapauksessa harkitsee, että on ihan normaalia olla "vähän väsynyt " vauvan kanssa -> ei hoitopaikkaa. Viis lääkärintodistuksista, ei ne mitään tiedä.

20, no sitten lapsi/lapset huostaan ja adoptioon moiselta "äidiltä".

Eli jos äiti haluaa lapsensa päiväkotiin vaikka olisi itse äitiyslomalla, ON SE SILLOIN LAPSEN ETU.



Mikä tässä kuviossa on vaikea ymmärtää?



Ja mikä vaikeus kotihoitofanaatikoilla on ymmärtää sitä että kotihoito ei todellakaan ole kaikille lapsille parhaaksi, ei vaikka äiti olisi kuinka virikkeellinen ja jaksava. Moni 3-6 v. tarvitsee niitä taitoja joita vain päiväkodissa (tai jokapäiväisessä kerhossa) voi oppia.

Siinäkin säsätyisi pitkä penni kun kouluja voisi lakkauttaa, opettajia irtisanoa ja kouluruokailuakaan ei tarvitsis miettiä. Lestadiolaiskylien kaikki koulut vois lakkauttaa!! Koska eihän äitiyslomalaisilla mitään hommaa sen vauvan kanssa ole, senhän nyt jokainen yhden lapsen äiti tietää että se vauvavuosi on pelkkää lepäilyä.

Keskenkasvuinen vain ja lykkää ongelmaa eteenpäin.

Mutta tutumpi se on kuin joku uppo-outo kerho.

Luuletteko te, että päiväkodissa ollaan 24/7?

Sepä on varmasti kovin terveellistä lapsen kehityksen kannalta että hoitopaikka on tutumpi kuin koti.

Yksityislääkäriltä kyllä saa lähetteen nopeammin erityissairaanhoitoon, mutta siellä joutuu sitten taas odottamaan. Erityissairaanhoitoa ei kuitenkaan ole yksityisellä puolella joka asiaan tarjolla.

Edellinen valittaa, kun diagnoosien saaminen arvauskeskuslääkäreiltä kestää kuukausikaupalla. Yksityiseltä sen varmaan saisi paljon nopeammin. Sama on leikkausjonojen kanssa: yksityiseltä operaation saa suunnilleen kun kävelee ovesta sisään, julkisella puolella jonotetaan.