Mikä siinä pettämisessä on niin pahaa ?

omasta mielestäni ihmistä ei ole luotu olemaan yhden puolison kanssa. kaikilla ihmisillä on vaihtelunhalua ja juuri sitä pettämisellä haetaan. jos kaikilla olis vaikka 3puolisoa, ei olis mitään pettämisongelmia ikinä.

itse olen silti naimisissa, enkä petä, mutta rehellinen mielipiteeni on tämä.

Jos toista kerta niin rakastaa niin ei kai sitä vieraissa juokse? Tietty jos moniseurustelu tai mitä sitten liene nimeltäään käy kummallekin osapuolelle niin eihän siinä mitään pahaa, koska silloin se koskee samalla tavalla kumpaakin osapuolta ja siitä on yhteisesti sovittu.

Mikä siinä pettämisessä on niin pahaa ? Sekö, että omaan itseen sattuu, että tulee loukatuksi ? Ettei siedetä ajatusta omasta miehestä jonkun toisen kanssa ? Jos mies rakastaa ja on hyvä puoliso, miksi pettäminen sitä horjuttaisi ?

Ja rakkaus taas kuuluu parisuhteeseen. Toisen loukkaaminen ja nöyryyttäminen tuntuu pahalta.

oma mies on kiihottunut jostain toisesta naisesta, koskettanut toista naista, työntynyt häneen ja saanut hänen kanssaan täyden nautinnon. ajatus siitä on niin mahdoton etten kovin hyvin ottaisi miehen petosta

mutta ei se tarkoita sitä ettei lastaan rakastaisi.



Yritän siis sanoa, ettei pettäminen sulje pois rakkautta.

eikö mistään aiheesta saa keskustella ilman näitä typeriä kommentteja ?

Petit sitten puolisoa tai ystävän luottamuksen, tai vaikkapa lapsen luottamuksen. Pettäminen ei ole koskaan hyvä asia.



Eriasia on sitten se jos yhdessä sovitaan että, "mene sinä vaan, mua ei häiritse" mutta eihän se ole enää pettämistä, ei sitä tehdä toiselta salaa ja seläntakana.



Aikuinen ihminen joka ei pidä pettämistä vääränä, ei ole vielä kasvanut tarpeeksi ja hänellä on moraali vielä hukassa.

Aikuinen ihminen on jo oppinut hyväksymään sen, ettei kukaan voi omistaa toista 100%!?



t. filosofointia "harrastava";)



Aikuinen ihminen joka ei pidä pettämistä vääränä, ei ole vielä kasvanut tarpeeksi ja hänellä on moraali vielä hukassa.

[/quote]

ei ole koskaan kokenut vielä oikeaa rakkautta =(

että aloitus ei voi olla muuta kuin provo. Ja tuollaisia aloituksia tekee sellaiset, jotka pettävät, eli huorat.

eikö mistään aiheesta saa keskustella ilman näitä typeriä kommentteja ?

Aivan se on suurinta rakkautta, kun antaa toisen nauttia elämästä. Päästää menemään ja toivottaa hyvää matkaa vaikka rakastaakin syvästi. Ottaa avosylin vastaan takaisin pyrkiessä. Elää rinnalla nauttien toisen hyvästä olosta. Oi hän nauttii tuostakin;)



Suurinta itsekkyyttä on omia toinen täydellisesti. Se ei ole enää rakkautta. Tai ei täytä täydellisen rakkauden kriteerejä

aloitukseni oli aivan muusta syystä aloitettu

Kuinkahan usein sitä pettäessään rakastuu siihen toiseen, ja silloin se puoliso jää.. Paljon suuremmat mahdollisuudet kai sitä on rakastua sängyssä kuin muualla, ja kun kerran seksikin synkkaa paremmin kuin sen oman kanssa. Lisäksi kuinka rakastavaa on ottaa tautiriski, tai riski raskaudesta. Mikään ehkäisykeino ei ole varma.

Jos on "sovittu", että ollaan yhdessä ja luotetaan toiseen, ja sitten toinen pettää sen luottamuksen. Niinkuin joku muukin sanoi, pätee kaikkiin ihmissuhteisiin.

kun se pettäjä-miehesi tulee retkiltään yltä päältä haisevana saastana, haluatko olla osallinen siihen samaan kuvotukseen? Rehellisesti sanottuna, en ymmärrä kysymystäsi ja sen on pakko olla provo.

Mikä siinä pettämisessä on niin pahaa ?

Sekö, että omaan itseen sattuu, että tulee loukatuksi ? Ettei siedetä ajatusta omasta miehestä jonkun toisen kanssa ? Jos mies rakastaa ja on hyvä puoliso, miksi pettäminen sitä horjuttaisi ?

Omalla kohdalla kävi niin, että kun ei petipuuhat kiinnostanut niin kehoitin miestä hakemaan seksinsä muualta. Hän ei suostunut ja nyt on avioero meneillään.

minusta hyväksyttävää.

Olen 'pettänyt' ja 'petetyksi' tullut, so what!?!?

Toisaalta taas, pettäminen tarkoittaa nimenomaan luottamuksen, omien lupaustensa pettämistä. Miksi luvata asioita joita ei tahdo pitää? Jos oikeasti on sydämeltään puhdas, pystyy sanomaan rehellisesti mitä elämältään tahtoo.

Ja lisäksi, tuossa sinun esimerkissäsi sitä rakkautta annettiin vain toiselle! Eikö sillä kotona odottavalla ole oikeutta onneen? Miksi se lähtevä osapuoli saa määritellä miten onnea heidän suhteessaan tavoitellaan, entä jos se kotona oleva osapuoli saisikin onnen sillä, että eläisi elämänsä loppuun asti puolisonsa kanssa kahdestaan? Millä oikeudella se lähtevä osapuoli voi päättää toimia itsekkäästi vastoin puolison onnea, ja sitten odottaa että puoliso kuitenkin odottaa kotona valmiina antamaan anteeksi?

Kuten huomaat, onnea ei voi saavuttaa tuossa tilanteessa molemmat, ja siksi on väärin lähteä itsekkäästi pettäen tavoittelemaan omaa onneaan, vaan pitäisi ensin tutustua itseensä ja miettiä millaisen suhteen tahtoo (vai tahtooko lainkaan, sillä kenenkään ei ole pakko alkaa seurustelemaan!) ja sitten vasta etsiä sopiva kumppani, joka löytää onnen samoista asioista.

Aivan se on suurinta rakkautta, kun antaa toisen nauttia elämästä. Päästää menemään ja toivottaa hyvää matkaa vaikka rakastaakin syvästi. Ottaa avosylin vastaan takaisin pyrkiessä. Elää rinnalla nauttien toisen hyvästä olosta. Oi hän nauttii tuostakin;)

Suurinta itsekkyyttä on omia toinen täydellisesti. Se ei ole enää rakkautta. Tai ei täytä täydellisen rakkauden kriteerejä

Lupauksenantajat ovat ehkä olleet kovinkin nuoria laupausta antaessaan korviaan myöten rakastuneita. On ymmärettävä ihmisyys toiselta kantilta.



Elämä muuttuu ihmiset muuttuvat. Kotona odottavan onni voi olla jotain muuta kuin se lupauksen rikkojan onni. Hänen onnensa voi olla esim. toisen onni. Kun sinä olet onnellinen olen minäkin onnellinen. Ei tule ristiriitaa kun molemmat ovat onnellisia. Tähän tietysti hyvin harvat pystyvät. Rakastamaan vaikka toinen ei rakasta. Tai että pystyy rakastamaan kahta jopa kolmea samanaikaisesti. Ei kukaan vähänkään järjissä oleva sitä tunnusta.



Rakkaus ei vaadi mitään. Se ei myöskään pyydää mitään. Se ei myöskää velvoita. Rakkaus on.