7 ja 9 vuotiaat yksin yöllä kotona?
Meillä on tämä tilanne, että kun minä palaan työhöni hoitovapaalta, joutuu lapset 7v ja 9v viettämään silloin tällöin öitä kahdestaan kotona. 3vuotiaamme pääsee vuoropäiväkotiin, mutta miten nämä isommat pärjää? Samoin tulee aamuja, kun joutuvat heräämään itsenäisesti ja lähtemään kouluun ja iltoja, jolloin joutuvat olemaan keskenään klo 22saakka.
Mua hirvittää, että miten pärjäävät. Varsinkin illat ja yöt ovat hankalia. Tuon ikäisten pitäisi olla jo klo22 nukkumassa kun tulen töistä ja tuskin saavat itsensä omatoimisesti laitettua nukkumaan. Ja tappelevat ja riitelevät vielä kaiken lisäksi.
Työpaikan vaihto ei tule tässä tilanteessa kyseeseen ja pelkkää päivävuoroa ei voi tehdä.
Jätänkö lapseni nyt heitteille? Itsestäni tuntuu siltä, mutta mitä muuta voin?
Kommentit (48)
sanoit että työ on valittava tilanteen mukaan. Itselläni oli vakityö, joka sopi avioliitto-elämään, kun ero tuli ja jäin yksin, se ei sopinutkaan ja menetin työni ja terveyteni ja rahani.
Mutta yleisellä tasolla elämäntilanteen muuttuessa on mietittävä asiat uusiksi. Eikö sellaisessa tilanteessa ole mahdollista hakea toista työtä? Tuollaisessa tilanteessa on mielestäni joustettava tarvittaessa tulotasosta tai urakehityksestä, jos muuten ei työtä löydy. Ja eron sattuessa on varmasti monta muutakin asiaa mietittävä uusiksi: asuminen, lasten hoito, talous jne.
Onpa tullut paljon kommenttia. Itse olen siis samaa mieltä, että ovat liian pieniä olemaan kotona kaksin. Ja siihen juuri olen tässä yrittänyt miettiä ratkaisua. Tilanne ei ole vielä akuutti, kyse on ensi syksystä.
Mies on kuvioissa mukana, mutta tekee niin paljon työtä, että sen varaan ei voi laskea. Toki on viikkoja jolloin hän on vapaalla, mutta nekään ei koko ongelmaa ratkaise.
Silloin kun ammattia ja alaani valitsin 15 vuotta sitten, en osannut ajatella, että minulla olisi joskus sen takia lastenhoito-ongelmia. Työpaikkaani olen mennyt 10 vuotta sitten, ennenkuin lapset olivat syntyneetkään. Nyt ei oikein olisi varaa irtisanoutua. Täytyy yrittää neuvotella työnantajan kanssa, jos edes joksikin aikaa saisin nuo yövuorot pois. Iltaisin sitten täytyy kysellä jotain hoitajaa kotiin.
Ei asuta pääkaupunkiseudulla, täällä ei ole MLL palveluita, kun on niin pieni paikka. Jostain koulusta tosiaan voisin kysellä tyttöä illoiksi meille.
Kiitos kaikille vastanneille. En todellakaan aio jättää lapsiani heitteille. He ovat minulle kultaakin kalliimmat, arvokkaimmat aarteeni maailmassa.
Ap
kaikissa tapauksissa niin kuin joku tuolla ilmoitti, ei sairaanhoitajaksi kannatta ryhtyä ennen kuin kaikki lapset on varmasti tehty ja ovat muuttaneet kotoa.
Nuorena et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan; montako lasta, jäätkö yllättäin lekseksi, tuleeko ero/vakava sairaus/vammautuminen jne... Eli kaikki vaan toimostotöihin klo 8-16 välille!
Toivottavasti aikkoja riittää kaikille....
Ap:n lapsilla on tuohon vielä tosi pitkä aika....
kaikissa tapauksissa niin kuin joku tuolla ilmoitti, ei sairaanhoitajaksi kannatta ryhtyä ennen kuin kaikki lapset on varmasti tehty ja ovat muuttaneet kotoa.
Nuorena et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan; montako lasta, jäätkö yllättäin lekseksi, tuleeko ero/vakava sairaus/vammautuminen jne... Eli kaikki vaan toimostotöihin klo 8-16 välille!
Toivottavasti aikkoja riittää kaikille....
moni ei vaan halua vaihtaa, jos tulot tippuu. Itse näkisin, että tulotasosta on tingittävä, jos lasten hoitoa ei pysty yöaikaan järjestämään. Mitä muita vaihtoehtoja oikeasti on?
että hän puhuu kuin ongelma olisi vain hänen ja hänen olisi se yksin ratkaistava. Jos mies on perheessä, niin kuuluuhan ongelma myös hänelle ja yhdessä on mietittävä, kumpi joustaa tai miten saadaan lasten hoito järjestettyä. Tarvittaessa katsotaan, kumman olisi helpompi vaihtaa töihin, jossa olisi toisenlaiset työajat.
No huh huh! Tässä tapauksessa pitäisi kysyä lapsilta miten he pärjäävät eikä suinkaan luottaa vanhemman subjektiiviseen arvioon. Taas täytyy vain toivoa, että ylläolevalla kirjoittajalla EI OLE LAPSIA!