Lue keskustelun säännöt.
Kotivuosien jälkeen töihin - rekrytoijan näkökulma
24.03.2009 |
Hei,
täällä on ollut välillä juttua siitä, kuinka useiden kotivuosien jälkeen palataan töihin tai oikeastaan etsitään työpaikkaa. Itse kohtaan hyvin usein 30+ työnhakijoita, joilla ei ole työkokemusta sitten opiskeluaikojen töiden. Te, jotka olette kotona vuosia, toivon, että otatte huomioon seuraavat tosiseikat. Ja huom! Minä olen itse äiti ja suhtaudun vanhemmuuteen tosi positiivisesti, mutta realiteetit kannattaa silti pitää mielessä.
1) Kotivanhemmuus ei lisää mitään kokemusta, mistä ainakaan meidän alallamme olisi hyötyä. Joo, organisointitaidot blaa blaa, mutta silti jos mietin, kumpi on hankalampaa, kolmien kuravaatteiden organisointi mukuloiden päälle vai projektin johtaminen, siinä se ero näkyy.
2) Kyllä, on aloja, joissa poissaolo näkyy ammattitaidossa. Ihmiset ovat toki erilaisia oppijoita, mutta silti jos pitää valita kahden ihmisen välillä, joista toinen on ollut vähän aikaa poissa kotoa ja toinen taas vuosikaudet, valinta on aika helppo.
3) Mitä sitten voitte kotona tehdä muuta kuin hoitaa lapsia? Akateemiset, tehkää väitöskirjaa. Muut, opiskelkaa lisää, vaikkapa avoimessa tai jotakin. Kyllä, te teette tärkeää työtä, mutta muistakaa, että työnantajan edustaja on palkkaamassa ensisijaisesti ihmistä, josta virasto tai firma hyötyy. Osaamisesta me hyödymme ja jos olet käyttänyt kotivuodet ammatillisestikin hyödyksesi, olet nappirekrytointi.
4) Jos silti teette valinnan, että olette kotona, toivottavasti ymmärrätte, että muutamaa kotivanhemmuusvuosista huolimatta menestynyttä huippua vastaan on valtavasti yleensä naisia, jotka eivät ikinä pääse niin pitkälle urallaan kuin siihen tosissaan panostaneet. Naisia, jotka joutuvat alisuoriutumaan töissä.
Tämä vain rekrytoijan (hyvin humaanin rekrytoijan, vaikka se ei ehkä tästä näy) ja äidin näkemys työelämästä. Tulkaa äidit töihin, teillä on valtavasti annettavaa!
Kommentit (77)
Ainakaan mitä tulee siihen, että hoitoalalla voisi olla niin monta vuotta pois kuin haluaa. Meidän sairaanhoitopiirissä ei ole mitään asiaa töihin ilman orientointikoulutusta jos kotiäitivuosia on takana enemmän kuin neljä. Vaikka hoitohenkilökunnasta on hirveä pula, niin joku tolkku sentään. Hoitoala menee niin hirveää vauhtia eteenpäin, että ei tosiaankaan ole ihan sama kuinka monta vuotta on ollut pois työelämästä. MInä olin kotona neljä vuotta ja kun palasin vakkaripaikkaani niin tiukkaa teki ensimmäiset viikot. Itkin pelkästä väsymyksestä. Vaikka työ oli tuttua niin neljässä vuodessa oli tullut niin paljon muutoksia, että tuntui kuin en olisi ikinä alalla ollutkaan.
Onneksi olen hoitoalalla niin ei ole mitään väliä kuinka monta vuotta olen poissa työelämästä. Eipä tarvitse miettiä mitään uran luomista. Minulle tärkeintä on perhe, ja riittää että saan palkallani kustannettua ruuat perheelle. Rikas mies hoitaa loput : )
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin harvassa on ne huippu naisjohtajat joilla on lapsia... Sano jokin esimerkki... no presidentillä on tytär...
Esim. Ailasmaa, Vepsäläinen, monet kansanedustajat ja ministerit...
Jos on kovat näytöt ennen kotonaoloa, niin helpompaa on. Mutta jos olit joku windows nt -konfiguroija, niin voi olla aika tuskaista.
En ma ole ainakaan huolissani, vaikka olenkin ollut nyt viisi vuotta kotona. Tana aikana olen hionut kielitaitoni tosi hyvaksi, englantia, ruotsia ja saksaa puhun sujuvasti. Venajaa tyydyttavasti. Miehen tyon perassa olen asunut maailmalla ja koen, etta tama on tuonut erilaista elamankokemusta kuin paperien pyorittely konttorilla.
Ja jos ei tata arvosteta tyonantajan nakokulmasta, niin sitten tyollistan itseni jotenkin =)
vaan siitä, että suomalainen työelämä on niin luutunutta ja työnantajat järjettömyyteen asti turvallisuushakuisia. Kaikki, jotka ovat eläneet elämänsä muulla tavoin kuin perinteisessä putkessa, ovat vaikeuksissa työmarkkinoilla.
Esim. ulkomailla opiskelu on plussaa niin kauan kun se on rajoittunut muutaman kuukauden vaihtarihummaamiseen. Jos olet oikeasti opiskellut vuosia ulkomailla, vaikka kuinka kansainvälisesti arvostetussa opinahjossa, Suomessa sun koulutustasi pidetään huuhaana.
Jos olet ollut ulkomailla töissä, vaikka kuinka vaativassa hommassa ja saanut itsellesi nimeäkin, Suomessa katsotaan, että sun työkokemuksesi karttuminen loppuu siihen hetkeen, kun kone lähti Helsinki-Vantaalta.
Jos olet opiskellut väärillä painotuksilla (pitkä sivuaineesi olisi pitänyt olla pääaineesi), et saa töitä.
Jos olet joutunut ottamaan kesätöitä väärältä alalta saadaksesi laskut maksetuksi, et saa töitä, koska et ole "omistautunut" omalle alallesi.
Kaikki em. esimerkit ovat tosielämästä.
Toisaalta ulkomailla eräs tuttuni, joka on työskennellyt mm. delfiinin hoitajana, saa kiinnostavia työtarjouksia mm. kaupan alalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri tuosta johtuu, että kauppojen kassoilla on vain nuoria tyttösiä.
Ja ylipäätään iäkkään on vaikeaa saada töitä. (Itse olen akateemista työtä hakeva monen kotivuoden jälkeen.)
toimisto- ja muuhun suorittavaan työhön kannattaa palkata vain nuori tyttö tai mies.
Vähänkin vanhempi nainen jää ekaksi hoitovapaille, sitten flunssasia lapsia hoitoamaan ja sitten saa niskasärkyä ja jännetuppitulehduksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan siitä, että suomalainen työelämä on niin luutunutta ja työnantajat järjettömyyteen asti turvallisuushakuisia. Kaikki, jotka ovat eläneet elämänsä muulla tavoin kuin perinteisessä putkessa, ovat vaikeuksissa työmarkkinoilla.
Esim. ulkomailla opiskelu on plussaa niin kauan kun se on rajoittunut muutaman kuukauden vaihtarihummaamiseen. Jos olet oikeasti opiskellut vuosia ulkomailla, vaikka kuinka kansainvälisesti arvostetussa opinahjossa, Suomessa sun koulutustasi pidetään huuhaana.
Jos olet ollut ulkomailla töissä, vaikka kuinka vaativassa hommassa ja saanut itsellesi nimeäkin, Suomessa katsotaan, että sun työkokemuksesi karttuminen loppuu siihen hetkeen, kun kone lähti Helsinki-Vantaalta.
Jos olet opiskellut väärillä painotuksilla (pitkä sivuaineesi olisi pitänyt olla pääaineesi), et saa töitä.
Jos olet joutunut ottamaan kesätöitä väärältä alalta saadaksesi laskut maksetuksi, et saa töitä, koska et ole "omistautunut" omalle alallesi.
Kaikki em. esimerkit ovat tosielämästä.
Toisaalta ulkomailla eräs tuttuni, joka on työskennellyt mm. delfiinin hoitajana, saa kiinnostavia työtarjouksia mm. kaupan alalta...
ja ainakin omat kokemukseni tukevat tata kuvaa juuri Suomesta ja erityisesti ulkomaankokemuksen/opiskelun arvostuksesta tai oikeastaan sen taydellisesta puutteesta. Mutta luulen silti etta ap:n pointti koskee kotona pitkaan olleita aiteja. (Valitettavasti) ap:n kirjoitus patee myos Suomen ulkopuolella, eli "pelkka" vanhemmuus ja lasten kotihoito EI sinansa ole meriittia tyomarkkinoilla juuri missaan (tamahan oli kai ap:n alkuperainen pointti), harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Sinansa tama on tietysti yhdentekevaa, jos ei ole kiinnostunut meriiteista tyoelamassa, ja siksi monet tahan ketjuun vastanneet ovat mielestani alahtaneet turhaan, ei ap:n kirjoitus edes koske teita. Vertailun vuoksi voi olla mielenkiintoista kuulla etta taalla missa mina olen, yli 6 kk kotonaoloaika lapsen kanssa on jo sellainen asia etta lahes kaikilla tyopaikoilla pyoritellaan paata. Itse olen ollut kotona noin vuoden/lapsi (maksimiaika jonka voin olla menettamatta tyopaikkaani), ja onhan sita ihmetelty (taalla siksi etta olen niin PITKAAN ja Suomessa siksi etta olen niin LYHYEN ajan ;-)). Toisaalta sekin on itsellani ollut totta etta KUN olen palannut toihin (ja minulla on siis paikka mihin palata, eri asia olisi jos olisin joutunut hakemaan uuden paikan; se olisi voinut olla vaikeampaa, juuri niista syista joita ap valotti) niin "pitkat" lapsenhoitojaksoni ovat unohtuneet nopeasti tyopaikalla. Lapsieni kannalta taas ne ovat olleet mielestani valttamattomia.
Kirjoitteletko 78 UK:sta? Kuulosti vain niin tutulta...=)
Mutta tuo siis tuli minulle taytena yllatyksena, ettei muka Suomessa arvosteta ulkomaankomennuksia. Ainakin Talouselamaa yms lukiessani kaikilla johtajilla on ulkomaankokemusta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väitöskirjan takia on kyllä moni tuttuni eronnut ä-loman jälkeen...
minä olin saman ikäinen kun 5 kotiäitivuoden jälkeen lähdin hakemaan töitä.
Yllätyksekseni löysin helposti semmoisen työn mitä etsinkin :)
Aluksi töissä oli melko paljon opettelemista, ihan perusjutuissakin mutta nopeasti siihen touhuun mukaan pääsi.
It-alalla olen suunnittelutehtävissä.
Voiko 37v 5 vuotta kotona ollut 3 lasta putkeen saanut it-osaaja sanoa good bye työlle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain lapseni 19v ja 20v iässä. hoidin lapseni 3veeksi kotona, jonka jälkeen ammattikorkeaan. pitkät lomat yhdessä lasten kanssa, mahdollisuus joustoihin lasten eduksi. sen jälkeen töihin, lapset jo reippaita koululaisia, silmät kirkkaina voin vakuuttaa työhaastattelussa että enempää ei tule (en voi saada), ja olen itse vielä reilusti alle kolmenkymmenen..
nappisuoritus sanoisin :)
(vaatii tietysti aviomiehen joka tienaa)
Miksi laskisin? EIhän se anna kokemusta yleensä siihen haettavaan työhön mitenkään. Toki elämänkokemusta, mutta sitähän voi olla muutenkin montaa lajia ja todellisuudessa äiteys ei kerro yhtään mistään. Äidiksi tulee melkein joka nainen ja lapset voi hoitaa niin miljoonalla tavalla. Noin työn kannalta vaikka kaksi vuotta kaupassa kassana on enemmän kuin kaksi vuotta kotiäitinä, jos kumpikin on muuten vaikka vastavalmistuneita ekonomeja ja hakee työtä. Kaupassa on sentään joutunut tekemään jotain, sopeutumaan työpaikan sääntöihin ja tekemään sen työnsä. Kotiäitinä taas voi pinnata ja luistaa ihan rauhassa, eikä tarvi lainkaan sopeutua yhteisiin sääntöihin.
Muuten arvostan äitiyttä ja itsekin hoidin lapsia yhteensä 3 vuotta yli äitiyslomien. Silti näen työnhaussa minun vahvuudekseni koulutuksen ja kokemusen, en kotiäitiyttä noina vuosina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin koen, ettäolen paljon parempi työntekijä nyt kuin ennen lapsia. Näin ajattelevat ilmeisesti myös työnantajat. % Kotiäiti vuoden jälkeen olisin saanut kaikki 3 hakemaan vakipaikkaa. Ennen lapsia niitä ei tullut. Työnantaja ilmeisesti laskelmoi, että 35 v 2 lasen äiti ei tee enempää lapsia.
Mä palkkaisin sut koska tahansa :-)- Tuo on kyllä tosi hienosti tehty, joskin onnistunee aika harvalta. Itse olen todella todella onnellinen, etten tehnyt noiden vuosien poikaystävän kanssa lapsia, mutta jos olisin tämän nykyiseni tavannut silloin, niin eihän se huono vaihtoehto olisi ollut.
Tällä hetkellä monet it-yritykset ovat niin tiukilla, että kaikki, joiden osaaminen ei ihan täsmää markkinoiden kysyntään irtisanotaan tai lomautetaan. Todellakaan nyt ei ole vara palkata uutta työntekijää, jota joudutaan kouluttamaan taikka perehdyttämään. Rekrytoinnit on jäissä, eli töitä saadakseen täytyy olla melkoinen guru.
Toivottavasti tilanne paranee pian, mutta hyvin monessa yrityksessä näkymät ovat kyllä masentavat.
minä olin saman ikäinen kun 5 kotiäitivuoden jälkeen lähdin hakemaan töitä.
Yllätyksekseni löysin helposti semmoisen työn mitä etsinkin :)
Aluksi töissä oli melko paljon opettelemista, ihan perusjutuissakin mutta nopeasti siihen touhuun mukaan pääsi.
niin olin tuo joka mietti mitä "ura" tarkoittaa... MIelestäni olet tehnyt uraa -- juuri siitähän urassa on kyse että etenee nopeasti. Jossakin kohtaa tulee yleensä kouluttamattomalla katto vastaan ja kouluttamaton voi tehdä uraa lähinn' asiakaspalvelussa ja kaupan alalla, monilla aloilla on muodollisia pääsyvaatimuksia niihin aloittaviinkin tehtäviin. Mutta tosiaan, mielestäni tuo on "uran" tekemistä.
T. se tohtori