Lue keskustelun säännöt.
Kotivuosien jälkeen töihin - rekrytoijan näkökulma
24.03.2009 |
Hei,
täällä on ollut välillä juttua siitä, kuinka useiden kotivuosien jälkeen palataan töihin tai oikeastaan etsitään työpaikkaa. Itse kohtaan hyvin usein 30+ työnhakijoita, joilla ei ole työkokemusta sitten opiskeluaikojen töiden. Te, jotka olette kotona vuosia, toivon, että otatte huomioon seuraavat tosiseikat. Ja huom! Minä olen itse äiti ja suhtaudun vanhemmuuteen tosi positiivisesti, mutta realiteetit kannattaa silti pitää mielessä.
1) Kotivanhemmuus ei lisää mitään kokemusta, mistä ainakaan meidän alallamme olisi hyötyä. Joo, organisointitaidot blaa blaa, mutta silti jos mietin, kumpi on hankalampaa, kolmien kuravaatteiden organisointi mukuloiden päälle vai projektin johtaminen, siinä se ero näkyy.
2) Kyllä, on aloja, joissa poissaolo näkyy ammattitaidossa. Ihmiset ovat toki erilaisia oppijoita, mutta silti jos pitää valita kahden ihmisen välillä, joista toinen on ollut vähän aikaa poissa kotoa ja toinen taas vuosikaudet, valinta on aika helppo.
3) Mitä sitten voitte kotona tehdä muuta kuin hoitaa lapsia? Akateemiset, tehkää väitöskirjaa. Muut, opiskelkaa lisää, vaikkapa avoimessa tai jotakin. Kyllä, te teette tärkeää työtä, mutta muistakaa, että työnantajan edustaja on palkkaamassa ensisijaisesti ihmistä, josta virasto tai firma hyötyy. Osaamisesta me hyödymme ja jos olet käyttänyt kotivuodet ammatillisestikin hyödyksesi, olet nappirekrytointi.
4) Jos silti teette valinnan, että olette kotona, toivottavasti ymmärrätte, että muutamaa kotivanhemmuusvuosista huolimatta menestynyttä huippua vastaan on valtavasti yleensä naisia, jotka eivät ikinä pääse niin pitkälle urallaan kuin siihen tosissaan panostaneet. Naisia, jotka joutuvat alisuoriutumaan töissä.
Tämä vain rekrytoijan (hyvin humaanin rekrytoijan, vaikka se ei ehkä tästä näy) ja äidin näkemys työelämästä. Tulkaa äidit töihin, teillä on valtavasti annettavaa!
Kommentit (77)
Toki monella alalla kehitys on huimaa ja kotiäiti on voinut tipahtaa vähän kärryiltä mutta fiksu ihminen kykenee omaksumaan muutokset kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Ei kotona vietetyt vuodet tee tyhmäksi ja saamattomaksi, kyllä potentiaalia löytyy kotiäidistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se, että tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella kuulosti ikävältä.Heittäydynkö nyt vain yhteiskunnan tuille ja ojan pohjalle?
Toki monella alalla kehitys on huimaa ja kotiäiti on voinut tipahtaa vähän kärryiltä mutta fiksu ihminen kykenee omaksumaan muutokset kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Ei kotona vietetyt vuodet tee tyhmäksi ja saamattomaksi, kyllä potentiaalia löytyy kotiäidistäkin.
...oli se sitten oikein tai väärin. Eli kannattaa olla realisti.
Ei oikeasti kannata luulla, että voi aloittaa siitä mihin ennen lapsia jäi.
Toki monella alalla kehitys on huimaa ja kotiäiti on voinut tipahtaa vähän kärryiltä mutta fiksu ihminen kykenee omaksumaan muutokset kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Ei kotona vietetyt vuodet tee tyhmäksi ja saamattomaksi, kyllä potentiaalia löytyy kotiäidistäkin.
...oli se sitten oikein tai väärin. Eli kannattaa olla realisti.
ei kyllä aina ole mahdollista. Itse olen korkeakoulusta valmistumiseni jälkeen (9 vuotta sitten) opiskellut monenlaista "täydentävää" koulutusta ennen lapsen saantia, eli motivaatiota kyllä olisi, mutta olen todennut sen ettei ainakaan kolmevuotiaan kanssa kotona ollessa pysty tekemään mitään suurempaa ajatustyörä vaativaa. Ja meillä ainakin on ne kotityötkin tehtävä, vaikka puoliso iltaisin osansa tekeekin, mutta mulle jää myös oma osa kotitöistä tehtäväksi. Aluksi pienen lansen kanssa yritin minäkin tehdä jotain työjuttujakin "siinä ohessa", mutta paloin stressistä ihan puhki. Mitään ei saanut tehtyä valmiiksi, ainakaan sillä tavalla kuin olisi halunnut, eikä ihan niin hyvin kuin aina aikaisemmin olin tehnyt. Väsymisen jälkeen päätin, että nyt minulla on lupa olla vain kotona ja keskittyä lapsen kanssa olemiseen. Jos minua ei huolita muutaman kotonaolovuoden jälkeen työelämään, niin se on sitten työelämän menetys. Olen tottunut elämään pienillä tuloilla, joten selviän kyllä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja jokaisen valintaa on kunnioitettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole sellaista turvaverkkoa, jossa saa aina lapsenvahdin kun sellaista kaipaa (monta kertaa vkossa), ei opiskelut niin vaan onnistu. Toki on niitäkin ihmisiä, jotka pärjäävät viiden tunnin yöunilla ja kirjoittavat väikkäriä öisin kun lapset nukkuu, mutta minä en siihen ryhmään kuulu. Onneksi meille yksi lasten isovanhemmista on varhaiseläkkeellä, ja on tarjonnut apuaan.
Se joka oli viisi vuotta kotona ja opiskeli samalla.
ei kyllä aina ole mahdollista. Itse olen korkeakoulusta valmistumiseni jälkeen (9 vuotta sitten) opiskellut monenlaista "täydentävää" koulutusta ennen lapsen saantia, eli motivaatiota kyllä olisi, mutta olen todennut sen ettei ainakaan kolmevuotiaan kanssa kotona ollessa pysty tekemään mitään suurempaa ajatustyörä vaativaa. Ja meillä ainakin on ne kotityötkin tehtävä, vaikka puoliso iltaisin osansa tekeekin, mutta mulle jää myös oma osa kotitöistä tehtäväksi. Aluksi pienen lansen kanssa yritin minäkin tehdä jotain työjuttujakin "siinä ohessa", mutta paloin stressistä ihan puhki. Mitään ei saanut tehtyä valmiiksi, ainakaan sillä tavalla kuin olisi halunnut, eikä ihan niin hyvin kuin aina aikaisemmin olin tehnyt. Väsymisen jälkeen päätin, että nyt minulla on lupa olla vain kotona ja keskittyä lapsen kanssa olemiseen. Jos minua ei huolita muutaman kotonaolovuoden jälkeen työelämään, niin se on sitten työelämän menetys. Olen tottunut elämään pienillä tuloilla, joten selviän kyllä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja jokaisen valintaa on kunnioitettava.
mikä oli viestisi tarkoitus?
Ehkä lannistaa yrittämästä? Tehdä töihin paluu toisille entistä vaikeammaksi? Kommentointisi kertoo kuvottavalla tavallaan nykymaailman menosta ja sen "ihanteista". Mädänneistä arvoista ja kylmästä ihmisnäkemyksestä. Sinun firmaasi en ikinä haluaisi töihin, en uraa luomaan enkä mitään muutakaan vaatimatomampaa tekemään. Asioita kun voi esittää niin monella tavalla. En ihmettele enää hetkeäkään miksi Suomi on pullollaan pahoinvoivia, ahdistuneita ja masentuneita, loppuunpalaneita ihmisiä, jotka yrittävät kadottaa elämättömän elämänsä jonkunlaisen uran luomiseen tai muuten vain loppumattomaan työnarkomaniaan.
Kirjoituksesi jälkeen ehdottomasti haluan entistä enemmän ULOS ORAVANPYÖRÄSTÄ!
nim. Mikä elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyötyä.
Veikkaisin, että akateemisen kannattaa kyllä opiskella jotain muuta, vaikka tekniikan alan ihmisen kauppatieteitä, laatua tmv. Tyhjäntieteen tohtoreilla ei ole paljoakaan arvoa.
Yksi ihminen ei voi firman toimintaa kääntää.
Ja ikävä kyllä ap puhuu totta. Voitte toki haistattaa pitkät ap:llä ja kyseisellä firmalla, mutta ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että tilanne olisi yhtään sen parempi muuallakaan. Varsinkaan jos hakee työtä miesvaltaiselta alalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on informaatioarvoltaa täysi nolla. Tottakai lastenhoito on poissa muusta työnteosta, mutta jonkun sekin on tehtävä. Niin pitkään kuin naiset ovat naisia ja miehet miehiä, naiset synnyttävät ja usein hoitavat lapset ja miehet tienaavat leipää. Onko tässä jollekulle jotain uutta ja ihmeellistä?
on hyötyä.
Veikkaisin, että akateemisen kannattaa kyllä opiskella jotain muuta, vaikka tekniikan alan ihmisen kauppatieteitä, laatua tmv. Tyhjäntieteen tohtoreilla ei ole paljoakaan arvoa.
Töissä asiantuntijatehtävissä kv-organisaatiossa, ja kyllä meillä nykyään uudet rekrytoitavat ovat lähes järjestään väitelleitä. Eli jos on maisteri ja tohtori vastakkain, ja molemmilla suurin piirtein sama työkokemus, niin tohtori yleensä saa paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä oli viestisi tarkoitus?
Ehkä lannistaa yrittämästä? Tehdä töihin paluu toisille entistä vaikeammaksi? Kommentointisi kertoo kuvottavalla tavallaan nykymaailman menosta ja sen "ihanteista". Mädänneistä arvoista ja kylmästä ihmisnäkemyksestä. Sinun firmaasi en ikinä haluaisi töihin, en uraa luomaan enkä mitään muutakaan vaatimatomampaa tekemään. Asioita kun voi esittää niin monella tavalla. En ihmettele enää hetkeäkään miksi Suomi on pullollaan pahoinvoivia, ahdistuneita ja masentuneita, loppuunpalaneita ihmisiä, jotka yrittävät kadottaa elämättömän elämänsä jonkunlaisen uran luomiseen tai muuten vain loppumattomaan työnarkomaniaan.
Kirjoituksesi jälkeen ehdottomasti haluan entistä enemmän ULOS ORAVANPYÖRÄSTÄ!
nim. Mikä elämä?
Ap nimenomaan kirjoitti tosiasioista, jotka nyt vain ovat niinkuin ovat. Kirjoitus oli erittäin fiksu ja realistinen.
Itse en ole missään määrin urasuuntaunut ihminen, elämäni on työn ulkopuolella. Syksyllä jään toista kertaa äitiyslomalle ja hoitovapaille. Töihin paluulla tuskin on kiirettä. Mulla on vakituinen, suht tylsä siisti sisätyö, joka ilmeisesti odottaa sitten taas joskus.
Olen aikanani opetellut työni käytännön kautta (alempi korkeakoulututkinto kun ei paljon työelämään valmista =D) ja voin tehdä sen toistekin.
Ei haittaa vaikka aloitan alusta / pohjalta ja olen viettänyt 6 vuotta aikaa lasten kanssa kotona. Pikkuhiljaa jatkan ponnisteluja ja teen työni hyvin, loppu hoituu itsestään.
Tosin en tähtääkään johtajan tuolille, riittää että olen työyhteisön arvostettu jäsen, hoidan hommani hyvin ja saan siitä kohtuukorvauksen.
Näille ura-hörhöille toivotaan hyvää matkaa ylöspäin, muistakaa ottaa laskuvarjot mukaan =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloitus oli aivan asiallinen. Aivan turha väittää, että kotiäitivuodet ovat mitenkään mairitteleva lisä ammatillisen kehittymisen kannalta. Työelämä kuitenkin hakee hyvää tekijää parantamaan oman alansa tulosta. Aivan turha lässyttää pehmeistä arvoista, kun markkinavoimat ovat kuitenkin niitä mitkä ratkaisevat. Ei sillä, että kovat arvot ovat niitä mitä ihannoin, päinvastoin, mutta eivät työnantajat ole mitään hyväntekeväisyyslaitoksiakaan, jotka säälistä ketään palkkaavat.
Jokainen tekee itse henkilökohtaisessa elämässään valinnan kuinka kauan kotona on.
Meidän perheessä ajatus siitä, että pelkästään toinen hoitaa ja toinen tienaa olisi ollut mahdoton. Ensin minä olin kotona ja opiskelin samalla ja sitten vaihdoimme osia. Näin kummankaan työelämä tai sitoutuminen lapseen ei kärsinyt. Mutta asia on siis täysin ok, jos kumpikin on tyytyväisiä toisienkin ratkaisumallien jälkeen.
Pointtini oli edelleen vain se, että ei kannata pitää yllä illuusiota (etenkään korkeasti koulutettujen), että työura palautuisi ennalleen vaikkapa 5-7 kotivuoden jälkeen tai olisi samanlainen mitä vaikkapa jaetun kotivanhemmuuden mallissa.
Kerros, mitä mieltä olet 10v uraa omalla alalla, useampi tutkinto takana ja kotiäitiyttä 6v. Niin ja ikää tulee silloin itselläni olemaan n. 36v
Kolmen äiti ja yksi ura jo takana
Olen itse kolmen lapsen äiti, en erityisen urasuuntautunut ja voin sanoa, että kotivuodet vaikuttivat negatiivisesti uraan (enkä tarkoita nyt uralla mitään toimitusjohtajaksi tähtäämistä, vaan ihan tavallista työelämässä olemista).
Lyhyellä tähtäimellä voi tuntua kannattavalta olla kotona pienten lasten kanssa, mutta kun miettii myöhempiä vuosia ja jopa eläkeikää niin siinä alkaa olla merkitystä sillä oletko (ollut) töissä.
Ap:n aloitus oli erittäin hyvä.
aloitus oli aivan asiallinen. Aivan turha väittää, että kotiäitivuodet ovat mitenkään mairitteleva lisä ammatillisen kehittymisen kannalta. Työelämä kuitenkin hakee hyvää tekijää parantamaan oman alansa tulosta. Aivan turha lässyttää pehmeistä arvoista, kun markkinavoimat ovat kuitenkin niitä mitkä ratkaisevat. Ei sillä, että kovat arvot ovat niitä mitä ihannoin, päinvastoin, mutta eivät työnantajat ole mitään hyväntekeväisyyslaitoksiakaan, jotka säälistä ketään palkkaavat.
Jokainen tekee itse henkilökohtaisessa elämässään valinnan kuinka kauan kotona on.
työtehtävät odottivat kotivuosien jälkeen. Mutta kyllä ap:n kirjoituksessa on silti varmasti suurin osa totta
Siis jos palaa töihin monen vuoden jälkeen, niin vieläkö joku viiden paluunjälkeisen vuoden jälkeen edes muistaa kuinka pitkään kukakin on ollut töissä?
Tai kymmenen vuotta paluun jälkeen ja pari kertaa työpaikkaa vaihtanut ihminen? Edelleenkö rekrytoija ajattelee, ettei ihminen hyödytä firmaa kun oli niin kauan kotona?
Suuntaan suoraan leipäjonoon enkä rakenna pilvilinnoja. Olenhan täysi luuseri kun en ole edes väitöskirjaa tehnyt pyllyjä pestessäni. Voi minua kurjaa.