Lue keskustelun säännöt.
Kotivuosien jälkeen töihin - rekrytoijan näkökulma
24.03.2009 |
Hei,
täällä on ollut välillä juttua siitä, kuinka useiden kotivuosien jälkeen palataan töihin tai oikeastaan etsitään työpaikkaa. Itse kohtaan hyvin usein 30+ työnhakijoita, joilla ei ole työkokemusta sitten opiskeluaikojen töiden. Te, jotka olette kotona vuosia, toivon, että otatte huomioon seuraavat tosiseikat. Ja huom! Minä olen itse äiti ja suhtaudun vanhemmuuteen tosi positiivisesti, mutta realiteetit kannattaa silti pitää mielessä.
1) Kotivanhemmuus ei lisää mitään kokemusta, mistä ainakaan meidän alallamme olisi hyötyä. Joo, organisointitaidot blaa blaa, mutta silti jos mietin, kumpi on hankalampaa, kolmien kuravaatteiden organisointi mukuloiden päälle vai projektin johtaminen, siinä se ero näkyy.
2) Kyllä, on aloja, joissa poissaolo näkyy ammattitaidossa. Ihmiset ovat toki erilaisia oppijoita, mutta silti jos pitää valita kahden ihmisen välillä, joista toinen on ollut vähän aikaa poissa kotoa ja toinen taas vuosikaudet, valinta on aika helppo.
3) Mitä sitten voitte kotona tehdä muuta kuin hoitaa lapsia? Akateemiset, tehkää väitöskirjaa. Muut, opiskelkaa lisää, vaikkapa avoimessa tai jotakin. Kyllä, te teette tärkeää työtä, mutta muistakaa, että työnantajan edustaja on palkkaamassa ensisijaisesti ihmistä, josta virasto tai firma hyötyy. Osaamisesta me hyödymme ja jos olet käyttänyt kotivuodet ammatillisestikin hyödyksesi, olet nappirekrytointi.
4) Jos silti teette valinnan, että olette kotona, toivottavasti ymmärrätte, että muutamaa kotivanhemmuusvuosista huolimatta menestynyttä huippua vastaan on valtavasti yleensä naisia, jotka eivät ikinä pääse niin pitkälle urallaan kuin siihen tosissaan panostaneet. Naisia, jotka joutuvat alisuoriutumaan töissä.
Tämä vain rekrytoijan (hyvin humaanin rekrytoijan, vaikka se ei ehkä tästä näy) ja äidin näkemys työelämästä. Tulkaa äidit töihin, teillä on valtavasti annettavaa!
Kommentit (77)
niin ei ole mitään väliä kuinka monta vuotta olen poissa työelämästä. Eipä tarvitse miettiä mitään uran luomista. Minulle tärkeintä on perhe, ja riittää että saan palkallani kustannettua ruuat perheelle. Rikas mies hoitaa loput : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on oikeasti humaaneja työpaikkoja, joissa kotonaolo ei ole ongelma.
Jonkun Nokian toimitusjohtajan ei kannata lapsia hankkiakkaan.
Jos oikeasti on kiinnostunut perheestään ja haluaa asettaa sen etusijalle, niin kannattaa miettiä kaksi (tai vaikka kolme) kertaa, että mikä on se hinta, jonka nousujohteisesta urasta joutuu maksamaan ja onko se oikeasti sitä mitä haluaa elämältään.
Alalla ja työnantajalla on tosi iso vaikutus myös perhe-elämään (sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä).
miten lasten hoito ja mahdolliset sairaspoissaolot heidän takiaan hoituvat
vaikka näitä ei saisikaan kysyä, kummasti ne työnantajaa kiinnostavat.
Enkä kuvittele että kotona olo olisi kehittänyt minua ammatillisesti. Olen terveydenhuollossa akateemisella alalla, eli tietoa alalla tulee lisää ja ala kehittyy, minulla asiat vain hiljalleen on alkaneet unohtua.
En ole halunnut tehdä mitään opintoja enkä halua tehdä lisuria.
En tiedä saanko enää töitä. En tiedä mistä ammatillisen virkistymisen voisi aloittaa. Vielä olen pari vuotta kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä valtiolla yhdessä virastossa. Meille tulee paljon naisia töihin. Olemme hyvä paikka yhdistää ura ja äitiys, kunhan vain osaamista löytyy.
puoli, että se jää kohta äitiyslomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiyslomalle ei jäädä, jos ei hankita lapsia. Tosi monet naiset ei vaan halua lapsia.
"Lapsettoman naisen palkkaamisessa on se huono puoli, että se jää kohta äitiyslomalle."
lapseni tarvitsee minua enemmän kuin sinun projektisi. Olen tehnyt jo uran ennen lapsia ja tiedän mitä se on. Olen ollut jo kymmenen vuotta kotiäitinä enkä kadu hetkeäkään. Mikään raha ei voisi korvata sitä mitä olen saanut kokea lasten kanssa. Sillä voi sinun näkökulmastasi olla hintansa, mutta minulla tärkeysjärjestys on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko se vauhdittaa kolmekymppisen naisen työllistymistä?
pikkulapsisairastelut on jo mennyttä aikaa. Eli ihan eri tavalla voi töihin sitoutua ja keskittyä kun ei tartte joka toinen viikko olla korvakierteisen lapsen kanssa kotona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sittenhän tilanne on tosi hyvä! Et elättele illuusiota siitä, että kotiäitiysvuodet eivät vahingoittaisi uraa ja olet valintaasi tyytyväinen. Hyvä näin! Pointtini on se, että kannattaa tiedostaa riski, jonka kotiäitysvuodet tekevät. Sinä olet sen tehnyt, aivan oikein. Hyvää jatkoa.
olen valinnut alan, jolla ammattitaito ei vanhene ja sitä voi pitää yllä myös kotiäitiaikana!!! IKINÄ ei minulla kyllä ura tai työssä eteneminen menisi lasten ja heidän kanssaan vietetyn ajan edelle! Uralla ei ole minulle mitään merkitystä. En haaveile jättiläispalkoista tai menestyksestä, vaan minulle riittää ihan tavallinen työ, jolla voin aikanaan ruokkia ja huoltaa perhettä omalta osaltani. Työt kyllä odottaa, lapset ei... kasvavat niin hurjaa vauhtia, että vuosikin on vain yksi vilaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en hae kummoista työtä.Kassan, myyjän tms paikkaa etsin.Olen käynyt pätkätöissä nyt n. muutaman kuukauden, sitä ennen olin kotona 8 vuotta.
Olen saanut nykyaikaisen kassakoulutuksen, olen fiksu, realistinen ja motivaatio on kohdallaan.
Silti, hiljaista on ja kummastelen aina sitä, ettei kokemusta arvosteta.Esim jos on ollut tietyssä duunissa 15 vuotta, vaikkakin vuonna kivi, se ei tunnu enää olevan mikään kriteeri valintaan,vaan töihin otetaan 20-vuotias kouluja käynyt nuori nainen/mies, jolla ei ole kokemusta eikä välttämättä edes motivaatiota.
Voisiko nämä rekrytoijat täällä kommentoida tähän?
Ja mikä on SE juttu hakemuksessa, mikä saa teidät "puutumaan" tai "innostumaan" ???
lapseni tarvitsee minua enemmän kuin sinun projektisi. Olen tehnyt jo uran ennen lapsia ja tiedän mitä se on. Olen ollut jo kymmenen vuotta kotiäitinä enkä kadu hetkeäkään. Mikään raha ei voisi korvata sitä mitä olen saanut kokea lasten kanssa. Sillä voi sinun näkökulmastasi olla hintansa, mutta minulla tärkeysjärjestys on tämä.
Vaan itse ainaki ymmarsin etta hanen viestinsa oli naisille jotka kotivuosien jalkeen haluaisivat jatkaa tyontekoa suurin piirtein siita mihin jaivatkin. Eli et kuulu kohderyhmaan. ;-) Minusta ihan asiallisia pointteja monella alalla, ja tavallaan vastine siihen mita usein toistellaan etta "toita ehtii aina tehda" -- kylla, niin ehtii jos on hyvin avoin sen suhteen mita haluaa tehda, mutta ei kaikkia toita.
Viiden kotiäitiysvuoden jälkeen (joiden aikana olen opiskellut yms lastenhoidon ohessa) kyllä sen huomaa, etten mä tule etenemään omalla alallani enää minnekään. Oman ikäiset ovat jo työputkessa, ja nälkäisiä, innokkaita nuoria on jonossa vapaisiin paikkoihin.
Toisaalta nämä vuodet on valaisseet mulle, etten oikeasti haluakaan. Sääli koulutusta ja valtion panostusta siihen, mutta itselleni nämä lapsentekovuodet ovat olleet korvaamattomia. Olen vihdoin keksinyt, mitä haluan elämässäni tehdä. Eikä tarvitse työllistymisestä huolehita, koska työllistän itse itseni.
Lue ensin ennenkuin alat vaahtoomaan kotiäitiyttä!!!
omatunnossa? Ei se haittaa. On hyvä juttu että omatunto toimii.
en hae kummoista työtä.Kassan, myyjän tms paikkaa etsin.Olen käynyt pätkätöissä nyt n. muutaman kuukauden, sitä ennen olin kotona 8 vuotta.
Olen saanut nykyaikaisen kassakoulutuksen, olen fiksu, realistinen ja motivaatio on kohdallaan.
Silti, hiljaista on ja kummastelen aina sitä, ettei kokemusta arvosteta.Esim jos on ollut tietyssä duunissa 15 vuotta, vaikkakin vuonna kivi, se ei tunnu enää olevan mikään kriteeri valintaan,vaan töihin otetaan 20-vuotias kouluja käynyt nuori nainen/mies, jolla ei ole kokemusta eikä välttämättä edes motivaatiota.
Voisiko nämä rekrytoijat täällä kommentoida tähän?
Ja mikä on SE juttu hakemuksessa, mikä saa teidät "puutumaan" tai "innostumaan" ???
Se "jokin" juttu voi niissä myyntitehtävissä olla se että hakijalla on oikeanväriseksi värjätty tukka, riittävän pieni painoindeksi ja muutenkin ulkonäköä riittävästi tämän jotta kauppa käy. Yhteiskunnan arvot nyt vain ovat vinoutuneet. Tuulimyllyjä vastaan on turha taistella.
Kiinnitän aina huomiota (sitten kun hakijalla on riittävä ammattitaito):
- motivaatiooon. Eli jos on ollut kotona pitkään, niin kannattaa miettiä omia motiivejaan palata työelämään ja tuoda niitä myös julki. Kotona olo usein vain lisää työmotivaatiota, vaikka alkuun myös haasteita.
- lisäksi kiinnitän sosiaalisiin taitoihin ja muiden huomioonottamiskykyyn paljon huomiota. Pienten lasten kanssa touhunneet osaavat ottaa myös muiden tarpeita huomioon. Monen lapsettoman kohdalla (valitettavasti) näkyy etenkin tiukoissa tilanteissa ettei heidän ole koskaan tarvinnut ajatella ketään muuta.
- työntekijän arvo muodostuu paljon muustakin kuin vain parin edellisen vuoden työkokemuksesta (toki niilläkin on merkitystä).
Siis jos oikeasti haluatte tehdä töitä, niin asenteella on tosi iso merkitys myös ainakin minun valintaprosessissa (meillä esimies aina tekee lopullisen päätöksen, muut prosessiin osallistuneet vain kommentoivat).