Lue keskustelun säännöt.
Kotivuosien jälkeen töihin - rekrytoijan näkökulma
24.03.2009 |
Hei,
täällä on ollut välillä juttua siitä, kuinka useiden kotivuosien jälkeen palataan töihin tai oikeastaan etsitään työpaikkaa. Itse kohtaan hyvin usein 30+ työnhakijoita, joilla ei ole työkokemusta sitten opiskeluaikojen töiden. Te, jotka olette kotona vuosia, toivon, että otatte huomioon seuraavat tosiseikat. Ja huom! Minä olen itse äiti ja suhtaudun vanhemmuuteen tosi positiivisesti, mutta realiteetit kannattaa silti pitää mielessä.
1) Kotivanhemmuus ei lisää mitään kokemusta, mistä ainakaan meidän alallamme olisi hyötyä. Joo, organisointitaidot blaa blaa, mutta silti jos mietin, kumpi on hankalampaa, kolmien kuravaatteiden organisointi mukuloiden päälle vai projektin johtaminen, siinä se ero näkyy.
2) Kyllä, on aloja, joissa poissaolo näkyy ammattitaidossa. Ihmiset ovat toki erilaisia oppijoita, mutta silti jos pitää valita kahden ihmisen välillä, joista toinen on ollut vähän aikaa poissa kotoa ja toinen taas vuosikaudet, valinta on aika helppo.
3) Mitä sitten voitte kotona tehdä muuta kuin hoitaa lapsia? Akateemiset, tehkää väitöskirjaa. Muut, opiskelkaa lisää, vaikkapa avoimessa tai jotakin. Kyllä, te teette tärkeää työtä, mutta muistakaa, että työnantajan edustaja on palkkaamassa ensisijaisesti ihmistä, josta virasto tai firma hyötyy. Osaamisesta me hyödymme ja jos olet käyttänyt kotivuodet ammatillisestikin hyödyksesi, olet nappirekrytointi.
4) Jos silti teette valinnan, että olette kotona, toivottavasti ymmärrätte, että muutamaa kotivanhemmuusvuosista huolimatta menestynyttä huippua vastaan on valtavasti yleensä naisia, jotka eivät ikinä pääse niin pitkälle urallaan kuin siihen tosissaan panostaneet. Naisia, jotka joutuvat alisuoriutumaan töissä.
Tämä vain rekrytoijan (hyvin humaanin rekrytoijan, vaikka se ei ehkä tästä näy) ja äidin näkemys työelämästä. Tulkaa äidit töihin, teillä on valtavasti annettavaa!
Kommentit (77)
- lisäksi kiinnitän sosiaalisiin taitoihin ja muiden huomioonottamiskykyyn paljon huomiota. Pienten lasten kanssa touhunneet osaavat ottaa myös muiden tarpeita huomioon. Monen lapsettoman kohdalla (valitettavasti) näkyy etenkin tiukoissa tilanteissa ettei heidän ole koskaan tarvinnut ajatella ketään muuta.
eli pitkät kotiäitivuodet opettavat sellaisen päällepäsmärin roolin. Kun ei ole joutunut vuosikausiin neuvottelemaan toisen aikuisen kanssa, vaan olettaa, että jokainen vastaantulija on potentiaali uhmis, vuorovaikutus on vähän niin ja näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on oikeasti humaaneja työpaikkoja, joissa kotonaolo ei ole ongelma.
Jonkun Nokian toimitusjohtajan ei kannata lapsia hankkiakkaan.
lapseni tarvitsee minua enemmän kuin sinun projektisi. Olen tehnyt jo uran ennen lapsia ja tiedän mitä se on. Olen ollut jo kymmenen vuotta kotiäitinä enkä kadu hetkeäkään. Mikään raha ei voisi korvata sitä mitä olen saanut kokea lasten kanssa. Sillä voi sinun näkökulmastasi olla hintansa, mutta minulla tärkeysjärjestys on tämä.
Esim jos on ollut tietyssä duunissa 15 vuotta, vaikkakin vuonna kivi, se ei tunnu enää olevan mikään kriteeri valintaan,vaan töihin otetaan 20-vuotias kouluja käynyt nuori nainen/mies, jolla ei ole kokemusta eikä välttämättä edes motivaatiota.
nuori tt todennäköisesti tekee suht. nurkumatta tuntinsa ja muutaman vuoden päästä vaihtaa paikkaa. Kassalla voi olla - ei nyt aivan kuka tahansa, mutta melkein. Asiakkaat eivät valitse CM tai Prismaa sen kassahenkilön takia, hänen persoonansa ei ole millään lailla korvaamaton.
Yksityinen kauppias ei ota riskiä palkata esim. 43-vuotiasta naista, josta hän pelkää, että tällä on seuraavaksi rasitusvammat käsissä ja selässä, viikkojen ja kuukausien sairaslomat. Milloin masennuksen, burn outin tai kroonisten vammojen takia. Tätä nuoremmat ovat poissa siksi, että heidän lapsensa ovat sairaita.
Yksityinen yrittäjä palkkaa 2-kymppisen, joka ei jää pitkäksi ajaksi lusimaan. Parhaassa tapauksessa tämä nuori tyttö tai sälli on "tasoaan fiksumpi", eli
kauppias saa älykkään nuoren työntekijän, jolla ei ole vauvalaumaa kotona eikä uraputkea masentuneena ja elämäänsä kyllästyneenä kassana, ikuisella sairaslomalla. Vastustamassa sunnuntai- ja arki-illan töitä.
Ongelma ei ole se, että yhteiskunnasta pitäisi poistaa kaikki keski-ikäiset masentuneet naiset (ei kai Suomessa enää muita olekaan), mutta kun työnantajan kannalta heistä ei ole juurikaan iloa. Yksityiselle pienyrittäjälle se on paska nakki.
on hyötyä.
Veikkaisin, että akateemisen kannattaa kyllä opiskella jotain muuta, vaikka tekniikan alan ihmisen kauppatieteitä, laatua tmv. Tyhjäntieteen tohtoreilla ei ole paljoakaan arvoa.Töissä asiantuntijatehtävissä kv-organisaatiossa, ja kyllä meillä nykyään uudet rekrytoitavat ovat lähes järjestään väitelleitä. Eli jos on maisteri ja tohtori vastakkain, ja molemmilla suurin piirtein sama työkokemus, niin tohtori yleensä saa paikan.
No tuskinpa työpaikkasi perusteella voi mitään yleistää. Jos omalla työpaikallasi tohtorin tutkinto on tärkeää, niin totta kai teillä palkataan tohtoreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on informaatioarvoltaa täysi nolla. Tottakai lastenhoito on poissa muusta työnteosta, mutta jonkun sekin on tehtävä. Niin pitkään kuin naiset ovat naisia ja miehet miehiä, naiset synnyttävät ja usein hoitavat lapset ja miehet tienaavat leipää. Onko tässä jollekulle jotain uutta ja ihmeellistä?
nimittäin se on usein ensimmäinen hetki tytön/naisen elämässä, kun huomaa todellla jäävänsä alakynteen miehiin verrattuna.
Siis jos palaa töihin monen vuoden jälkeen, niin vieläkö joku viiden paluunjälkeisen vuoden jälkeen edes muistaa kuinka pitkään kukakin on ollut töissä?
Tai kymmenen vuotta paluun jälkeen ja pari kertaa työpaikkaa vaihtanut ihminen? Edelleenkö rekrytoija ajattelee, ettei ihminen hyödytä firmaa kun oli niin kauan kotona?
samalla kun kanssatoverisi ovat ponnahtaneet aina aikanaan seuraavalle askelmalle.
Työpaikan vaihto äitiyslomien jälkeen yleensä saattaa taata sen, että sinut otetaan uuteenkin työpaikkaan varteenotettavana etenijänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että väitöskirja syntyy tuossa vain lapsenhoidon ohella. Sitä voi tehdä samalla, mutta eihän kukaan väittänyt, että se siinä samassa tulee.
on hyötyä.
Veikkaisin, että akateemisen kannattaa kyllä opiskella jotain muuta, vaikka tekniikan alan ihmisen kauppatieteitä, laatua tmv. Tyhjäntieteen tohtoreilla ei ole paljoakaan arvoa.Töissä asiantuntijatehtävissä kv-organisaatiossa, ja kyllä meillä nykyään uudet rekrytoitavat ovat lähes järjestään väitelleitä. Eli jos on maisteri ja tohtori vastakkain, ja molemmilla suurin piirtein sama työkokemus, niin tohtori yleensä saa paikan.
No tuskinpa työpaikkasi perusteella voi mitään yleistää. Jos omalla työpaikallasi tohtorin tutkinto on tärkeää, niin totta kai teillä palkataan tohtoreita.
voi yleistää mutta pointti oli se että meilläkin on ennen palkattu lähinnä maistereita, mutta meidän organisaatiossamme maisterius on kärsinyt viime vuosina "inflaation" ja nyt palkataankin lähinnä tohtoreita, ja niitäkin on reilusti tarjolla. Olisinhan tuon voinut tietysti selkeämminkin ilmaista. ;-) Vastaus liittyi myös siihen että edellisen viestin kirjoittaja epäili AP:n olevan VTT:n rekrytoija ;-) ja halusin sanoa että kyllä väikkäristä muunkinlaisilla työpaikoilla on hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä sillä on, miten muut ovat töissään edenneet sillä välin, kun minä olen kotona? Jos minä olen nyt muutaman vuoden kotona, saman tekee todennäköisesti se minua viisi-kymmenen vuotta nuorempi ja saman on tehnyt aikanaan myös se, jonka lapset ovat jo isompia.
Miten tässä taas oletetaan että kukaan muu työpaikalla ei ole ollut eikä aio jäädäkään äitiysvapaalle? Onhan Suomi lapsellisia naisia pullollaan. Miten tämä koskee vain marginaalista joukkoa? Vai onko todella niin harvinaista, että nainen on muutaman vuoden kotona lasten kanssa? Juu, miesvaltaisella työpaikalla tietysti eri juttu, mutta eihän tämä nyt mikään uusi juttu ole.
samalla kun kanssatoverisi ovat ponnahtaneet aina aikanaan seuraavalle askelmalle.Työpaikan vaihto äitiyslomien jälkeen yleensä saattaa taata sen, että sinut otetaan uuteenkin työpaikkaan varteenotettavana etenijänä.
On erittäin ala- ja työpaikkakohtaista, millaisia avuja arvostetaan. Omalla työpaikallani arvostetaan elämänkokemusta myös muussa kuin yrityksen varsinaisella ydintoiminta-alueella (olen media-alalla), eikä tiukkapipoinen ja pyrkyrimäinen ura-hakuisuus kerro välttämättä hyvää hakijasta.
Plussaa on rohkeus hypätä uusiin tehtäviin ja tilanteisiin. Elämänkokemus laajasti ottaen. Myös koulutus, tosin väikkäristä ei ole sanottavammin hakubonukseksi.
Itse asiassa jos minun pitää valita lapsia kotona hoitovapaalla hoitaneen äidin ja lapsettoman naistoimittajan välillä, otan ilman muuta ensimmäisen. Teemme journalismia kaikenlaisille ihmisille, joten jos joku omakohtaisesti ymmärtää ja haistaa lapsiperheitä kiinnostavia aiheita, se on suuri plussa.
Mutta - toisin kuin ap - en kuvittele tämän olevan kaikkien työpaikkojen tilanne. Näin on meillä ja journalistisilla aloilla, muttei välttämättä toisilla tuotannonaloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä oli viestisi tarkoitus?
Ehkä lannistaa yrittämästä? Tehdä töihin paluu toisille entistä vaikeammaksi? Kommentointisi kertoo kuvottavalla tavallaan nykymaailman menosta ja sen "ihanteista". Mädänneistä arvoista ja kylmästä ihmisnäkemyksestä. Sinun firmaasi en ikinä haluaisi töihin, en uraa luomaan enkä mitään muutakaan vaatimatomampaa tekemään. Asioita kun voi esittää niin monella tavalla. En ihmettele enää hetkeäkään miksi Suomi on pullollaan pahoinvoivia, ahdistuneita ja masentuneita, loppuunpalaneita ihmisiä, jotka yrittävät kadottaa elämättömän elämänsä jonkunlaisen uran luomiseen tai muuten vain loppumattomaan työnarkomaniaan.
Kirjoituksesi jälkeen ehdottomasti haluan entistä enemmän ULOS ORAVANPYÖRÄSTÄ!
nim. Mikä elämä?
Aamen!
Hyvin harvassa on ne huippu naisjohtajat joilla on lapsia... Sano jokin esimerkki... no presidentillä on tytär...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erittäin ala- ja työpaikkakohtaista, millaisia avuja arvostetaan. Omalla työpaikallani arvostetaan elämänkokemusta myös muussa kuin yrityksen varsinaisella ydintoiminta-alueella (olen media-alalla), eikä tiukkapipoinen ja pyrkyrimäinen ura-hakuisuus kerro välttämättä hyvää hakijasta.
Plussaa on rohkeus hypätä uusiin tehtäviin ja tilanteisiin. Elämänkokemus laajasti ottaen. Myös koulutus, tosin väikkäristä ei ole sanottavammin hakubonukseksi.
Itse asiassa jos minun pitää valita lapsia kotona hoitovapaalla hoitaneen äidin ja lapsettoman naistoimittajan välillä, otan ilman muuta ensimmäisen. Teemme journalismia kaikenlaisille ihmisille, joten jos joku omakohtaisesti ymmärtää ja haistaa lapsiperheitä kiinnostavia aiheita, se on suuri plussa.
Mutta - toisin kuin ap - en kuvittele tämän olevan kaikkien työpaikkojen tilanne. Näin on meillä ja journalistisilla aloilla, muttei välttämättä toisilla tuotannonaloilla.
olekaan. Tosin sanalla "ura" on monta merkitystä -- 20-vuotiaalla ei todellakaan ole vielä uraa vaan työpaikka. urasta voi puhua kun etenee muita vastaavasta aloittaneita ripeämmin ja nopeammin. 10 vuotta vaikka terveydenhoitajana ei minusta ole "ura" vaan 10 vuoden työkokemus. Sen sijaan 10 vuodessa tiedottajasta viestintäjohtajaksi isossa organisaatiossa on mielestäni ura... 36-vuotiaana en tosin usko, että kovin moni 6 vuotta kotona viettänyt on 10 vuoden "uraa" tehnyt kun opiskelutkin vievät aikansa...
Vrt. oma kokemukseni:
valmistuin 23 vuotiaana maisteriksi ja väittelin 28-vuotiaana. Etenin organisaatiossani kohtalaista tahtia ja sain lapseni 34 ja 36-vuotiaina. Välissä rein puolipäiväistä etätyötä verkossa -- tuotin oppimateriaalia omalle alalleni verkkosovellukseen. Kun kuopus oli 6 kk aloitin osa-aikaiset verkkotyöt uudelleen. katsotaan koska palaan töihin -- haluaisin olla kotona kunnes kuopus on 3 vuotias vaikka olenkin silloin 39 ja "ura" on takuulla pari vuotta jäissä kun vaan totuttelen takaisin työelämään. En todellakaan odota jatkavani siitä mihin jäin vaikken ole tyhjänpanttina lojunutkaan. Verkkotöiden lisäksi olen opiskellut hiukan. Ohitseni on silti kiidetty ja vie aikaa, ett' pääsen samaan vauhtiin jolla olin noin 3 vuotta käynnissä olleella "urallani". Uran lisäksi minulla on noin 12 vuotta työkokemusta :)
Kerros, mitä mieltä olet 10v uraa omalla alalla, useampi tutkinto takana ja kotiäitiyttä 6v. Niin ja ikää tulee silloin itselläni olemaan n. 36v
Kolmen äiti ja yksi ura jo takana
Tuli tästä urakehityksestä mieleeni viisaita puheita noin kahdentuhannen vuoden takaa:
Jeesuksen opetuslapset olivat väitelleet, kuka heistä oli suurin. Jeesus vastasi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija."
Olen kohta neljän lapsen äiti. Ensimmäisen sain 23- vuotiaana. Olen välillä ollut töissä, mies kotona, olen opiskellut. Olen sosiaalialalla. Olen myös sitä mieltä, että sosiaali sekä hoitoalalle otetaan mieluummin sellainen ihminen, joka on välillä tehnyt muutakin kuin ollut lasten kanssa kotona. Ja niin se mielestäni pitää ollakin. Itse opiskeluiden kesken sain toisen lapsemme, olin vuoden kotona, sitten takaisin opiskelemaan. Valmistuin samalla kun olin määräaikaisissa töissä, tuli kolmas, jäin kotiin vähän yli vuodeksi. Tein muutamia vuosia sijaisuuksia ja sain vakityön kohta kaksi vuotta sitten. Neljättä ei ensin pitänyt tulla, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Nyt katson olenko kotona enemmän kuin vuoden, meinaan vielä opiskella lisää jossain vaiheessa. En tosiaankaan jää pelkästään kotiin lapsia hoitamaan. Vaikkakin työ on arvokasta, olemme perhekeskeisiä ja perhe on se joka antaa eniten voimavaroja ja tulee ykkösenä. Ei kuitenkaan pidä valittaa jos monen vuoden kotonaolon jälkeen ei töitä saa, se on oma valinta miten asiat haluaa hoitaa ja mikä on itselle tärkeintä. Lasten kanssa kotona oleminen ei ole minua ainakaan ammatillisesti kehittänyt, enkä silloin niin ole halunnutkaan. Lasten kanssa silloin olen täysillä ollut ja keskittynyt.
Menin töihin liikealan yritykseen 19vvuotiaana, opiskelin samalla sen alan kolme eri tutkintoa. Olin 7v kuluttua niin sen yrityksen myyntiosastolla client managerina. Irtisanoiduin henk.koht syistä ja lapset sain vasta myöhemmin. Työkokemukseksikin tätä voi kutsua, mutta kyllä siinä on uraa jos etenee kolme porrasta ylöspäin yrityksen hierarkiassa myyntihenkilöstä ja eri osastojen kautta vastuullisempiin ja tulosvastuullisiin tehtäviin.
Vai mitä sanoo maisteri tähän?
haaveilette?
Ettekö yhtään mieti, MIKSI hän jätti Nokian ja perusteli vieläpä eroaan sillä, että kaipaa elämäänsä muutakin kuin suuryrityksen johtotehtävät.
Naisjohtajat ovat ylipäänsä harvassa, jos pelkkää liike-elämää tuijottaa.
Hyvin harvassa on ne huippu naisjohtajat joilla on lapsia... Sano jokin esimerkki... no presidentillä on tytär...
Toisin sanoen, millä alalla väitöskirja syntyy noin vain lastenhoidon ohella? Se on työtä siinä missä muukin palkkatyö. Vai voisiko ap yhtä lailla ottaa lapset pois hoidosta ja tehdä työnsä etänä kotoa käsin?