Keskustelu - Kaunis nainen, millaista erityiskohtelua saat ulkonäködi vuoksi | Aihe vapaa

Vierailija

121/242 |

03.04.2015 | 04:10

Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:42"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:14"]

Hohhoijaa. Tää keskustelu on _täysin_ hedelmätön, koska kauniit naiset ottavat monia asioita "itsestäänselvyytenä ja normaalina", ei erikoiskohteluna. He eivät vain yksinkertaisesti ole nähneet sitä samaa puolta esim. ihan super-mukavassa-ja-hymyilevässä mieskollegassa, joka tiuskii/ignooraa/kohtelee kuin ilmaa/on kärsimätön ja töykeä sille rumalle naiselle. Kaunis työkaveri ajattelee työkaverinsa olevan vain mukava ja aurinkoinen tyyppi kaikille.

Minä olen hätkähdyttävän ruma, siskoni harvinaisen, häkellyttävän kaunis. Ihan kouluajoista ne siskoni mielestä "kivat tyypit" ovat muille, rumille tytöille olleet julmia. Siskoni silmissä maailma on kiva paikka, jossa ihmiset haluavat hyvää ja ovat avuliaita ja kohteliaita luonteeltaan. Tässä esimerkkejä, miten meidän näkökulmat eroavat toisisyaan:

-riitelimme viime kuussa siitä, onko baareissa "naamaraja" englannissa ja suomessa. Kaikki lähti siitä, kun en pässyt baariin sisään missä vietettiin kaverini synttäreitä (tämä tapahtui englannissa). Olin kuulemna liian hunmalassa (olin selvin päin, ihan perus mekko ja korkkarit). Jäätyäni väittämään vastaan poke heitti "Look, its not going to happen and we both know why." Lähdin sitten pois. Myös Suomessa minua on yksin sisään pyrkiessäni käännytetty pois "ollaan täynnä", mutta parin minuutin päästä ystävieni ilmestyttyä paikalle niin päästänkin maagisesti sisään.

-Siskoni ei ikinä osaisi pelätä tuntemattomien julmia kommentteja. Hän ei suostu uskomaan, kun kerron mitä mulle on kuittailtu baarissa (viime pikkujouluissa jätkä tuli mun luo: On varmaan tuskallista kun on noin kauniita kavereita, sillä olet rumin muija tässä baarissa. Sitten käveli pois) tai minkälaista kommenttia teinit heittävät.

-Siskoni uskoo, että se miksi häntä palvelevat miehet niin hyvin ja ensimmäisenä, miksi hän saa aina tsemppaavaa ja kivaa kohtelua jne. johtuu hänen positiivisesta asenteestaan. Mun pitäis ottaa siitä kuulemma mallia. Mikä onkin tietty helpompaa silloin kun päätä ei ole hakattu yläasteella kaiteeseen koska "se (mun naama) ei voi tästä enää paheta."

-Siskollani ei ole hajuakaan niistä lukuisista kommenteista mitä sain kouluaikoinani, kavereiltani ja poikaystävältä (!!) siitä miten outoa/rankkaa/väärin se on, että mun näkösellä on sellanen sisko. Ihmiset myös säälivät mua siitä tai olettavat minun vihaavan tai olevan kateellinen siskolleni tästä.

-Kun ei tiedä miltä tuntuu, kun valokuvaaja pyytää klubilla pois kuvasta etten "pilaa kuvaa", kun limainen äijä tulee wingmaninä pitämään sinut erossa ystävästäsi jotta kaverisia päästään pokaamaan, kun ihastukset ovat kommentoineet "olisit täydellinen, sulla on kiva luonne" eli jos en olis ruma niin kelpaisin, kun miehet ei vaan yksinkertaisesti kysy ulos jne. Sitä on vaikea ymmärtää. Mua ei ole pyydetty kahville, treffeille, numeroa, ei mitään. Ikinä. Yksi suhde on ollut, minä jahtasin.

Muuttaison

sen miltä näyttäisin jos voisin. Valitettavasti en voi. Sille on syynsä, miksi saduissakin pahat siskopuolet olivat aina rumia tai miksi noita-akat on rumia. Samoin sille on syynsä, miksi rumista vaimoista vitsaiu tai sääliminen on vanhempaa kuin raamatunajat. Ei se johdu nyky-yhteiskunnastamme, se johtuu siitö, että rumista ihmisistä ei pidetä ja heihin liitetään negatiivisia piirteitä. Tästä johtuen jauneusleikkaukset ja kosmetiikkabisnes on miljardibisnestä. Kaikkein helpoiten kuitenkin kauniin ihmisen tunnistaa siitä, että hänen mielestään vain asenteella on väliä. Kauniit ihmiset ovat aina menestyneet omasta mielestään "kovalla työllä, asenteella" whaever, eikä ulkonäkö ole auttanut mitenkään.

Kauniilla on kivempaa ja elämä helpompaa. Oikeasti rumilla naisilla elämä on todella vaikeaa, jos ei pysty kasvattamaan paksua nahkaa ja tyytymään vähempään. Kauniit naiset ovat maapallon etuoikeutetuin ryhmä (länsinaissa). Kyllä, vihaan ulkonäköäni, mutta en pysty sitä muuttamaan. Siispä rämmin eteenpäin sillä mitä on.

The end.

[/quote]

Kuullostaa kauhealta tuo mitä kerrot! :(

Saanen ihan kärkeen kysyä, mikä sinusta tekee niin ruman? Mikä on lannistanut sinut niin, että uskot tuon rumuusmääritelmän noin ja pidät sitä ikään kuin itseisarvona? Voisin kuitenkin väittää, että sinä olet hyvännäköinen, ellet jopa kaunis, mutta et vain jotenkin tiedosta sitä? miten pukeudut?

Ihmettelen näitä kommentteja täällä, että kauniit ihmiset saavat aina aukottomasti hyvää kohtelua. Ei pidä paikkaansa ainakaan mun kohdalla; toisten naisten osalta tuleva kylmä kohtelu on sellaista kyytiä, että lumikuningatarkin menisi hypotermiaan. Olen tullut suljetuksi ulos porukoista, saanut pataani henkisesti, eksieni nykyiset naiset vainoavat ja stalkkaavat minua netissä ja haukkuvat kuinka ruma olen ihan kuin minulla olisi heidän osaltaan mitään merkitystä, naiset arvottavat mut automaattisesti tyhmäksi saappaaksi ennen kuin olen ehtinyt edes lausua heille esittelyssä nimeäni. Jos kohtelun perusteella arvioidaan ulkonäkö, niin tämän perusteella on vaikeaa päätellä olenko mä tosi ruma vai ihan sika kaunis. Olen huomannut että sillä on enemmän merkitystä missä ja miten itsensä kantaa ja miten kohtelee toisia (käytöksen kultainen aapinen on poikaa), joskin toisten käytökseen ei voi vaikuttaa eikä siitä ole vastuussa, joten omaan reaktioonsa ja suhtautumiseensa voi vaikuttaa. Joskus joidenkin ihmisten kanssa ei vain toimi ja todella moni tiuskii päin naamaa sanoen kaikkea ikävää, ja kauhulla odotan aikaa kun alan vanheta ja rypyt valtaavat kasvoni, saan lisärenkaan että millaiseksi tämä meininki sitten muuttu. Nyt ei ole aikoihin kukaan haukkunut minua ulkonäöltäni, mutta nuorempana sain niin kauheaa ryöpytystä että oksat pois. Olin 150 senttinen, painoin 39 kiloa koska olin heiveröistekoinen. Minulla olivat pitkät paksut hiukset, hyvät vaatteet ja meikkasin huolellisesti. Silti alituisesti kuulin olevani ruma, enkä vieläkään käsitä mihin se haukkuminen lopulta perustui, koska olen kuvissa katsottuna tytöistä kaikkein hoikin ja sievin. Kerrankin katsoin vanhaa kuvaa itsestäni ja kysyin että kuka tuo kaunis tyttö on. En ollut muistanut, että näytin siltä, koska ruumiinkuvanhäiriö oli merkinnyt muistoihini että näytän ihan toisenlaiselta. Vaikka olenkin joidenkin mielestä ruma, niin se ei silti oikeuta kohtelemaan mua epäinhimillisesti niin kuin olisin syyllistynyt rikokseen.

Olen myös törmännyt ihmisiin, jotka mustaavat tai vähättelevät toisten kohtaamia sosiaalisia ongelmia, kuten juuri edellä kuvattuja "sulle mukava, mutta ei mulle.". Väistämättä se on totta, että toisia kohdellaan automaattisesti paremmin kuin toisia, koska ihmiset katsovat ulkonäköä - halusimme tai emme. Mutta pohjimmiltaan ihmiset suhtautuvat toisiin ihmisiin ihan eri tavalla kuin toisiin, koska kemiat vain menevät niin, mutta en silti allekirjoita sitä, että siskosi kaltaiset ihmiset tekevät tuota mitä tekevät vain oman kokemansa perusteella. He tekevät tuota tyhmyyttään. Mä olen saanut monelta ihmiseltä hienoa kohtelua, mutta olen aina tajunnut tarkkailla tilannetta ikään kuin ulkopuolelta ja seurannut miten samat ihmiset kohtelevat toisia. Pisteeni monen jätkän ja miksei muijankin kohdalla laskevat, jos huomaan heidän haistattelevan tai kohtelevan epäkunnioittavasti muita tai lähimmäisiäni. Mm. pikkuveljeni on ollut hyvä poikaystävämittari. Ne, jotka kohtelivat veljeäni kuin retardia, joutuivat listaltani pihalle armotta, vaikka olivat mukavia mua kohtaan. Se ei vain riitä, koska kokonaisuus ratkaisee.

Olen samasta teemasta taistellut nykyisen mieheni kanssa. Hänen kaverinsa kohtelevat häntä hyvin, joten hänestä ne ovat mahtityyppejä. Minua kohtaan nämä ihmiset ovat melkein jopa inhottavia, mutta koska mieheni ei näe sitä, hän ei uskonut alkuun mitä kerroin. Lopulta kun sanoin että seuraa ihmisten reaktioita ikään kuin ulkopuolelta niin saatat havaita jotain. Kas kun kerrankin tuli tilanne, jolloin yksi muija aika räikeästi varjeli poikaystäväänsä minulta mustasukkaisesti, niin miehelleni alkoi valjeta mistä olin hänelle puhunut.

Taistelemme edelleen yhdestä hänen naispuolisesta kaveristaan, onko se kaveri mukava vai ei. Ylipäätään olemme taistelleet ihmistuntemuksen saralla todella paljon, ja voisin väittää, että siinä missä olen kyyninen ihmisten suhteen, olen myös tavattoman herkkä. Siis herkempi kuin mieheni ja hän ei saa myönnettyä sitä. Näen monesti ihmisten motiivien läpi ja tunnistan muutenkin erilaisia vivahteita ihmisistä. Samasta syystä ärsyynnyn aivan valtavan paljon, kun mieheni kehuu jotakuta aivan selkeästi itsekästä tai inhottavaa ihmistä niin kuin kyseessä olisi uudelleen syntynyt Jeesus ja vielä inhottavampaa on, kun hän myöhemmin melkein itkee saatuaan samalta naamalta takkiinsa. Tämä yksi kaverinainen on hänestä todella mukava, mutta itse en jaksa sitä hippiä hetkeäkään. Se nainen tarinoi kaiken aikaa muiden päälle, puhuu puhumistaan eikä ole väliä onko juttu edes totta. Kerrankin sain hänet menemään aivan puhuin esittämällä tarkempia kysymyksiä, josta tajusin (ja varmasti tajusi muutkin kuulijat), että nainen valehtelee. Miehelleni tämä nainen esittäytyy mukavana, vastaanottavaisena ja hellanduudelina millä on sosiaaliset taidot kohdallaan. Silläkään ei ole miehelleni merkitystä, että sama nainen on melkein estänyt mut facebookissa eli hän on blokannut multa uutisvirtansa ja suurimman osan tiedoistaan, vaikka miehelleni ja muulle kaveriporukalle tiedot näkyvät.

En siis omalla kohdallani allekirjoita ulkonäön merkitystä liian pitkälle. Sillä on enemmän merkitystä, miten itsensä kantaa. Ei himin villeläkään ole suorin selkä, mutta selkärankaa senkin edestä.

Musta on vain todella surullista, että nuori nainen kärsii siitä että ei ole kaunis.:( En jaksa uskoa, että joku voisi olla muka niin ruma. Ei taatusti ole, mutta toisaalta olen muutenkin sellainen joka näkee kauneutta kaikkialla.

Vastaa

Tapahtumat

Kaunis nainen, millaista erityiskohtelua saat ulkonäködi vuoksi

Kommentit (242)