Kaunis nainen, millaista erityiskohtelua saat ulkonäködi vuoksi

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:41"]

71: Jep. Kuullostaa hyvin hyvin tutulta. Kiusattiinko sua lapsena myös? Yläaste oli itsellä pahin, kiitän luojaa etten elänyt silloin facen aikaa niin ei jäänyt mitään "hanna on rumin huora"-yhteisöjä talteen sieltä.

Hassuinta on se, ettei rumuudesta saa valittaa vaan siitä kommentoiminen on "pinnallista ja typerää." Mikä on tietty helppoa silloin sanoa, kun ei joudu kärsimään siitä, että sua kohdellaan yhteiskuntaan sopimattomana. Jos lätkäyttäisin tän asian vaikka äidille (mitä oon yrittänyt) äiti alkaa passamaan miten pitää olla kiitollinen että on ruokaa ja koti ja muuta paskaa. En osaa lohduttaa sua, koska tähän ei vaan ole lohdutusta. Meille tuli huonot kortit, se on totuus ja sillä on pärjättävä. Kelaa miten rumia lapsia me saatais :D

[/quote]

Miten niin ei ollut facea olemassa yläasteaikanasi? Kun siis olet 22-vuotias? Hmm...Yläasteajastasi on kulunut 6 -7 vuotta, kyllä minä ainakin facessa olin jo silloin.

[/quote]

Vastaapa ap nyt tähän, kiitos.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:28"]

67: mua loukkaa todella de

se, että kerron elämästäni ja sitä tullaan saman tien vähättelemään. Ja tuolla aikaisemmin kommentoineisiin, ei mulle ole IKINÄ avattu ovea, päästetty kassajonossa eteeb tai tarjottu drinkkiä. Jos pidät sitä merkkinä "kauneudestani", että teininä mua pani salassa toinen teini puoli vuotta (ei koskaan esitellyt kavereilleen) aliarvioit hormoniem voimaa. Oon 22. Ei oo ollu sen jälkeen "poikaystävää." Haista oikeesti p, just tota meinaan sillä että kerron elämästäni ja kauniit/normaalit ihmiset sanoo "eihän toi oo niin paha". Terlkkuja tunnistaneille.

[/quote]

Oli se silti suhde ja joku sun kanssa halusi olla edes sen aikaa. Se, että otat muilta paskaa vastaan ei tee automaattisesti rumaksi. On mullakin ollut suhteita, joissa pidettiin salassa eikä esitelty muille eikä se musta rumaa tee (olen ihan tavallisen näköinen) ja olen sua vielä vuosia vanhempi, yhyy hei.
[/quote]
Jankutijankuti. Empaattisuus, hoi, missä luuraat?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:41"]

71: Jep. Kuullostaa hyvin hyvin tutulta. Kiusattiinko sua lapsena myös? Yläaste oli itsellä pahin, kiitän luojaa etten elänyt silloin facen aikaa niin ei jäänyt mitään "hanna on rumin huora"-yhteisöjä talteen sieltä.

Hassuinta on se, ettei rumuudesta saa valittaa vaan siitä kommentoiminen on "pinnallista ja typerää." Mikä on tietty helppoa silloin sanoa, kun ei joudu kärsimään siitä, että sua kohdellaan yhteiskuntaan sopimattomana. Jos lätkäyttäisin tän asian vaikka äidille (mitä oon yrittänyt) äiti alkaa passamaan miten pitää olla kiitollinen että on ruokaa ja koti ja muuta paskaa. En osaa lohduttaa sua, koska tähän ei vaan ole lohdutusta. Meille tuli huonot kortit, se on totuus ja sillä on pärjättävä. Kelaa miten rumia lapsia me saatais :D

[/quote]

Kyllä, ensimmäiset vakavat kiusaamiset muistan alkaneen 6. luokan tienoilla, kun murrosikä alkoi vähitellen puskea minulle ja muille samanikäisille. Yläaste oli pahinta aikaa kiusaamisen suhteen. Yhteenkään porukkaan en päässyt ja kustannuksellani pilailtiin lähes mistä tahansa asiasta. En ollut koskaan kovin huono liikunnassa (numero oli aina 9 ja annoin aina kaikkeni, kuntotestien tulokset olivat keskitasoa parempia), mutta minut silti aina valittiin aina viimeisenä joukkueeseen, eikä minulle juurikaan syötelty. Suoranaista nimittelyä oli ja erään lempinimen käyttöä, josta en yhtään pitänyt (mistä myös kerroin, mutta nimen käyttö vain yltyi). Lukioaikana kiusaaminen helpottui, opiskelijat olivat aikuistuneempia ja opiskelu oli paljon itsenäisempää. Silti jonkin verran syrjintää esiintyi, kavereita ei ollut eikä ole nytkään. Uskon, että tämä kiusaaminen jatkuu läpi elämäni, mutta se vain muuttaa muotoaan, kuten se on tehnyt tähänkin asti. Helpoiten sen välttää, kun on vain harkitusti tekemisissä ihmisten kanssa vapaa-ajalla. Esimerkiksi baareissa en enää itse viitsi käydä, koska olen huomannut, että humalaiset laukovat kaikista helpoimmin negatiivisuuksia päin naamaani. Ostan mieluummin pakastepizzan kaupasta kuin käyn pizzeriassa, koska supermarketissa ei tarvitse ottaa samanlaista kontaktia ihmisiin. Sitten samaan aikaan esimerkiksi sukulaiset avoimeen ääneen ihmettelevät, miksi minulla ei ole sosiaalista verkostoa. Välillä kuulee myös näitä ärsyttäviä "neuvoja", kuten "jos haluat tutustua ihmiseen, mene vain puhumaan hänelle" tai "ole avoin ja hymyile paljon, niin ihmiset haluavat olla kanssasi". Näitä tai vastaavia kuullessa tekisi mieli huutaa, että yritetty on, mutta ei toimi.

Olin kaunis ja hoikka nuorena. Sain liikaakin huomiota, mutta olen ollut aina pessimisti ja päädyin siihen, että turvallisuus ennen kaikkea.

No ihan ykkössivulla on aikalailla lueteltu ne huomiot, mitä saan itekkin... :)

Mutta yks asia ihmetyttää: Mitä vittua!? On vanhempia jotka pihtaa omalle lapselle sanomista siitä että tämä on kaunis tai komea!?!?!? ettei vaan ylpisty liikaa!?!?!?!?!?

No onpa siinä luonto taas yhen ihmisperseen luonu. Mä ainakin kehun mun omaa poikaani aina komeaksi, enkä ajattele että hän YLPISTYY SIITÄ MITENKÄÄN LIIKAA, päinvastoin, ulkonäkö kehut kasvattaa myös hyvää itsetuntoa...

Kenelle tulee hyvä itsetunto sillä: että vanhemmat haukkuu aina rumaksi tai vähättelee? No ei jumalauta kellekään ja oman vanhemman tulisi VIIMESIMMÄKSI olla se, joka vähättelee lastaan! Vanhemman kuuluu kannustaa, kehua, olla tukena, rakastaa, asettaa rajoja, mutta sopivasti antaa myös kritiikkiä. Antaa muun maailman hoitaa sitten se julmuus puoli, vähätellä ja haukkua. Mutta oma vanhempi sitä ei saa koskaan tehdä!

Ja sitten mitä tulee tuohon naisten keskinäiseen kateuteen, niin ne yli kateelliset pässit menköön hoitoon! ei se ole kovin tervettä olla kateellinen millon mistäkin pikku jutusta ja naama mutturalla, ilkeillä tahallaan toisille naisille. Mä pyrin aina hymyilemään ja olemaan mukava, myös toisille kauniille naisille. Ei tulisi mieleenkään olla tuollanen ihmisperse, mutta kai se on vähän luonnekysymyskin. T.N20

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:28"] 67: mua loukkaa todella de se, että kerron elämästäni ja sitä tullaan saman tien vähättelemään. Ja tuolla aikaisemmin kommentoineisiin, ei mulle ole IKINÄ avattu ovea, päästetty kassajonossa eteeb tai tarjottu drinkkiä. Jos pidät sitä merkkinä "kauneudestani", että teininä mua pani salassa toinen teini puoli vuotta (ei koskaan esitellyt kavereilleen) aliarvioit hormoniem voimaa. Oon 22. Ei oo ollu sen jälkeen "poikaystävää." Haista oikeesti p, just tota meinaan sillä että kerron elämästäni ja kauniit/normaalit ihmiset sanoo "eihän toi oo niin paha". Terlkkuja tunnistaneille. [/quote] Oli se silti suhde ja joku sun kanssa halusi olla edes sen aikaa. Se, että otat muilta paskaa vastaan ei tee automaattisesti rumaksi. On mullakin ollut suhteita, joissa pidettiin salassa eikä esitelty muille eikä se musta rumaa tee (olen ihan tavallisen näköinen) ja olen sua vielä vuosia vanhempi, yhyy hei. [/quote] Jankutijankuti. Empaattisuus, hoi, missä luuraat?

[/quote]

Se meni kankkulasta kaivoon sen jälkeen kun mua on haukuttu av-palstalla mitä kamalimmin tavoin.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:41"]

71: Jep. Kuullostaa hyvin hyvin tutulta. Kiusattiinko sua lapsena myös? Yläaste oli itsellä pahin, kiitän luojaa etten elänyt silloin facen aikaa niin ei jäänyt mitään "hanna on rumin huora"-yhteisöjä talteen sieltä.

Hassuinta on se, ettei rumuudesta saa valittaa vaan siitä kommentoiminen on "pinnallista ja typerää." Mikä on tietty helppoa silloin sanoa, kun ei joudu kärsimään siitä, että sua kohdellaan yhteiskuntaan sopimattomana. Jos lätkäyttäisin tän asian vaikka äidille (mitä oon yrittänyt) äiti alkaa passamaan miten pitää olla kiitollinen että on ruokaa ja koti ja muuta paskaa. En osaa lohduttaa sua, koska tähän ei vaan ole lohdutusta. Meille tuli huonot kortit, se on totuus ja sillä on pärjättävä. Kelaa miten rumia lapsia me saatais :D

[/quote]

Miten niin ei ollut facea olemassa yläasteaikanasi? Kun siis olet 22-vuotias? Hmm...Yläasteajastasi on kulunut 6 -7 vuotta, kyllä minä ainakin facessa olin jo silloin.

[/quote]

Vastaapa ap nyt tähän, kiitos.

[/quote]

Sori, mun pitää tehdä muutakin kuin olla avlla. Enkä ole tämän ketjun ap. Faceen alettiin liittyä 08ja se sattui juui olemaan eka lukiovuoteni. Kun lähdin kesällä niin ei kellään ollut facea, 08-09 lukion ekalla alko porukka liittymään. Oliks sulla joku pointti tähän typerään kommenttiisi Sherlock? :) Oot toi sama jankuttaja ja päättänyt, ettei mun tarina voi olla totta. Yläasteella oli kaikilla galleria. Oliks sulla viel jotain muuta? Face perustettiin 07, eli oot liittyny siihen samaan aikaan Harvardilaisten kanssa. Ihan hyvin!

Eikö nyt ketään muuta ihmetytä tämän hirveän ruman vuodatus? Sanoo olevansa 22-vuotias mutta on helpottunut siitä, ettei yläaste-aikana ollut Facebookia. What??

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:28"] 67: mua loukkaa todella de se, että kerron elämästäni ja sitä tullaan saman tien vähättelemään. Ja tuolla aikaisemmin kommentoineisiin, ei mulle ole IKINÄ avattu ovea, päästetty kassajonossa eteeb tai tarjottu drinkkiä. Jos pidät sitä merkkinä "kauneudestani", että teininä mua pani salassa toinen teini puoli vuotta (ei koskaan esitellyt kavereilleen) aliarvioit hormoniem voimaa. Oon 22. Ei oo ollu sen jälkeen "poikaystävää." Haista oikeesti p, just tota meinaan sillä että kerron elämästäni ja kauniit/normaalit ihmiset sanoo "eihän toi oo niin paha". Terlkkuja tunnistaneille. [/quote] Oli se silti suhde ja joku sun kanssa halusi olla edes sen aikaa. Se, että otat muilta paskaa vastaan ei tee automaattisesti rumaksi. On mullakin ollut suhteita, joissa pidettiin salassa eikä esitelty muille eikä se musta rumaa tee (olen ihan tavallisen näköinen) ja olen sua vielä vuosia vanhempi, yhyy hei. [/quote] Jankutijankuti. Empaattisuus, hoi, missä luuraat?

[/quote]

Se meni kankkulasta kaivoon sen jälkeen kun mua on haukuttu av-palstalla mitä kamalimmin tavoin.
[/quote]
Aijaa. Oon mäkin ollut yh-huora, läski, oksettava ällötys, mamupatja, mitä kaikkea. Silti en pura sitä muihin ihmisiin.
Ohis

Olin nuorena pieni ja hoikka. Todella paljon oli lukiossa poikia jotka olisivat alkaneet seukkaamaan. Joidenkin mielestä olin kaunis niin kuin Hope. Tänne ei kannata pituutta tai painoa laittaa.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:26"]

Eikö nyt ketään muuta ihmetytä tämän hirveän ruman vuodatus? Sanoo olevansa 22-vuotias mutta on helpottunut siitä, ettei yläaste-aikana ollut Facebookia. What??

[/quote]

Aa eli kyllä, sun pointti OLI se, että "vuodatukseni" ei olisikaan totta. No, mä nyt autan sua kun niin ihmetyttää.Olen -92. Yläasteeni loppui keväällä -08. Lukion ensimmäiben vuosi oli 08-09. Tänä ensimmäisenä vuonna ihmiset alkoivat liittyä facebookiin. Facebook rantautui Suomeen 08. Ysillä ei kukaan luokkalaisistani ollut facebookissa. Samoin ei kasilla tai seiskalla. Ihmisillä oli irc-galleriassa kuvia.

Mikö sua suutututtaa niin paljon tekstissäni, että se pitää yrittää kieltää?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:17"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:28"] 67: mua loukkaa todella de se, että kerron elämästäni ja sitä tullaan saman tien vähättelemään. Ja tuolla aikaisemmin kommentoineisiin, ei mulle ole IKINÄ avattu ovea, päästetty kassajonossa eteeb tai tarjottu drinkkiä. Jos pidät sitä merkkinä "kauneudestani", että teininä mua pani salassa toinen teini puoli vuotta (ei koskaan esitellyt kavereilleen) aliarvioit hormoniem voimaa. Oon 22. Ei oo ollu sen jälkeen "poikaystävää." Haista oikeesti p, just tota meinaan sillä että kerron elämästäni ja kauniit/normaalit ihmiset sanoo "eihän toi oo niin paha". Terlkkuja tunnistaneille. [/quote] Oli se silti suhde ja joku sun kanssa halusi olla edes sen aikaa. Se, että otat muilta paskaa vastaan ei tee automaattisesti rumaksi. On mullakin ollut suhteita, joissa pidettiin salassa eikä esitelty muille eikä se musta rumaa tee (olen ihan tavallisen näköinen) ja olen sua vielä vuosia vanhempi, yhyy hei. [/quote] Jankutijankuti. Empaattisuus, hoi, missä luuraat? [/quote] Se meni kankkulasta kaivoon sen jälkeen kun mua on haukuttu av-palstalla mitä kamalimmin tavoin. [/quote] Aijaa. Oon mäkin ollut yh-huora, läski, oksettava ällötys, mamupatja, mitä kaikkea. Silti en pura sitä muihin ihmisiin. Ohis

[/quote]

Ihmiset on yksilöitä ja reagoivat eri tavoilla.

Kuolaa on paikat täynnä, että meinaan liukastua, ei kiva.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:14"]

Hohhoijaa. Tää keskustelu on _täysin_ hedelmätön, koska kauniit naiset ottavat monia asioita "itsestäänselvyytenä ja normaalina", ei erikoiskohteluna. He eivät vain yksinkertaisesti ole nähneet sitä samaa puolta esim. ihan super-mukavassa-ja-hymyilevässä mieskollegassa, joka tiuskii/ignooraa/kohtelee kuin ilmaa/on kärsimätön ja töykeä sille rumalle naiselle. Kaunis työkaveri ajattelee työkaverinsa olevan vain mukava ja aurinkoinen tyyppi kaikille.

Minä olen hätkähdyttävän ruma, siskoni harvinaisen, häkellyttävän kaunis. Ihan kouluajoista ne siskoni mielestä "kivat tyypit" ovat muille, rumille tytöille olleet julmia. Siskoni silmissä maailma on kiva paikka, jossa ihmiset haluavat hyvää ja ovat avuliaita ja kohteliaita luonteeltaan. Tässä esimerkkejä, miten meidän näkökulmat eroavat toisisyaan:

-riitelimme viime kuussa siitä, onko baareissa "naamaraja" englannissa ja suomessa. Kaikki lähti siitä, kun en pässyt baariin sisään missä vietettiin kaverini synttäreitä (tämä tapahtui englannissa). Olin kuulemna liian hunmalassa (olin selvin päin, ihan perus mekko ja korkkarit). Jäätyäni väittämään vastaan poke heitti "Look, its not going to happen and we both know why." Lähdin sitten pois. Myös Suomessa minua on yksin sisään pyrkiessäni käännytetty pois "ollaan täynnä", mutta parin minuutin päästä ystävieni ilmestyttyä paikalle niin päästänkin maagisesti sisään.

-Siskoni ei ikinä osaisi pelätä tuntemattomien julmia kommentteja. Hän ei suostu uskomaan, kun kerron mitä mulle on kuittailtu baarissa (viime pikkujouluissa jätkä tuli mun luo: On varmaan tuskallista kun on noin kauniita kavereita, sillä olet rumin muija tässä baarissa. Sitten käveli pois) tai minkälaista kommenttia teinit heittävät.

-Siskoni uskoo, että se miksi häntä palvelevat miehet niin hyvin ja ensimmäisenä, miksi hän saa aina tsemppaavaa ja kivaa kohtelua jne. johtuu hänen positiivisesta asenteestaan. Mun pitäis ottaa siitä kuulemma mallia. Mikä onkin tietty helpompaa silloin kun päätä ei ole hakattu yläasteella kaiteeseen koska "se (mun naama) ei voi tästä enää paheta."

-Siskollani ei ole hajuakaan niistä lukuisista kommenteista mitä sain kouluaikoinani, kavereiltani ja poikaystävältä (!!) siitä miten outoa/rankkaa/väärin se on, että mun näkösellä on sellanen sisko. Ihmiset myös säälivät mua siitä tai olettavat minun vihaavan tai olevan kateellinen siskolleni tästä.

-Kun ei tiedä miltä tuntuu, kun valokuvaaja pyytää klubilla pois kuvasta etten "pilaa kuvaa", kun limainen äijä tulee wingmaninä pitämään sinut erossa ystävästäsi jotta kaverisia päästään pokaamaan, kun ihastukset ovat kommentoineet "olisit täydellinen, sulla on kiva luonne" eli jos en olis ruma niin kelpaisin, kun miehet ei vaan yksinkertaisesti kysy ulos jne. Sitä on vaikea ymmärtää. Mua ei ole pyydetty kahville, treffeille, numeroa, ei mitään. Ikinä. Yksi suhde on ollut, minä jahtasin.

Muuttaison

sen miltä näyttäisin jos voisin. Valitettavasti en voi. Sille on syynsä, miksi saduissakin pahat siskopuolet olivat aina rumia tai miksi noita-akat on rumia. Samoin sille on syynsä, miksi rumista vaimoista vitsaiu tai sääliminen on vanhempaa kuin raamatunajat. Ei se johdu nyky-yhteiskunnastamme, se johtuu siitö, että rumista ihmisistä ei pidetä ja heihin liitetään negatiivisia piirteitä. Tästä johtuen jauneusleikkaukset ja kosmetiikkabisnes on miljardibisnestä. Kaikkein helpoiten kuitenkin kauniin ihmisen tunnistaa siitä, että hänen mielestään vain asenteella on väliä. Kauniit ihmiset ovat aina menestyneet omasta mielestään "kovalla työllä, asenteella" whaever, eikä ulkonäkö ole auttanut mitenkään.

Kauniilla on kivempaa ja elämä helpompaa. Oikeasti rumilla naisilla elämä on todella vaikeaa, jos ei pysty kasvattamaan paksua nahkaa ja tyytymään vähempään. Kauniit naiset ovat maapallon etuoikeutetuin ryhmä (länsinaissa). Kyllä, vihaan ulkonäköäni, mutta en pysty sitä muuttamaan. Siispä rämmin eteenpäin sillä mitä on.

The end.

[/quote]

Jos yhtään lohduttaa niin siskollasi tulee olemaan vaikeaa ikääntyessä. Sinulla taas vähän helpompaa. 

Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan. Itse olin lapsena ja nuorena ihan nätti kunnes sairastuin vaikeaan akneen sekä lisäksi muutamaan krooniseen sairauteen. Olen siis kokenut ne molemmat kohtelut ja nyt aknearpisena, liiankin hoikkana ja ohuthiuksisena ( kuuluu yhteen perussairauteeni ) en enää ole viehättävä lainkaan. Oma mies onneksi tykkää, mutta suurelle osalle miehistä olen ihan ilmaa. Nykyään se ei enää haittaa, mutta kyllä silloin nuorempana kirosin kohtaloani ja ajoittain olin melkein itsemurhan partaalla rapistuvan ulkonäköni kanssa. Nyt vähän päälle 40 vuotiaana harvoin kuulen arvosteluja, en hyviä enkä huonoja, ja olen sinut ulkonäköni kanssa. Mutta kyllä ne kauniit ihmiset saavat niiiiin paljon parempaa kohtelua ja mahdollisuuksi ymym.kuin me rumilukset.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:04"]Naiset etsimällä etsivät virheitä minusta. Puhuvat selän takana. Miehet vähättelevät ja vittuilevat, jollen ole kiinnostunut heistä.
[/quote]
Oon kokenu saman. Oikeasti olen tosi yksinäinen ja ujo, mulla ei ole perhettä eikä ystäviä ja sen takia tuntuu erityisen julmalta miten jotkut suhtautuvat minuun. Sitten yksin itken kotonani kun kaikki vihaavat minua. Ihmiset kai luulevat että olen ylimielinen kun olen niin hiljainen ja arka. N20

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:14"]

Hohhoijaa. Tää keskustelu on _täysin_ hedelmätön, koska kauniit naiset ottavat monia asioita "itsestäänselvyytenä ja normaalina", ei erikoiskohteluna. He eivät vain yksinkertaisesti ole nähneet sitä samaa puolta esim. ihan super-mukavassa-ja-hymyilevässä mieskollegassa, joka tiuskii/ignooraa/kohtelee kuin ilmaa/on kärsimätön ja töykeä sille rumalle naiselle. Kaunis työkaveri ajattelee työkaverinsa olevan vain mukava ja aurinkoinen tyyppi kaikille.

Minä olen hätkähdyttävän ruma, siskoni harvinaisen, häkellyttävän kaunis. Ihan kouluajoista ne siskoni mielestä "kivat tyypit" ovat muille, rumille tytöille olleet julmia. Siskoni silmissä maailma on kiva paikka, jossa ihmiset haluavat hyvää ja ovat avuliaita ja kohteliaita luonteeltaan. Tässä esimerkkejä, miten meidän näkökulmat eroavat toisisyaan:

-riitelimme viime kuussa siitä, onko baareissa "naamaraja" englannissa ja suomessa. Kaikki lähti siitä, kun en pässyt baariin sisään missä vietettiin kaverini synttäreitä (tämä tapahtui englannissa). Olin kuulemna liian hunmalassa (olin selvin päin, ihan perus mekko ja korkkarit). Jäätyäni väittämään vastaan poke heitti "Look, its not going to happen and we both know why." Lähdin sitten pois. Myös Suomessa minua on yksin sisään pyrkiessäni käännytetty pois "ollaan täynnä", mutta parin minuutin päästä ystävieni ilmestyttyä paikalle niin päästänkin maagisesti sisään.

-Siskoni ei ikinä osaisi pelätä tuntemattomien julmia kommentteja. Hän ei suostu uskomaan, kun kerron mitä mulle on kuittailtu baarissa (viime pikkujouluissa jätkä tuli mun luo: On varmaan tuskallista kun on noin kauniita kavereita, sillä olet rumin muija tässä baarissa. Sitten käveli pois) tai minkälaista kommenttia teinit heittävät.

-Siskoni uskoo, että se miksi häntä palvelevat miehet niin hyvin ja ensimmäisenä, miksi hän saa aina tsemppaavaa ja kivaa kohtelua jne. johtuu hänen positiivisesta asenteestaan. Mun pitäis ottaa siitä kuulemma mallia. Mikä onkin tietty helpompaa silloin kun päätä ei ole hakattu yläasteella kaiteeseen koska "se (mun naama) ei voi tästä enää paheta."

-Siskollani ei ole hajuakaan niistä lukuisista kommenteista mitä sain kouluaikoinani, kavereiltani ja poikaystävältä (!!) siitä miten outoa/rankkaa/väärin se on, että mun näkösellä on sellanen sisko. Ihmiset myös säälivät mua siitä tai olettavat minun vihaavan tai olevan kateellinen siskolleni tästä.

-Kun ei tiedä miltä tuntuu, kun valokuvaaja pyytää klubilla pois kuvasta etten "pilaa kuvaa", kun limainen äijä tulee wingmaninä pitämään sinut erossa ystävästäsi jotta kaverisia päästään pokaamaan, kun ihastukset ovat kommentoineet "olisit täydellinen, sulla on kiva luonne" eli jos en olis ruma niin kelpaisin, kun miehet ei vaan yksinkertaisesti kysy ulos jne. Sitä on vaikea ymmärtää. Mua ei ole pyydetty kahville, treffeille, numeroa, ei mitään. Ikinä. Yksi suhde on ollut, minä jahtasin.

Muuttaison

sen miltä näyttäisin jos voisin. Valitettavasti en voi. Sille on syynsä, miksi saduissakin pahat siskopuolet olivat aina rumia tai miksi noita-akat on rumia. Samoin sille on syynsä, miksi rumista vaimoista vitsaiu tai sääliminen on vanhempaa kuin raamatunajat. Ei se johdu nyky-yhteiskunnastamme, se johtuu siitö, että rumista ihmisistä ei pidetä ja heihin liitetään negatiivisia piirteitä. Tästä johtuen jauneusleikkaukset ja kosmetiikkabisnes on miljardibisnestä. Kaikkein helpoiten kuitenkin kauniin ihmisen tunnistaa siitä, että hänen mielestään vain asenteella on väliä. Kauniit ihmiset ovat aina menestyneet omasta mielestään "kovalla työllä, asenteella" whaever, eikä ulkonäkö ole auttanut mitenkään.

Kauniilla on kivempaa ja elämä helpompaa. Oikeasti rumilla naisilla elämä on todella vaikeaa, jos ei pysty kasvattamaan paksua nahkaa ja tyytymään vähempään. Kauniit naiset ovat maapallon etuoikeutetuin ryhmä (länsinaissa). Kyllä, vihaan ulkonäköäni, mutta en pysty sitä muuttamaan. Siispä rämmin eteenpäin sillä mitä on.

The end.

[/quote]

Jos yhtään lohduttaa niin siskollasi tulee olemaan vaikeaa ikääntyessä. Sinulla taas vähän helpompaa. 
[/quote]
Tää on totta. Toi on se ikuisuuskysymys, onko onni minkään arvoista jos se kestää vain hetken? Mua ei pelota vanhemeninen ulkonäöm suhteen, koska mitä vanhempi olen sitä enemmän on mulla "oikeus" olla ruma, eli tämä ei tästä pahene vaan paranee. Se on helpottava tietää.
Tietty on aiheellista kysyä, olisitko mielummin kaunis ja nauttisit sen tuomista eduista 40 vuotta vai elätkö rumana, halveksittuna ja/tai näkymättömänä 80v, mutta ilman ettet menetä mitään.
Itse ottaisin kyl ensimmäisen vaihtoehdon.

Toi holhoaminen on tuttu juttu. Oon ollu jo puol vuotta työpisteellä, missä en ole kertaakaan saanut yksin alusta loppuun tehdä yhtä laitteeseen liittyvää huoltotyötä. Siksi en sitä ole oppinutkaan vaikka työn kannalta se olisi pakko. Aina joku mieskollega tulee auttamaan ja sillä verukkeella kysyy kahvitauolle. Auttamisen jälkeen saattaa olla vähän hermostunutta juttelua kahdenkesken, vaikka kaikki työkaverit ovat tuttuja. Itseäni lähinnä harmittaa tuo töissä.

Tuli todella paha mieli sun puolesta. Itsellä on samantyyppisiä kokemuksia mm. juuri noista wingman-jutuista, tylyistä miehistä ja kamalista ulkonäkökommenteista, mutta olisi varmasti vielä vaikeampaa hyväksyä itsensä, jos vierellä olisi kuvankaunis sisko, jolla on kauniin ihmisen maailmankuva, ja joka luulee että on saanut elämässään paljon vain "hyvän asenteensa" takia.

En tiedä oliko 65 eka viestisti joka kerroit tarinaa itsestäsi ja siskostasi, tsemppiä sinulle.

Jäi sivuja selatessa vähän wtf-meininki, oliko kaikki ne naiset provoja vai vain harhaluulojen vallassa, jotka pitivät "normaalina" ja kaikkien naisten kokemana käytöksenä, että miehet auttavat ja laukovat kohteliaisuuksia. Suomessa? Suomalaiset miehet? Eh??? Mutta niinhän se on kuin moni jo sanoikin, kauniit tottuvat erityiskäytökseen muilta ihmisiltä - nuorina ;) - ja kuvittelevat sen olevan täysin tavallista.

Tosi ikävää ja epäreilua kuulla taas sitten siitä, että rekrytoinnissa naisen tärkeimpänä työelämän ominaisuutena oli monelle miehelle ollut naisen kaunis naama.