Kaunis nainen, millaista erityiskohtelua saat ulkonäködi vuoksi

Vau. Olen kateellinen. Olen pitänyt itseäni ihan nättinä,mutten taida olla koska en saa tuollaista huomiota kun naiset tässä ketjussa :(

Mä ahdistun liiasta huomiosta ja oon huomannut pukeutuvani yhä useemmin löysiin vaatteisiin ja värittömästi. Harmi etten saa kauniita kasvojani piiloon :(

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 17:10"]

Vau. Olen kateellinen. Olen pitänyt itseäni ihan nättinä,mutten taida olla koska en saa tuollaista huomiota kun naiset tässä ketjussa :(

[/quote]

No, itse en ole kateellinen, mutta olen huomannut suomalaisten miesten yleisesti ottaen pitävän sellaisista rempseistä ja ulospäinsuuntautuneista naisista. Itse en kaipaa miesten huomiota, en katsele heitä vaan heidän ohitseen, en flirttaile enkä hymyile, ja ihan rauhassa saan olla, vaikka olen missinmitoissa ja ihan kauniskasvoinenkin. Olen myös luonteeltani aika vakava ja ujo introvertti, ja koulukiusauskokemuksieni vuoksi pelkään miehiä hieman vieläkin ja välttelen heitä aina kun mahdollista. Kyllä muakin joskus on tultu iskemään ja olen seurustellut koko aikuisikäni, mutta miehet eivät todellakaan vislaile ja flirttaa joka paikassa. Kuulostaa tosi omituiselta, että tällaista tapahtuu naisille koko ajan, kun en koskaan elämässäni ole nähnyt että naiselle vislattaisiin kadulla. Mutta kaipa sitä jatkuvasti tapahtuu, kun tälläkin palstalla niin kirjoitellaan :)

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:15"]Suoraan yläpuolella oleva esimieheni selvästi pitää minua kauniina. Pääsen kaikesta helpommalla kuin työkaverit, vaikka tekisin asiat puolihuolimattomasti, saan samat kehut kuin jos teen asiat hyvin. Saan luistaa tehtävistä joita en halua tehdä, pomo delegoi ne jollekin muulle. Välillä flirttailee ihan suoraan. Lisäksi muut työpaikan miehet kantavat ja nostavat asioita puolestani, pitävät ovia auki ja hakevat kahvia. Tekevät asioita puolestani jos vähän vihjaisen että tarvitsen apua ja hymyilen päälle. Tiedän että osa johtuu siitä että olen nätti, mutta osa siitä että olen ystävällinen, hauska, avulias ja teen itse muiden puolesta asioita jos he tarvitsevat apua. Suurimmaksi osaksi siis jos teen töitä kivojen ja komeiden miespuolisten työkavereiden kanssa, ja he tarvitsevat apuani niin kuin minä välillä heidän. It's a two way street.
[/quote]

Ok. Miltä tuntuu olla tyhjäntoimittaja ja alisuorittaja?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:41"]

No niin, ei varmaan kannata luulla itsestään liikoja eli että miehet nyt automaattisesti olisivat sulaa vahaa edessänne juuri ulkonäön takia. Nätit naiset tulkitsevat asioita pärstänsä kautta. Eli näin: Tuo avasi minulle oven varmasti siksi että olen niin kaunis. Mistä tiedän? Siitä että sorrun siihen itsekin. Uskokaa tai älkää, ei maailma pyöri meidän kaunottarien ympärillä. Ja kauneuskin on katsojan silmissä. Toiset tykkää äideistä, toiset tyttäristä.

[/quote]

Selaa koko keskustelu läpi, ole hyvä. Ei tässä kauneuden avulla saatavissa eduissa ole kyse vain ovien avaamisesta vaan esim. työpaikkojen saamisesta. Ei ihan pikkujuttuja ;)
[/quote]

Jos pärstä voi vaikuttaa työnsaantiin niin eipä ole kummoinen duuni.
Oikeisiin, haastaviin ja koulutusta sekä kokemusta vaativiin töihin ei kyllä valita naaman perusteella.
Joku hemmetin sihteerikkö nyt on ihan yhdentekevä, yhtä tyhmiä ne on kaikki, joten ei ihme että naaman perusteella valitaan.

Tämä ei pidä paikkaansa. Kaunis saa työn kuin työn helpommin. 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:15"]Suoraan yläpuolella oleva esimieheni selvästi pitää minua kauniina. Pääsen kaikesta helpommalla kuin työkaverit, vaikka tekisin asiat puolihuolimattomasti, saan samat kehut kuin jos teen asiat hyvin. Saan luistaa tehtävistä joita en halua tehdä, pomo delegoi ne jollekin muulle. Välillä flirttailee ihan suoraan. Lisäksi muut työpaikan miehet kantavat ja nostavat asioita puolestani, pitävät ovia auki ja hakevat kahvia. Tekevät asioita puolestani jos vähän vihjaisen että tarvitsen apua ja hymyilen päälle. Tiedän että osa johtuu siitä että olen nätti, mutta osa siitä että olen ystävällinen, hauska, avulias ja teen itse muiden puolesta asioita jos he tarvitsevat apua. Suurimmaksi osaksi siis jos teen töitä kivojen ja komeiden miespuolisten työkavereiden kanssa, ja he tarvitsevat apuani niin kuin minä välillä heidän. It's a two way street.
[/quote]

Ok. Miltä tuntuu olla tyhjäntoimittaja ja alisuorittaja?
[/quote]

Miltä tuntuu olla kateellinen?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:41"] No niin, ei varmaan kannata luulla itsestään liikoja eli että miehet nyt automaattisesti olisivat sulaa vahaa edessänne juuri ulkonäön takia. Nätit naiset tulkitsevat asioita pärstänsä kautta. Eli näin: Tuo avasi minulle oven varmasti siksi että olen niin kaunis. Mistä tiedän? Siitä että sorrun siihen itsekin. Uskokaa tai älkää, ei maailma pyöri meidän kaunottarien ympärillä. Ja kauneuskin on katsojan silmissä. Toiset tykkää äideistä, toiset tyttäristä. [/quote] Selaa koko keskustelu läpi, ole hyvä. Ei tässä kauneuden avulla saatavissa eduissa ole kyse vain ovien avaamisesta vaan esim. työpaikkojen saamisesta. Ei ihan pikkujuttuja ;) [/quote] Jos pärstä voi vaikuttaa työnsaantiin niin eipä ole kummoinen duuni. Oikeisiin, haastaviin ja koulutusta sekä kokemusta vaativiin töihin ei kyllä valita naaman perusteella. Joku hemmetin sihteerikkö nyt on ihan yhdentekevä, yhtä tyhmiä ne on kaikki, joten ei ihme että naaman perusteella valitaan.

[/quote]

:D Ja sinä kuvittelet tämän olevan totta tässä todellisuudessa, jossa edelleen myös korkean tason naispoliitikkojen ulkonäkö on vapaata riistaa? Edelleen: ne tutkimukset miesrekrytoijien preferoimista naisista ovat totta - suosien kauniimpia naisia. Toki kokemus ja julkisella puolella esim. pätevyys virkaan menevät aina edelle, muttei ei ole epäselvää, että jos pitkä mies saa lyhyttä parempaa palkkaa mikään ei estä myöskään suosimasta kauniita naisia työmarkkinoilla laajemmin.

Pääsen ilmaiseksi bussilla. Tarkastajat ei sakota, en saanut ylinopeussakkoa poliisilta, saan kaikki duunit missä käyn haastattelussa, kerran solttupojat tarjosivat kyydin ja toisen kerran palomiehet pysähtyi paloautolla kohdalle ja huusi wau :D Olen myös päässyt pari kertaa taksilla ilmaiseksi :D

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 12:57"]

Vaikka en superkaunis olekaan, saan silti aina silloin tällöin huomiota. Minulle availlaan ovia, varsinkin nuoret bussikuskit iskevät silmää, ja pari viikkoa sitten minua tultiin iskemään kadulla :D Joku mies juoksi siis perääni ja tuli juttelemaan. Joskus saan katseita. Myös kehuja saan: esimerkiksi poikaystäväni ensimmäistä kertaa näyttäessään kaverilleen valokuvaa minusta, kaveri oli sanonut ettei poikaystävä varmasti ole saanut näin hyvännäköistä itselleen :D Tuntemattomat/ei minulle sukua olevat henkilöt kehuvat minua, vaatteitani tms. hienoiksi ja kauniiksi. Kuten viestin nro 4 kirjoittajalla, myös minun sukuni väheksyy ulkonäköäni. Erityisesti äitini. Kun iloisena kerroin vanhojentanssieni jälkeen äidille, että poikaystävän äiti ja isotäti olivat kehuneet minua kauniiksi, vastauksena oli "Aijaa. Tarkoittivatko he mekkoa vai kampausta?" Kiitos äiti. Itsetuntoni oli pitkään huono, nyt vähän vanhempana (17-->) se on parantunut, koska olen saanut muualta kehuja kun en aiemmin saanut.

[/quote]

Ja ulkomuoto ei takaa itsevarmuutta. Minä ainakin olen aina ollut tosi epävarma itsestäni sekä ujo. En tykkää, että miehet tuijottaa. Munkin miehelle on sanottu, mistä sinä tuommosen löysit. Ja mulle yks tuli tässä selittämään, että miten se sut sai, piti pitkään anella ja piiritellä. Ja sit minuun on ihastuttu monet kerrat, ja sekin on kiusallista, kun työpaikalla joku tuijottaa ja hymyilee hämillään kun häntä vilkasee. Ja olo on sillee, että eiiikä älä minuun ihastu. Tai ainakaan tule kyselemään poikaystävästä.

[/quote]

Melkein samat kokemukset mulla sukulaiset ei ole asiasta puhuneet paitsi muutama mies miehelleni taivastellut kauneuttani. Usein tullan myös iskemään. Monikin on tarjonnut apua minulle, mutta en ole ajatellut sen johtuvan ulkonäöstä, vaan auttamisen halusta. Tosiaan en ole apua tarvinut, kun sitä on tarjottu, että olisko sitten ollut ulkonäöstä kuitenkin kiinni.

Loppujen lopuksi huonoa on ainakin se, että lasten kaverien isät ihastuu ja se, että mulla ei ole yhtään todellista ystävää, jos siskoa ei lasketa. Kukaan ei halua olla enempää, kuin hyvää päivää tuttu.

Olen ujo, omasta mielestäni en ole mikään kaunotar. Todellista hyötyä ei ole ollut koskaan.

Olen kateellinen teille kauniille naisille. Olen katkera omasta rumuudestani. Olen vihainen että jopa oma mieheni katselee mieluummin muita naisia kuin omaa puolisoaan. En ole ikinä kokenut vastaavaa mitä tässä ketjussa. Olen nuori ja huonoitsetuntoinen. Haluaisin melkein jopa erota suhteestani kuin kärsiä iänikuisesta mustasukkaisuudesta. Pistää vihaksi että ihmiset ovat niin pinnallisia ja varsinkin miehet heikkoja naiskauneuden edessä. Mainitsinko jo olevani katkera? Anyone?

Mä olen aina ajatellut, että miehet pysähtyvät siksi päästämään minut suojatien yli (ja naiset eivät), koska miehet ovat varmempia ajajia ja monet naiset eivät ehkä osaa ajaa yhtä sujuvasti.
Terv. Melko kaunis nainen, joka myös osaa ajaa autoa

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 16:07"]

Mä olen aina ajatellut, että miehet pysähtyvät siksi päästämään minut suojatien yli (ja naiset eivät), koska miehet ovat varmempia ajajia ja monet naiset eivät ehkä osaa ajaa yhtä sujuvasti. Terv. Melko kaunis nainen, joka myös osaa ajaa autoa

[/quote]

Joo näinhän se menee :) Käy tsekkaamassa kummar

ajavat enemmän kuolonkolareita, kumpi sukupuoli kaahaa enemmän kortin saatuaan ja kummat kärähtää useammin ratista. Sitten meet oikeasti ajamaan ja raportoit, kumpi tekee enemmän vaarallisia ohituksia ja kummat pitävät lyhyemmän turvavälin. Cheers!

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 15:34"]

Olen kateellinen teille kauniille naisille. Olen katkera omasta rumuudestani. Olen vihainen että jopa oma mieheni katselee mieluummin muita naisia kuin omaa puolisoaan. En ole ikinä kokenut vastaavaa mitä tässä ketjussa. Olen nuori ja huonoitsetuntoinen. Haluaisin melkein jopa erota suhteestani kuin kärsiä iänikuisesta mustasukkaisuudesta. Pistää vihaksi että ihmiset ovat niin pinnallisia ja varsinkin miehet heikkoja naiskauneuden edessä. Mainitsinko jo olevani katkera? Anyone?

[/quote]

Voit kuitenkin olla muuten hyvä kumppani, osaava työpaikalla, jne. Ja lohduttautua sillä, että katseleminen ei ole pettämistä kuitenkaan vaikkei miehet sitä voikaan estää :)

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 16:07"]

Mä olen aina ajatellut, että miehet pysähtyvät siksi päästämään minut suojatien yli (ja naiset eivät), koska miehet ovat varmempia ajajia ja monet naiset eivät ehkä osaa ajaa yhtä sujuvasti. Terv. Melko kaunis nainen, joka myös osaa ajaa autoa

[/quote]

Mun mies päästää kaikki suojatien yli aina, naiset, lapset ja toiset miehet.

Monesti kauniit naiset kääntyy hymyilemään sille maireasti, varmaan ajattelevat sen pysähtyneen niiden ulkonäön takia, tai sitten ne pitää sitä hottiksena, en tiedä?

Ja varsinkin nuoret miehet menee usein hämmentyneen näköisiksi, koska niille ei kai paljon pysähdytä, ne kans aina heilauttaa kättä sille kuskille.

Mä olen suht. kaunis, mutta en ole koskaan ajatellut päässeni suojatien yli, koska olen kaunis. Opiskelijana sain useammankin työn mun ulkonäön takia, mutta se on ok, koska olin lontoossa, siellä ulkonäkö on plussaa asiakaspalveluammateissa. Suomessa en ole koskaan saanut oikein mitään ulkonäön takia.

Joskus olen saanut ilmaiset kahvit baristalta yms. ulkomailla tietysti paljon käyntikortteja ja treffipyyntöjä, mitäs muuta, tuijotusta yms. ei tule muuta mieleen.

Tuttuja asioita olette kirjoitelleet. Hyviä ja huonoja puolia on paljon. Voin esim. samastua tähän sukulaisten puolelta koettuun väheksymiseen. Tätä tulee etenkin eräältä tädiltäni ja hänen perheeltään. Olen saanut kuulla olevani "aivan liian laiha" (olen urheilullinen ja 165cm 60kg), pukeutumistani ja meikkaamistani arvostellaan ja piikitellään myös minun kuulleni. Lisäksi täti miehensä kanssa lässyttää minulle ja puhuu tyyliin "voi kuule tyttö..!". Olen 30-vuotias akateeminen. Näen tuon asenteen ja käytöksen läpi ja olen välittämättä. Yritän olla heidän seurassaan mahdollisimman mukava ja mutkaton, kuten normaalistikin olen. Vaikka tiedän heidän puhuvan paskaa selkäni takana. Ehkä teen sen osaksi provosoidakseni, kun ärsyttämiseen vastaan olemalla kohtelias ja ystävällinen.

Ihmiset tuijottavat, etenkin jos olen laittautunut. Olen sen takia vähentänyt meikkaamista yms arkisin. En aiemmin edes tajunnut, minkälaisia negatiivisia konnontaatioita huoliteltu ulkonäkö voi muissa ihmisissä herättää. Toisaalta ei pitäisi antaa muiden vaikuttaa siihen mitä olet ja edustat, mutta tämä tekee omankin olemiseni helpommaksi.

Monet ihmiset ovat aidosti hämmästyneitä, kun paljastun koulutetuksi ja älykkääksi keskustelukumppaniksi. Toisaalta se huvittaa minua, toisaalta vaivaannuttaa.

En osaa itse katsoa itseäni ulkopuolisen silmin arvostellen. Välillä näytän hyvältä, välillä en. Ihailen paljon ystäviäni ja heidän kauniita piirteitään. Välillä mietin, että elämä voisi olla helpompaa jos olisin tavallisemman näköinen. Ei (miehiltä saatu) huomio ole mikään tavoittelemisen arvoinen asia, omat elämänarvoni ovat jossain aivan muualla.

No ei taida olla erityikohtelua mutta ihmiset ovat kohteliaita ja avuliaita kanssani. Autetaan kantamaan jotain, avataan ovia, ravintolassa tarjotaan. Näitä kaikkia tapahtuu varmaan suurimmalle osalle mutta kaverit ovat joskus sanoneet että minulle huomattavasti enemmän kuin heille. Itseä nuoremmat ja samanikäiset naiset ovat yleensä ilkeitä ja ylimielisiä mutta vähän vanhemmat sitten taas kohtelevat todella ystävällisesti. Miehet harvoin vonkaavat yhden yön juttuja vaan pyytelevät treffeille

En ole huomannut erityiskohtelua. En jotenkin edelleenkään ajattele edes olevani niin kaunis: nuorena hujahdin niin äkkiä varsamaiseksi koikkelehtivaksi olennoksi, joka oli niin paljon laihempi kuin muut, ja nuorena tuollainen on vain ikävää, koska nuori haluaa kuulua joukkoon.

Valehtelematta vasta joskus 25-vuotiaana aloin tajuta, etteivät ne miehet ihan turhaan kai kehu jne. Nyt 42-vuotiaana olen vaan sinut itseni kanssa kaikin tavoin. Minuun ei rasva keräänny, vaikka söisin mitä, edelleenkään. Herkuttelu on niitä parhaimpia puolia tässä. Tosin kaikki naispuoliset tutut + työkaberit (eivät sentään läheiset ystävät) luulevat minun olevan anorektinen ja syövän ilmeisesti vain näyttelemisen vuoksi. Olen oppinut olemaan puhumatta painoon/ulkonäköön liittyvistä asioista, kun muut naiset jakavat joka päivä laihdutusvinkkejä toisilleen.

Mieheni on lähinnä se, joka aina huomaa, että muut miehet tuijottavat. Kuulemma jäävät melkein suu auki kuolaamaan. Lisäksi saan paljon huomiota myös n. 20 - 30 v kundeilta, joka tuntuu tämän ikäisenä hieman oudolta. Ja ventovieraat miehet tulevat kadulla/kaupassa/kirjastossa juttelemaan. Aina en oikein jaksaisi, vaan haluaisin maastoutua joskus massaankin.

Kesällä ärsyttää todella paljon se, että miehet tuntutvat luulevan, että pukeudun heitä varten minariin + toppiin, ja sen vuoksi on oikeus huudella perään. Minä kuulkaas pukeuden ihan itseäni varten ja kesällä on syytä vähentää vaatetusta kun on kuuma!

Mistä te muut tiedätte olevanne erityisen kauniita?

Eikä kauneus olekaan katsojan silmissä?