Kaunis nainen, millaista erityiskohtelua saat ulkonäködi vuoksi

Olen 165cm pitkä ja ennen painoin n. 50kg. Sain silloinkin huomiota, mutta nykyään kun painan 55-56 ja muodot ovat korostuneet (tiimalasivartalo), tuntuu että kehuja yms saa tuplasti enemmän..

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:36"]

Oikealla tavalla kaunis nainen saa ainakin miehen helposti ja on varaa valita. Seuraa riittäisi varattunakin. Tämä siis keskustelusta ja parista kauniista tutusta päätellen. Itse en ole kummoisen näköinen, niin saa ihan yksikseen olla suhteiden osalta.

[/quote]

Niillä naisilla on varmaan riittävä luonne vielä. Minä taasen tunnen taas pari kaunista naista, jotka ei saa miestä (pysyvää suhdetta tapailun sijaan) millään, vaikka ottajia ja huomiota periaatteessa on koko ajan joka suunnasta. Että ei se pelkkä ulkokuori suhteeseen riitä...

[/quote]

Ehkä he ovat enemmän naisten mielestä kauniita kuin miesten mielestä.

[/quote]

Etkö osaa lukea? Miehet on kiinnostuneita, mutta vain niin kauan kun ulkonäkö kiinnostaa. Tunnen mä myös muita yhtä kauniita naisia, jotka on usein parisuhteessa ja noiden kahden ryhmän välillä erona on juuri se luonne.

[/quote]

Mikä niiden toisten luonteessa on sitten vikana?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:36"]

Oikealla tavalla kaunis nainen saa ainakin miehen helposti ja on varaa valita. Seuraa riittäisi varattunakin. Tämä siis keskustelusta ja parista kauniista tutusta päätellen. Itse en ole kummoisen näköinen, niin saa ihan yksikseen olla suhteiden osalta.

[/quote]

Niillä naisilla on varmaan riittävä luonne vielä. Minä taasen tunnen taas pari kaunista naista, jotka ei saa miestä (pysyvää suhdetta tapailun sijaan) millään, vaikka ottajia ja huomiota periaatteessa on koko ajan joka suunnasta. Että ei se pelkkä ulkokuori suhteeseen riitä...

[/quote]

Ehkä he ovat enemmän naisten mielestä kauniita kuin miesten mielestä.

[/quote]

Etkö osaa lukea? Miehet on kiinnostuneita, mutta vain niin kauan kun ulkonäkö kiinnostaa. Tunnen mä myös muita yhtä kauniita naisia, jotka on usein parisuhteessa ja noiden kahden ryhmän välillä erona on juuri se luonne.

[/quote]

Mikä niiden toisten luonteessa on sitten vikana?

[/quote]

Ujous, tylsyys, tunne-elämän erinäiset ongelmat (ei esim. uskalla päästää ketään miestä oikeasti lähelle).

Hohhoijaa. Tää keskustelu on _täysin_ hedelmätön, koska kauniit naiset ottavat monia asioita "itsestäänselvyytenä ja normaalina", ei erikoiskohteluna. He eivät vain yksinkertaisesti ole nähneet sitä samaa puolta esim. ihan super-mukavassa-ja-hymyilevässä mieskollegassa, joka tiuskii/ignooraa/kohtelee kuin ilmaa/on kärsimätön ja töykeä sille rumalle naiselle. Kaunis työkaveri ajattelee työkaverinsa olevan vain mukava ja aurinkoinen tyyppi kaikille.

Minä olen hätkähdyttävän ruma, siskoni harvinaisen, häkellyttävän kaunis. Ihan kouluajoista ne siskoni mielestä "kivat tyypit" ovat muille, rumille tytöille olleet julmia. Siskoni silmissä maailma on kiva paikka, jossa ihmiset haluavat hyvää ja ovat avuliaita ja kohteliaita luonteeltaan. Tässä esimerkkejä, miten meidän näkökulmat eroavat toisisyaan:

-riitelimme viime kuussa siitä, onko baareissa "naamaraja" englannissa ja suomessa. Kaikki lähti siitä, kun en pässyt baariin sisään missä vietettiin kaverini synttäreitä (tämä tapahtui englannissa). Olin kuulemna liian hunmalassa (olin selvin päin, ihan perus mekko ja korkkarit). Jäätyäni väittämään vastaan poke heitti "Look, its not going to happen and we both know why." Lähdin sitten pois. Myös Suomessa minua on yksin sisään pyrkiessäni käännytetty pois "ollaan täynnä", mutta parin minuutin päästä ystävieni ilmestyttyä paikalle niin päästänkin maagisesti sisään.

-Siskoni ei ikinä osaisi pelätä tuntemattomien julmia kommentteja. Hän ei suostu uskomaan, kun kerron mitä mulle on kuittailtu baarissa (viime pikkujouluissa jätkä tuli mun luo: On varmaan tuskallista kun on noin kauniita kavereita, sillä olet rumin muija tässä baarissa. Sitten käveli pois) tai minkälaista kommenttia teinit heittävät.

-Siskoni uskoo, että se miksi häntä palvelevat miehet niin hyvin ja ensimmäisenä, miksi hän saa aina tsemppaavaa ja kivaa kohtelua jne. johtuu hänen positiivisesta asenteestaan. Mun pitäis ottaa siitä kuulemma mallia. Mikä onkin tietty helpompaa silloin kun päätä ei ole hakattu yläasteella kaiteeseen koska "se (mun naama) ei voi tästä enää paheta."

-Siskollani ei ole hajuakaan niistä lukuisista kommenteista mitä sain kouluaikoinani, kavereiltani ja poikaystävältä (!!) siitä miten outoa/rankkaa/väärin se on, että mun näkösellä on sellanen sisko. Ihmiset myös säälivät mua siitä tai olettavat minun vihaavan tai olevan kateellinen siskolleni tästä.

-Kun ei tiedä miltä tuntuu, kun valokuvaaja pyytää klubilla pois kuvasta etten "pilaa kuvaa", kun limainen äijä tulee wingmaninä pitämään sinut erossa ystävästäsi jotta kaverisia päästään pokaamaan, kun ihastukset ovat kommentoineet "olisit täydellinen, sulla on kiva luonne" eli jos en olis ruma niin kelpaisin, kun miehet ei vaan yksinkertaisesti kysy ulos jne. Sitä on vaikea ymmärtää. Mua ei ole pyydetty kahville, treffeille, numeroa, ei mitään. Ikinä. Yksi suhde on ollut, minä jahtasin.

Muuttaison

sen miltä näyttäisin jos voisin. Valitettavasti en voi. Sille on syynsä, miksi saduissakin pahat siskopuolet olivat aina rumia tai miksi noita-akat on rumia. Samoin sille on syynsä, miksi rumista vaimoista vitsaiu tai sääliminen on vanhempaa kuin raamatunajat. Ei se johdu nyky-yhteiskunnastamme, se johtuu siitö, että rumista ihmisistä ei pidetä ja heihin liitetään negatiivisia piirteitä. Tästä johtuen jauneusleikkaukset ja kosmetiikkabisnes on miljardibisnestä. Kaikkein helpoiten kuitenkin kauniin ihmisen tunnistaa siitä, että hänen mielestään vain asenteella on väliä. Kauniit ihmiset ovat aina menestyneet omasta mielestään "kovalla työllä, asenteella" whaever, eikä ulkonäkö ole auttanut mitenkään.

Kauniilla on kivempaa ja elämä helpompaa. Oikeasti rumilla naisilla elämä on todella vaikeaa, jos ei pysty kasvattamaan paksua nahkaa ja tyytymään vähempään. Kauniit naiset ovat maapallon etuoikeutetuin ryhmä (länsinaissa). Kyllä, vihaan ulkonäköäni, mutta en pysty sitä muuttamaan. Siispä rämmin eteenpäin sillä mitä on.

The end.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:03"]Mikäköhän siinä on, että naiset vihaavat kauniita naisia. Ei me miehet vihata komeita miehiä. [/quote] Ihan parikin syytä tulee heti mieleen: Komeita miehiä on todella harvassa, joten mitään kilpailutilannetta ei ole, toisin on kauniiden naisten suhteen. Ehkä suurin syy on se, että miehet on sellaisia juustopäitä että vähänkin hyvännäköinen nainen saa ne unohtamaan sen oman puolisonsa, mitä ei taas naisilla käy, koska naiset ei ihastu/rakastu ulkonäköön.

[/quote]

Höpö höpö. Se, että miehet ovat kohteliaita tai kokisivat oikeudekseen vähän tuijottaakin jos naiskauneutta näkevät, ei tarkoita, että se oma puoliso unohtuu sillä sekunilla. Tämä on taas tätä "kaikki miehet on sikoja ja pettäjiä ja haluaa vain mahdollisimman paljon naisia" jauhantaa, vaikka suurin osa miehistäkin haluaa ihan pysyvän ja yksiavioisen parisuhteen ja luotettavan puolison.

[/quote]

On totta, että ainakaan todella kauniin naisen mies ei petä. Muut saattavatkin, kun kauniimpi osuu kohdalle.

[/quote]

Ai niinkö, että jos Elisabeth Hurley olisi ollut kaunis, Hugh Grant ei olisi pettänyt?

Eiköhän se mene niin, että mies pettää jos pettää, ei se naisen ulkonäöstä ole kiinni. Ja kauniilla on suurempi riski joutua pinnallisen pelimiehen puolisoksi, joka sitten pettää.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:14"]

Hohhoijaa. Tää keskustelu on _täysin_ hedelmätön, koska kauniit naiset ottavat monia asioita "itsestäänselvyytenä ja normaalina", ei erikoiskohteluna. He eivät vain yksinkertaisesti ole nähneet sitä samaa puolta esim. ihan super-mukavassa-ja-hymyilevässä mieskollegassa, joka tiuskii/ignooraa/kohtelee kuin ilmaa/on kärsimätön ja töykeä sille rumalle naiselle. Kaunis työkaveri ajattelee työkaverinsa olevan vain mukava ja aurinkoinen tyyppi kaikille.

Minä olen hätkähdyttävän ruma, siskoni harvinaisen, häkellyttävän kaunis. Ihan kouluajoista ne siskoni mielestä "kivat tyypit" ovat muille, rumille tytöille olleet julmia. Siskoni silmissä maailma on kiva paikka, jossa ihmiset haluavat hyvää ja ovat avuliaita ja kohteliaita luonteeltaan. Tässä esimerkkejä, miten meidän näkökulmat eroavat toisisyaan:

-riitelimme viime kuussa siitä, onko baareissa "naamaraja" englannissa ja suomessa. Kaikki lähti siitä, kun en pässyt baariin sisään missä vietettiin kaverini synttäreitä (tämä tapahtui englannissa). Olin kuulemna liian hunmalassa (olin selvin päin, ihan perus mekko ja korkkarit). Jäätyäni väittämään vastaan poke heitti "Look, its not going to happen and we both know why." Lähdin sitten pois. Myös Suomessa minua on yksin sisään pyrkiessäni käännytetty pois "ollaan täynnä", mutta parin minuutin päästä ystävieni ilmestyttyä paikalle niin päästänkin maagisesti sisään.

-Siskoni ei ikinä osaisi pelätä tuntemattomien julmia kommentteja. Hän ei suostu uskomaan, kun kerron mitä mulle on kuittailtu baarissa (viime pikkujouluissa jätkä tuli mun luo: On varmaan tuskallista kun on noin kauniita kavereita, sillä olet rumin muija tässä baarissa. Sitten käveli pois) tai minkälaista kommenttia teinit heittävät.

-Siskoni uskoo, että se miksi häntä palvelevat miehet niin hyvin ja ensimmäisenä, miksi hän saa aina tsemppaavaa ja kivaa kohtelua jne. johtuu hänen positiivisesta asenteestaan. Mun pitäis ottaa siitä kuulemma mallia. Mikä onkin tietty helpompaa silloin kun päätä ei ole hakattu yläasteella kaiteeseen koska "se (mun naama) ei voi tästä enää paheta."

-Siskollani ei ole hajuakaan niistä lukuisista kommenteista mitä sain kouluaikoinani, kavereiltani ja poikaystävältä (!!) siitä miten outoa/rankkaa/väärin se on, että mun näkösellä on sellanen sisko. Ihmiset myös säälivät mua siitä tai olettavat minun vihaavan tai olevan kateellinen siskolleni tästä.

-Kun ei tiedä miltä tuntuu, kun valokuvaaja pyytää klubilla pois kuvasta etten "pilaa kuvaa", kun limainen äijä tulee wingmaninä pitämään sinut erossa ystävästäsi jotta kaverisia päästään pokaamaan, kun ihastukset ovat kommentoineet "olisit täydellinen, sulla on kiva luonne" eli jos en olis ruma niin kelpaisin, kun miehet ei vaan yksinkertaisesti kysy ulos jne. Sitä on vaikea ymmärtää. Mua ei ole pyydetty kahville, treffeille, numeroa, ei mitään. Ikinä. Yksi suhde on ollut, minä jahtasin.

Muuttaison

sen miltä näyttäisin jos voisin. Valitettavasti en voi. Sille on syynsä, miksi saduissakin pahat siskopuolet olivat aina rumia tai miksi noita-akat on rumia. Samoin sille on syynsä, miksi rumista vaimoista vitsaiu tai sääliminen on vanhempaa kuin raamatunajat. Ei se johdu nyky-yhteiskunnastamme, se johtuu siitö, että rumista ihmisistä ei pidetä ja heihin liitetään negatiivisia piirteitä. Tästä johtuen jauneusleikkaukset ja kosmetiikkabisnes on miljardibisnestä. Kaikkein helpoiten kuitenkin kauniin ihmisen tunnistaa siitä, että hänen mielestään vain asenteella on väliä. Kauniit ihmiset ovat aina menestyneet omasta mielestään "kovalla työllä, asenteella" whaever, eikä ulkonäkö ole auttanut mitenkään.

Kauniilla on kivempaa ja elämä helpompaa. Oikeasti rumilla naisilla elämä on todella vaikeaa, jos ei pysty kasvattamaan paksua nahkaa ja tyytymään vähempään. Kauniit naiset ovat maapallon etuoikeutetuin ryhmä (länsinaissa). Kyllä, vihaan ulkonäköäni, mutta en pysty sitä muuttamaan. Siispä rämmin eteenpäin sillä mitä on.

The end.

[/quote]

Tuskinpa sä niin ruma olet miltä tarinasi mukaan vaikutat, olethan ollut suhteessa ja se on rumalle naiselle jo aika mahdoton piste saavuttaa.

on todiste mun ulkonäöstä?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:14"]

Hohhoijaa. Tää keskustelu on _täysin_ hedelmätön, koska kauniit naiset ottavat monia asioita "itsestäänselvyytenä ja normaalina", ei erikoiskohteluna. He eivät vain yksinkertaisesti ole nähneet sitä samaa puolta esim. ihan super-mukavassa-ja-hymyilevässä mieskollegassa, joka tiuskii/ignooraa/kohtelee kuin ilmaa/on kärsimätön ja töykeä sille rumalle naiselle. Kaunis työkaveri ajattelee työkaverinsa olevan vain mukava ja aurinkoinen tyyppi kaikille.

Minä olen hätkähdyttävän ruma, siskoni harvinaisen, häkellyttävän kaunis. Ihan kouluajoista ne siskoni mielestä "kivat tyypit" ovat muille, rumille tytöille olleet julmia. Siskoni silmissä maailma on kiva paikka, jossa ihmiset haluavat hyvää ja ovat avuliaita ja kohteliaita luonteeltaan. Tässä esimerkkejä, miten meidän näkökulmat eroavat toisisyaan:

-riitelimme viime kuussa siitä, onko baareissa "naamaraja" englannissa ja suomessa. Kaikki lähti siitä, kun en pässyt baariin sisään missä vietettiin kaverini synttäreitä (tämä tapahtui englannissa). Olin kuulemna liian hunmalassa (olin selvin päin, ihan perus mekko ja korkkarit). Jäätyäni väittämään vastaan poke heitti "Look, its not going to happen and we both know why." Lähdin sitten pois. Myös Suomessa minua on yksin sisään pyrkiessäni käännytetty pois "ollaan täynnä", mutta parin minuutin päästä ystävieni ilmestyttyä paikalle niin päästänkin maagisesti sisään.

-Siskoni ei ikinä osaisi pelätä tuntemattomien julmia kommentteja. Hän ei suostu uskomaan, kun kerron mitä mulle on kuittailtu baarissa (viime pikkujouluissa jätkä tuli mun luo: On varmaan tuskallista kun on noin kauniita kavereita, sillä olet rumin muija tässä baarissa. Sitten käveli pois) tai minkälaista kommenttia teinit heittävät.

-Siskoni uskoo, että se miksi häntä palvelevat miehet niin hyvin ja ensimmäisenä, miksi hän saa aina tsemppaavaa ja kivaa kohtelua jne. johtuu hänen positiivisesta asenteestaan. Mun pitäis ottaa siitä kuulemma mallia. Mikä onkin tietty helpompaa silloin kun päätä ei ole hakattu yläasteella kaiteeseen koska "se (mun naama) ei voi tästä enää paheta."

-Siskollani ei ole hajuakaan niistä lukuisista kommenteista mitä sain kouluaikoinani, kavereiltani ja poikaystävältä (!!) siitä miten outoa/rankkaa/väärin se on, että mun näkösellä on sellanen sisko. Ihmiset myös säälivät mua siitä tai olettavat minun vihaavan tai olevan kateellinen siskolleni tästä.

-Kun ei tiedä miltä tuntuu, kun valokuvaaja pyytää klubilla pois kuvasta etten "pilaa kuvaa", kun limainen äijä tulee wingmaninä pitämään sinut erossa ystävästäsi jotta kaverisia päästään pokaamaan, kun ihastukset ovat kommentoineet "olisit täydellinen, sulla on kiva luonne" eli jos en olis ruma niin kelpaisin, kun miehet ei vaan yksinkertaisesti kysy ulos jne. Sitä on vaikea ymmärtää. Mua ei ole pyydetty kahville, treffeille, numeroa, ei mitään. Ikinä. Yksi suhde on ollut, minä jahtasin.

Muuttaison

sen miltä näyttäisin jos voisin. Valitettavasti en voi. Sille on syynsä, miksi saduissakin pahat siskopuolet olivat aina rumia tai miksi noita-akat on rumia. Samoin sille on syynsä, miksi rumista vaimoista vitsaiu tai sääliminen on vanhempaa kuin raamatunajat. Ei se johdu nyky-yhteiskunnastamme, se johtuu siitö, että rumista ihmisistä ei pidetä ja heihin liitetään negatiivisia piirteitä. Tästä johtuen jauneusleikkaukset ja kosmetiikkabisnes on miljardibisnestä. Kaikkein helpoiten kuitenkin kauniin ihmisen tunnistaa siitä, että hänen mielestään vain asenteella on väliä. Kauniit ihmiset ovat aina menestyneet omasta mielestään "kovalla työllä, asenteella" whaever, eikä ulkonäkö ole auttanut mitenkään.

Kauniilla on kivempaa ja elämä helpompaa. Oikeasti rumilla naisilla elämä on todella vaikeaa, jos ei pysty kasvattamaan paksua nahkaa ja tyytymään vähempään. Kauniit naiset ovat maapallon etuoikeutetuin ryhmä (länsinaissa). Kyllä, vihaan ulkonäköäni, mutta en pysty sitä muuttamaan. Siispä rämmin eteenpäin sillä mitä on.

The end.

[/quote]

Tuskinpa sä niin ruma olet miltä tarinasi mukaan vaikutat, olethan ollut suhteessa ja se on rumalle naiselle jo aika mahdoton piste saavuttaa.

[/quote]

Ahsa, et vissiin luknenut mun tarinaa lainkaan?Sun mielestä 6 kk suhde teininä, joka päättyi pettämiseen

67: mua loukkaa todella de

se, että kerron elämästäni ja sitä tullaan saman tien vähättelemään. Ja tuolla aikaisemmin kommentoineisiin, ei mulle ole IKINÄ avattu ovea, päästetty kassajonossa eteeb tai tarjottu drinkkiä. Jos pidät sitä merkkinä "kauneudestani", että teininä mua pani salassa toinen teini puoli vuotta (ei koskaan esitellyt kavereilleen) aliarvioit hormoniem voimaa. Oon 22. Ei oo ollu sen jälkeen "poikaystävää." Haista oikeesti p, just tota meinaan sillä että kerron elämästäni ja kauniit/normaalit ihmiset sanoo "eihän toi oo niin paha". Terlkkuja tunnistaneille.

Naisiin ystävystyminen on hankalaa, mutta kun tutustumme, niin sitten ei ole ongelmia. Jotkut myös luulevat, että minulla on jotenkin helpompaa, kuin muilla vaikka tosiasiassa olen yksinäinen, kun kukaan ei uskalla / halua tutustua. Kukaan ei vaan tätä tajua, vaan ihmiset luulevat, että minulla on laaja sosiaalinen piiri. Luonteeni on kiltti, olisin mukava ystävä varmasti. 

Mies on tosi mustasukkainen, kun minua vilkuillaan ja miehet lähestyy. Luulee, että olen itse samanlainen, mikä ei pidä paikkansa, mutta minkäs voin jos flirttailevat. Niin ja kyllä miehet on kateellisia muille miehille, mun mies on ainakin tosi kateellinen.

Työn saantia ulkonäkö on joskus auttanut, mutta ei enää korkeamman tason töissä. Opintoihin jne. ei ole auttanut pätkääkään.

Ne ilmaiset drinkit ei minua koske, koska mies ei päästä baariin. 

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:14"]

Hohhoijaa. Tää keskustelu on _täysin_ hedelmätön, koska kauniit naiset ottavat monia asioita "itsestäänselvyytenä ja normaalina", ei erikoiskohteluna. He eivät vain yksinkertaisesti ole nähneet sitä samaa puolta esim. ihan super-mukavassa-ja-hymyilevässä mieskollegassa, joka tiuskii/ignooraa/kohtelee kuin ilmaa/on kärsimätön ja töykeä sille rumalle naiselle. Kaunis työkaveri ajattelee työkaverinsa olevan vain mukava ja aurinkoinen tyyppi kaikille.

Minä olen hätkähdyttävän ruma, siskoni harvinaisen, häkellyttävän kaunis. Ihan kouluajoista ne siskoni mielestä "kivat tyypit" ovat muille, rumille tytöille olleet julmia. Siskoni silmissä maailma on kiva paikka, jossa ihmiset haluavat hyvää ja ovat avuliaita ja kohteliaita luonteeltaan. Tässä esimerkkejä, miten meidän näkökulmat eroavat toisisyaan:

-riitelimme viime kuussa siitä, onko baareissa "naamaraja" englannissa ja suomessa. Kaikki lähti siitä, kun en pässyt baariin sisään missä vietettiin kaverini synttäreitä (tämä tapahtui englannissa). Olin kuulemna liian hunmalassa (olin selvin päin, ihan perus mekko ja korkkarit). Jäätyäni väittämään vastaan poke heitti "Look, its not going to happen and we both know why." Lähdin sitten pois. Myös Suomessa minua on yksin sisään pyrkiessäni käännytetty pois "ollaan täynnä", mutta parin minuutin päästä ystävieni ilmestyttyä paikalle niin päästänkin maagisesti sisään.

-Siskoni ei ikinä osaisi pelätä tuntemattomien julmia kommentteja. Hän ei suostu uskomaan, kun kerron mitä mulle on kuittailtu baarissa (viime pikkujouluissa jätkä tuli mun luo: On varmaan tuskallista kun on noin kauniita kavereita, sillä olet rumin muija tässä baarissa. Sitten käveli pois) tai minkälaista kommenttia teinit heittävät.

-Siskoni uskoo, että se miksi häntä palvelevat miehet niin hyvin ja ensimmäisenä, miksi hän saa aina tsemppaavaa ja kivaa kohtelua jne. johtuu hänen positiivisesta asenteestaan. Mun pitäis ottaa siitä kuulemma mallia. Mikä onkin tietty helpompaa silloin kun päätä ei ole hakattu yläasteella kaiteeseen koska "se (mun naama) ei voi tästä enää paheta."

-Siskollani ei ole hajuakaan niistä lukuisista kommenteista mitä sain kouluaikoinani, kavereiltani ja poikaystävältä (!!) siitä miten outoa/rankkaa/väärin se on, että mun näkösellä on sellanen sisko. Ihmiset myös säälivät mua siitä tai olettavat minun vihaavan tai olevan kateellinen siskolleni tästä.

-Kun ei tiedä miltä tuntuu, kun valokuvaaja pyytää klubilla pois kuvasta etten "pilaa kuvaa", kun limainen äijä tulee wingmaninä pitämään sinut erossa ystävästäsi jotta kaverisia päästään pokaamaan, kun ihastukset ovat kommentoineet "olisit täydellinen, sulla on kiva luonne" eli jos en olis ruma niin kelpaisin, kun miehet ei vaan yksinkertaisesti kysy ulos jne. Sitä on vaikea ymmärtää. Mua ei ole pyydetty kahville, treffeille, numeroa, ei mitään. Ikinä. Yksi suhde on ollut, minä jahtasin.

Muuttaison

sen miltä näyttäisin jos voisin. Valitettavasti en voi. Sille on syynsä, miksi saduissakin pahat siskopuolet olivat aina rumia tai miksi noita-akat on rumia. Samoin sille on syynsä, miksi rumista vaimoista vitsaiu tai sääliminen on vanhempaa kuin raamatunajat. Ei se johdu nyky-yhteiskunnastamme, se johtuu siitö, että rumista ihmisistä ei pidetä ja heihin liitetään negatiivisia piirteitä. Tästä johtuen jauneusleikkaukset ja kosmetiikkabisnes on miljardibisnestä. Kaikkein helpoiten kuitenkin kauniin ihmisen tunnistaa siitä, että hänen mielestään vain asenteella on väliä. Kauniit ihmiset ovat aina menestyneet omasta mielestään "kovalla työllä, asenteella" whaever, eikä ulkonäkö ole auttanut mitenkään.

Kauniilla on kivempaa ja elämä helpompaa. Oikeasti rumilla naisilla elämä on todella vaikeaa, jos ei pysty kasvattamaan paksua nahkaa ja tyytymään vähempään. Kauniit naiset ovat maapallon etuoikeutetuin ryhmä (länsinaissa). Kyllä, vihaan ulkonäköäni, mutta en pysty sitä muuttamaan. Siispä rämmin eteenpäin sillä mitä on.

The end.

[/quote]

Rumana miehenä voin todeta, että löysin tekstistäsi hyvin paljon samankaltaisuutta omien kokemuksieni kanssa. Erityisesti se, että hyvännäköiset ihmiset selittävät menestystään jopa joissakin yhden illan jutuissa luonteellaan ja asenteellaan on jo raivostuttavaa. Ja se, että oma ulkonäkö vaikuttaa myös siihen miten itse käyttäytyy, pitää täsmälleen paikkansa. Ei tee esimerkiksi mieli juurikaan ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, kun heti huomaa toisen kasvoilta kiusaantumisen ja henkilön ilmeet ja eleet ilmiselvästi huutavat vasten kasvojani: "Olet ruma, en halua olla kanssasi, mene pois". Kukaan ei myöskään koskaan tule puhumaan minulle ellei kyse ole esimerkiksi jostain katumyyjistä tai vaalimainosten jakajista. Olen käytännössä tuomittu kulkemaan yksin, kauneusleikkaukset voivat pelastaa minut, mutta sekin vaatii vuosia. Ensin pitää suorittaa tutkinto loppuun (viisi vuotta), sitten alkaa vähitellen säästää rahaa työn ohella elämällä nuukasti (mikä kyllä onnistuu, koska minulla ei ole perhettä eikä edes ystäviä).

71: Jep. Kuullostaa hyvin hyvin tutulta. Kiusattiinko sua lapsena myös? Yläaste oli itsellä pahin, kiitän luojaa etten elänyt silloin facen aikaa niin ei jäänyt mitään "hanna on rumin huora"-yhteisöjä talteen sieltä.

Hassuinta on se, ettei rumuudesta saa valittaa vaan siitä kommentoiminen on "pinnallista ja typerää." Mikä on tietty helppoa silloin sanoa, kun ei joudu kärsimään siitä, että sua kohdellaan yhteiskuntaan sopimattomana. Jos lätkäyttäisin tän asian vaikka äidille (mitä oon yrittänyt) äiti alkaa passamaan miten pitää olla kiitollinen että on ruokaa ja koti ja muuta paskaa. En osaa lohduttaa sua, koska tähän ei vaan ole lohdutusta. Meille tuli huonot kortit, se on totuus ja sillä on pärjättävä. Kelaa miten rumia lapsia me saatais :D

Olen tavis ja ilmeisesti omat kokemukseni kertomusten mukaan miesten ja ihmisten kohtelusta eivät juuri eroa kauniiden kanssa. En myöskään ole kenellekkään kateellinen kuin korkeintaan ohikiitävän hetken, enkä silloinkaan ulkonäön vuoksi. Siksi harmittaakin, että taviksilla ei ole oikeutta olla vihaisia, pettyneitä tai negatiivisiin tunteisiin ylipäätään. Kaunis saa olla miten ikävä ja ilkeä tahansa, koska aina voi vedota kateuskorttiin.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:28"]

67: mua loukkaa todella de

se, että kerron elämästäni ja sitä tullaan saman tien vähättelemään. Ja tuolla aikaisemmin kommentoineisiin, ei mulle ole IKINÄ avattu ovea, päästetty kassajonossa eteeb tai tarjottu drinkkiä. Jos pidät sitä merkkinä "kauneudestani", että teininä mua pani salassa toinen teini puoli vuotta (ei koskaan esitellyt kavereilleen) aliarvioit hormoniem voimaa. Oon 22. Ei oo ollu sen jälkeen "poikaystävää." Haista oikeesti p, just tota meinaan sillä että kerron elämästäni ja kauniit/normaalit ihmiset sanoo "eihän toi oo niin paha". Terlkkuja tunnistaneille.

[/quote]

Oli se silti suhde ja joku sun kanssa halusi olla edes sen aikaa. Se, että otat muilta paskaa vastaan ei tee automaattisesti rumaksi. On mullakin ollut suhteita, joissa pidettiin salassa eikä esitelty muille eikä se musta rumaa tee (olen ihan tavallisen näköinen) ja olen sua vielä vuosia vanhempi, yhyy hei.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:43"]

Olen tavis ja ilmeisesti omat kokemukseni kertomusten mukaan miesten ja ihmisten kohtelusta eivät juuri eroa kauniiden kanssa. En myöskään ole kenellekkään kateellinen kuin korkeintaan ohikiitävän hetken, enkä silloinkaan ulkonäön vuoksi. Siksi harmittaakin, että taviksilla ei ole oikeutta olla vihaisia, pettyneitä tai negatiivisiin tunteisiin ylipäätään. Kaunis saa olla miten ikävä ja ilkeä tahansa, koska aina voi vedota kateuskorttiin.

[/quote]Oho, unohdin tän! Tää on totta, että jos ruma nainen on vihainen tai pettynyt, hänen asiaansa ei suhtauduta asiana vaan hänen ulkonäkönsä kimppuun hyökätään. Myöskin AINA jos kommentoit toisen (kauniin) naisen asioita, olet kateellinen. Ai-na.

Se ei ole mahdollista, että esim. paheksuisin hänen tapaansa puhua päälle tai käyttää turkiksia. Oikeasti olen vain kateellinen.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 12:57"]

Vaikka en superkaunis olekaan, saan silti aina silloin tällöin huomiota. Minulle availlaan ovia, varsinkin nuoret bussikuskit iskevät silmää, ja pari viikkoa sitten minua tultiin iskemään kadulla :D Joku mies juoksi siis perääni ja tuli juttelemaan. Joskus saan katseita. Myös kehuja saan: esimerkiksi poikaystäväni ensimmäistä kertaa näyttäessään kaverilleen valokuvaa minusta, kaveri oli sanonut ettei poikaystävä varmasti ole saanut näin hyvännäköistä itselleen :D Tuntemattomat/ei minulle sukua olevat henkilöt kehuvat minua, vaatteitani tms. hienoiksi ja kauniiksi. Kuten viestin nro 4 kirjoittajalla, myös minun sukuni väheksyy ulkonäköäni. Erityisesti äitini. Kun iloisena kerroin vanhojentanssieni jälkeen äidille, että poikaystävän äiti ja isotäti olivat kehuneet minua kauniiksi, vastauksena oli "Aijaa. Tarkoittivatko he mekkoa vai kampausta?" Kiitos äiti. Itsetuntoni oli pitkään huono, nyt vähän vanhempana (17-->) se on parantunut, koska olen saanut muualta kehuja kun en aiemmin saanut.

[/quote]

Itsetunto, joka vaihtelee sen mukaan, mitä muut sanovat, on kuin korttitalo. Ei sellaisen varaan kannata rakentaa.

Go fuck yourself. "Se, että otat muilta paskaa niskaan" joo valitettavasti tuntemattomat ihmiset eivät ole mun kontrollointini ja määräysvaltani ulottuvissa. Mitä helvettiä tulet urputtamaan ja kieltämään kokemuksiani? Tässä on malliesimerkki ihmisestä, joka ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä sitä mitä ei itse koe. Häntä ei ole hakattu, pilkattu, tönitty, jätetty ulkopuolelle, nimitelty tai halveksuttu ulkonäön vuoksi niin ei sitteb hei muitakaan :'( luaisitko nyt, oi kaikkivoipa elämänvaltiatar, kertoa mulle miten ennaltaehkäisen tuntemattomien haukut tai pääsen sisään baariin kun portsari päättää olevan mun sinne liian ruma? Haluaisitko kertoa miten mun kirkoituksedts näkyy, etten ole ruma? MIKSI koet halua tulla lyttäämään ja kyseinalaistamaan kirjoittamaani? Koska se ei muuksi muutu, väännät sitä miten haluat. Olen ruma. Piste.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:28"]

67: mua loukkaa todella de

se, että kerron elämästäni ja sitä tullaan saman tien vähättelemään. Ja tuolla aikaisemmin kommentoineisiin, ei mulle ole IKINÄ avattu ovea, päästetty kassajonossa eteeb tai tarjottu drinkkiä. Jos pidät sitä merkkinä "kauneudestani", että teininä mua pani salassa toinen teini puoli vuotta (ei koskaan esitellyt kavereilleen) aliarvioit hormoniem voimaa. Oon 22. Ei oo ollu sen jälkeen "poikaystävää." Haista oikeesti p, just tota meinaan sillä että kerron elämästäni ja kauniit/normaalit ihmiset sanoo "eihän toi oo niin paha". Terlkkuja tunnistaneille.

[/quote]

Oli se silti suhde ja joku sun kanssa halusi olla edes sen aikaa. Se, että otat muilta paskaa vastaan ei tee automaattisesti rumaksi. On mullakin ollut suhteita, joissa pidettiin salassa eikä esitelty muille eikä se musta rumaa tee (olen ihan tavallisen näköinen) ja olen sua vielä vuosia vanhempi, yhyy hei.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:41"]

71: Jep. Kuullostaa hyvin hyvin tutulta. Kiusattiinko sua lapsena myös? Yläaste oli itsellä pahin, kiitän luojaa etten elänyt silloin facen aikaa niin ei jäänyt mitään "hanna on rumin huora"-yhteisöjä talteen sieltä.

Hassuinta on se, ettei rumuudesta saa valittaa vaan siitä kommentoiminen on "pinnallista ja typerää." Mikä on tietty helppoa silloin sanoa, kun ei joudu kärsimään siitä, että sua kohdellaan yhteiskuntaan sopimattomana. Jos lätkäyttäisin tän asian vaikka äidille (mitä oon yrittänyt) äiti alkaa passamaan miten pitää olla kiitollinen että on ruokaa ja koti ja muuta paskaa. En osaa lohduttaa sua, koska tähän ei vaan ole lohdutusta. Meille tuli huonot kortit, se on totuus ja sillä on pärjättävä. Kelaa miten rumia lapsia me saatais :D

[/quote]

Miten niin ei ollut facea olemassa yläasteaikanasi? Kun siis olet 22-vuotias? Hmm...Yläasteajastasi on kulunut 6 -7 vuotta, kyllä minä ainakin facessa olin jo silloin.

Pidättekö oikeasti oven pitämistä auki merkkinä siitä että on kaunis? Olen itse nainen ja pidän kyllä ovea tarpeentullen kaikennäköisille ihmisille auki..

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:58"]

Go fuck yourself. "Se, että otat muilta paskaa niskaan" joo valitettavasti tuntemattomat ihmiset eivät ole mun kontrollointini ja määräysvaltani ulottuvissa. Mitä helvettiä tulet urputtamaan ja kieltämään kokemuksiani? Tässä on malliesimerkki ihmisestä, joka ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä sitä mitä ei itse koe. Häntä ei ole hakattu, pilkattu, tönitty, jätetty ulkopuolelle, nimitelty tai halveksuttu ulkonäön vuoksi niin ei sitteb hei muitakaan :'( luaisitko nyt, oi kaikkivoipa elämänvaltiatar, kertoa mulle miten ennaltaehkäisen tuntemattomien haukut tai pääsen sisään baariin kun portsari päättää olevan mun sinne liian ruma? Haluaisitko kertoa miten mun kirkoituksedts näkyy, etten ole ruma? MIKSI koet halua tulla lyttäämään ja kyseinalaistamaan kirjoittamaani? Koska se ei muuksi muutu, väännät sitä miten haluat. Olen ruma. Piste.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:28"]

67: mua loukkaa todella de

se, että kerron elämästäni ja sitä tullaan saman tien vähättelemään. Ja tuolla aikaisemmin kommentoineisiin, ei mulle ole IKINÄ avattu ovea, päästetty kassajonossa eteeb tai tarjottu drinkkiä. Jos pidät sitä merkkinä "kauneudestani", että teininä mua pani salassa toinen teini puoli vuotta (ei koskaan esitellyt kavereilleen) aliarvioit hormoniem voimaa. Oon 22. Ei oo ollu sen jälkeen "poikaystävää." Haista oikeesti p, just tota meinaan sillä että kerron elämästäni ja kauniit/normaalit ihmiset sanoo "eihän toi oo niin paha". Terlkkuja tunnistaneille.

[/quote]

Oli se silti suhde ja joku sun kanssa halusi olla edes sen aikaa. Se, että otat muilta paskaa vastaan ei tee automaattisesti rumaksi. On mullakin ollut suhteita, joissa pidettiin salassa eikä esitelty muille eikä se musta rumaa tee (olen ihan tavallisen näköinen) ja olen sua vielä vuosia vanhempi, yhyy hei.

[/quote]

[/quote]

Tuo paskan ottaminen oli viittaus vain epäonnistuneeseen suhteeseesi eikä mihinkään muuhun tekstissäsi. Naamastasi riippumatta sinulla ja vain sinulla on valta määritellä miten annat muiden kohdella itseäsi ihmissuhteissa. Huonoa käytöstä joltain poikaystävältä ei olisi tuolloin tarvinnut suvaita.

Yksi asia on, että on tottunut käyttämään sitä ulkonäköä hyväkseen. Jotenkin minusta tuntuu, että mulla on tämä kuori  ja hymy ja vartalo, jolla saa huomiota. Vaikka mulla ei ole tekoripsiä ja kynsiä, enkä korosta ulkomuotoani tyrkysti, niin kuitenkin korostan sitä "luonnonkauneutta" ja käytän sitä hyväkseni. Minä en ole saanut miehiä luonteellani, enkä huumorintajulla enkä fiksulla keskustelulla, vaan ne ovat ihastuneet minun ulkonäkööni. Minä tiedän sen. Tiedän myös sen, että oman mieheni mielestä olen vähän tosikko ja tylsä, ei mulla ole mitään hauskoja juttuja, kun ei ole ikinä tarvinnut semmosia kehitellä. Ihmiset tulee minun luo ja alkaa juttelemaan, miehet iskee minua. Ei mulla ole tarvinnut olla muuta persoonallisuutta kuin nätti naama ja timmi kroppa. Ja olen toivonut, että mulla oliskin sellainen rempseä ja nauravainen luonne, kuin joillain, jotka ei ehkä ihan missikamaa ole. Se luonne tekee hyvin viehättäväksi, varmaan enemmänkin kuin nätti ulkokuori. Toki, koen olevani empaattinen, kiva, mukava ihminen, ja olen muista kiinnostunut, enkä tuijottele peiliin ihan jatkuvasti. Mutta nuorempana tuijotin kyllä, ja olin itseeni rakastunut.