Tulinko järkiini - jätin toisen miehen, kommentoikaa pliis..

Ymmärrän nuo kannat, ettei tarvitse "satuttaa" miestä kertomalla, jos tilanne kerran on ohi. Ettei ns saa kaataa lika-ämpäriä toisen päälle.



Mieheni petti minua, eikä olisi kertonut, ellei asiasta olisi tullut seuraamuksia (tauti). Itse olin tosi vihainen siitä, kun sanoi, että kertoi vain kun oli pakko. Halusi "suojella" minua. En halua sellaista suojelua enkä sellaisia salaisuuksia välillemme. Minusta minulla on oikeus tietää noin isoista, minuunkin vaikuttavista asioista. Jos asia olisi tullut jotain toista kautta tietooni, en varmasti olisi voinnut luottaa mieheeni enää ikinä ja olisin varmaan lähtenyt. Nyt sain itse päättää, kuinka suhtaudun asiaan ja päätin antaa anteeksi, vaikkakaan mitenkään helppoa se ei ollut!.



Kertomisessa on aina se riski, että toinen jättää, mutta se on sen toisen osapuolen oikeus Jos pettää, on tehnyt omat ratkaisunsa ja on tajuttava, että toisella on myös oikeus tehdä omansa.

Toki kaikki eivät ehkä suhtaudu asiaan niin kuin minä, joten ap, kukaan ei voi antaa sinulle neuvoa puoleen eikä toiseen. Sinun on tehtävä se päätös ihan itse. Sinä kuitenkin parhaiten tunnet miehesi ja tilanteenne.



On kuitenkin vaikea kuvitella, että pettäminen oli vain hairahdus. Jostain se kertoo, joko teidän avioliiton tasosta, ongelmista siinä tai sitten omista kriiseistäsi. JOs syy oli vain se, että sattui mukava mies tarjolle, niin sitten kannattaisi varmaan pohtia omia elämän arvoja ja miehesi oikeutta mietti omiaan.

Parhaimmillaan asian julkituominen voi kriisin kautta jopa parantaa ja syventää teidän avioliittoa, kuten meillä kävi, mutta pahimillaan (tai ehkä myös parhaimmillaan) se päättyy eroon. Sinä kuitenkin olet tämän prosessin jo aloittanut, joten ainakin omalta kohdaltasi sinun olisi hyvä miettiä MIKSI näin kävi.



Toivon sinulle kaikkea hyvää. En todellakaan kadehdi osaasi, päätät sitten kummin tahansa.

Ei ole mitenkään kummallista, että tapaa mukavia ja kiinnostavia ihmisiä, joiden kanssa tekee mieli ihastua ja rakastua.

On taitolaji pysyä pitkässä parisuhteessa kaikkien houkutusten keskellä.



Minä en petettynä siltikään pidä asiaa niin suurena juttuna, etteikö sitä voisi antaa anteeksi ja siitä yli päästä. Ei pitkä suhde, jos se on hyvä, kaadu yhteen erehdykseen, vaikkakin se ehkä natisee kovasti liitoksissaan.

Minusta on liian nopeasti luovuttamista, jos yhden hairahduksen jälkeen erotaan. Asia on tietysti ihan eri, jos niitä hairahduksia tapahtuu useammin.

Saman suhde ei pysy, ja pitkään voi olla vaikeaa, mutta lopputulema voi ollakin aika yllättävän positiivinen.



Tässä kertomisessakin on siis kyse tietyllä tavalla luottamuksesta. Kuinka paljon luotat mieheesi ja avioliittonne vahvuuteen.

TErv. Ap

Ei millään pahalla AP:tä kohtaan mutta empä osaa olla hämmästelemättä palstan rouvien kaksinaismoralismia.



Kun naisella on sivusuhde, se näyttää olevan ihan OK. Mitä jos ap olisikin ollut mies?

Jos olisin itse siinä tilanteessa että miehelläni olisi ollut avioliiton ulkopuolinen suhde, mutta hän on havahtunut asiaan ja tajunnut että perhe on kuitenkin tärkein, ottanut opikseen ja lopettanut suhteen ennen kuin käry on käynyt, niin en haluaisi tietää suhteesta. En haluaisi kokea sitä tuskaa mitä siitä koituisi.

Ei sivusuhde ole ok, mutta jos pettäjä on opikseen ottanut niin ei siinä tapauksessa kannata alkaa toisen elämää ehdoin tahdoin enää murskaamaan.

Ei millään pahalla AP:tä kohtaan mutta empä osaa olla hämmästelemättä palstan rouvien kaksinaismoralismia.

Kun naisella on sivusuhde, se näyttää olevan ihan OK. Mitä jos ap olisikin ollut mies?

Ei millään pahalla AP:tä kohtaan mutta empä osaa olla hämmästelemättä palstan rouvien kaksinaismoralismia.

Kun naisella on sivusuhde, se näyttää olevan ihan OK. Mitä jos ap olisikin ollut mies?

muakin ihmetyttää tämä "naisen oikeus petämiseen". eli nyt kun ei ole pako kertoa, kun ei ole tauteja tai suoranaista kiinnijäämistä, niin voi ihan hyvin jättää kertomatta ja säilyttää lapsilla "EHJÄN KODIN". anteeksi, mutta mä en ymmärrä mitä ehjää tuossa kodissa on jos vanhemmilla on niin suuria ongelmia, että vieras kalu viehättää. kaipa se pitäisi selvittää, missä vika, kun tuollaiseen on edes lähtenyt.

ap:lle kaikki tuki ja kiva huomata, että tuo yksi vastaus kertomisen puolesta puhujalta on herättänyt miettimään, eli et automaattisesti ole salaamassa virhettäsi lastesi isältä ja mieheltäsi.

Minustakaan sinun ei kannata kertoa miehellesi. Minä en ainakaan haluasi tietää, että miehelläni on ollut sivusuhde, jos hän on kuitenkin päättänyt lopettaa sen ja jatkaa minun kanssa. Olen itse jättänyt entisen mieheni uuden miehen takia ja kerroin toisesta suhteesta siinä vaiheessa, kun oli päättänyt jättää mieheni. Jos olisin jättänyt sivusuhteen ja jäänyt mieheni luo, en olisi kertonut.

Ihan totta. Miksi kaadat pahan olosi vielä miehesi niskaan. Jos minä teen jotain luvatonta - esim. "satun" löytämään mieheni-lapseni-sisareni-ystäväni päiväkirjan, josta selviää jotain, mikä ei pitäisi selvitä eikä pitäisi koskaan olla tapahtunutkaan, on ongelmani MINUN. Minulla ei ole ollut oikeutta rikkoa toisen luottamusta. Niin kuin Sinulla ei ole ollut oikeutta pettää miehesi luottamusta olemalla hänelle uskoton. Sinun on siis itse kärvisteltävä pahan olosi kanssa. Ja selvitettävä itsesi kanssa, miten aiot selvitä jatkossa kumppanina miehellesi.



Kertomalla miehellesi pyydät häneltä apua ja ymmärrystä. Ja oletat kenties, että saat sitä kautta tekemäsi tekemättömäksi. Et muuten helkkari soikoon saa tekemättömäksi.



Ne, jotka ehdottavat, että kerrot miehellesi, ovat vielä elämässä kokemattomia mustavalkoisesti ihmissuhteisiin suhtautuvia untuvikkoja, riippumatta heidän fyysisestä iästään. Heidän ehdottomallaan tavalla satutat miestäsi vielä tuplaten etkä itsekään saa helpotusta olollesi.



Elämä vain ei aina mene ideaalien mukaan. Valitettavasti. Minusta on todella hienoa, että kykenit irtautumaan kakkossuhteestasi; aika vasta näyttää, oliko ratkaisu oikein vai ei.



Mutta tekemällä ratkaisusi miehesi hyväksi olet jo tehnyt suuren ja vaikean päätöksen. Älä ruoski itseäsi vielä enemmän.



Hyvää kevättä ja rakkauden uudelleen roihahtamista perheessänne toivottaen



- niin ja kirjoittamani ei ole vain minun oma mielipiteeni vaan myös muutaman erittäin arvostetun terapeutin painottama mielipide. Sillä "normaalitapauksessa" pettäminen ei ole kenties edes ollut primääri tapahtuma, vaan sitä on edeltänyt jokin muu, kenties selvittämätön ongelma parisuhteessa.

Jos olisin itse siinä tilanteessa että miehelläni olisi ollut avioliiton ulkopuolinen suhde, mutta hän on havahtunut asiaan ja tajunnut että perhe on kuitenkin tärkein, ottanut opikseen ja lopettanut suhteen ennen kuin käry on käynyt, niin en haluaisi tietää suhteesta. En haluaisi kokea sitä tuskaa mitä siitä koituisi.

Ei sun avioliitollasi ole kovinkaan hyvät tulevaisuudennäkymät, jos et kohtaa tätä pettämistäsi ihan pohjia myöten ja selvitä liittonne tilaa miehesi kanssa.



Jos pettämiseen on johtanut avioliittonne ongelmat, on tärkeää, että miehesi kanssa setvit, mitkä ne ongelmat perimmiltään on ja miten ne voidaan ratkaista.



Jos pettämiseen on johtanut omat kasvukriisisi/keskenkasvuisuutesi on myöskin tärkeää, että miehesi kanssa keskustelemalla kohtaat sen.



Aina on riski, että miehesi jättää sinut kuultuaan pettämisestäsi. Mutta sinä itse olet aktiivisesti valinnut tuon riskin silloin kuin aloitit toisen suhteen miehesi tietämättä.



Ei todellakaan ole niin, että on jotenkin urheaa ja hienoa jatkaa valehtelemista ja olla kertomatta. Kertominen voi johtaa pahaan kriisiin, MUTTA siitä on mahdollista rakentaa uusi vahvempi suhde. Jos nyt jätät kertomatta liittonne jatkaa samaa vanhaa rataa.

kertomalla pettämisestä? Tai rakentaa vahvempaa suhdetta? En tajua mitä itseisarvoa sillä on että tehdään asia mahdollisimman vaikeaksi.



t. tuo joka on myös sitä mieltä ettei itse haluaisi tietää

Hänhän on melkein saanut vatsahaavan tilanteesta! Jos hän ottaisi jutun kevyemmin ja suhtautuisi mieheensä halveksien tms. ikävällä tavalla, niin silloin minäkin ehdottaisin että miehelle kerrotaan.

Muista kuitenkin, että sinun pitää itse miettiä teidän tilanteenne. Kaikki ei varmastikaan suhtaudu tälläiseen tietoon samalla tavalla kuin minä suhtauduin.



Tämä meidän kriisimme opetti minulle itsestäni tosi paljon uusia asioita. Kuvittelin myös ennen, etten hauaisi tietää, jos mieheni pettäisi. Vaan kun asia olikin ajakohtainen, en olisi mitään muuta voinut ajatellakaan!

Kertomatta jättäminen olisi ollut todella loukkaavaa.



Mutta edelleen, kaikki eivät reagoi varmastikaan samalla tavalla. Seksuaalisuus on tosi herkkä ja arka juttu ja pettämällä tavallaan mitätöi toista. Se ikäänkuin vetää pohjan pois kaikelta mihin uskoi. Minä en riittänytkään. Se satuttaa uskomattoman paljon.

Meillä kesti kauan, ennenkuin pääsimme taas "normaaliin" elämään ja vieläkin asia muistuttaa itsestään, vaikka nyt ihan rehellisesti voin sanoa, että olen anteeksi antanut ja olen onnellinen taas.



Alku oli kuitenkin aivan kamalaa ja tunteiden vuoristorataa. Välillä tunsin itseni niin pieneksi ja välillä raivosin ja vihasin. Mieheni kesti kaikki syytökseni ja itkuni ja raivoni ja vahvasti toi sen esiin, että ei halua erota. Kaikkien tunteitteni keskellä minäkin halusin, että me selviämme tästä eroamatta, mutta ilman mieheni karsivällistä erilaisten tunteitteni kestämistä, olisi lopputulos voinut olla ihan toinen.



Sen ainakin opin, että ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia. Ei niitä tai omia reaktoita pysty aavistamaan tai ennakoimaan ennenkuin tällainen tilanne on omalla kohdalla.

siksi en lähe neuvomaan, että kerro, mutta en myöskään neuvo, että älä missään nimessä satuta miestäsi kertomalla.

Kyllä sitä syytä voi selvitellä muutenkin kuin levittämällä koko roskan miehen silmille. Syitä voi miettiä ensin ihan itsekseen. Käy asian läpi ensin itsensä kanssa. Tämän jälkeen alkaa keskustelemaan pikku hiljaa ja tunnustellen puolison kanssa. Myös tällä tavalla voi rakentaa suhdetta terveempään ja parempaan suuntaan.

Ei sun avioliitollasi ole kovinkaan hyvät tulevaisuudennäkymät, jos et kohtaa tätä pettämistäsi ihan pohjia myöten ja selvitä liittonne tilaa miehesi kanssa.

Ei todellakaan ole niin, että on jotenkin urheaa ja hienoa jatkaa valehtelemista ja olla kertomatta. Kertominen voi johtaa pahaan kriisiin, MUTTA siitä on mahdollista rakentaa uusi vahvempi suhde. Jos nyt jätät kertomatta liittonne jatkaa samaa vanhaa rataa.

Itsekin sen tiedät, ihan oikein teit.

mutta mun mielestä valitettavasti toisaalta liian myöhään. eli pahin on jo tapahtunut ja olet pettänyt miestäsi. pystytkö vielä viemään tilanteen loppuun, eli myntämään miehellesi tekemäsi ja kantamaan vastuusi?

Ai niin, ap saa kevennettyä sillä omatuntoaan kaatamalla kaiken paskan miehensä niskaan...

Jos perhe-elämä ja parisuhde ok, niin jatka ap vaan elämääsi.

Jos kerrot syrjähypystäsi, pahimmassa tapauksessa teille tulee miehesi kanssa ero ja perheesi hajoaa tai ainakaan suhteenne ei koskaan tule olemaan ennallaan vaan epäilys on aina miehesi mielessä.

Vaikka monet täällä jeesustelevat että kaikki asiat pitää parisuhteessa kertoa niin itse olen sitä mieltä että aina näin ei välttämättä ole.

Parempi katua ja nuolla haavansa itse. JOS siis olet varma, että kykenet tästä lähtien olemaan uskollinen miehellesi. Kyllähän se tulee vaivaamaan mieltä pitkään, mutta sun täytyy itse kantaa vastuu teostasi eikä kaataa sitä miehesi niskaan...

Tunsin itseni todella halvaksi huoraksi monta päivää tapaamisten jälkeen. Ja niinhän olenkin, en kiellä. Tosiaankin, en suosittele tällaista kenellekään.

meillä kuihtui suhde itsestään, kun lasten takia en ehtinyt häntä tavata. Alkuun oli pitkään ikävä, mutta nyt vuoden jälkeen syyllisyys alkanut painaa.. tuntuu hirveältä katsoa omaa miestä silmiin, kun olen leikkinyt hänen selän takana.