Imetteleekö ateistit lainkaan miten tämä meidän maailmamme on mahdollista?
Jos taivat ja Jumala ovat mahdoton ajatus niin eikö pitäisi olla niin ettei tätä meidänkään maailmaa ja meitä olisi. Koska kuoleman jälkeen varmasti tulee ei mitään niin miksi nyt ei ole ei mitään?
Kommentit (51)
enää koskaan? Mistä voit olla varma että lopullinen loppu tulee tän jälkeen kun nyt kuitenkin olet siinä ja tosiaan olet? Miten on mahdollista olet sinä juuri siinä nyt? Ja tuohon pohjautuen, miten voi olla mahdollista että enää koskaan tämän jälkeen et ole mitään, sinä henkilökohtaisesti?
(tai no todennäköisyys siihen että täysin samanlainen olento johonkin syntyisi on äärettömän pieni), koska sinä olet ainutlaatuinen perimän muodostama ja ympäristön muokkaama olento. Sinä olet sähkökemiallisia reaktioita aivoissasi :)
Eli tässä lähdetään jo sivupoluille, mutta lue ylempi vastaukseni. Tässä viestissä ihmettein ateismia ja oma uskoni on asia erikseen. Kuitenkin siis yllä olevassa viestissä on asiaa minun henk. koht. uskostani, kun se niin kiinnostaa teitä...
ap *joka lähtee nyt saunomaan* :)
Usko, se on todella rikastuttava asia, jota ei voi sanoin kuvailla. Todella kokonaisvaltainen henkinen jatkuvasti jatkuva kokemus... usko esim. johdattaa elämässä, antaa asioille merkityksen jne. Mutta tämä on siis jo OT. Ja kristitty siis olen henk. koht. uskossani... Vaikka se henkinen yhteys Jumalaan onkin mun mielestä uskon pointti, vain siten voi tietää ja kokea sen että Jumala tosiaan on. Raamatun säännöt jne voi jopa vieroittaa uskosta jos niitä lukee väärin.
ap
Yhtä huteralla pohjalla tässä mun mielestäni ollaan, sinulla ap on vain enemmän todistettavaa, meidän kun ei tarvitse sitä itse kuolemaa enää todistaa. Se kuinka tässä ollaan juuri nyt on puolestaan biologiaa ja ihmisen kehittymistä kahden aikuisen kiihkosta allkion kautta täysikasvuiseksi sulle ei varmaan tarvitse selittää.
Olo on niin turvaton ilman sitä ajatusta että jokin "korkeampi voima" vahtii ja suojelee. Ei uskalleta ottaa elämää omiin käsiin, vaan luotetaan siihen, että jokin johdattaa.
"Mitä minulle sitten käy?"
Tämä elämä on testiä ja se varsinainen elämä on vasta se tuonpuoleinen elämä. Se miten te elätte tämän elämän, sen mukaan te tulette elämään sen varsinaisen elämän. Eli taivas/helvetti...
En ole ap.
Kun nyt olen sitä, mistä voit tietää etten enää koskaan ikinä olisi?
Miten voit olettaa niin 100% varmasti.
Voin olla jatkossa erilainen, mutta koska nyt olen, sähkökemiallisten reaktioiden jne ansiosta (jotka muuten ovat suurenmoista sattumaa vai mitä?) niin miksen voisi kokea tätä henkistä olemista joskus vielä muulloin ties mitten reaktioiden avulla? Sinä tunnet nyt itsesi, olet siinä. Tunnet olevasi. Et ole vain sähkökemiallinen reaktio vaan "olevaisuus". Koska tämä olevaisuuden tila on sinulle mahdollista juuri nyt, miten voit poissulkea ettei koskaan enää ikinä? Juupa juu... en käsitä vaikka mitä selittäisitte. Mutta illan jatkoja, pitää oikeasti tehdä jo muutakin.
ap
enää koskaan? Mistä voit olla varma että lopullinen loppu tulee tän jälkeen kun nyt kuitenkin olet siinä ja tosiaan olet? Miten on mahdollista olet sinä juuri siinä nyt? Ja tuohon pohjautuen, miten voi olla mahdollista että enää koskaan tämän jälkeen et ole mitään, sinä henkilökohtaisesti?
(tai no todennäköisyys siihen että täysin samanlainen olento johonkin syntyisi on äärettömän pieni), koska sinä olet ainutlaatuinen perimän muodostama ja ympäristön muokkaama olento. Sinä olet sähkökemiallisia reaktioita aivoissasi :)
ettei se mahdollista sitä koskaan enää?
(aiempi oli sekava ja kait tämäkin, mutta ehkä joku ymmärtää).
ap
ettei se mahdollista sitä koskaan enää?
(aiempi oli sekava ja kait tämäkin, mutta ehkä joku ymmärtää).
ap
koska kun kuolet niin ruumiisii maatuu ellet säilö sitä kryontankkiin.
Varmaankaan ollut tähänkään asti?
Itse asiassa joskus olen miettinyt, että jospa se jälleensyntyminen onkin mahdollista, ja mua nyt rangaistaan edellisten elämieni pahoista teoista, kun olen ihan lopussa, eikä murheille loppua näy.
Mutta kyllä kai se mikä tekee minusta minut on tämä elämä ja sen kokemukset.
Joten edellisessä elämässä en kai ole ollut minä, jos olen ollut paha, enkä sitä muista, ja seuraavassa elämässä en olisi minä, koska en muista tätä, joten ei kai sekään ole sitten hyvä teoria.
Eroaa kai aikalailla uskovien käsityksestä taivaasta. Ei kai siellä tämä elämä unohdu, vai?
Mutta jos joku tän kaiken tekee tahallaan, niin en mä sellaista tyyppiä kumartelemaan ala.
Jos taivat ja Jumala ovat mahdoton ajatus niin eikö pitäisi olla niin ettei tätä meidänkään maailmaa ja meitä olisi. Koska kuoleman jälkeen varmasti tulee ei mitään niin miksi nyt ei ole ei mitään?
universumissaan.
Me ateistit voidaan pysytellä täällä todellisuudessa.
Taivashan on mielikuvituspaikka.
Ja täällä elämää?
Ateistihan on ihminen joka on varma siitä että tämän jälkeen ei ole mitään muuta. Agnostikot vielä ymmärrän.
t. ap
kyllä vaikuttanut siltä, että sen " sielu" olisi mihinkään mennyt. Jotenkin melkein kadehdin, että sillä oli koittanut aika jolloin ei enää tarvitse olla mitään muuta kuin kylmä harmaa ruumis.
Mutta siis ap:n ajatusmaailma on niin kummallinen ettei sitä tajua mitenkään.
"Mitä minulle sitten käy?"
Tämä elämä on testiä ja se varsinainen elämä on vasta se tuonpuoleinen elämä. Se miten te elätte tämän elämän, sen mukaan te tulette elämään sen varsinaisen elämän. Eli taivas/helvetti...
En ole ap.
ei kylläkään ole uskonto. Se on vain nimi sille ajattelutavalle, ettei uskota jumaliin. Olen itse ateismiin taipuvainen agnostikko, ja syy sille "miksi nyt on mitään" on minusta lähinnä siinä, että se oli sattumaa. Ja että kaikki muukin on sattumaa eikä ole ketään joka ohjaa ja johtaa koko kuviota. Ja evoluutio voi tapahtua vaikka kuinka monta kertaa vaikka kuinka monessa planeetassa ja universumissa. Tai mikä tahansa muukin ilmiö, josta emme tiedä mitään. Tottakai voi olla jokin toinen olemisen tila, kuin tämä käsinkosketeltava fyysinen, mutta ei se mielestäni ole todiste jostakin yhdestä Jumalasta. Sehän on vain helppo selitys kaikelle.
Olisi toki mukavaa uskoa, että on kuolemanjälkeistä elämää, kai, riippuen siitä millaista se olisi, mutta ei kuolemanjälkeinen elämäkään ole todiste Jumalasta. Ja kuka sen Jumalan sitten on luonut, jos kerran esim. alkuräjähdyskään ei ole voinut tapahtua tyhjyydessä ja ei- missään?
Erehdymme vain pitämään kaikkea suunniteltuna, koska emme tiedä muustakaan. Ihminen toimii niin kummasti.
jumala olisi koonnut teoksen kummia vaatimuksia aikana jolloin sivistystaso oli järjettömän alhainen, tuntuu todella kaukaa haetulta. Muutenkin suuren jumalallisen voiman ihme innostus juuri ihmisistä tuntuu kummalle. Ylipäätään jumalan käsittäminen persoonaksi on jo älyttömyyden huippu.
jumala olisi koonnut teoksen kummia vaatimuksia aikana jolloin sivistystaso oli järjettömän alhainen, tuntuu todella kaukaa haetulta. Muutenkin suuren jumalallisen voiman ihme innostus juuri ihmisistä tuntuu kummalle. Ylipäätään jumalan käsittäminen persoonaksi on jo älyttömyyden huippu.
on vielä monenlaisia erilaisia jumalia, joista ihmisen pitää valita se oikea, tai tapahtuu ties mitä kauheuksia. Aika reilua tuollainen. Mutta onhan sekin toki mahdollista, että ne jumalat istuu shakkilaudan, eli maaapallon, ääressä ja kaikki yrittää saada mahdollisimman monta toisen vastapuolen nappulaa itselleen.
on "äärimmäisen pieni"?
Monet asiat pyrkii toistamaan itseään...
on "äärimmäisen pieni"?
Monet asiat pyrkii toistamaan itseään...
on äärimmäisen epätodennäköistä että joku sattuisi saamaan täysin saman geeniyhdistelmän kuin joku muukin ja elämään vielä täysin samanlaisen elämän! Ihminen kun on perimänsä lisäksi vielä ympäristönsä muokkaama.
Yhtä huteralla pohjalla tässä mun mielestäni ollaan, sinulla ap on vain enemmän todistettavaa, meidän kun ei tarvitse sitä itse kuolemaa enää todistaa. Se kuinka tässä ollaan juuri nyt on puolestaan biologiaa ja ihmisen kehittymistä kahden aikuisen kiihkosta allkion kautta täysikasvuiseksi sulle ei varmaan tarvitse selittää.