Äitipuolet, miksi teillä on niin huono
itsetunto? Siis teillä jotka itkette täälä kun miehen lapsi tulee..byääääääää
Kommentit (48)
Ei kai äitipuoli ole mitenkään oma ihmislajinsa? Eli samoin äitipuolella voi olla huono itsetunto kuin kellä tahansa muulla.
Ja tekisi mieli sanoa että ne miehet ovat sitten jo toisella kierroksella, jolloin voi olla että ei ole niin "täydellinen" vaihtoehto enää. Eli huonompi itsetuntoisen helpompi valinta.
itsetunto? Siis teillä jotka itkette täälä kun miehen lapsi tulee..byääääääää
Kaikilla omassa kodissa on omat säännöt, ja niistä on pidettävä kiinni.
Meillä nyt jo murrosiässä oleva mieheni lapsi asui alusta asti meidän kanssa.
Hänen äitinsä muutti pois kun lapsi oli 9 kk vanha, minä tulin kuvioon ennen kun lapsi täytti 1v.
Siiheen mahtuu kaikenlaista, äidin riitelyä, sosialitoimiston syyttelyä pahoinpitelyistä (äitipuoli pahoinpiteli), mummon suojausviettiä/mustasukkaisuutta.
Kaikki vaan ei ole yksinkertaista, vaikka alussa tuntuu. Tärkeintä on kuitenkin se että nykyiset puolisot kunnioittavat toisiaan ja pitäävät samaa linjaa. Minä koin että minun ei tarvitse exän kanssa kommunikoida kun en ole hänen kanssa naimisissa, miheni hoitaa sen puolen.
mutta miehen lapsessa ällöttää se, että se on todisteena siitä, että
-mies on harrastanut seksiä exänsä kanssa
-mies on kokenut esikoisen odotuksen jo aiemmin. Minä en ole ensimäinen ja se ei ole niin ainutlaatuista.
-mies on jo kerran kosinut ja ostanut kihlasormukset ja mennyt naimisiin. Se ei ole enää niin ainutlaatuista minun kanssa (mutta hähä häh, ostipa mulle isomman timanttisormuksen kuin exälle)
-tapaa exää ja soittelee hänen kanssaan. Ilman tuota kakaraa he eivät olisi missään tekemisissä
-liitto ei jotenkin ole niin puhdas kun mies on liannut itsensä exän kanssa ja ex on saanut lapsia hänelle
mutta miehen lapsessa ällöttää se, että se on todisteena siitä, että
-mies on harrastanut seksiä exänsä kanssa
-mies on kokenut esikoisen odotuksen jo aiemmin. Minä en ole ensimäinen ja se ei ole niin ainutlaatuista.
-mies on jo kerran kosinut ja ostanut kihlasormukset ja mennyt naimisiin. Se ei ole enää niin ainutlaatuista minun kanssa (mutta hähä häh, ostipa mulle isomman timanttisormuksen kuin exälle)
-tapaa exää ja soittelee hänen kanssaan. Ilman tuota kakaraa he eivät olisi missään tekemisissä
-liitto ei jotenkin ole niin puhdas kun mies on liannut itsensä exän kanssa ja ex on saanut lapsia hänelle
Oletko joku teini?
Mä olen eronnut ja mun lapset käy isänsä ja hänen uuden puolison luona, minä en puutu mitenkään siihen miten siellä ollaan, koska lapset hoidetaan ja syötetään ja heitä kohdellaan kunnolla.
Minusta mulla ei ole oikeutta puuttua heidän elämään millään tavalla, ja oletan että lapseni kohtelevat äitipuoltaan kunnolla ja fiksusti. Jos eivät kohtelisi puuttuisin asiaan ja kertoisin kuinka haluan heidän käyttäytyvän. En sallisi epäkunnioittavaa käyttäytymistä lapsiltani äitipuolta kohtaan
mutta miehen lapsessa ällöttää se, että se on todisteena siitä, että
-mies on harrastanut seksiä exänsä kanssa
-mies on kokenut esikoisen odotuksen jo aiemmin. Minä en ole ensimäinen ja se ei ole niin ainutlaatuista.
-mies on jo kerran kosinut ja ostanut kihlasormukset ja mennyt naimisiin. Se ei ole enää niin ainutlaatuista minun kanssa (mutta hähä häh, ostipa mulle isomman timanttisormuksen kuin exälle)
-tapaa exää ja soittelee hänen kanssaan. Ilman tuota kakaraa he eivät olisi missään tekemisissä
-liitto ei jotenkin ole niin puhdas kun mies on liannut itsensä exän kanssa ja ex on saanut lapsia hänelle
Kenes kanssa sä olet maannut et varmaan neitsyt ollu?!?!? JA ikää sulla on 20+ jotain....Vielä se sunkin sormus saattaa vaihtuu seuraavassa miehen liitossa isompaan.En usko pätkääkään että kukaan mies tollasta vamppia kattelee pitkään....Tai sitten on tossukka mies!!!
Onneksi itse olin jo hiukan vanhempi ja vaikken naimissa ollut ollutkaan, oli mulla takana jo useampi vakava ja hyvä ihmissuhde. Ja monen lapsen tätinä kokemusta jo lapsistakin.
Kolmen lapsen äitipuolena ja yhden lapsen äitinä on mennyt hyvin, vaikkei aina ole ollut täysin ruusuista.
Tärkeintä on että lapsilla ja isällään on hyvät välit ja iloinen olen, että lapsipuolet tyuntuvat minustakin pitävän. Ottavat yhteyttä myös suoraan minuun, kysyvät neuvoa ja käyvät edelleen kylässä mielellään. ( ovat jo omillaan).
Ja äitienpäivänäkin muistavat myöös minua:-)
Äitipuoli jo 18 vuotta
mutta miehen lapsessa ällöttää se, että se on todisteena siitä, että
-mies on harrastanut seksiä exänsä kanssa
-mies on kokenut esikoisen odotuksen jo aiemmin. Minä en ole ensimäinen ja se ei ole niin ainutlaatuista.
-mies on jo kerran kosinut ja ostanut kihlasormukset ja mennyt naimisiin. Se ei ole enää niin ainutlaatuista minun kanssa (mutta hähä häh, ostipa mulle isomman timanttisormuksen kuin exälle)
-tapaa exää ja soittelee hänen kanssaan. Ilman tuota kakaraa he eivät olisi missään tekemisissä
-liitto ei jotenkin ole niin puhdas kun mies on liannut itsensä exän kanssa ja ex on saanut lapsia hänelle
Itse olin 18v tullessani äitipuoleksi.
Takana lapsuuden uusperhe, vanhempien avioero, isän alkoholismi (muutamaa vuotta myöhemmin teki itsemurhan) ja äidin läheisriippuvuus (löysi aina miehen johon ripustautua). Sisar (puolikas äidin ekasta avioliitosta) oli sairaalajaksoilla ja lääkityksellä, joka ei myöskään ollut helppoa. Oma äitisuhteeni oli huono ja esim. 6kk-3v asuin isovanhemmillani. Takana siis lapsuudessa useampi hoivasuhteen katkeaminen. Lisäksi oli perhepäivähoitajilla myöhemmin, niitäkin oli erilaisia ja olin koululaisena niitä avainkaulalapsia. Murrosikäisenä asuin käytännössä yksin kotona, äiti hoiti kyllä ruoat ja laskut, mutta käväisi vain ajoittain kotona.
Revi niistä lähtökohdista itsesi aikuiseksi ja vastuuntuntoiseksi aikuiseksi ja äitipuoleksi! Eli en todellakaan ollut valmis siihen ja osannut ottaa oikeaa otetta omaan elämääni. Kipuilin ja purin itseäni miehelle, joka onneksi kesti. Hänenkään lähtökohtansa ei olleet parhaat mahdolliset yh-perheestä, jossa isä oli deeku joka joi itsensä hengiltä. Ei ihme että eka teini-iän suhde päätyi vahinkolapseen heti eroon sen jäljiltä. Toisaalta tämä hänen entinen avopuolisonsa on tämänkin jälkeen päätynyt eroon kaikkien seurustelemiensa, avopuolisoidensa ja aviopuolisonsa kanssa.
Pitkä matka on tultu tähän että nyt ollaan edelleen saman miehen kanssa naimisissa ja meillä 3ihanaa lasta. Itsekin olen rauhoittunut ja alan olla suht normaali. Olemme suorastaan tavanomaisia- ihanaa.
Jotain siis miehen suhteessa on mennyt vikaan niiden lasten äidin kanssa (tai toisinpäin, mutta yhteinenhän tuo suhde on ollut). Lähtökohta parisuhteelle sen jälkeen ei ole paras mahdollinen. Lisäksi äitipuoli ensisijaisesti rakastuu mieheen, eikä lapsi ole prioriteetissä ensimmäinen. Tiedetään että lapsi tulee mukana, mutta etukäteen ei voi tietää mitä kaikkea se tarkoittaa. Lisäksi äitipuoli ei kovin usein saa valmennusta äitipuolena oloon. Siitä se soppa syntyy, varsinkin jos äitipuoli ei ole maailman tasapainoisin, pitkähermoisin, lapsista paljon tietävä ja oman elämänsä kanssa sinut henkilö- eli siis suorastaan täydellinen! Mutta sitten se lapsen isä, joka löytyy on harvemmin täydellinen, vaan hänessäkin on omat puutteensa.
Haloo, herätkää tähän maailmaan...