Miehen lapsesta: taas se tuli pilaamaan meidän viikonlopun!

lasten sisarruspuoli on "joku sukulainen" ???? En pysty käsittämään....



[meidän yhteiset lapset ei aina pääse ikänsä puolesta mukaan. Ja mulle ihan sama, vaikka isänsä ja lapsi viettäisivätkin yhteistä, omaa aikaa, mutta miksi helk....ssa mun edes pitää tätä lasta nähdä? Isäänsä tulee tapaamaan, meitä muita ei kiinnosta. Omille lapsilleni olen sanonut, että tämä lapsi on eräs sukulainen.



Ja, mitään ketjua en ole aloittanut, tosin tästä voisi aloittaa kyllä!

[/quote]

Miksi se pilaantuu jos miehen lapsi syö heillä sipsiä ja katsoo elokuvia? Parempi se kuin että riekkuisi juovuksissa kaupungilla mitä monet teinit nykyään harrastaa...

Oletko AP ottanut huomioon että tämä lapsi miehesi entisestä liitosta on yhtä paljon miehesi lapsi kuin teidän yhteisetkin lapset?

Minullakin on ollut v*******nen "äitipuoli" mutta olen silti pystynyt luomaan sisarrusuhteen puolisiskoihini. Toinen heistä meni naimisiin viime kesänä ja minun tyttäreni oli morsiustyttönä. Kyllä äitipuolta potutti, taisi mennä pilalle koko päivä.

Vahingonilo paras ilo ;)

Molemmat olivat kirjoilla äidillään, mutta vanhemmalla oli jo poikakaveri, jonka kanssa muutti niihin aikoihin yhteen. Nuorempi taas pikkuhiljaa hilautui asumaan isälleen, koska kävi koulua täällä kaupungissa ja äidiltään olisi joutunut tulemaan bussilla 40 km/pv. Kun nuorempi oli 18 ja valmistui ammattiin, niin muutimme samalla pienempään omistusasuntoon (vuokraneliöstä kolmioon) ja yhteinen vauva syntyi, joten nuorempi muutti luontevasti samalla omilleen. Me autoimme kodin perustamisessa ja olemme edelleen molempien kanssa paljon tekemisissä. Yötä eivät ole tuon jälkeen enää olleet, kun en ymmärrä edes, miksi täysi-ikäiset, omissa asunnoissaan asuvat lapset punkkaisivat meillä vierasvuoteella, kun omat kodit on tuossa muutaman kilometrin päässä. Mun puolesta voisivat tulla ja varmaan itsekin tietävät sen, mutta mitään tarvetta ei oikeasti ole yökyläilylle. Käyvät meillä vaihtelevasti: välillä elämä on niin hauskaa, ettei ehdi pariin kolmeen viikkoon ja välillä kököttävät tuossa sohvalla kolme-neljä iltaa viikossa. Avainta ei meille ole, mutta ihan ilmoitusluontoisesti tulevat ja itse ottavat kahvit ja pullat tai hakevat jääkaapista syömistä, vaikka vanhempikaan lapsista ei ole koskaan asunut mun kanssa samassa taloudessa. Kyllä meillä saa olla kuten normaalisti aikuiset lapset on vanhemmillaan.



Elämämme on rikasta. Olemme kuin ydinperhe, päätökset ja menot sovitetaan kolmestaan, mutta nämä miehen edellisen liiton jo aikuiset lapset ovat rikkaus myös minulle ja yhteiselle (ja jää ainoaksi) lapselle on kuitenkin turvaa elämässä kahdesta vanhemmasta sisaruksesta. He tykkäävät tästä pienestä ja tiedän, että varmaan tulevat tukemaan elämässään häntä, jos meille sattuu jotain. Vanhemman tyttären tunteetkin ovat lähinnä äidillisiä, kun hänhän oli 20 tämän yhteisen syntyessä. Olin liikuttunut, kun kerran näin vahingossa hänen lompakossaan tämän yhteisen tarrakuvan kahden vuoden takaa... Oli se vähän repaleinen jo, mutten edes muistanut antaneeni kuvaa hänelle.:)

ei ole ainoa "lehmä-äitipuoli",,, itse olen nähnyt vierestä ihan samanlaista toimintaa,,,

Kaverini ei pysty luottamaan kehenkää, ei sitoudu ja tuskinpa hankkii myöskään ikinä lapsia.

Onhan niitä onnistuneitakin uusperheitä,,, itse vain en ole kovinkaan monia nähnyt.

Itse olen myös uusperheestä ja paremmin onnistui kuin kaverillani. Mutta ei se nyt niin herkkua ollut, koskaan.



Olenkin omalta kohdaltani tehnyt päätöksen, etten perusta uusperhettä. Jos ero jossain vaiheessa tulee, uusi ukko ei tule kuvioita sotkemaan.