Lue keskustelun säännöt.
Kamala tuo juttu että 4-vuotias unohtunut yksin tyhjään, pimeään päiväkotiin!
20.03.2009 |
Iltalehden sivuilla juttu...Liedossa päiväkotilaiset lähteneet retkelle, lasten laskenta unohtunut ja 4-vuotias jäänyt yksin päiväkotiin, jossa joutunut olemaan yksin 1,5h!
Äitinä oikein sydäntä kylmää ja itkettää kun ajattelee lapsen hätää =(
Kommentit (90)
lapsi, perhe ja myös päiväkodin hoitajat. En saata uskoa, että ko hoitajat pystyvät nykyisin nukkumaan yönsä levollisesti.
Se, joka jää taas kerran joutumasta vastuuseen, on kunta, jonka määrärahojen puitteissa liian isoi ryhmäkokoja joudutaan tekemään! Kyllä olis nyt vastuunkannon paikka myös ja varsinkin kunnalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivat kerhon kanssa siellä puistossa ulkoilemassa, eivätkä sitten vaan huomanneet että meidän lapsi ei ollut joukossa mukana kun lähtivät. Sattumalta sitten eräs tuttu äiti oli huomannut lapsen siellä puistossa, ja vei hänet takaisin sinne kerhoon. Lapsi oli silloin 4v. Kerhossa eivät edes siinä vaiheessa olleet huomanneet lapsen puuttumista!! Pelottaa ajatella mitä olisi voinut sattua, jos tämä tuttu nainen ei olisi lasta sattumalta löytänyt.
Olivat kerhon kanssa siellä puistossa ulkoilemassa, eivätkä sitten vaan huomanneet että meidän lapsi ei ollut joukossa mukana kun lähtivät. Sattumalta sitten eräs tuttu äiti oli huomannut lapsen siellä puistossa, ja vei hänet takaisin sinne kerhoon. Lapsi oli silloin 4v. Kerhossa eivät edes siinä vaiheessa olleet huomanneet lapsen puuttumista!! Pelottaa ajatella mitä olisi voinut sattua, jos tämä tuttu nainen ei olisi lasta sattumalta löytänyt.
Kotiäidin aikaansaama... Olisi vienyt vauvansa hoitoon ja palannut töihin, ehkä lapsensa olisi elossakin!
Ennen päiväkodeissa oli aina muutakin henkilökuntaa, keittäjiä, siivooja, talonmies, jolloin tuollaista ei olisi voinut tapahtua. Nykyisin trendinä on kilpailuttaa ja ulkoistaa, joku firma käy vain illalla siivoamssa, ruoka tuodaan isoista keskuskeittiöistä jne.
Omien lasten päiväkodissa aikanaan olisi tosiaan ollut ainakin keittäjä, todennäköisesti myös päiväkodin johtaja olisi ollut huoneessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein pikkusiskolleni 7v "pientä jekkua" aikoinaan, kun oli yksin kotona. Ropistelin ovea, mutta en mennnyt sisään. Sisko oli pelästynyt niin, että oli vieläkin makuuhuoneen sängyn alla kun joskus myöhemmin kotiin menin.
Ei suostunut vuosiin jäämään yksin kotiin yms. Se oli ihan kauheaa...
Puolitoista tuntia pimeässä päiväkodissa yksin ilman mitään tietoa siitä koska joku tulee vai tuleeko takaisin!
Lapsesta riippuen tuosta voi todella tulla elinikäinen trauma. Tai kun kyseinen lapsi saa 30 vuotiaana paniikkihäiriön tms niin eihän sitä enää osata yhdistää tohon vaikka siitä johtuisikin.
Täytyy olla todellinen iidiootti, joka iloisena täällä kertoo, että kyllä mun lapsi vaan on silleen kasvatettu, että alkaisi iloisena leikkimään yksin!!!
yksin ilman mitään tietoa siitä koska joku tulee vai tuleeko takaisin!
Lapsesta riippuen tuosta voi todella tulla elinikäinen trauma. Tai kun kyseinen lapsi saa 30 vuotiaana paniikkihäiriön tms niin eihän sitä enää osata yhdistää tohon vaikka siitä johtuisikin.
Pitää käydä juttua läpi ja kertoa lapselle tarinaa jossa lapsi on vahva ja selviytyy. Tuossa sinun kiusaamistapauksessasi myös pelottelit tahallasi siskoasi, eli oli oikeasti pelottava uhka, ei vain mielikuvituksessa. Johan tuollainen rapistelu pelottaisi aikuistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein pikkusiskolleni 7v "pientä jekkua" aikoinaan, kun oli yksin kotona. Ropistelin ovea, mutta en mennnyt sisään. Sisko oli pelästynyt niin, että oli vieläkin makuuhuoneen sängyn alla kun joskus myöhemmin kotiin menin.
Ei suostunut vuosiin jäämään yksin kotiin yms. Se oli ihan kauheaa...
Puolitoista tuntia pimeässä päiväkodissa yksin ilman mitään tietoa siitä koska joku tulee vai tuleeko takaisin!
Lapsesta riippuen tuosta voi todella tulla elinikäinen trauma. Tai kun kyseinen lapsi saa 30 vuotiaana paniikkihäiriön tms niin eihän sitä enää osata yhdistää tohon vaikka siitä johtuisikin.
Täytyy olla todellinen iidiootti, joka iloisena täällä kertoo, että kyllä mun lapsi vaan on silleen kasvatettu, että alkaisi iloisena leikkimään yksin!!!
kun lähetin ekan kerran viestiä tuli palvelinvirhe ja luulin että viesti katosi, mutta tulikin nyt sitten 2X
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se lapsi on jäänyt? :) Entä jos on tahalleen mennyt piiloon.
Tuon ikäisellä kyllä on jo sen verran mielikuvitusta ja omaa tahtoa että voi ihan hyvin niinkin tehdä.
Traumojen saaminen kyllä riippuu lapsen luonteesta yms. Ei kuulkaas kaikki saa :)
Uskoisin että kyllä sellainen lapsi ainakin säikähtää, jonka vanhemmat ovat ylihysteerisiä. Voi vaikka vasta jälkikäteenkin säikähtää tapahtunutta jos vanhemmat hänen kuultensa hysteerisenä hoitajille pauhaa.
Ja oikeasti? Vanhemmatko eivät jätä yksin kotiin lasta? Missä pullossa ihmiset oikeasti asuvat?
Minä en edes jaksa laskea montako kertaa itse jäin kotiin sisarusten kanssa kun vanhemmat ottivat ja menivät. Niin vain me eka ja tokaluokkalaiset sisarukset hoidettiin pienemmät sisarukset yms.
En kyllä ymmärrä miten ihmeessä voivat tuhlata puolitoista tuntia aikaa ennen kuin huomaavat että lapsi on kateissa.
Mitenkään eivät heti perille päästyään ole voineet huomata että yksi on joukosta poissa. Turusta Lietoon ei matkaan aikaa 20 minuuttia enempää vaikka polkupyörällä menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se tässä maailmassa menee, ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Nro 5 lapsella tulee ongelmia myöhemmin koulussa tai viimeistään armeijassa missä näitä ainutlaatuisia yksilöitä ei ehditä erikseen paapomaan, jos vanhemmat curlaa liikaa.
Ja suhteellisuuden tajua please: muualla maailmassa 3-vuotiaat menee eskariin ja 5-vuotiaat kouluun. Joissa ryhmät taatusti suurempia kuin mitä prof Keltikangas-Järvinen suosittaa. Ja WHOn kouluviihtyvyystilastojen mukaan nämä viihtyvät jopa paremmin kuin suomalaiset koululaiset.
kyllä ihan yhtä lailla överiksi vetävät ne, jotka väittävät tuon tapauksen aiheuttavan lapselle "elinikäiset traumat" . Omakin reipas lapseni todennäköisesti olisi säikähtänyt huomatessaan jääneensä yksin, muttta väitän kyllä, että nelivuotias jo ymmärtää sen, että häntä ei ole hylätty ikuisiksi ajoiksi, vaikka jäikin yksin päiväkotiin. Lisäksi tähän aikaan vuodesta päiväkodissa ei ole pimeää päivällä, vaikka valot olisivatkin pois päältä, kyllähän ikkunoista tulee jo paljon luonnonvaloa (omassa työhuoneessanikaan eivät ole sähkövalot päällä ja ihan valoisaa täällä on), joten mikään pimeän pelkokaan ei ole lisäämässä tapauksen traumaattisuutta.
Ja vaikka joku tässä ketjussa epäili, että olen hylännyt lapseni kotiin säännöllisesti pitkiksi ajoiksi, niin sitä en ole tehnyt. Sen sijaan viikonloppuisin meillä on enemmän sääntö kuin poikkeus se, että lapsi herää tunnin - kaksi aikaisemmin kuin vanhemmat ja sen sijaan, että herättäisi meidät, leikkii itsekseen rauhassa ja tyytyväisenä. Tietenkin tietää silloin, että vanhemmat ovat lähellä ja saatavilla tarpeen vaatiessa, mutta on se mielestäni kuitenkin osoitus jonkinlaisesta reippaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos on YH?
Jäädäänkö silloinkin valinnallisesti kotiin?
Ei meilläkään olisi varaa kotihoitoon, mutta niin me vaan on päätetty elää. Kituuttaa on pitänyt, rankkaa on ollut, mutta olenpa saanut itse omat lapseni hoitaa, rakastaa heitä, pussailla ja paijjailla. Ei ole tarvinnut laskea ulos lähtiessä, onko kaikki mukana. Ei kerta kaikkiaan ole ollut vaaraa, että unohtaisi joskun jonkun jonnekin. Kaikkia lapsiani olen osannut nimeltä kutsua, jokaisen erityisominaisuudet huomioon ottaa jne.
Ei kenenkään pienen lapsen vanhemman ole pakko mennä kodin ulkopuoliseen työhön. Se on valinta. Onko pakko käydä ulkomailla, onko pakko harrastaa ja kuluttaa? Elämä on kivaa omien lasten kanssa, vaikkei pääsekään ulkomaille.
mutta sanopa nyt kerta kaikkiaan, olisitko tyytyväinen lapsesi hoitoon, jos sun lapsellesi olisi käynyt näin? Kuvittele se tilanne kun hoitaja kertoo päivän päätteeksi, että sori näin pääsi käymään. Nyökyttelisitkö päätäsi, vaan että no voi että, onneksi lapseni on varmaan iloisena leikkinyt sen ajan? Jotenkin en usko. :)
kyllä ihan yhtä lailla överiksi vetävät ne, jotka väittävät tuon tapauksen aiheuttavan lapselle "elinikäiset traumat" . Omakin reipas lapseni todennäköisesti olisi säikähtänyt huomatessaan jääneensä yksin, muttta väitän kyllä, että nelivuotias jo ymmärtää sen, että häntä ei ole hylätty ikuisiksi ajoiksi, vaikka jäikin yksin päiväkotiin. Lisäksi tähän aikaan vuodesta päiväkodissa ei ole pimeää päivällä, vaikka valot olisivatkin pois päältä, kyllähän ikkunoista tulee jo paljon luonnonvaloa (omassa työhuoneessanikaan eivät ole sähkövalot päällä ja ihan valoisaa täällä on), joten mikään pimeän pelkokaan ei ole lisäämässä tapauksen traumaattisuutta.
silloin tai tällöin? Vai katosivatko yhtäkkiä noin vaan tuntikausiksi ilmoittamatta mitään ja heippoja sanomatta? Jos näin oli, niin ei ihme että sullakin on jokin ruuvi sen verran löysällä ettei lapsen psyyke oikein avaudu.
Minä en edes jaksa laskea montako kertaa itse jäin kotiin sisarusten kanssa kun vanhemmat ottivat ja menivät. Niin vain me eka ja tokaluokkalaiset sisarukset hoidettiin pienemmät sisarukset yms.
jotka huutavat että talo voi vaikka syttyä palamaan sillä aikaa, kun äiti jättää lapsen 5-10 sänkyyn ja käy alakeran kiskalla/ viemässä roskat /postilaatikolla...
Ja vaikka joku tässä ketjussa epäili, että olen hylännyt lapseni kotiin säännöllisesti pitkiksi ajoiksi, niin sitä en ole tehnyt. Sen sijaan viikonloppuisin meillä on enemmän sääntö kuin poikkeus se, että lapsi herää tunnin - kaksi aikaisemmin kuin vanhemmat ja sen sijaan, että herättäisi meidät, leikkii itsekseen rauhassa ja tyytyväisenä. Tietenkin tietää silloin, että vanhemmat ovat lähellä ja saatavilla tarpeen vaatiessa, mutta on se mielestäni kuitenkin osoitus jonkinlaisesta reippaudesta.
Meillä on ihan tavallinen neljä vee, jota kyllä jätän yksin säännöllisesti päivittäin kun käyn pannuhuoneessa, lapsi pyytää usein saada jäädä autoon kun käyn kaupassa jne. Kerran kävi niin, että menin pannariin, lapsi katsoi pikkukakkosta ja huutelin hänelle että käyn pannuhuoneessa ja tulen ihan kohta. Lapsi ei ollut tätä rekisteröinyt, ja kun tulin noin vartin päästä takaisin, vastassa oli kysyvät pyöreät silmät ja vakava ilme. Lapsi kertoi että oli lopulta ajatellut että minä ja isi ollaan lähdetty lomamatkalle etelään, hän muisti vielä loman. Vaikka olin pois vain vartin! Ja lapsi sanoi että ensiksi hän oli itkenyt hetken ja mennyt sitten takaisin katsomaan pikkukakkosta. Ja niin monta kerta kun olen sanonut ettei me häivytä mihinkään kauemmas ilmoittamatta. Että kokeilepas ihan oikeasti häipyä vaikka puoleksi tunniksi yhtään ilmoittamatta mihin menet ja katso sitten että miten iloisena se sun lapsi leikkii.
jotka huutavat että talo voi vaikka syttyä palamaan sillä aikaa, kun äiti jättää lapsen 5-10 sänkyyn ja käy alakeran kiskalla/ viemässä roskat /postilaatikolla...
siis 5-10 minuutiksi
Ennen päiväkodeissa oli aina muutakin henkilökuntaa, keittäjiä, siivooja, talonmies, jolloin tuollaista ei olisi voinut tapahtua. Nykyisin trendinä on kilpailuttaa ja ulkoistaa, joku firma käy vain illalla siivoamssa, ruoka tuodaan isoista keskuskeittiöistä jne.