Lue keskustelun säännöt.
"Säälittävät tyttöperheet"
19.03.2009 |
Tämä otsikossa mainittu asia nousee tällä av-palsatlla aina välillä esille, siis että joidenkin mielestä on säälittävää tai että he nauravat vahingoniloisesti, jos perheessä on vain tyttölapsia. Nyt minua kiinnostaisikin tyttöjen äitinä ja naisena tiettää, mitä säälittävää tai naurettavaa meissä on, suhteessa esim. "poikaperheisiin" (jos joku nyt haluaa pitää tyttö ja poika -perhettä ideaalina)?
Itse en usko, että olisin yhtään onnellisempi tai onnettomampi, jos meillä olisi vain poikia tai molempia sukupuolta olevia lapsia. Toki tiedän perheitä, joissa on ollut useampi lapsi samaa sukupuolta ja on tekemällä tehty sitä toista sukupuolta (esim. perhe, jossa oli 6 poikaa ja 7. lapsi oli tyttö ja perhe, jossa oli 4 tyttöä ja 5. lapsi oli poika). Meille on kuitenkin, myös miehelleni, ollut tärkeintä, että olemme saaneet lapsia.
Te, jotka näin ajattelette (en usko, että teitä on hirveän monia, mutta jaksatte aina vain moneen aloitukseen tästä asiasta kirjoittaa), tunnetteko henkilökohtaisesti tyttöperheitä ja ovatko he jotenkin onnettomia johtuen lapsiensa sukupuolesta? Oletteko sanoneet myös heille, että säälitte heitä?
Itseasiassa melkein kaikki perheet, joille on tullut avioero, ovat tuttavapiirissäni olleet perheitä, joissa lapset eri sukuopulolta, ei perheissä, joissa lapset samaa sukupuolta. (Tällä ei todellakaan vaikutusta avioeroon, mutta ainakaan näissä tapauksissa "onnellinen tyttö ja poika -asetelma" ei ole tuonut avio-onnea.)
En myöskään ymmärrä äitejä, jotka kirjoittavat, etteivät olisi koskaan voineet kuvitellakaan olevansa vain tyttöjen äitejä tai vain poikien äitejä. Tai eivät olisi halunnetkaan sitä toista sukupuolta. Itse olisin ollut kaikista vaihtoehdoista iloinen ja uskon, että myös lapset ovat iloisia (useimmiten) sisaruksistaan, olivatpa nämä mitä sukupuolta hyvänsä.
Kommentit (148)
meillä on kaksi tyttöä ja joskus pohdimme kolmatta lasta. Ja jos saisin valita kolmannen sukupuolen, niin en oikeasti osaisi päättää. Jättäisin sattuman varaan ihan vain siksi, että molempi olisi edelleen yhtä hyvä ja toivottu.
AInoastaan yhden kerran mä olen törmännyt omassa elämässäni tuohon tyttö-poika-ajatteluun kälyni taholta. Äimistyin aika lailla, että vieläkö tällaistakin ajattelua nykyaikana esiintyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te oikeasti täysi-ikäisiä ja vielä joidenkin lapsirukkien vanhempia? Aivan sairasta sontaa koko ketju täynnä, eikä ketään edes näytä hävettävän.
Pöh! Naurettavia ova ne aikuiset, jotka eivät ymmärrä olla kiitollisia lapsistaan. Ei sillä väliä kumpia ovat, henkilöityvät juuri ihaniksi omiksi itsiksiin. Ollaan iloisia tytöistä ja pojista!Itse olen kasvanut kuopuksena tyttöperheessä, eikä koskaan tullut edes mieleen, ettei olisi hyvä vaihtoehto.
poikalasta (on 'pelkkiä' tyttöjä, hajoavat helpommin. Voisiko kyse olla siitä, että karrikoidusti mies kaipaa poikalasta, koska voi kokea tämän kanssa suurempaa henkistä läheisyyttä kuin tytön kanssa? Toki kaikki lapset ovat erilaisia ja eivätkä kaikki pojat poikamaisia ja tytöt tyttömäisiä, mutta silti sitä kosketuspintaa on enemmän kun lapsi on samaa sukupuolta kuin itse on. Äidin on ehkä helpompi luoda syvä side poikalapseen, koska on myös kantanut tätä fyysisesti sisällään, imettänyt jne ja muutenkin äidinvaistot pelaavat naisella.
Yksi teoria vain.
t. kahden pojan äiti
Tällä palstalla kirjoittelevista iso osa on lapsettomia ja vielä suurempi osa katkeria/kateellisia/onnettomia ihmisiä, joilla ei ole elämää :D. Jos ihmisellä menee hyvin elämässään, niin on varmasti onnellinen lapsistaan olivatpa ne kumpaa sukupuolta tahansa. Sääli on sairautta. Kannattaa keskittyä omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te oikeasti täysi-ikäisiä ja vielä joidenkin lapsirukkien vanhempia? Aivan sairasta sontaa koko ketju täynnä, eikä ketään edes näytä hävettävän.
Muutenhan mulle on ihan sama mitä sukupuolta perheen lapset ovat, kunhan ei vaan jokapuolella korostettaisi sitä tyttöjen paremmuutta. Se on asia joka ärsyttää.
Tytöt ovat parempia kuin pojat. Se on fakta. Yritä nyt vain hyväksyä se asia, että olet saanut aikaiseksi vain poikia.
Kuten täällä on aikaisemmin viitattu, niin länsimaissa tutkimusten mukaan toivotaan tyttöä enemmän kuin poikaa. Nämä näkyvät varsinkin lapsettomuusklinikoiden arjessa (USA). Tämä tyttöjen paremmuus näkyy siis länsimaisessa kulttuurissa, vaikka monessa muussa kulttuurissa se menee juuri toisinpäin.
Minulla on pieni poika, ja huomasin varsinkin odotusaikana kuinka moni ikäiseni vajaa kolmekymppinen koulutettu kaupunkilaisnainen toivoi nimenomaan pientä tyttöä itselleen. Ja oikeastaan myös minulle. Sain kuulla näitä "Toivottavasti se on tyttö"-kommentteja yllättävän usein. Tyttären kanssa olisi kuulemma ihana istua kahviloissa, pitää hemmottelu- ja shoppailupäiviä, tytöille on niin paljon ihania vaatteita jne. Muistan kuinka usea tuttu sanoi, että he tulevat ostamaan lapselleni vaikka mitä ihania vaatteita, mutta kun meille syntyikin poika, niin ääni muuttui heti kellossa. Huomasin myös, että tietty mielenkiinto lopahti raskauttani kohtaan, kun tiedossa oli lapsen sukupuoli (poika). Viikko ennen synnytystä eräs tuttava halasi minua ja lohdutti, että ehkä ensi kerralla sieltä tulee sitten se tyttö. Muistan olleeni ihan huuli pyörenä. Hänestä ei sitten tulutkaan poikamme kummia.
Nämä siis kokemuksia Helsingin kantakaupungista.
Eli kyllä näihin ennakkoasenteisiin törmää puolin ja toisin, valitettavasti.