Onkohan se (naisten keksimä) myytti, että miehet pitää rehevämmistä naisista?

Niin eikös näillä, jotka saavat ns. kenet haluvat (näyttelijät, huippu-urheilijat, miljonäärit) olisi poikkeuksetta joku pullukka kainalossa. Jostain syystä näin ei ole, taitaa Pierce Brosnan olla ainoa jolla lihava vaimo (ja tämäkin vaimo oli naimisiinmennessä hoikka joten ei Pierce mikään fat lover ole).

Heivaavathan noi julkkikset jo vanhatkin vaimot menemään vaikka ne olisivat vielä ihan hoikkia. ;D

ja kyllä miehiä on aina riittänyt. Mutta minulla on monta miespuolista ystävää joilla kaikki naisystävät aina lähes sata kiloisia, miehet itse ovat hoikkia ja normaalipainoisia.

Eiköhän se niin ole että toiset tykkää, toiset ei.

eikä monen miehenkään mielestä ole kaunista kun kylkiluut paistavat ja mitään muotoja ei ole. Paitisi että nuo julkkiksethan saavat ne muodot tarvittaessa kirurgilta. Oikeasti tikkulaihuus + muodokkaat rinnat ja peppu -yhdistelmä on luonnostaan äärimmäisen harvinainen ja epärealistinen.



Janina Frostell-tyyppinen "rehevyys" epäilemättä on valtaosan miehistä mieleen ennemminkin.

Yleensä ihmiset vaistomaisesti viehättyvät terveistä ihmisistä: paras geeniperimä suvunjatkamiselle. Harmittavaa on, että nykypäivänä se terveen malli on jo epäterveellinen, alipainoinen. Itse syytän mediaa ja kauneusleikkauksia.

Oma mieheni ja muut miehet elämässäni yllättävät minut usein sanomalla, että joku nainen on liian laiha. Itse on normaalipainoinen ja täysin tyytyväinen.

Jos näin olisi, niin miksi sitten kaikki me pullerot olemme saaneet miehen?

Monet hieman pyöreät naiset menevät naimisiin ja saavat lapsia.

ei kukaan voi normaalisti näyttää sellaiselta.

Ja sitä paitsi vastustan ajatusta, että hyväksyttävä ulkonäkö olisi muutamasta kilosta kiinni. Terveellisyys on tärkeintä.

Naisille ja miehille näytettiin siuettikuvia eripainoisista naisista ja pyydettiin valitsemaan miellyttävin. Miehet valitsivat pulleamman naistyypin kuin naiset. Ei se mikään ylipainoinen ollut, mutta normaalipainoinen, kun taas naiset valitsivat normaalipainon alarajoilla olevan.



Tästä on jo jonkin verran aikaa kun luin enkä muista lehteä, varmaan joko Tiede tai sitten brittiläinen Good Housekeeping, joita luen säännöllisesti.

nämä naiset, jotka pohtia ulkonäköään ja mahdollista pari kilon ylipainoaan, laittaisivat senkin energian itsensä hyväksymiseen ja vaikka tanssimiseen?

Väitän, että meillä olisi paljon enemmän onnellisia ihmisiä ja vähemmän kateutta.

että miehiä viehättävät ne NORMAALIPAINOISET kurvikkaat naiset ja naisia ne teinipoikien näköiset langanlaihat mallit. Ei sillä väitteellä, että "miehet tykkää kurvikkaammista" tarkoiteta, että miehet tykkäävät ylipainoisista naisista.



Jokaiselle löytyy kuitenkin ottajansa. Itse olen aina ollut n. 10 kiloa ylipainoinen eikä ole tarvinnut yksin olla, ei tarvitse olla mikään perverssi, että voi pitää minunkin vartalostani ja toiseksi, kukaanhan ei ole täydellinen. Itselleni painon sijaan miehessä on tärkeintä kauniit piirteet, lähinnä kasvot. Jokainen painottaa itselle tärkeitä asioita.

tosin siitä, miten uljaasti kannan läskini... No myönnän tämäkin välillä sapettaa.



Miehiä olisi vaikka joka sormelle ja niitä joutuu oikeasti tönimään poiskin.



Olen varattu ja jos lähden viihteelle, olen se, jonka ympärillä niitä miehiä pörää vaikka kaverini ovat lähes 60 kg minua kevyempiä. Olen sitä mieltä, että minun valttini ovat, hymy, positiivinen asenne ja se, että olen se juuri mikä olen. Kilot saavat lähteä, mutta ei sillä niin kiire ole. Olen onnellinen ja iloinen näin ja annan sen näkyä



Joten sanon, että olemus vaikuttaa paljon.



Olen sitä mieltä, että varmasti sopusuhtaiset, joka ei ole "liian" laiha, mutta ei lihavakaan on se perusmiehen unelma. Olen yhä useamman miehen sanovan, että naisessa tulee olla pyöreyttä. Mutta läski ei ole sitä pyöreyttä jota ihannoidaan (minä en ole ruumiin rakenteeltaan sellainen). Mutta vielä enemmän vaikuttaa ulkoinen habitus, se miten itse suhtautu niihin kiloihin tai siihen v alittaako niistä viimeisestä 2 kilosta, jotka pitäis saada, että BMI olisi 18.



No juu, jos miettisin omaa halua minkälainen haluaisin olla. Haluaisin oikeasti olla sellainen normaalipainon ylärajoilla, mutta sitä en tiedä kasvaisiko nälkä syödessä ja riittäisikö se enää.

tosin siitä, miten uljaasti kannan läskini... No myönnän tämäkin välillä sapettaa.

Miehiä olisi vaikka joka sormelle ja niitä joutuu oikeasti tönimään poiskin.

Olen varattu ja jos lähden viihteelle, olen se, jonka ympärillä niitä miehiä pörää vaikka kaverini ovat lähes 60 kg minua kevyempiä. Olen sitä mieltä, että minun valttini ovat, hymy, positiivinen asenne ja se, että olen se juuri mikä olen. Kilot saavat lähteä, mutta ei sillä niin kiire ole. Olen onnellinen ja iloinen näin ja annan sen näkyä

Joten sanon, että olemus vaikuttaa paljon.

Olen sitä mieltä, että varmasti sopusuhtaiset, joka ei ole "liian" laiha, mutta ei lihavakaan on se perusmiehen unelma. Olen yhä useamman miehen sanovan, että naisessa tulee olla pyöreyttä. Mutta läski ei ole sitä pyöreyttä jota ihannoidaan (minä en ole ruumiin rakenteeltaan sellainen). Mutta vielä enemmän vaikuttaa ulkoinen habitus, se miten itse suhtautu niihin kiloihin tai siihen v alittaako niistä viimeisestä 2 kilosta, jotka pitäis saada, että BMI olisi 18.

No juu, jos miettisin omaa halua minkälainen haluaisin olla. Haluaisin oikeasti olla sellainen normaalipainon ylärajoilla, mutta sitä en tiedä kasvaisiko nälkä syödessä ja riittäisikö se enää.

Mutta silti olen huomannut, että heidän hymynsä on usein teennäinen, en ymmärrä miksi. Ehkä joskus saan vastauksen tähän :))

Jos näin olisi, niin miksi sitten kaikki me pullerot olemme saaneet miehen?

Monet hieman pyöreät naiset menevät naimisiin ja saavat lapsia.

No, aika moni on tullut pulleroksi vasta papin aamenen jälkeen. Harva näyttää samalta kuin hääkuvassaan enää muutaman vuoden jälkeen. Ja jos ympärillä olevista naisista enemmistö on pyöreitä, ei niitä hoikkiksia riitä kaikille. Avioliitossa on muutakin kuin ulkonäkö, mies voi valita vaimoksi vaikka hyvän ruoanlaittajan ja käytännöllisen lapsirakkaan, mutta se ulkonäöllinen ihanne voi olla naapurin lapseton fitness-Liisa.

Sen sijaan jatkuva itsensä tarkkailu ja liika "tyrkkyys" eivät. Olen myös huomannut tämän ihan ystäväpiiristä. Pari rehevähköä, rempseänmukavaa kaveria on aivan mainiosti aina saanut mieleistään miesseuraa, sen sijaan ihan nätin näköinen mutta ulkonäöstään ja syömisistään neuroottinen kontrollifriikki ei.



Itse olin nuorena mallimittainen ja pienirintainen, nyt BMI 26 ja kurveissa löytyy. Pukeudun klassisesti (en milloinkaan paljastavasti) mutta olen jatkuvasti hämmästynyt siitä että huomiota saan vähintään entiseen malliin. Omalla kohdallani saattaa myös kyllä olla kyse itsevarmuudesta ja siitä, että perheellisenä naisena sitä ei ole tarvetta koko ajan stressata miesten miellyttämisestä. Ehkä olemus on vapautuneempi kaiken kaikkiaan.

Itselläni on muutama ylimääräinen kilo, mutta olen muuten piirteiltäni ihan kaunis, pukeudun siististi ja "muodikkaasti" ja muutenkaan en olisi mikään huono ehdokas, mutta minulla on todella surkea itsetunto. En edes katso miehiä, en hymyile heille, en voi kuvitellakaan flirttailevani kenellekään, en osaa ottaa minkäänlaista kontaktia. Kukaan ei yritä koskaan "iskeä" minua.



Mietin vaan koko ajan, että olen varmaan kauhea ja tuokin varmaan nauraisi mulle. Jos alkoholin voimalla sitten lopulta pääsen jutteluasteelle niin valitsen aina sellaisen miehen, joka ei varmasti sano ei. Sellaisen ressukan, joka ei varmastikaan torju minua. Takana koulukiusaamista ja syömishäiriöitä, en saa itseluottamustani kohdalleen. Kuljen vaan nöyränä ja ihme etten pyydä anteeksi olemassaoloani..



Noh, onneksi löysin oman ressukkani, joka palvoo minua. Ei tarvitse enää baarissa masentua siitä, kun ei kukaan kiinnitä huomiota... :-)

että ei esim. miesten baarikäyttäytymisestä voi vetää hirveästi johtopäätöksiä omasta viehättävyydestä. Kokeneen pelimiehen ikivanha sääntö on, että jos haluat helpon saaliin, älä yritä sitä kapakan upeinta mimmiä. 100% varma keino on valita kuvankauniin naisen lihava ystävä, tuijottaa häntä palvovasti ja kehua kuinka upea ilmestys hän on. Tämä ystävä on aivan haltioissaan kun kerrankin joku katselee häntä eikä sitä hoikempaa ystävää. Ja yhden yön jutun jälkeen (hmmm, miksihän se jäi vaan yhdeksi kerraksi kun niin hyvin synkkasi) hän hehkuttaa nettipalstalla kuinka hänellä oli paljon enemmän vientiä kuin hänen laihalla, kiukkuisella, muodottomalla, tyrkyllä, teennäisesti hymyilevällä ystävällään.

vartaloinen on paras. Eli ei läskiä eikä luita. Selluliitti on aina paha, ja sitä voi olla laihallakin, sehän nyt ei voi miellyttää kenenkään silmää. Normaali ja luonnollinen on paras.



Mutta oma mies on sanonut esim. Calista Flokhartista ja Teri Hatcheristä, että ovat jo liian laihoja ollakseen kauniita. Eli jos ekana tulee mieleen, että mene nyt syömään, että jaksat seistä, niin ei ole enää seksikästä eikä hyvännäköistä. Enemmänkin sairaan näköistä. Ja tietysti kauneusleikkaukset vielä päälle, niin alkaa näyttää zombielta ja luonnottomalta.

Ihan oikeesti, ei minua ainakaan voisi vähempää kiinnostaa, minkänäköisiä naisia oma mieheni vilkuilee. Hänellä on minut ja tiedän, että pitää minua kauniina. Se riittää. Tärkeämpää on, mitä minä itsestäni ajattelen.

tutkittiin jossain vaiheessa ja tulokseksi saatiin, että nainen, jonka BMI on 22, on miesten mielestä viehättävin. Bmi 22 on normaalipainoinen, ei alipainoinen.

ohjelma, jossa miehille näytettiin kuvia naisista; todella laiha, hoikka, normaalipainoinen, tukeva, lihava.



Suurin osa miehistä valitsi unelmanaismallikseen TODELLA LAIHAN, sitä eniten valittiin hoikkaa tai normaalipainoista.



Lisäksi ohjelmassa kysyttiin olisiko mielummin Köyhä ja hoikka vai Rikas ja lihava ja 60% valitsi olevansa mieluiten köyhä ja hoikka.



Miehistä taas valtaosa valitsi olevansa mieluiten Lihavia ja rikkaita. Naisia saa helpommin rahalla ja naiset saavat helpommin ulkonöllä.

Mulle riittää, että oma mies tykkää. Ihan sama pitävätkö muiden äijät musta vai ei. Tuleeko siitä parempi olo, jos naapurin erkki kuolaa perään?