Haluan ihan oikeasti kuolla!! Suunnittelen itsemurhaa
Olen 37-vuotias ja olen ollut onnettomuuden jälkeen (jossa loukkasin vasemman jalkani erittäin pahoin, melkein amputoitiin) v. 2005(kesästä) saakka sairaslomalla - nyt siis jo määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.
Olin tuohon saakka aktiivisesti työelämässä ja liikuin aika paljon. Vajaa vuosi meni kuin sumussa, rajun kuntoutuksen kanssa, kävin fysioterapeuteilla (sairaala+yksityinen) joka ainut arkipäivä 8kk:n ajan, kotona oli myös kuntoutuslaitteita ja lääkärin luona kävin n.4 viikon välein. Jalkaa on leikattu yhteensä 8kertaa, jos mukaan lasketaan pienemmät tähystystoimenpiteet.
Viimeiset 7kk on ollut yhtä helvettiä...Kivut ovat kauheat ja syön monia erilaisia lääkkeitä kipuun. Liikkua yritän tietenkin niin paljon kuin vain mahdollista, muttei se nyt ole valitettavasti mahdollista. Olen saanuyt jo jonkin aikaa kuulla, että mitään ei ole nyt enää tehtävissä, "Koeta kestää". Olen päässyt kipupoliklinikan asiakkaaksi, joka sentään on positiivinen asia. En ole paljoakaan kotoa pystynyt liikkumaan viimeiseen puoleen vuoteen. Olen väsytnyt, sillä en pysty nukkumaan kuin vahvojen lääkkeiden avulla. Onko koko loppuelämä tällaista? Tämä on yhtä helvettiä! Miehelläni olisi helpompi, jos kuolisin pois.
Kommentit (18)
"Jalassa" voi leikkauksesta huolimatta tuntua edelleen aavesärkyä. Näin ymmärtääkseni käy esim. silloin jos kipu on päässyt kroonistumaan.
olet sen itsellesi velkaa! Monet löytävät sieltä avun.
Masennuksen hoito on tärkeää, sitä jo korostettiinkin.
Suunniteltu amputaatio toimii kai yleensä aika hyvin, koska voidaan harkitusti katkoa herkoja yms. Kaisa Lekallahan on tästä kokemuksia.
mutta huokaan syvään ajatellessani sinua ja toivon, että vielä joku apu löytyisi ja jaksaisit sinne saakka.
Olen todella pahoillani puolestasi. Itse sairastuin vakavasti runsas vuosi sitten ja olen myös työkyvyttömyyseläkkeellä. Sairastaminen on fyysisen kurimuksen lisäksi myös psyykkisesti erittäin raskasta, se vie elämästä paljon antamatta mitään tilalle. En ymmärrä täysin tuntemuksia, mutta aavistaa voin mitä käyt läpi elämässäsi.
Itsellenikin kuolema on ihan ok ajatus. En koe olevani masentunut, mutta en jaksa olla sairas ja kärsiä kivuista. En vaan jaksa. Itsemurhaa en tee, minulla on mies ja lapsia, elän nyt tätä elämää ja toivon parempaa. Tuntuu kuin eläisin jonkin harmaan varjon sisässä; muistan kivuttomia, keveitä aikoja ja olen vankina omassa elämässäni. Pahinta on, että kivun kanssa on Yksin. Ihmisten on vaikea ymmärtää, miten kipu rajoittaa elämää.
En nyt oikein osaa sanoa sinulle mitään kanustavaa, kovasti kyllä haluaisin. Jostain syystä elämä nyt menee näin. Toivottavasti myöhemmin pystytään näkemään tämänkin vaiheen tarkoitus. Toivon olevani joskus tueksi toisille, samaan tilanteeseen joutuville. Ehkä siinä onkin tämän sairauden tarkoitus.
js perheterapiaa
Hienoa, että sinun miehesi on rinnallasi ap
Kiitos kovasti vastauksista. Olen todella turhautunut tähän tilanteeseen ja en vain enää jaksaisi..Tiedän, että minun toki pitää olla kiitollinen, etten sairasta mitään vakavaa sairautta, mutta...tilanne vain on turhauttava. En jaksa enää yhtään mitään.
Valtakunnallinen kriispuh 020-3455566
Kiiripuh spr 020-366266
voimia!!!!
Osaisinpa auttaa jotenkin, kuulostaa ikävältä. :(Kun opiskelin aikuiskoulutuksessa muutama vuosi sitten ystävystyin yhden miehen kanssa jonka vaimolla oli myös liikenneonnettomuudesta johtuen vammoja joiden kanssa hän eli jatkuvassa kivussa ja mietin silloin miten vaikeata se varmasti on. Onko kipu koko ajan sietämätöntä vai onko aikoja jolloin sen kanssa voi elää paremmin? Jos olet noin epätoivoinen ja masentunut niin oletko puhunut lääkärille, masennuksesta vaikka?
Monesti alakuloinen mieliala pahentaa kipuja. Onko sulla lapsia? Niiden takia sun on oltava täällä. Ja vaikkei lapsia olisikaan, olet silti monelle liian tärkeä menetettäväksi. Tosiaan, positiivista on se, että pääset kipupolille. Olisi pitänyt kyllä jo päästä aikoja sitten, jos kipusi ovat aina olleet helvetilliset. Kipu kun kroonistuu.
Mene lääkärille ja hanki masennuslääkkeet. Nyt sinun on todella etsittävä ne positiiviset asiat elämästäsi, pakko sinulla jotain positiivista olla. Olet nuori vielä! Älä anna periksi nyt, vahva ihminen niin kuin sinä olet, tuollaisesta olet selvinnyt ja kivun kanssa elänyt kaiken tämän ajan. Yritä löytää itsestäsi vielä vähän sitkeyttä että jaksat kääntää kasvosi aurinkoon vielä. Mieti mistä voisit saada lisää voimaa jaksaa, lapsista, perheestä, rakkaudesta mieheesi, kesästä (kun se vihdoin tulee), eläimistä, harrastuksista, käsitöistä....
Voimia sinulle!
Ja useiden leikkausten ynnä muiden kivuliaiden hoitojen jälkeen hänellekin sanottiin, että kaikki tehtävissä oleva on tehty, ei toivoa.
Kuitenkin nyt pari vuotta (hän on sitkeä tapaus!) myöhemmin polvi taipuu yhtä hyvin kuin ennen onnettomuutta ja hän pystyy ihan juoksemaankin.
Hän päätti toipua.
Oli hänelläkin masennuskausia "ei tästä mitään tule", "en mä parane ikinä" ja vaikeaaha se oli. Ei todella mikään hohdokas sankaritarina, jossa ihme tapahtui pyytämättä ja yllättäen, rankkaa työtä se vaati.
Pointtini lienee, että nyt alat ajattelemaan positiivisesti. Näytät koko maailmalle, kuinka juuri sinä toivut.
Jos sinulla on lapsia, on huono antaa esimerkkiä, että valtimot auki kun tulee paha paikka elämässä (en vähättele tilannettasi, kaikki myötätuntoni sinulle!)
Ja miehesikin jäisi vain miettimään miksi hänen tukensa ei riittänyt. "Mitä jätin tekemättä?" "olisinko voinut sittenkin tehdä enemmän?"
Älä ystävä kallis enää mieti kuolemaa! Ajattele sitkeästi elämää, suunnittele vaikka naisten kymppiin osallistumista, mutta älä aseta tavoitteita liian lähelle.
Kehosi voi vielä toipua.
Voimahali sinulle, ja tsemppiä!
sähköhoitoa. Se on tehokkain ja turvallisin ja nopein tunnettu masennuksen hoito. Lisäksi (tämä on valistunut arvaus, ei tietoa) saattaa auttaa laskevien kipuratojen toimintaan.
Et toki saa päivystyksessä sähköhoitoa, mutta he voivat lähettää sinut eteenpäin.
En muuta osaa sanoa..
Haluaksia valtavasti!
Kunnon proteesi kehiin ja pystyt elämään varmasti aika normaalia elämää.
olisi joku säännöllinen harrastus ja voisi auttaa kipuihinkin.
olen harjoittelijana ollut todistamassa sitä. nopea, ihan helpon näköinen toimenpide. ei ole sellainen kuin sähköshokit elokuvissa, dramaattinen ja kauhea ja tahdonvastainen, vaan ihan vaan laitetaan kevyt nukutus ja annetaan se hoito, sitten heräämöön, oli luomenpoistoakin näppärämpi toimenpide. kokeile ihmeessä sitä, mitä menetettävää sinulla on jos kokeilet?
olen harjoittelijana ollut todistamassa sitä. nopea, helppo toimenpide, ei ollenkaan sellainen kuin elokuvissa. kevyt nukutus, hoito, heräämöön. ei mitään dramatiikkaa, nopea siisti toimenpide, luomenpoistoakin näppärämpi. kokeile, mitä menetettävää sinulla on? yksityiselle jos ei muuten onnistu.
mietin meinaan samaa, pyydä että leikkaavat jalan pois ja aloitat uuden aktiivi elämän proteesilla.