Suostutko yöpymään perheesi kanssa appivanhempiesi luona?
Minä en - ja mies ei tykkää.
Syy: Appivanhemmilla on hyvin pieni asunto (kolmio) ja kun me yövymme heillä, yhdelle on tarjolla sänky ja kolmelle (siis yksi aikuinen ja 2 lasta) patja lattialla.
Kyseessä on siis lomamatka ja meillä pitäisi olla "hauskaa". Tosiasiassa olen aina lopen uupunut heillä yövyttyäni, sillä en saa nukuttua kunnolla.
Kommentit (49)
kyse on kuitenkin hänen vanhemmistaan! Et sinä varmaan kuole siihen yhteen huonosti nukuttuun yöhön...
t. ap
menetkö sinne ilomielin ja odotat mieheltäsi samaa riemua?
Hommatkaa ilmalla täytettävä patja ja pumppu ja ne mukaan kun menette kylään. Kyllä siinä nyt muutaman yön nukkuu kevyesti. Ja jos sulla on vaikeeta, ota sinä se sänky ja ukko ja penskat lattialle, lapset on varmaan aivan innoissaan leiriolosuhteista..
mutta siis ei toisaalta ole tarvettakaan, sillä he asuvat suhteellisen lähellä.
Jos asuisimme kaukana ja yöpyisimme vanhempieni luona, siellä olisi iso makuuhuone, jonne patjat mahtuisivat myös lattialle.
Se appivanhempien makkari on niin pieni, ettei sinne mahtuisi lattialle sellaista tarkoittamaasi ilmalla täytettävää patjaa. Se on oikeasti TODELLA pieni.
Sängyssä on superlon-patja vuodelta 1971, joka on niin huono selälle, että heräilen monta kertaa yössä. Viimeksi oli selkä kipeä viikon verran parin nukutun yön jälkeen.
t. ap
Luvassa on megaloma 5 viikkoa ihanan anopin lihapatojen äärellä! Ehkä hän antaa pari kertaa mun tehdä jotein erilaista ruokaa, mutta rättiin en saa tarttua missään nimessä. Anopilla ikää 78v!
ja hän kärsii aivan suunnattomasti siitä, että joutuu trahteeraamaan meitä. Hän on aivan hermostuksissaan ja sitten koettaa parhaansa mukaan tehdä tarjottavia - mutta ei saa auttaa tietenkään. Useimmiten hän laittaa tarjolle leipää, koska ei ymmärrä, miksi ihmisen pitäisi syödä mitään kovin monimutkaista.
t. ap
kyllä mulle tollanen järjestely vaan sopisi, minusta tuossa ole mitään kummallista. Kuulostaa siltä kun nuo nukkumisjärjestelyt olisivat tekosyy jättää kyseinen reissu väliin....
kyllä, että on selityksen makua ilmassa. Kyllä minä ainakin yöpyisin. En varmastikaan koko viikkoa, mutta 3-4 yötä. Sen verran löytyy arvostusta omaa miestä ja hänen vanhempiaan kohtaan.
On ahdasta, eikä osata olla kuin kotonamme. Ollaan yleensä kaksi yötä, sitten jatketaan matkaa ja nukutaan seuraavat pari yötä mukavassa hotellissa. Jos ollaan mummolassa pidempään menee kaikilta hermot, kun ei ole yhtään omaa rauhaa ja tilaa. Pari yötä pari kertaa vuodessa sinnitellään isovanhempien mieliksi ja iloksi.
viimeistään kolmantena päivänä, vaikka he eivät näytäkään sitä. Sitten siinä puolin toisin kiristellään hampaita. He eivät oikein kestä lapsia, eivätkä lapset pidä heistä. Mieheltä menee koko aika isänsä tietokonetta korjatessa ja räplätessä.
Miehen äiti ei haluaisi meidän tulevan lainkaan, mutta miehen isä aina lupaa avomielisesti, että saa tulla.
t. ap
Minusta on kiva yökyläillä ja mielelläni otan meillekin yökyläilijöitä. Minusta ap voisi vähän ajatella miestäkin eikä vain itseään. Ei pari huonommin nukuttua yötä ketään nujerra.
ja jos voi vähän saada omassakin rauhassa olla, edes hetken silloin tällöin. Aikaisemmin olenkin ajatellut, että mun pitää miettiä miestä eikä itseäni, mutta olen sitten ollut monta viikkoa reissun jälkeen aivan kuollut (henkisesti) ja ihan rättipoikki muutenkin.
Siksi ajattelin nyt, että olisi parempi viettää mahdollisimman paljon aikaa appivanhempien kanssa, mutta sitten tavata heitä päivällä. Näin voisi aina päivän olla supersosiaalinen ja illalla sitten vetäytyä pieneksi hetkeksi vaikka lukemaan ennen nukkumaanmenoa.
Sehän ei onnistu lainkaan, jos miehen vanhempien luokse menemme. Jos haluaisin oman hiljaisen hetken - se katsottaisiin epäkohteliaisuudeksi. Lisäksi ei ole mitään paikkaa, missä voisi hetken olla rauhassa.
t. ap
Olen ratkaissut asian niin, että mies menee useimmiten lasten kanssa anoppilaan ilman minua. Minä saan nauttia omasta ajasta :) Näin teki myös oma äitini.
koska ilmapiiri on niin kuristava. Varsinkin appi on ihan mahdoton, kielteisyyden mestari. Haukkuu koko ajan kaikkea, ja varsinkin minua.
Anoppi taas kokkaa, kokkaa, kokkaa, kokkaa, kokkaa, kokkaa...
lasten laita. Kyllä niilläkin on oikeus isovanhempiin ja samalla lailla isovanhemmilla lastenlapsiin. Minä ainakin olen huomannut, että vasta silloin lapset ja sukulaiset tutustuu toisiinsa paremmin kun viettävät muutaman yön 24/7 saman katon alla. Luulisi nyt muutaman yön jaksavan...
Yleensä meidän yhteiset lomat appivanhemmat & lapset kärjistyvät riidoiksi. Siis miehen vanhemmat menettävät hermot lapsiin ja mies puolustautuu. Ennen riidan puhkeamista on todella tiivis tunnelma ja appivanhemmilla pullistuvat verisuonet päästä.
t. ap
kyllä mulle tollanen järjestely vaan sopisi, minusta tuossa ole mitään kummallista. Kuulostaa siltä kun nuo nukkumisjärjestelyt olisivat tekosyy jättää kyseinen reissu väliin....
enkä ole painostamassa reissun väliin jättämistä. Ilmoitin kyllä hyvissä ajoin miehelle, että mieluiten yöpyisin motellissa tai hotellissa, koska tilat ovat niin ahtaat.
Toinen vaihtoehto oli, että hän menisi lasten kanssa kolmistaan - se sopii minulle hyvin. Voin tehdä töitä sen ajan.
t. ap
Onko se mielestäsi vain "teidän loma"? Eikö se ole tilaisuus isovanhemmille tavata lapsenlapsiaan, miniäänsä ja poikaansa. Jos lomalle haluatte, menkää jonnekin muualle, mutta sukulaisvierailut ovat asia erikseen. Silloin tavataan omaa perhettä - muistetaan, että ollaan osa suurempaa kokonaisuutta.
Erikoista ajattelua täältä etelä-eurooppalaisesta vinkkelistä katsottuna, jossa perhe tarkoittaa aina enemmän kuin minä, hän ja meidän lapsemme.
Me lomaillaan Suomessa joskus kuukaudenkin ajan, ja asutaan tyytyväisinä mummolassa. Toki tilan paljous tekee siitä mukavaa, joten tavallaan ymmärrän nuo pienten asuntojen ongelmat, mutta silti: pari päivää...
Ja pienten lasten kanssa jokainen loma väsyttää, oli se sitten mummolan lattialla tahi Kanarialla. Ainakin minusta. Mummolan lattialle on vain lyhyempi matka.
Lomat ovat lyhyitä, ei niitä haluaisi pyöriä jossain anoppilassa.
Miehen vanhemmilla on tosin parisänky, johon mahdumme + yksi lapsi ja pienelle on matkasänky.
Onko se mielestäsi vain "teidän loma"? Eikö se ole tilaisuus isovanhemmille tavata lapsenlapsiaan, miniäänsä ja poikaansa. Jos lomalle haluatte, menkää jonnekin muualle, mutta sukulaisvierailut ovat asia erikseen. Silloin tavataan omaa perhettä - muistetaan, että ollaan osa suurempaa kokonaisuutta.
Erikoista ajattelua täältä etelä-eurooppalaisesta vinkkelistä katsottuna, jossa perhe tarkoittaa aina enemmän kuin minä, hän ja meidän lapsemme.
Me lomaillaan Suomessa joskus kuukaudenkin ajan, ja asutaan tyytyväisinä mummolassa. Toki tilan paljous tekee siitä mukavaa, joten tavallaan ymmärrän nuo pienten asuntojen ongelmat, mutta silti: pari päivää...
Ja pienten lasten kanssa jokainen loma väsyttää, oli se sitten mummolan lattialla tahi Kanarialla. Ainakin minusta. Mummolan lattialle on vain lyhyempi matka.
Siis nyt tässä on joku hassu juttu - sanoinko mä jossain, että me ollaan siellä pari päivää? Vai siis mistä tämä oikein tuli?
ap
Ja olen eronnut - edellisessä anoppilassa yövyin joskus kuukausikaupallakin. Oli siellä enemmän tilaakin, mutta oli myös yleensä "vapaampi hengittää".
En voi oikein hyvin kestää sitä kireää tunnelmaa, mikä mieheni vanhempien luona vallitsee. Mies tosin on joutunut kiristyneisiin tilanteisiin silloinkin kun minä en ole ollut paikalla.
t. ap
Onko se mielestäsi vain "teidän loma"? Eikö se ole tilaisuus isovanhemmille tavata lapsenlapsiaan, miniäänsä ja poikaansa. Jos lomalle haluatte, menkää jonnekin muualle, mutta sukulaisvierailut ovat asia erikseen. Silloin tavataan omaa perhettä - muistetaan, että ollaan osa suurempaa kokonaisuutta.
Erikoista ajattelua täältä etelä-eurooppalaisesta vinkkelistä katsottuna, jossa perhe tarkoittaa aina enemmän kuin minä, hän ja meidän lapsemme.
Me lomaillaan Suomessa joskus kuukaudenkin ajan, ja asutaan tyytyväisinä mummolassa. Toki tilan paljous tekee siitä mukavaa, joten tavallaan ymmärrän nuo pienten asuntojen ongelmat, mutta silti: pari päivää...
Ja pienten lasten kanssa jokainen loma väsyttää, oli se sitten mummolan lattialla tahi Kanarialla. Ainakin minusta. Mummolan lattialle on vain lyhyempi matka.
Ok, ymmärsin että se oli sukulaisvierailu ja kestoltaan pari päivää. Sori. :)
Ongelma onkin siis se, että mies haluaa välttämättä mamman luo lomalle. No siihenhän pitää sitten polkea jalkaa ja sanoa, että nyt perskules tehdään jotakin muuta. ;) Sit seuraavana vuonna viimeistään, jos nyt on varattu jo.
Ok, ymmärsin että se oli sukulaisvierailu ja kestoltaan pari päivää. Sori. :)
Ongelma onkin siis se, että mies haluaa välttämättä mamman luo lomalle. No siihenhän pitää sitten polkea jalkaa ja sanoa, että nyt perskules tehdään jotakin muuta. ;) Sit seuraavana vuonna viimeistään, jos nyt on varattu jo.
jotka eivät siis tapaa sen useammin isovanhempiaan. Käytännössä ainoa "järkevä" lomakohde meillä onkin miehen kotimaa - mutta minä hyvin mielelläni kyllä tekisin siellä jotain muuta kuin yöpyisin hyvin pieneen työhuoneen lattialla - tai hänen siskonsa vanhassa sängyssä.
Miehen äiti aina sanoo, ettei hän oikein haluaisi meidän tulevan, kun siitä on niin paljon vaivaa. Lisäksi lapsilta he odottavat porsliininukkemaista käytöstä, mikä on aina tuomittu epäonnistumaan.
Viime vuonna miehen vanhemmat olivat meillä viikon verran ja tunnelma alkoi olla todella ikävä viikon loppua kohden. Se oli aika kamalaa.
ap
siellä miehen kotimaassa. Siis niin että saatte oman hyvän hotellihuoneen, appivanhemmat oman.
Näyttäisivät nähtävyyksiä, näkisivät lastenlapsia jne. mutta te saisitte kunnollisen majoituksen ja omaa rauhaa.
Siellä nukutaan niin, että yksi lapsista nukkuu mummin ja papan keskessä, minä ja mieheni 120cm leveässä vieraspedissä ja 3 lasta siskonpetillä olohuoneen lattialla.