Lue keskustelun säännöt.
Haluatteko diagnosoida 5-vuotiaamme?
17.03.2009 |
Hyvin kehittynyt, osaa normaalit 5-vuotiaan taidot. (Tuntee kirjaimet, osaa yhteenlaskut, on liikunnallinen jne.).
Mutta osaltaan aika eristäytynyt, ei ryhmässä halua leikkiä kenenkään kanssa. Jos kahdestaan jonkun kaverin kanssa, niin leikkii ihan normaalisti. On useita kavereita, mutta leikkii vain jos saa olla kahdestaan. Synttäreilläkin eristäytyy muista.
Toinen asia, jota olen miettinyt, on keinuminen. Hän keinuisi vaikka koko ajan. Siis normaalissa lasten lautakeinussa, kovaa vauhtia. Jos menemme leikkipuistoon, hän keinuu koko ajan (toista tuntia). Joka paikassa missä näkee keinun, vaatii päästä sinne. Kotona keinuu aina kun voi.
Onko tuo ihan normaalia? Nyt kiitos nettipsykologit kehiin...
Kommentit (26)
jokapäiväistä elämää.
Voihan ap mennä lääkäriin, mutta diagnoosi olisi luulosairas lastaan vainoharhaisesti kyttäävä äiti..(ei pahalla..)
As-lapsella on ihan oikeasti arkielämää haittaavia piirteitä..
Ja jos tähän lähdetään niin kyllä kaikille lapsille joku diagnoosi löytyy...
Hiljaisella ja eristäytyvällä haaveilijalla on autistisia piirteitä..
Villi ja vilkas on keskittymishäiriöinen,,,
Kiroileva lapsi on 100% tourette.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin kun koko syndroomaa ei juurikaan edes tunnettu oli vain pakko sopeutua tai sitten syrjäytyä.
As-lapsella on ihan oikeasti arkielämää haittaavia piirteitä..
pitää etsiä aina joku diagnoosi! Kaikkien pitäisi olla samanlaisia: sosiaalisia, reippaita, aina valmiita uusiin asioihin...
Minusta ap:n lapsi kuulosaa persoonalta, joka varmaan aikuisena kykenee esim. pitkäjänteiseen tutkijan tai taiteilijan työhön. Suurin osa meistä ei kykene edellä mainittuihin hommiin, koska kaipaamme sosiaalisia kontakteja emmekä kykene eristäytymään ja erikoistumaan jonkun kapean alan tutkailemiseen. Ehkä ap:n lapsi on yksi näistä harvoista, jolla on yhteen asiaan keskittymisen lahja / taito / kyky. Hän varmasti pääsee elämässään vielä pitkälle, jos häntä ei lannisteta ajattelemaan, että hänen pitäisi olla toisenlainen. Hänellä on varmasti rikas sisäinen maailma. Hänestä voi tulla vaikka kirjailija tai mitä vaan (ei sillä, että hänelle mitään odotuksia pitäisi kasata).
Minua jostain syystä kiehtoo ap:n lapsen kaltaiset ihmiset. Ystäväpiiriini kuuluu muutamia tällaisia aikuisia. Kun heillä on joku oma projekti kesken, heitä ei saa lähtemään mihinkään sosiaalisiin rientoihin. Ihailen heitä siinä, koska he oikeasti saavat jotain hienoa aikaan. Heille muut ihmiset ja heidän mielipiteensä ei ole niin tärkeitä. Silti he elävät onnellisina omaa elämäänsä ja pärjäävät erinomaisesti.
nyt kun tutkimus myös tällä alalla on kehtittynyt voidaan näidenkin ihmiste eloa helpottaa kun toimet aloitetaan jo lapsena.
Tosiaan ylneesä As tai ADHD-diagnoosin aikuisen saanett iohmiset ovat odella helpottuneita diagnoosistaan , ihn avana siitä tuedosta joka saa palaset loksahtamaa paikalleen...
Ei ole epänormaalia olla huolestunut omasta lapsestaan. En ymmärrä tuollaista "panettelua" uusavuttomista. Itse olen jo vanhempi äiti jolla yli kaksikymppiset lapset & 5 vuotias iltatähti. Vanhempien lasten kohdalla ei ollut mitään ongelmia, mutta nuorin on mietityttänyt useasti. Hänkin ihan normaalisti kehittynyt, hieman aistiyliherkkä ja sosiaalisissa suhteissa arka. Se on vain tämä nykyaika , joka luo paineita lapsen lapsen kehityksen suhteen, koska tietyn ikäisiltä lapsilta odotetaan aina tiettyä kehitystasoa yms. Halutaan huomata erityisvaikeudet ennen koulun alkua, jotta voidaan antaa tukea jos lapsi sitä tarvitsee. Lapsesi on varmasti ihan normaali. Tiedontulva on kuitenkin valtavaa, joka saa myös useat äidit ja vanhemmat turhaankin huolestumaan, kun lukee näistä asioista. Jos asiat kuitenkin huolestuttaa niin neuvolat, perheneuvolat, päiväkoti ja ihmiset siellä ovat yhteistyö kumppaneitasi, joten voit kääntyä heidä puoleensa lapsesi asioissa.
Jos hiemankaan erilainen, ollaan lyömässä diagnoosia.