En osaa tehdä lapsille maistuvaa ruokaa - äitipuoli valittaa

Niinpä kokoliha, kala, kasvikset ym. maistuvat ihan hyvin niille lapsille, joille niitä on pienestä pitäen tarjottu. Sanon tämän kolmen lapsen äitinä.



Sitten taas heille, jotka on totutettu valmisruokiin, ei tunnu kotiruoka millään maistuvan. Esimerkiksi meillä käy kylässä lapsi, joka tykkää kaupan pinaattiletuista, muttei suostu syömään minun itse voissa paistamiani pinaattilettuja :-/



Me olemme myös uusperhe ja ruokajutuissa meni oma aikansa, ennenkuin ne saatiin toimimaan. Kyllä vieläkin välillä huomaan, että mieheni lapsi syö ruokaansa miltei yökkien, mutta syö kuitenkin...

Meillä se että äiti tekee ruoan ei todellakaan tarkoita että se olisi parempaa, vaan usein valittavat jo valmiiksi. Ei isänkään tekemä ruoka niin hirveästi uppoa. Lisäksi kun on 3lasta, niin on eri asiat mitkä maistuvat. Esim. kaksi lastamme todella tykkää makaronilaatikosta, niin 3mas ei voi sietää sitä ruokaa. Yksi rakastaa katkanrapuja ja 2muuta eivät niitä syö. 1lapsistamme ei syö ranskalaisia perunoita ja 1taa hampurilaista. Karjalanpaisti sitä vastoin uppoaa meillä hyvin ja muutenkin kokoliha. Grillimakkaraa meillä ei lapsille uppoa. Kana ja riisi on aika hyvin uppoavaa. Spagetti menee, mutta kastikkeelle joku onnistuu aina nirsoilemaan. Pizzasta tykkäävät tonnikalasta.



Voi olla että olemme opettaneet lapset nirsoiksi, mutta jos jättää nälkäisiksi, niin sitä ei kestä. Ovat kiukkuisia ja oppivat näläntunteeseen. Tuskin kuolevat mutta tosi laihoja nuosta tulee (nytkin jo kylkiluut näkyvät 9v:lla aikasen hyvin sekä takaa- että edestäpäin). Meillä lapset ovat laihoja ja aikoinaan pienempänä aina neuvolassa tuli sanomista painokäyrästä. Itse olen ollut ylinirso lapsena ja muistan kauhulla kun piti jotain syödä. Tuloksena että opin syömään esim. perunaa vasta yli 30v:na.



Eli sinänsä ei nyt nuo miehesi lapset niin poikkea kaikista lapsista. Ja riippuu tietenkin syistä ja lapsista mikä on oikea keino tuossa ruokailussa. Minä tuon ikäisten kanssa jo juttelisin ja kysyisin mitä syövät. Lisäksi yrittäisin saada maistamaan, mutta pakottamaan en ryhtyisi enkä kiristämään jälkiruoalla yms.

Mistä narusta vedät että lapsi syö vapaaehtoisesti ruokaa jota yökkii?

Niinpä kokoliha, kala, kasvikset ym. maistuvat ihan hyvin niille lapsille, joille niitä on pienestä pitäen tarjottu. Sanon tämän kolmen lapsen äitinä.

Sitten taas heille, jotka on totutettu valmisruokiin, ei tunnu kotiruoka millään maistuvan. Esimerkiksi meillä käy kylässä lapsi, joka tykkää kaupan pinaattiletuista, muttei suostu syömään minun itse voissa paistamiani pinaattilettuja :-/

Me olemme myös uusperhe ja ruokajutuissa meni oma aikansa, ennenkuin ne saatiin toimimaan. Kyllä vieläkin välillä huomaan, että mieheni lapsi syö ruokaansa miltei yökkien, mutta syö kuitenkin...

Meillä aika samanikäisiä lapsia (6, 8 ja 10 vuotiaat) ja meillä uppoaisi kaikki ap:n mainitsemat ruuat. Meillä nimenomaan kokoliha on lasten mieleen, jauhelihasta eivät niin välitä. Ja tortillat ja kanakeitto herkkua. Ehkä vain nirsoilevat tai kokeilevat sinua.

Laita isä tekemään ruuat, jospa se auttaisi.

jos lapsilla on pienestä pitäen ollut yksipuolinen ruokavalio, niin minkäs teet. Ehkä vuosien varrella oppivat nauttimaan kunnon ruuasta ja arvostavat sitä, että näet vaivaa!

Useinkaan ei tiedä mitä lapset syövät, kun he eivät oikein itsekään sitä osaa sanoa. Isänsä on sanonut, ettei hänkään tiedä, kun lapset eivät oikein pidä ruoasta. Se ei tuo heille iloa ja se on ikävä paha. Usein jos lapset sanovat että he söisivät jotain, he eivät silti halua oikeasti syödä.

Teet varmasti hyvää ruokaa. Ongelma on oletettavasti siinä, ettei kauhan varressa ole lasten äiti, vaan isän uusi onni.



Mikäli meillä ruokapöydässä nyrpistellään tai "ällötellään" , lapset jäävät ilman ateriaa. Ruuasta ei tarvitse pitää, riittä kun sitä syö. Se oli lapselleni melkoinen uutinen ja helpotti ei -herkkuruuan syömistä. Eihan muuhunkaan kehosta huolehtimiseen tarvitse liittää mitään positiivisia tuntemuksia. Esim. hampaat pestään, käydään suihkussa ja hiukset kammataan ilman että pohditaan, miltä kyseiset puuhat tuntuvat. Sama periaate sopii mielestäni ruokailuunkin.

alkuun stressasin, mutta sitten ajattelin että ei ne parissa päivässä nälkään kuole. Kuulemma tykkäsivät makaroonista ja muusista, mutta eivät mistään muusta niiden kanssa. Myöskään suklaavanukkaat eivät kelvanneet.



Leipää saivat ottaa ruualla, mutta ei ihan heti ruuan jälkeen. Onneksi myös maito maistui.



Nyt nuo ovat jo täysi-ikäisiä.

alkaa kikkailla mitään spesiaalia roskaruokaa lasten takia. Jos ei tavallinen kotiruoka kelpaa, olkoot syömättä. Näin toimin omienkin lasten kanssa. Ruuan ei edes tarvitse olla aina kovin hyvää - kunhan on terveellistä ja nälkä lähtee.

tarvitsee tietaa!