En osaa tehdä lapsille maistuvaa ruokaa - äitipuoli valittaa

1) tekemäsi ruoka maistuu erilaiselta.

2) olet äitipuoli, kaikki mitä tee maistuu paskalle

Ratkaisuksi ehdotan, että isä tekee teillä ruuat aina kun lapset on teillä. Sellaista ruokaa kun teillä yleensäkin syödään. älkää yrittäkö mielistellä.

hän tosin on varoitellut, että sen ajan kun hän laittoi ruokaa, lapset eivät syöneet juuri ikinä mitään ja hän joutui kaiken heittämään aina roskikseen. Oli kuin olisi kaupasta ostanut suoraan roskikseen.

Olemme asuneet yhdessä puoli vuotta.

t. ap

Ilmeisesti ovat sosiaalitapauksen lapsia, joka ei ole ruokkinut lapsiaan kunolla.

kaikki eivät pidä ruoanlaitosta ja se sallittakoon. Oma äitini lämmitti aina kaikenmaailman keitoksia ja muistan tyypillisimmän ruoan olleen maksalaatikon jämät pari päivää sitten keitetyn spaghetin kera, siihen vielä ketsuppia ja yksi lihapulla. Gourmet!

ap

viikonlopun ruokalistasi kuulostaa siltä että eivät meilläkään lapset olisi ehkä pitäneet. Lapset syövät ehkä nakkien kanssa mieluumin ranskalaisia tai muusia, ei perunasalaattia. Muutenkin jäin miettimään esim. muusin, jauhelihakastikkeen, jauhelihakeiton ym. perusruokien puuttumista. Mitäs jos kokeilisit ihan tavallista jauhelihakastiketta, pastaa, jauheliharisottoa ym. Makaroonilaatikko yleensä maistuu lapsille, mutta voihan olla että se on eri makuista kuin ovat tottuneet. Lapset eivät välttämättä tykkää kokolihasta esim. lihakeitossa tai karjalanpaistissa.

Kyllä mä kaipaan nimittäin jotain muutakin viikonloppuisin.



Ai niin, olen mä tehnyt minestronekeittoa - eikä se ollut mikään varsinainen menestys... Olen kyllä yrittänyt tehdä niitä ruokia, joista itse pidin lapsena, mutta sepä ei tietenkään aina auta, kun he eivät ole minä.



Toinen lapsista tykkää muusista, toinen ei. Olen tehnyt myös riisipuuroa, toinen tykkää, toinen ei.



ap

Käsi sydämelle, jos ne lapset olisivat sinun lapsiasi, antaisitko heidän pompotella sinua tuolla lailla ruoka-asioiden kanssa?

kyllähän lapset tottuvat ties missä kulttuureissa siihen vallitsevaan ruokakulttuuriin. Papua Uusi-Guineassa syömään toukkia, Senegalissa couscousia, Islannissa valasta.

Harmi vaan, ettei mies tosiaankaan halua kokata - eikä hän myöskään salli mun lähtevän minnekään viikonloppuisin, hän kokee mut jengipetturiksi.

t. ap

Lisäksi voitte tehdä sopimuksen että lapset saa päättää yhden viikonlopun ruoista. Lisäksi voit ottaa lapset mukaan kokkailuun ja silloin se ruokakin maistuu paremmin.

joskus me ollaankin annettu päättää, he halusivat, että me ostetaan niitä pikku hornet -kanapaloja. Mutta sitten he eivät suostuneetkaan pöydässä syömään niitä.

Arvatkaas miksi?

No kun eivät he niitä meidän halunneet ostavan siksi, että he söisivät niitä, vaan siksi, että me söisimme ja antaisimme sitten ne luut heille leikkiin mukaan!

t. ap

ja syötävä, tyyliin yksi kauhallinen keittoa.



Isän on pidettävä puhuttelu ja sanottava että kotonaan voivat syödä toisin mutta teillä syödään näin.



Lapsille asetetaan rajat. Selvästi tuo on rajojen hakemista, lapset jopa toivoo että ne heille asetetaan.



Lisäksi voitte tehdä sopimuksen että lapset saa päättää yhden viikonlopun ruoista. Lisäksi voit ottaa lapset mukaan kokkailuun ja silloin se ruokakin maistuu paremmin.

MIehen lapset olivat pieniä, kun he miehen mukana tulivat viikonloppuihini mukaan.

Ajattelin, etten ole äiti heille - minulla on omiakin lapsia - mutta olisi kiva jos lasten kanssa ne viikonloput olisi kivoja.



Mutta MIKÄÄN ei toiminut !



Lasten äidille minä olin punainen vaate (en aiheuttanut eroa) eikä miehen ja exänsä yhteistyö toiminut varsinkaan sen jälkeen, kun se nainen tajusi, että mies todellakin on minun kanssani...



- - leikkipuistossa eivät halunneet leikkiä, halusivat vain kävellä ja kävellä, kilometritolkulla

- - oikea kala ei kelvannut (pelkkä lohi siis uuniin), yöööök - näkivät siis ensimmäistä kertaa ns. oikean kalan kun olivat noin 8 ja 6 vuotiaita ja olivat tottuneet kalapuikkoihin



- - lihapullat piti olla eineslihapullia

- - letut eivät maistuneet, siis räiskäleet. Söivät just just yhden, sitten: saanko ruisleipää



- - kokoliha ei kelvannut, outoa , kotona äiti teki jauhelihasta

- - lihapiirakka oli kummallisuus, varsinkin kun "tarjoilin " sen "PÖLYPUSSISTA" , joksi lapset kavinsuodatin pussia nimittivät, kun annoin lihapiirakan suodatinpussissa..

ajattelin, että ole koko suomen ainoa äiti joka tekee näin, mutta enpäs olekaan..



-- mies teki yleensä noina viikonloppuina ruuan ja se oli AINA riisiä ja jauhelihaa (ei vihanneksi) tai makaroonia ja jauhelihaa

-- minä en syönyt moista, tein itselleni omat ruokani.



-- lapset söivät siis viikonloppuisin ruislepää ja tuota jauhelihamössöä. Joskus ehkä jotain muuta,

mutta pointti oli se, että isänsä hoiti lapsensa.



Suosittelen ap:lle ihan samaa. Kyse ei ole siitä, mitä sinä teet tai millaista teet, vaan siitä, että SINÄ teet sen.

Jos kerrot kakusta, että isi osti sen marttapiirin myyjäisistä, se kelpaisi .



Tapaamisviikonloppujen aikana on turha yrittää muuttaa tai tarjota tai korvata jotain, mistä selvästi näkee että kotona ei ole tarjolla, esim. monipuolinen ruokavalio. Se on loppujen lopuksi äidin vastuulla, koska arkenta siellä elävät. Niinikään viikonlopun elämäntavat ovat isän vastuulla, isäänsä he tulevat tapaamaan, eivät teitä, eivät sinua, vaan isäänsä.



Lopuksi kysymys:

onko sinulla omia lapsia?

miten pitkään suhde lasten isän kanssa on kestänyt?

1) tekemäsi ruoka maistuu erilaiselta.

2) olet äitipuoli, kaikki mitä tee maistuu paskalle

Ratkaisuksi ehdotan, että isä tekee teillä ruuat aina kun lapset on teillä. Sellaista ruokaa kun teillä yleensäkin syödään. älkää yrittäkö mielistellä.

Näin se meilläkin oli. On edelleen.

olisiko, että lapset syömättömyydellä ja nirsoilulla reagoivat vanhempiensa eroon ja viikonlopsina oloon, ovat kumminkin jo sen ikäisiä että ymmärtävät paljon enemmän kuin kuin ihan taaperot...

mielestäni sinun tulisi keskustella miehesi ja lasten isän kanssa tilanteesta ja mitä mietä hän on... kaikkea ruokaa mielestäni lastenkin täytyy maistaa, ei se äiti ole aina niitä pitsoja vääntämässä..

ja ero tuli vuonna 2006

ap

Meillä poika sylki pois jo pienestä kaiken maustamattoman, esim. porkkanaa ei syönyt sellaisenaan. Mutta odotas kun tarjosit sen saman porkkanan mausteisessa soosissa! Sitä meni niin että napa paukkui...

maintsemistasi ruoista ainoa, jota meidän lapset ei olisi huolineet. Teet vaan entiseen malliin ruokia,kyllä lapset pikkuhiljaa alkavat syömään. Itse en pienenä jostain syystä syönyt mitään kylässä, vaikka muutoin olin kaikkiruokainen. Arkailevatko lapset vielä sinua?

Nykyisin monet tekevät liikaa ruokia sen mukaan mitä lapset vaativat ja haluavat,siitä ei seuraa yleensä muuta kuin, että lapset alkavat nirsoilla entistä pahemmin. Meillä on aina tehty ruokia monipuolisesti, seurauksena on neljä kaikkiruokaista lasta, jotka eivät arkaile uusia ruokalajeja.

Tuollainen nyrpistelevä penikka jäisi ainakin meillä ilman sapuskaa. Jos ei hyvä ja terveellinen perussapuska kelpaa, niin antaa olla.



Pistää ihan vituttamaan.

Meillä poika sylki pois jo pienestä kaiken maustamattoman, esim. porkkanaa ei syönyt sellaisenaan. Mutta odotas kun tarjosit sen saman porkkanan mausteisessa soosissa! Sitä meni niin että napa paukkui...

vaikka en tulista teekään...

Meillä lapset syövät lähes kaikkea. Mausteitakin käytämme runsaasti.

Kuulostaa kyllä tutulta...



Ei ole omia lapsia - suhde kestänyt 2,5v, asuttu puoli vuotta yhdessä, n. vuoden olen tuntenut lapset

Lisäksi sanotte ettehän te kuitenkaan olisi syöneet. Istutatte pöydässä oman ruokailunne ajan.



Ruoka on sellainen juttu jolla ei leikitä, sitä ei ole kaikilla.



En sallisi tuollaista nirsoilua en todellakaan.

Kun hän se isä on. Jos joku ihmettelee, miksi pöydässä oli perunasalaattia, niin siis siksi että mies pitää siitä! Sitä oli jääkaapissa ja se oli menossa vanhaksi. Perunaa olisin voinut keittää, mutta yleensä sekin jää syömättä. Nakit ja perunat - eksoottinen muisto 70-luvulta! T.ap

Kuulostaa kyllä tutulta...

Ei ole omia lapsia - suhde kestänyt 2,5v, asuttu puoli vuotta yhdessä, n. vuoden olen tuntenut lapset

Teillä taival on vielä kovin nuori. Väittävät, että mitä kauemmin uusperheellisyyttä on eletty, sen paremmin alkaa menemään kun kaikki osapuolet tottuvat toisiinsa ja tutustuvat paremmin.

Meillä tuokaan ei toiminut, tilanne vain paheni vuosi vuodelta. Yksi iso syy siihen oli tuo lasten oma äiti, joka vuosien edetessä vain paheni mitä minun haukkumiseen tuli.

Emme edes tunteneet toisiamme, hän ei edes tunnista minua ihmisjoukosta, jos olisimme vaikkapa kauppajonossa peräkkäin.

Enkä aiheuttanut heidän eroaan, mutta nainen ei hyväksynyt lastensa isälle ketään tai mitään muuta suhdetta, minun paikalla siis olisi voinut olla kuka tahansa..

mutta lasten käytöksessä minua kohtaan sen kyllä huomasi..

Miten lasten äiti suhtautuu sinuun?

Lapset melko varmaan kokevat, että sinä olet tullut ja vienyt heiltä heidän isän. Olet kilpailija.

Minusta on tosi uotoa, ettei miehesi "päästä" sinua yksin mihinkään tapaamisviikonloppuina !! Miten niin sinä olisit joku "jengipetturi"?? Ei lapset koe tilannetta miksikään "isin uusi perhe, me menemme isin uuden perheen luo, menemme tapaapaan heitä, meillä on kaksi kotia ja toinen on isin ja äitipuolen luona ja toinen oman äidin luona".

Lapsilla on yksi koti, äidin luona. Ja he tulevat tapaamaan isäänsä ja sinä olet esteenä. Eivät he tule tapaamaan teitä kahta, eikä sinua, vaan isäänsä.

Lapset ihan varmaan haluaisi kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa. Se voisi tehdä hyvää siinäkin mielessä, että lapset eivät kokisi sinua kilpailijana, joka VIE isin heiltä, vaan kun sinä vietät omaa aikaasi vaikkapa kavereillasi, kaupungilla tms., lapset saavat isin ihan kokonaan vain itselleen!!

Ainoa keino millä he voivat osoittaa sinulle etteivät hyväksy sinua, on ruuan kanssa temppuilu.

Sinä yrität, ja pahoitat mielesi. LaPSET näkee sen ja käyttää sitä hyväkseen..

Haluaako että miehesi että olettte yhdessä pitkäänkin?

Se, että hän estää sinua elämästä myös omaa elämääsi ja vaatii sinua olemaan mukana kun hän itse tapaa omia lapsiaan, on aika ikävää rajoittamista.

Meillähän minä itse olisin kovasti halunnut olla osa lasten viikonloppuelämää, yksi aikuinen heidän elämässään. Äitinsä myötävaikutuksella se kaikki valui käsistä, meni hukkaan. HE olivat todella inhottavia.

miehen oli vaikea puuttua tilanteisiin,hän ei ymmärtänyt, vaikka yritin puhua niistä.

Nyt tilanne on se, ettei miehen lasten tapaamiset eivät toteudu meillä - täällä kotona.

Sehn sijaan 8 v olisi nakellut niskojaan ja tuskin edes maistanut mitään.



Onkohan nyt kyse enemmän siitä että lapset reagoivat uusperhetilanteeseen kuin ruokaan? Rukakoulutus vie pitkään, mutta älä luovuta.



Meidän ronkeli ei syö jauhelihaa missään nimessä mutta syö satunnaisesti grillattua lihaa (kanaa, kallunaa, possua tai lammasta). Hän ei halua sekoittaa ruoka-aineita keskenään eli kaikki pitää laittaa lautaselle eri kasoihin.



Joskus hän kylässä yllättää, mutta kun teen kotona samaa ruokaa, ei se uppoakaan. Eikä isän ruoat mene sen paremmin alas. Mutta iltapalaksi ei saa lättyjä!