~(~(~TOUKOTOIVEET VKO 12~)~)~
Viime viikon pino oli pudonnut jo seuraavalle sivulle, joten aloitan tän uuden pinon jo nyt jos ette pahastu. Ollaanhan sitä jo maanantain puolella. :D
Linkki edelliseen:
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Kommentit (45)
Onnittelut Miimi siitä, että vauva kääntynyt masussa oikein päin :)
Hyvän kokoiselta sinun vauvan painoarvio vaikuttaa...Mullahan oli kolme viikkoa sitten arvio 1576...saas nähdä, että miten on tänään...Kohta olen lähdössä tuonne kaupunkiin...aika on kyllä vasta 12:30... Epäilen kyllä, että pienemmäksi jää kuin sinun vauvan arvio!
Illalla ei meinannut uni tulla...ehkä aattelin tämän päivän polikäyntiäkin sen verran...nyt siis väsyttää...
Eilen neuvolassa kaikki ok...Hemoglobiini noussut 117-130 kolmessa viikossa...söin eka viikon Obsidania 2 tablettia päivä ja sit yhtä... Maha jämähähti aluks, mutta nyt toimii jo paremmin...joskaan ei ihan normaalisti vieläkään. Nyt jatkan vielä tuolla yhdellä tabletilla...terkka vaan sanoi, että ei haittaa, vaikka välillä unohtuiskin...Pissa oli puhdas ja paineet 102/58...Painoa tullut nyt lähtöpainoon nähden 8,5 kg, joista viimeiset 2,5 kg edellisen kolmen viikon aikana :) Pyysin terkkaa koittelemaan mahan päältä, että onko vauvan pää kuinka alhaalla...Meinas, että kyllä se aika alhaalla on, että voisi aatella, että olis viikko 36 menossa sen perusteella, missä vauvan pää on...sanoi, että aika sirolta kuitenkin tuntuu, että vielä se vauva varmaan aika pieni on...
Mä otan sairaalakassin mukaan + käsitöitä tuonne polikäynnille...Se on siis varotoimenpide. Aattelen, että jos mulla on yöpymistamineet mukana, niin sit ei tarvitse jäädä :) Vähän kyllä mieityttää, että miten on...TOivotaan, että paikat olis vielä kuosissa! TErkkari kyllä meinas, että täällä päin ei hirveästi enää tässä vaiheessa vauvaa pidäteltäis, jos se tuntuis olevan tulossa...
Toivottavasti olen kertoilemassa kuulumisia illalla!
AngaT + Taistelija 33+4
Oottepas te reippaita kun joku on vielä jaksanut baarireissunkin tehdä. En oo tainnut kertaakaan käydä, muuta kun ravintolassa syömässä. Johtunee osaksi että on nuo baarireissut vähentyneet iänkin myötä huomattavasti...Kyllä muutamassa vuodessa ehtii tapahtumaan. Nyt täytän 34 ja muistan kun vielä alle 30 v sitä jaksoi ihan eri tavalla. Tai oikeastaan kyse on siitä ettei vaan enää innosta. Joskus toki on kivaa lähteä tyttöjen kanssa ulos baarikierrokselle, mutta muuten on ihana valita kunnon ravintola ja viettää iltaa ihanan ruuan ja juoman ja seuran kera ja sitten melkein jo kotiin. Tai sitten niin että järkkäillään kaveriporukassa ns. "aikuisten kotipippaloita"
Mä oon uskaltanut imettämisen aikana ottaa viiniä ja alkoholia enemmänkin kuin sen yhden lasin. Normaalisti se kaksi sitten riittääkin :) Se määrä mitä ensinnäkin vereen imeytyy on promilleissa ja siitä sitten valmistuu vasta se maito. Eli alkoholiprosentit eivät sinällänsä imeydy suoraan maitoon vaan veren kautta. Että eiköhän sen yhden lasin uskalla oikein hyvällä omalla tunnolla nauttia. Kyse on varmaan enemmän siitä että humalassa tai edes hiprakassa ei missään nimessä ole hyvä käsitellä vauvaa. Ja jos ajattelee oikeesti vauvaa ja hänen intoaan olla tissillä kun äidistä lähtee inha alkoholin tuoksu, niin ei kivaa sekään varmasti. Itse inhoan alkoholilta haisevaa hengitystä todella paljon ja hirmu vähän juon lasten aikana yleensäkään.
Mä oon kaikkien raskauksien aikana syönyt obsidania ja sopinut mulle tosi hyvin, vaikka välillä vedän kahdenkin pillerin kuureja (kuten nyt) Mulla on rautavarastot näköjään vaan nyt täyttyneet kun ei ole vielä hemppa noussut ja viimeksi oli jopa laskenut taas (huolimatta rautalisästä) Nyt varmaan taas nousussa.
JOka päivä ihmettelen kuinka voinkaan olla näin rapakunnossa!!!! Tänäänkin heti aamusta kun autoin lapsia päiväkotikuntoon, niin vatsaa rupesi supistamaan ja juilimaan ihan kunnolla. Onneksi ei ollut kiirus. Tänään pitäisi jaksaa vielä istua pari tuntia kampaajalla, mikä on tietty aika ihanaa. Ja sitten vielä asiakkaan kautta iltakoulutukseen. Onneksi tällä kertaa en itse ole kouluttajana ja voin lähteä kotiin heti jos tuntuu ettei jaksa. En vaan millään raaskisi olla pois ihanien aiheiden ääreltä. Kai se vaan täytyy kohta luovuttaa itsensä tälle kotiäiti taajuudelle, jossa herneet päässä kohtaavat vain silloin tällöin... Oma ihanuutensa siinäkin :)
Eilen ostin Stockalta ekat vauvähärpäkkeet. Ihanan Name It bodyn jossa teksti Born in 2009 ja sitten Name Itin vaaleanpunakuvioisia harsoja. Ens viikolla miehellä loma nii sitten hoidetaan vähän hankitoja kuntoon. Pullot ja tutit, vaippoja ja kosteuspyyhkeitä, itselle liivinsuojia ja kaikenmaailman muitakin suojia. Olen ihan epätoivoinen noiden imetysliivien kanssa kun en löydä sopivia. Mä en kestä laittaa sellaisia kamalia lakanoita päälleni!! En yhtään turhamainen... Enkä toisaalta maksaa itseäni ihan kipeäksi liiveistä jotka ihan kohta haisee pahalle ja ovat lähtemättömien läikkien peitossa. Ihanaa!!! Ihan oikeasti kyllä odotan imetysta ihan malttamattomana. Olen aina tykännyt siitä ihan älyttömästi. Ihan lopussa vasta se alkaa vähän jurppimaan välillä, mutta nyt taas vaan odotan innolla että saan vauvan rinnalle. Ai niin, Lansinohia PITÄÄ ostaa!!!!!
No nyt aamupalalle! Halit kaikille!!
-Callaway
Heti ensiksi kaikille tiedoksi, että tässä ensimmäistä "lomapäivää" vietän. Töihin ei enää ole paluuta, eilen jätin avaimet ja puhelimen pois lähtiessäni, nyt siis ylimääräisiä vapaita pidän pois, sitten siirtyykin talvilomapäiviin ja siitä jatkuu äitiyslomalla. Ja jollain lailla ei voi uskoa todeksi. Paljon olis hommia nyt tuleville päiville, vaunujen hankinta ja muiden tarvikkeiden ostoa, pimennysverhojen etsintä jatkukoon myös.
Pojankin sain vietyä tänään hoitopaikkaan, ja sovittiin jatkosta että miten tehdään. Eli tämä kuukausi mennään niinkuin ennenkin, 9-15 voi olla hoidossa, huhtikuu muutettiin sitten osapäivähoidoksi ja samoin toukokuukin voi olla osapäiväisenä, mutta jos esim. sairaalanlähtö tulee yks kaks niin sitten voi vaikka kesken kuuta jatkaa kokopäivähoidolla, riippuen siitä missä kunnossa olen:) ja miten kotiudun ja miten mies jatkaa sitten töihin. Että sen suhteen kaikki nyt ok, onneksi, noitakin asioita olen miettinyt liian paljon pääni puhki.
Ja mitäkö minä kaipaan kun vauvamaha on poissa? Sitä, että voi taas joskus nukkua mahallaan ja että voi juoda siiderin. Mullahan on meinaan tulossa toukokuussa kolmikymppiset kans, mutta taitaa nyt tällä kertaa jäädä juhlimatta.
Imetyksestäkin oli teillä puhetta, mulla ei pojan kohdalla imetys onnistunut, mutta sain kun sainkin pumpulla maidot talteen, ja niin mentiin alussa hetki. Kunnes sitten 5kk:den iässä todettiin maitoallergia ja siirryttiin erityiskorvikkeeseen. Joten minulla ei oikein ole imetyksen suhteen mitään odotuksia, kokemus on vain, että kyllä sitä pullollakin kasvaa :) Ensimmäisen kohdalla sitä tietysti hirveesti syyllisti itseään että kun en imetä ja siitä sai uteluita vähän joka suunnalta ja itkuisia hetkiäkin oli tuon asian suhteen. Nyt osaa suhtautua jo eri tavalla asiaan kun 4,5 vuotta asiasta.
Tässä kuussa olis mulla se sype-käynti vielä, ja sinne pitää täyttää se kyselylomake. Huhtikuussa olis sitten lääkäriaika polilla, viimeistä neuvolalääkäriä ei enää täällä tarjota toista odottaville, joten siksikin ihan hyvä että sain tuon äitiyspolin synnytyslääkärin ajan. Jos huhtikuussa vielä on vauva perätilassa niin toivoisin sitten, että sovitaan se sektioaika. En aio synnyttää perätilassa olevaa alakautta, siihen tulokseen olen nyt päätynyt. Mutta saas nähdä miten tässä nyt tämä kuukausi menee. Vatsa on siis vielä ylhäällä ja alhaalla ei tosiaan tunnu mitään, ei päätä ainakaan kun perätilassa on. Eli ei ole laskeutunut alas vielä.
Nyt ruoat laittamaan jääkaappiin, tulin muka kaupasta heti tähän koneelle ja unohtui nuo ostoksetkin eteiseen, onneksi ei ollu mitään pakasteita :)
t.Iippalainen
Anga-T:n polikuulumisia jo odottelen! Tämän meidän vauvan painoarvio oli rv30+1 1500 g ja nyt rv33+2 siis 2180g. Jännittää ihan, kuinka teidän pikkuinen on kasvanut, toivottavasti yhtä hyvin!
Huh, on ihan hassua, kun olo on oikeastaan nyt paljon paljon helpompi kuin vielä viime viikolla, kun vauvan pää ei purista kylkiluita. Pystyn kumartelemaan leluja lattialta ja nostelemaan esikoista ilman että täytyy irvistellä kivusta. :) Mahtavaa!
Rice, juu luin vähän hätäisesti, tosiaan taitavat nuo vikat lääkärikäynnit olla meillä taas ihan lähekkäin. :) Tosin mun ei tarvitse (jos siis kaikki hyvin menee) nähdä neuvolan lääkäriä enää ollenkaan, vaan se viimeinen lääkärineuvola hoidetaan tayssissa. Hihkaisin ihan innosta sen kuullessani, jotenkin jäi niin paha mieli parista viime lääkärikäynnistä..
Yöllä en meinannut saada nukutuksi ollenkaan, kun mietin vaan pienen pientä poikavauvaani. <3 Ilmeisesti oli mun päälle liikaa tietää kumpi on tulossa. ;) Apuaa, nyt alkoi tämän koneen palomuuri sekoilemaan siihen malliin, että parempi lopettaa, ennen kuin netti kaatuu kokonaan..
Miimi, 33+3
Tänään on tullu koko aamun juostua kaupungilla, kun pitäis löytää iltapuku miehen valmistujaisiin. Vaikeuksia meinaa tuottaa. Halosella olis ehkä muutama varteenotettava vaihtoehto. Ei vaan kohta jaksa enää juosta kaupoilla samaa tahtia kuin ennen :)
Imetyksestä: Mulla ei esikon imetys oikein onnistunut. Nännit meni täysin rikki jo laitoksella ja siitä lähtien äippä väänti itkua kun toinen söi, tyydyttiinkin sitten pulloruokintaan ja syyllisyyttähän se sitten aiheutti...:( Eikä anoppi helpottanut asiaa millään tavalla puuttumalla asiaan ja huutelemalla siitä työpaikallaan ja kaikille tutuille ja ohikulkijoille... Rasvausta yritin (bepanthen), mutta kun ei auttanut niin ei. Mieli tekisi tätä toista imettää, mutta pelkään jo nyt vähän, että mitäköhän tästä tulee, kun nännit on arat jo nyt. Vinkkejä otetaan vastaan oikein mielellään!
Masuasukki painaa kivasti kylkiluihin ja välillä kyllä ahdistaa todella paljon. Öistä on tullut katkonaisia, niin kuin aika monella muullakin täällä :) hyvää asentoa ei meinaa milään löytyä.
Nyt päivän askareiden pariin. Lomalla on kiva, kun voi tehdä kaikkea sitä, mitä juuri itse haluaa. Ja onneksi ei noita töitä ole enää kovinkaan paljoa jäljellä, huhtikuun alusta pääsiäiseen...
Tinzu 30+6
Lienee minunkin korkea aika esittäytyä, vastahan tässä on syyskuusta lähtien tultu taustailtua ja teidän muiden edesottamuksia seurattua.
Olen 27-vuotias helsinkiläinen ja odotamme mieheni kanssa esikoistamme. Tyttöä ovat lupailleet. LA on 26.5. mutta neito on ultrissa näyttänyt säännöllisesti 5-6 päivää pienemmältä. Koin juuri ennen tätä raskautta keskenmenon, joten ei ihme, jos LA vähän heittää. Toivottavasti emme kuitenkaan joudu odottamaan kovin paljoa kesäkuun puolelle.
Raskauden alku meni oikein hyvin, selvisin vain armottomalla väsymyksellä. Väsynyt olen edeellenkin, mutta lisäksi olen saanut seurakseni päivittäiset supistelut ja inhottavat liitoskivut. Supistelujen takia olenkin ollut kohta neljä viikkoa sairaslomalla. Huomenna tapaan lääkärin ja toivottavasti saan sairaslomaa tuonne äitiysloman alkuun (johon on vielä kuukausi). En koe olevani työkykyinen ja toisaalta työpailkalla tiedetään tilanteeni, niin eipä minulle juuri töitä laitettaisikaan.
Olen nauttinut sairaslomasta yllättävänkin paljon. Tekemisen puutetta ei ole ollut, melkein jopa päinvastoin. Toisaalta on ihanaa, kun voi tehdä asiat omaan tahtiin ja saa levätä juuri silloin, kun siltä tuntuu.
Gallupiin siitä, mitä tehdä synnytyksen jälkeen vastaan minäkin, kuten joku muu, että kuohuviiniä aion nauttia. Elämässä pitää olla kuplia! Ja lisäksi haluan liikkua juuri sitä tahtia, kun pää haluaa mennä. Alkaa vähän kyllästyttää, kun kaikki rollaattorimummutkin pääsevät nopeammin kuin minä.
Itse olen viime aikoina kovasti pohtinut suhdetta sukulaisiin. Jotenkin heille on tullut pakonomainen tarve soitella jatkuvasti ja kysellä kuulumisia. Kyllähän me ilmoitettaisiin, jos jotakin tapahtuisi. Mutta varsinainen ongelma on se, että jos jo nyt sukulaisten kiinnostus tuntuu ahdistavalta, niin miten ihmeessä selvitä siitä lapsen synnyttyä?
Anoppiin olen erityisen hermostunut. Ihana ihminen hän on, ja yrittää aina olla kovin hienovarainen, mutta hänellä tietysti tuntuu olevan ne ainoat oikeat tiedot lasten kasvattamisesta ja hoitamisesta. Kaikki siitä poikkeava saa aikaan pahkeksuntaa, jonka voi lukea rivien välistä ja eleistä. Anoppi itse kasvatti lapsensa tunnontarkasti neuvolan ohjeiden mukaan: kun neuvolassa sanottiin, että vauvan pitää ulkoilla 6 tuntia päivässä, hän todella kärräsi esikoistaan 6 tuntia pitkin kaupungin katuja. Että saatetaan olla vähän eri linjoilla...
Millä mallilla teillä muilla on sukulaissuhteet?
Leppis 30+1
Polikäynti takana ja kotona ollaan!
Otettiin ekaks sydänkäyrä + supistuskäyrä. Vauva liikkui tosi paljon sen aikana ja melkein koko ajan sai olla painamassa nappia. Supistuskäyrä näytti 8%-25%...Taisi se sairaanhoitaja sanoa siten, että 10 % on tavallaan niinku nolla, eli pienoista supistelua oli...Mutta omasta mielestäni kotona tulleet on olleet kovempia. Mutta siis sen suhteen asia ok...
Sit kätilö teki ultran. Painoarvio 2373 gr eli Miimistä mentiin ohi :) Tosin kätilö sanoi, että pää on niin alhaalla, että hän ei saa siitä kunnon mittaa, että pitää vaan joku arvio ottaa...eli voi heittää toi...kolmen viikon takaiseen siis olisi tullut painoa n. 800 gr...Kuulostaa aika hurjalta, mutta ehkä epäluotettavuuden piikkiin menee osa (ei ihme kyllä sit jos neuvolassa itelle oli tullut kolmessa viikossa 2,5 kiloa:)). Munuaisissa näkyi edelleen pientä laajentumaa, joka menee normaalirajoihin... LIsäksi näkyi joku valkoinen pyöreä tiheä kudos jossain mahan puolella...siitä ei tiennyt kätilö, eikä lääkäri, että mikä oli. Kyselin vielä kätilöltä, että näkeekö mitään, mikä vois viitata johonkin kromosomihäiriöön ja meinas, että ei näe. Eli periaatteessa vauva pitäisi olla ok.
Sit menin lääkärille...oli tavallinen lääkäri...aiemmin ollut erikoislääkäri... Vaikutti heti alusta pitäen vähän sellaiselta, että ei oikein ole asiantuntija... Teki sisätutkimuksen ja sanoi, että kohdukaulaa jäljellä reilu sentti ja ehkä puolelle sormelle auki...Kolme viikkoa sitten lääkäri sanoi, että parisen senttiä tunnustelemalla ja sitä ennen tk-lääkri sanoi, että kolme... MInähän tietenkin siinä säikähdin, että se on justiinsa pihalla, kun pääkin on niin alhaalla, että puolen sormen mitan päässä, kun lääkäri koitti... Alkoi kattomaan sit ultralla (ultra oli kiinni ja hetken aikaa siinä jotain mietisteli, että mites tämä meni päälle jne...tosi asiantuntevan oloista...). Mittas kohdunkaulaa ja sanoi ekaks, että 4,8 cm! Sanoin, että eikai se nyt sentään pitene, kun aiemmin ollut 3,7cm...Mittas uudestaan ja sanoi, että on 3,8 cm...Kysyin vielä, että mihin siin äsitten luotetaaan, kun tunnustellen on pikkuhiljaa tullut lyhyempiä mittoja...meinas että ultraan... Kätilöltäkin asiaa kysyin ja hän sanoi, että ultraan... Mutta jotenkin en ihan täysin siihen luota, kun eihän sitä aina edes ultralla tarkisteta...
Esikoisesta olen käynyt 10 päivää ennen synnytystä äitipolilla, jolloin lääkäri sanoi tuon saman, että pää on niin alhaalla, että puolen sormen päässä...Että vähän tässä saa tieten varpaillaan olla...
Kahden viikon päästä on seuraava kasvukontrolli äitipolilla...eli ihan hyvä, että nyt seuraavat...Pyydän kyllä sit päästä sille erikoislääkärille, jos on mahdollista, kun ei tuo lääkäri oikein osannut vastata mun kysymyksiin...
Angat + Taistelija 33+4
Täällä odotetaan jo loman alkua. Enää ensi viikko töitä jäljellä. mitään erityistä tekemistä mulla ei ole, mutta kai sitä voi joskus koettaa ihan vaan levätäkin. Kesälomaa pidän kolmisen viikkoa tuohon äippäloman eteen, joten siksi alkaa niin aikaisin.
Tervetuloa mukaan uudet!
Siellä olikin kyselty tuosta imettämisestä ja sen kenties helpottamisesta. Mulla oli esikoisen kanssa silleen, et nännit meni kyllä heti alkuunsa rikki ja rintakumilla sain helpotettua tilannetta. Bepanthenia laitoin, tosin vain sitä kumia käyttäessä, meinaan ei neiti suostunut rasvatissiin koskemaan. Ostin silloin sitä LANSINOHia ja sen avulla sitten korjaantui tilanne niin, ettei tarttenut kumiakaan käyttää ja kelpasi vauvallekin. Nyt olen ajatellut käydä jo kohta puoleen ostamassa lansinohit ja jos aloittaisin nännien rasvaamisen hyvissä ajoin jo ennen synnytystä, niin toivoisin nännien kestävän paremmin. Olen mä nyt jo rasvaillut ihan noilla perusvoiteilla niin nännit kuin masunkin. Ei kiristä niin paljon, kun on kosteampi iho.
Neuvolassa kävin maanantaina. Ihan hyvää kuuluu. Virtsat oli ok. Painoa tullut jonkin verran, tosin en edelleenkään luota noihin neuvolan iltapäivämittauksiin, eli punnitsen itseni aamulla kotona yöpaitasillani. Oman vaa'an mukaan on tullut 4kg lähtöpainoon. Hb oli 114, eli vähän noussut kun tuplattiin raudan määrä. Mähän oon rautalisää syöny sieltä 16 viikolta alkaen. Silti vaan oli laskenut ja viimeksi tuplattiin annos. Mä käytän retaferia. Olen sitä napsinu pienen ikäni aina tarvittaessa ja sillä mennään nytkin. Eikä neuvolasta ole muuta suositeltukaan, tää tuote kuitenkin on mulle sopiva. Paineet oli 113/64 ja sf 29cm. Eli masu on kasvanut :-) Vauvan liikkeet tuntui hyvin ja sykettä oli 150. Niitä mun sokeriarvoja nyt sitten kateltiin ja ne onkin hyvät ollu. Esikoisen synttäreiden aikaan ne oli vähän korkeemmat (taidettu kakkua syödä...) muttei nekään yli rajojen ollut. Sanoinkin terkkarille, ettei mulla ole kovin raskausdiabetinen olo, kun on vaan yhden kerran ollut yksi arvo ihan himppasen koholla. Siinä sokerirasituskokeessa (paastoarvo oli 5.7). Tietää nyt sitten ettei syö liikaa makeeta kerralla. Olokin kyllä pistää jo tukalaksi siinä kohtaa, kun on sallittu raja vastassa. Mutta täällä siis yksi raskausdiabeetikko, joku taisi huhuilla.
Mä en siis olekaan ainoa, jolla suu napsaa siideriä ajatellessa.. Mä kun olen potenut kamalia omantunnon tuskia, että lapsia teen mutta silti vaan siideriä tekee mieli. Pahalta sellanen haisee ja tolleen, mut silti tekee mieli. Kai se on sellanen juttu, kun muka on niin kauan ilman jotain.
Ihanaa, kun osa teistä on päässyt kattelee vauvoja ja kuullut arvioita koosta. Mulla ei oo mitään toivoa moisesta. Ei oo polille aikoja annettu, enkä nyt sit vissiin tarvi mennä edes niiden sokereiden takia sillon 36 viikolla. Eli ei kukaan ole arvioimassa. Viimenen lääkärikin on tällä kertaa ihan neuvolassa, eikä siellä oo mitään laitteita. Kai mä sitten saan syntymään asti odotella. ellei jälleen kerran mene yli lasketun ajan ja joudun käymään sillon polilla kontrolleissa. Mutta pääasiahan on, että kaikki on kunnossa. Ja on tuo Mölli kyllä kasvanut, sen tunnen nahoissani.
Mitään suuremia vaivoja mulla ei tällä hetkellä ole. En käy edes joka yö pissalla, ja jos tyttö ei tule herättämään yöllä, en välttämättä edes herää koko yönä. Aamulla sitten pissittää senkin edestä, saa pikapikaa mennä vessaan. Selkä ei oo vaivannut hetkeen, paitsi kun makaa kovalla alustalla ja koettaa suoriltaan päästä ylös (esim lattialta). Pienen kylkikierroksen avulla ei tuota sekään tuskaa. Ei tässä mitään suurempaa kuitenkaan viitsi nostella ja vähän täytyy kattoo miten liikkuu. Ei supistele eikä mitään. Nyt mulla on siis sellanen "nautin raskaudesta ja masusta"-aika. Nyt tuo masu onkin jo sen verran pyöreä, että sitä on ihana näytellä vartaloa myötäilevillä vaatteilla. Mieskin lauantaina saunassa katsoi, että on kyllä kokoa tullut.
Nyt alkaa jo peppu puutua, kun ensin luin muiden kirjoituksia ja nyt vielä raapustin romaania itse...
Voikaahan hyvin!
Möllimasu rv 30!
Vielä on tullut tähän ryhmään uusiakin, hauskaa! (Itsekin olen kyllä kirjoitellut niin harvakseen, että olen puoli-taustailija, puoli ryhmäläinen...) Erityisesti Leppiksen haluan toivottaa tervetulleeksi sieltä taustailijoiden puolelta tänne ryhmään, sillä meillä onkin paljon yhteistä: itsekin olen 27-vuotias helsinkiläinen ja lasketussa ajassakaan ei meillä ole kun päivän ero, eli mulla LA 27.5.
Rautatabletti-asiaan: Mäkin olen syönyt rautaa molemmissa raskauksissani noin viikolta 20 eteenpäin. Ekassa raskaudessa maha ei tykännyt niistä tableteista yhtään ja päädyin sellaiseen järjestelyyn, että otin tabletin aina öisin vessakäynnin yhteydessä, niin se sai rauhassa imeytyä. Tällä kertaa olen toiminut niin, että otan tabletin aina aamuisin heti kun herään, eli noin tunti ennen kuin syön tai juon mitään muuta (kuin vettä) ja maha on ollut melko hyvänä. Kaikista keskeisintä tuossa on siis se, ettei mahassa ole tabletin kanssa mitään, mikä voisi mylläkän saada aikaan. Keskellä päivää en uskaltaisi tablettia ottaa, sillä seuraukset voisivat olla "tuhoisat"... :)
Siideri-asiaan: En muista kirjoitinko tänne jo joskus aikaisemminkin tästä, mutta olen tämän raskauden aikana täysin ihastunut Kopparbergin alkoholittomiin siidereihin, joita myydään esim. S-marketeissakin monen makuisia. Ymmärrän kyllä, ettei se neste ihan samaa vaikutusta tee, kun alkoholillinen, siis ei rentouta samalla tavalla, mutta yllättävän paljon siinä on sitä samaa fiilistä, kun tölkki auki sihahtaa jne...
Olenkohan mä ainoa, jolle ei ole tullut Kelasta vielä mitään kirjettä? Vähän kyllä turhaan haudoinkin niitä papereita, mutta ajattelin, kun olen niin "helppo tapaus", eli siis saan vaan minimipäivärahan, ettei siinä päätöksessä kauaa kestäisi. Jotkuthan teistä on kirjoittaneet, että homma on jumissa työnantajan takia, mutta itse olen ollut siis opiskelijana, eikä ole mitään hidasteita senkään vuoksi. Noh, odotellaan. Eipä mulla ala se äitiysraha kausikaan vasta kun kuukauden päästä, joten onhan tässä aikaa...
Täällä kun lueskelee teidän kuulumisia, niin tulee ihan outo olo, kun mä en ole käynyt missään sokerirasitustestissä/äippäpolilla (muuta kun tavalliset ultrat) ja neuvolassakin vasta muutaman kerran (olisikohan 4 käyntiä ollut tässä raskaudessa neuvolassa.) Tietysti niitä neuvolakäyntejä on vähemmän, kun en ole ensisynnyttäjä, mutta olisin kyllä ollut innostunut käymään siellä useamminkin. No, luultavasti tämä raskaus menee niin paljon kesäkuun puolelle, että pääsen sitten lopussa käymään neuvolassa ja sairaalassa moneen otteeseen.
Esikoinen syntyi siis viikolla 42+1 ja henkisesti olen koko ajan psyykannut itseäni uskomaan, että tämäkin menee pahasti yli ja syntyy käynnistyksellä. Jos noin ei käykään, niin se on sitten kovasti positiivinen yllätys. Eli onko jollain kokemuksia, että eka olisi mennyt pahasti yli, mutta toinen/kolmas/neljäs olisikin "tajunnut" syntyä aikaisemmin? Tämä voi tuntua teistä, joilla on syytä pelätä ennenaikaista synnytystä, jonnin joutavalta jupinalta, mutta kun kokemuksesta tiedän, ettei se 15 päivää ylikään ole mikään paras vaihtoehto.
Hauskaa viikonloppua kaikille!
SR_81 ja Vauva rv:lla 30+2
Äkkiä taas eilisiä polikuulumisia, näyttäis edelleen siltä et olis poika ja tyttö tulossa. Nyt jopa uskalsin ostaa jo vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen valokuva-albumin ja sit vaal.siniset housut pojalle ja tytölle lilat kun ei ollu punaisia.
Mutta painoarviot poika 1535g ja tyttö 1339g, et vähän ovat pienempiä mitä olisin toivonut tai viime kerralla jo olivat pienempiä mitä ajattelin joten siihen nähden painoa tullut ihan hyvin lisää. Mutta ihan käyrillä vielä menevät ja eivät ole kuitenkaan huolissaan noista painoista, ovat vain sit vähän pienempiä vauvoja. Pojalle tullut painoa kahdessa viikossa kuitenkin 301g ja tytölle 257g ja painoero on kasvanut melkein 200g mut ihan ok.
Napasuonivirtaukset sai kätilö otettua pojalta mut ei tytöltä, oli ihan hyvät.
Ja asento oli sit A perätilassa eli poika ja tyttö pää alaspäin, mut vähän mutkalla kuitenkin tuolla mahassa.
No sit menin lääkärille joka katsoi vielä nuo tytön virtaukset ja ne oli ihan ok. mut tyttö oli siinä puolen tunnin odottamisen aikana ponkassut itsensä poikittain, et ilmeisesti tilaa on liikkua ihan hyvin joten ties mitä vielä tekevät siellä. Mut oon nyt siihen jo vähän varautunut et leikkaus olis edessä, jotenkain tuntuu etteivät muuta asentoaan ainakaan siihen oikeaan.
Kohsunsuu pehmä, kaksi viikkoa sitten lääkäri merkannut neuvolakorttiin kiinteän ja pehmeän väliin rastin et ilmeisesti pehmeähkö sillon, mut nyt pehmentynyt ennestään. Ulkoinensuu auki sormelle kuten viimeksi ja sisäsuu edelleen kiinni. Kaulaa jäljellä 2cm käsin tunnustellen, ei katsonut ultralla ollenkaan enkä sit ruvennut sitä pyytämään. Tuumas et olis varmasti pitempi ultralla katsottuna. Ite sit vain pähkäilin etteikö viitsinyt ruveta enempää sorkkimaan paikkoja, jos ajatteli et siitä on haittaa tai jotain. Mut täytyy tiesti vähän rauhallisemmin tässä kotona nyt ottaa niin ei liian aikaisin pienet synny eikä tarvis vuodelepoon. 34 viikon jälkeen eivät enää makuuta eikä estellä et jos meinaavat syntyvät niin saavat tulla.
Lääkäri tuumas et kaksoset ovat kuitenkin paremmin kehittyneitä mitä yksi lapsi että vaikka syntyvät aikasemmin niin pärjäävät hyvin vaikka pienempiä ovatkin.
Kahden viikon päästä sit taas seuraava käynti.
Vau Anga-T, hienot mitat teidän vaavilla! :D
Tänään olin neuvolassa ja selvisi, että olin vähän ymmärtänyt väärin tiistain ultrassa, ei vauvan paino siis ihan keskikäyrällä kulje, vaan omalla käyrällään, joka on -4. Siro tapaus siis tämä vauva, toivottavasti nyt kuitenkin kasvaa loppuun asti samalla käyrällä, eikä tipahda sinne -10 alapuolelle, niin kuin isoveljensä aikoinaan.. Neuvolassa kaikki oli ihan ok, oma paino oli taas vähän tippunut, mutta maha sentään oli kasvanut. :) Raivotarjonnassa vauva on edelleen, mikä tuntuu ihan uskomattomalta, kun esikoisen syntymästä asti olen itseäni psyykannut niin, etten pettyisi jos kakkonenkin on pt-vauva. Vieläkään en uskalla riemuita, mutta huojentunut olen kyllä.
Tinzu, voi kurjuus tuota imetyksen epäonnistumista ja vielä kun anoppi noin "hellävaraisesti" asiaa käsitteli. :( Toivotaan että tällä kerralla menee paremmin! Meilläkin oli melkoista takkuilua imetyksen kanssa ekat kuukaudet, mutta sitten yhtäkkiä alkoikin sujumaan hienosti. Kyllä itsekin monet itkut itkin ja täällä myös anoppi joka ikisellä kyläilyllään kyseli maidon riittämisestä (mikä mielestäni oli mun henkilökohtainen juttuni!!) ja teki mulle tosi epäonnistuneen ja kurjan olon neuvoillaan ja valituksillaan. No, viime viikonloppuna sain käsiini miehen ja hänen siskonsa neuvolakortit ja niistäpäs selvisi, että anoppi itse on imettänyt molempia lapsiaan 2 viikkoa! Hah, ilmeisesti oli niin kova pala hänelle, että piti sitten vielä kymmenien vuosien jälkeenkin purkaa patoumat miniä-rukkaan!? Sanallakaan hän ei siis maininnut, ettei olisi lapsiaan imettänyt vaan syyllisti mua epäonnistumisesta.. Että näin.
Leppikselle voinkin samaan hengenvetoon jatkaa, että meillä ei anoppi-suhde ole ihan kohdallaan, mutta en oikeasti jaksa itse enää yrittääkään. Anoppi kyllä on periaatteessa ihan mukava ihminen, mutta hän ei joko osaa ilmaista itseään ollenkaan tai sitten hän oikeasti on sitä mieltä, että minä olen äärimmäisen toivoton tapaus, joka ei osaa yhtään mitään ilman jatkuvaa neuvomista. ;) Olen aika hyvin oppinut suodattamaan hänen puheensa, mutta osa jää kyllä ikävästi päähän kaikumaan..
Mitäs kuuluu Christinalle?
Hauskaa viikonloppua kaikille!!
Miimi, 33+5
Olen kyllä niin laiska kirjoittelemaan tänne, vaikka kuitenkin käyn aina lukemassa toisten kuulumiset. Olen ollut muutaman viikon porukoilla/mummolla/anoppilassa lomailemassa. Oli tosi ihanaa käydä taas ammentamassa voimaa juuriltaan, mutta kyllä oli taas ihanaa tulla omaan kotiinkin. Taitaa riittää tuo matkalaukkuelämä hetkeksi minulle :)
Muutaman pvän ajan olen laittanut öttimötille vaatteita valmiiksi, asuntomme on muistuttanut pyykkitupaa, eilen koottiin pikkuveljeni vanha pinnasänky ja vaihdettiin makkarin järjestystä vauvaystävällisemmäksi. Olen nyt vähän miettinyt, että luultavasti en hoitotasoa tarvitse, vie kuitenkin tilaa ja kun on muutenkin ahdasta. Toinen koirani oli aivan innoissaan, kun lajittelin vauvan vaatteita ja tyhjäsin kaappia tavaroille. Oli kyllä kaveri täysillä mukana hengessä :x
Tosiaan saikulla olin reilun viikon ennen kesäloman alkua, sehän alkoi 9pvä. Työ alkoi tuntua liian raskaalta ja olin tosi yliväsynyt, aamullakin herätessäni alkoi vain itkettämään ilman mitään syytä ja tätä rataa.. Loma on tehnyt tosi hyvää, on saanut nukkua milloin on siltä tuntunut ja miehen kanssa on löytynyt enemmän yhteistä aikaa :x Nyt on vaan kaamea stressi siitä, että saa kaikki valmiiksi, vaikka kaikki on jo melkein valmista.. Vaivaisikohan pesänrakennusvietti.. Tulis kevätkin kohta, kun aloin katsomaan yks päivä, että onpa likaiset ikkunat. Parvekkeellekin olis kiva saada kukkia, kun vielä jaksaa laittaa :D
Mun ei sinänsä ole tehnyt mieli mitään kiellettyä hirveästi,, Odotan kyllä sitä kun kaveri on sen ikäinen, että pystyy jättämään hoitoon. Sitten mennään kunnolla miehen kanssa ravintolaan syömään. Mikäs sen parempaa kuin medium sisäfilepihvi pitkällä miinuksella, paljon vuohenjuustoa ja iso lasi täyteläistä punaviiniä :p Vesi herahtaa kielelle.. Toinen asia mitä kaipaan on kunnon hikilenkki.. Ja kolmas on se, että saa tehdä kunnon suursiivouksen, niin, että ei ole masua jota pitää varoa.. Masustanikin kyllä tykkään ja kaikkea, mutta..
Mites tamperelaiset/ lähellä asustavat, olis joskus hauska kokoontua vaikka kahville tai tms.?
Vilijonkka ja öttimötti 31+5
No juu, nyt on sit neuvola taas takanapäin ja siivouksetkin on vapaapäivän kunniaksi tehty. Nyt saa sit vaan oleskella.
neuvolassa oli kaikki ok, epäili,että olis kääntyny raivotarjontaan, mut ihan vakuuttunut en ole.. Ei ollut mitenkään varma asiasta, mut toivotaan nyt niin, liikkeet tuntuu kyllä enemmän ylhäällä, mut välilä tuntuu mukamas joka puolella. Eilen tuli sellainen tunne,että kyljestä tullaan ihon läpi ulos. Oli kyllä sellainen junnaus päällä,että aih ja voih!! Sit ku vielä miteeii,että aikaa on vielä laskettuun vähän vajaa 2 kk, että miten ihmeessä ne liikkeet kestää reilun kuukauden päästä.
Painoa oli tullu reilu 2 kiloa 3:ssa viikossa ;o)). No, kokonaisuudessaan vielä ei oo menny 10 kiloa rikki,että ei sen puoleen,mut kyllä neuvolatäti vähän katto,et aijaa, yli 700 g/ vko..Mut ei sit pitäny mitään saarnaa, ku sanoin,että vaivoja ei oo. Kuten joku aiemmin on maininnut,nehän on numeroita vaan..
Olo on mullakin melko lepoisa, vaivat on pysytelleet poissa ja periaatteessa myös nyt vaan nautin olostani ja masun kasvamisesta. On se jo mukava pömppö!! noh, jos nyt joku vaiva, niin NÄRÄSTYS on ihan kamalaa välillä. Illat tietty ja sit yöaikana tulee välillä tosi kamala närästys ja oon jopa pari kertaa oksentanutkin,kun on niin huono olo tullut. Mut rennie sit kyllä auttaa hetkeksi.
Olipa nyt sitten todella omaa napaa! Uusia oli vielä joukkoon tullut, kiva juttu,että meitä löytyy vielä lisää.
Ootekos valmennuksissa käyneet? Meillä olis eilen alkanut, mut ei päästy menemään, eikä päästä vielä seuraavallakaan kerralla. Jos sit 2 viimestä kertaa yritettäis käydä. Mulle asiat on tuttuja vuosien takaa, mut mies on ihan ekaa kertaa näillä asioilla, niin ajateltiin,että yritetään kuitenkin joissakin käydä.
No, nyt taitaa olla kahvin aika.
uuniz 32 tasan..
Olisi kyllä hauska kokoontua vielä mahakkaina!! :) Sano vaan missä ja milloin, niin Miimi mahoineen säntää paikalle. ;) No ja ehkä on pakko ottaa mukaan tuo tuleva isovelikin, kun en ilman häntä oikein mihinkään koskaan pääse.. Jei!
Moi,
en ole aikoihin tänne kirjoitellut, mutta jonkin verran olen kyllä teidän muiden juttuja lueskellut.. Mahdatteko enää edes muistaa mua?!? Hyttynen ainakin kyseli perään, se oli kiva! :)
Meillä on muutto takana ja mulla työpaikan vaihdos, paljon kaikennäköstä puuhaa ollut ja sen takia en ole muka ehtinyt tänne kirjoitella. Eilen kävin lääkärillä, joka kirjoitti sairaslomaa ihan tonne äit.loman alkuuun asti (suuri yllätys mulle!), niin eiköhän sitä nyt vähän ahkerammin kerkii täälläkin keskusteluun osallistua...
Aika monella näyttäis olevan noita harj.supistuksia... Niin myös mulla. Mulla on varmaan pian 10 viikkoa niitä ollut ja viime aikoina ovat jonkin verran vielä lisääntyneet. Ihan muutama sellanen aavistuksen kipeeltä tuntuva supistus myös tässä viimeisen viikon aikana ollut. Siksi pyysinkin neuvolassa, että pääsisin taas lääkäriin, jossa katsottais että kaikki on edelleen niinkuin olla pitää. Ja ette ikinä arvaa?! Nyt mun kohdunsuu on sit vähän pehmeä ja myös vähän lyhentynyt!! Helmikuussa kävin siis jo lääkärissä supistusten takia ja sillon kaikki oli kunnossa ja lääkäri sanoi, että ei mitään rajotuksia ja normaalia elämää voi jatkaa. Töihin vaan!, vastattiin kun kysyin sairaslomasta. Ko. lääkäri sanoi, että harj.supistukset kuuluvat asiaan ja ovat ihan normaaleja, niistä ei tarvii olla huolissaan. Nyt olen sit sinnitellyt koko raskauden ajan töissä, vaikka fyysinen rasitus onkin saanut supistukset lisääntymään (työni on fyysisesti melko raskasta), koska mulle sanottiin, että ihan normaalia on, eikä tahtia tarvitse hidastaa. Vähän sillee harmittaa, etten mennyt aikasemmin uudestaan lääkäriin, jospa lepo olis sittenkin auttanut siihen, että näitä muutoksia kohdusuulla ei olis syntynyt...? Neuvolan terv.hoitaja nimittäin sanoi, että nyt sitten nähtiin, että kyllä nämä supistukset olivat saaneet aikaa muutoksia kohdunsuulla.. No, onneks tajusin mennä edes nyt ja että sain sitä sairaslomaa, jos tilanne supistusten suhteen nyt vaikka rauhoittuisi... En ikinä antais itselleni anteeks, jos omilla tekemisilläni olis vaikutusta siihen että tulis ennenaikanen synnytys!! Ihan teille muille vaan vinkiks, että jos niitä supistuksia on paljon ja jos ihan vaan joskus tuntuu pikkasenkin kipua niiden yhteydessä - suosittelisin menemään lääkäriin ihan tilanteen tarkistamista varten!
Että tällainen tilanne mulla. Nyt sitten ihmetellään kotona, mitä sitä tekis päivät pitkät kun yhtäkkiä onkin niin kauheesti aikaa... No, pitää ainakin levätä riittävästi. Suosittelen sitä myös muille, joilla supistuksia on!
Kommentoin ens kerralla sitten vähän teidän muidenkin juttuja. Sorry, että tää teksti on nyt vaan tällaista minä, minä, minä-luettavaa...
Voikaa hyvin!!
-riikka 30+1-
Piti vielä palata kommentoimaan lisää noista et mitä tekee kun vauvamaha on poissa.
Ite oon kans pari tölkkiä juonut odotusaikana sitä kopparbergin alkoholitonta ja on ihan hyvä, mut kyllä se on sit kiva joskus saada taas oikein alkoholipitoinen päärynäkopparberg. Ja toinen mitä himoitsen on viskikolapaukku ja sne kans kun vielä sais tupakan niin olis hyvä mut siihen ei saa sortua. Tosi vähän mä mitään alkoholipitoista juon enkä edes muista millon oon viimeksi käynyt baarissa siitä on tosi kauan, tai ei ku se olikin heinäkuussa mut kauanhan siitä on. Yleensäkin käydään kerran kaksi vuodessa kun ollaan molemmat niin laiskoja lähtemään. Kotona sit joskus ottaa jonku viskipaukun tai siideriä,mut eioo kyllä ollut mikään ongelma kun ei oo saanut juoda eikä ole edes hirveästi tehnyt mieli.
Tupakanpolton lopetin just ennen ku tulin raskaaksi ja tarkoitus tietenkin on etten aloittaisi sitä enää ikinä uudestaan ainakaan imetysaikana, mutta kun monesti vieläkin tekee niin kovasti mieli tupakkia että tulee olemaan tosi vaikeaa olla polttamatta, mutta pakko sinnitellä. Ei mulla kyllä olis edes varaa ostaa tupakkaa kun vauvat syntyvät, hyvä niin tulee sit ajateltua itseäkin. Mut oon ihan ylpeä itsestäni kun 24.8 lopetin tupakanpolton enkä ole edes yksiä savuja koko odotusaikana ottanut.
Kuohiviiniä aion kesällä jossain välissä maistaa kun siihen tulee mahdollisuus tai sopiva väli imetyksissä, herkullista mansikkaista kuohuviiniä jota maistoin ekan kerran AngaT polttareissa :)
Ja sit tietenkin yhdyn Vilijonkan odotukseen et saan mennä ravintolaan ja syödä mediumin häränpihvin joka on niin herkullista. Vesikielellä oon vierestä aina katsonut odotusaikana kun mies syö pihvinsä mediumina. Ehkä sen kans sit vois ottaa siiderinkin :)
Mie oon kanssa innolla mukana, jos Vilijonkka ja muut tamperelaiset ja lähellä asuvat kokoontuvat:) Aikaa ja paikkaa vaan kehiin!
Kivoja viikonloppuja!
T: Myrsky 33+3
Heti kärkeen on pakko vähän hehkuttaa, sillä tämän viikkoisella nla-käynnillä th oli sitä mieltä, että vauva olisi kääntynyt raivotarjontaan! Voi kun olisi totta ja pysyisi näin loppuun saakka, niin ei tarvitsisi ajatella sektioon liittyviä juttuja. Mullahan on esikoisesta takana pt:n takia sektio, kakkonen syntyi alateitse ja näin toivon tämän kolmannenkin maailmaan putkahtavan. Nyt näyttäisi hyvältä sen suhteen:) Kakkosen synnytys ei mennyt ihan putkeen ja olen aiheen tiimoilta käynyt synnytyssairaalassa sype-keskustelussakin ja alkoi ihan harmittaa, jos kaikki psyykkaus ja itsensä tsemppaus olisi mennyt ihan hukkaan.
Muita nla-kuulumisia sen verran, että mullakin alkoi nyt rautakuuri, hb oli laskenut noin kuukaudessa 119:stä 102:een. Ei siis ihme että olen ollut niin poikki:/ Supistelua mulla on aika paljon -ollut jo viimeiset 15 viikkoa suurinpiirtein- ja nyt kun vauva alkaa täyttää ison osan vatsasta, niin tuntuvat jo aika kipeiltäkin. Eivät nyt sentään synnytyssupistuksilta, mutta Erittäin Epämukavilta joka tapauksessa. Pahinta on se, kun osa niistä vihloo ja viiltää tuolta alapäästä tosi_kipeästi. Lääkäri oli pari viikkoa sitten sitä mieltä, että kohdunsuu on hieman pehmennyt ja ulkoinen kohdunsuu auki yhdelle sormelle, ja koska viime päivinä olo on muutenkin ollut jo vähän kurja (vatsa kovettuu ihan koko ajan, selkä on kipeä ja väsymys jotain aivan tajuntonta) niin menen ensi viikon alussa uudemman kerran lekurille ja katsotaan vähän tilannetta ja arvioidaan tarvitsenko vähän sairaslomaa. Mulla olisi töitä vielä neljä viikkoa, mutta kuten Riikallakin, työni on aika vaativaa oman liikkumisen suhteen, joten en tiedä kuinka kauan jaksan. Tai jos vaikka pienen breikin ottaisi tähän saumaan ja jaksaisi sitten loppuun saakka. Hieman omaatuntoa kolkuttaa jo nyt, kun ajattelen, että lapset varmaan kannattaisi viedä hoitoon mahdollisen saikun ajaksi, kun eihän se mitään lepoa ole jos häärää kotona 2- ja 4-vuotiaiden kanssa...
Mitä minä odotan ajalta synnytyksen jälkeen: ainakin mahalla nukkumista (ja muutenkin mukavampaa nukkumista kuin tällä hetkellä, kun maha jo jonkun verran painaa ja häiritsee unia) ja kuten moni muu, kuohuviiniä:) Mulla on alkoholiin samanlainen suhtautumistapa kuin CALLAWAYlla eli uskallan ottaa muutamankin lasin viiniä tai pari siideriä, vaikka imettäisinkin. Perusteetkin on samat kuin C:lla eli alkoholin määrä maidossa ei noista määristä vielä ole yhtään haitallinen vauvalle. Enkä TODELLAKAAN pode huonoa omaatuntoa siitä, että minulla on lapsia ja silti taas suu jo napsaa:D Meidän perheessä alkoholi on siinä mielessä normaali osa elämää, että meillä otetaan lasi viiniä ruoan kanssa aina kuin siltä tuntuu (siis silloin kun en ole raskaana) ja olut tai siideri esim kuumana kesäpäivänä -ja ihan kyllä lasten nähden. Mun mielestä lapsille voi hyvin näyttää, että hallittu alkoholinkäyttö on ok, humaltuminen ja muu rellestäminen sen sijaan hoidetaan sitten kun lapset on hoidossa jossain muualla kuin kotona. Suoraan sanottuna mä en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät KAIKEN alkoholin käytön salassa lapsilta, mutta monilla on siihen varmaan omat syynsä, jotka ei mulle tietty kuulukaan.
Mitäs muuta...Vauva on edelleen kova liikkumaan, ei tartte mihinkään liikelaskentoihin turvautua vaan päinvastoin välillä tuntuu, että antaisit nyt äidin edes hetken levähtää;) Kakkonen oli samanlainen myllääjä vatsassa, mutta ensimmäisen elinvuotensa hyvinkin rauhallinen vauva, joten siinä mielessä olen ihan luottavaisin mielin tämänkin tapauksen suhteen. Esikoinen kun oli niin kauan perätilassa, niin hänen liikkumisensa oli ihan eri tuntuista ja edessä ollut istukka vielä vaimensi liikkeiden tuntumista jonkun verran. Sähäkämpi hän kyllä on aina ollut kuin pienempi siskonsa, saa nähdä minkälainen tästä todnäk pikkuveljestä aikoinaan tulee. Isompi tyttö meillä jo tosi hyvin tajuaa vauvan odotuksen, mutta pienemmällä on vielä vähän hakusessa; nyt on vihdoin ja viimein hänellekin mennyt jakeluun, että äidin mahassa ihan oikeasti on vauva. Silitteli yksi ilta mun mahaa ja kyseli onko vauva siellä. Hetken siinä paijaili ja tunki sitten sormensa mun napaan ja sanoi: "Avataanpas nyt!" :D Että en ole ainoa, jolla olisi hinku nähdä tulokas NYTHETI:DDD
rvaT 30+2
Täällä myös toukkokuussa la 15.5 "poksahtava" 22-vuotias nainen nummelasata. Esikoista odottelen raskausviikkoja kertynyt 32+1. OLlen usein käynyt lueskelemassa toisten odotus aikaa, mutta nyt vasta itse päätin kirjoittaa. Raskaus aika on sujunut hyvin, alkuraskaudessa vältyin pahoinvoinniltakin.
Ainut mikä on tullut nyt loppu suoralla on raskausajan diabetes, onneksi ei ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa. Viime kerralla kun olin neuvolassa virtsastakin jo löytyi sokeria, että saas nähä mitä tuleman pitää.. Itselläni on luusto heikko ja joudun sen takia käymään useammin aippäpolilla ultrassa. .Maha asukki on hyvin kasvannut keskikäyrää ja potkii oikeen huolella välillä.. Asukki on ollut rt- tarjonnassa jo viikosta rv28. Hauskaa odottelua kaikille.. :)
Onnittelut Miimi siitä, että vauva kääntynyt masussa oikein päin :)
Hyvän kokoiselta sinun vauvan painoarvio vaikuttaa...Mullahan oli kolme viikkoa sitten arvio 1576...saas nähdä, että miten on tänään...Kohta olen lähdössä tuonne kaupunkiin...aika on kyllä vasta 12:30... Epäilen kyllä, että pienemmäksi jää kuin sinun vauvan arvio!
Illalla ei meinannut uni tulla...ehkä aattelin tämän päivän polikäyntiäkin sen verran...nyt siis väsyttää...
Eilen neuvolassa kaikki ok...Hemoglobiini noussut 117-130 kolmessa viikossa...söin eka viikon Obsidania 2 tablettia päivä ja sit yhtä... Maha jämähähti aluks, mutta nyt toimii jo paremmin...joskaan ei ihan normaalisti vieläkään. Nyt jatkan vielä tuolla yhdellä tabletilla...terkka vaan sanoi, että ei haittaa, vaikka välillä unohtuiskin...Pissa oli puhdas ja paineet 102/58...Painoa tullut nyt lähtöpainoon nähden 8,5 kg, joista viimeiset 2,5 kg edellisen kolmen viikon aikana :) Pyysin terkkaa koittelemaan mahan päältä, että onko vauvan pää kuinka alhaalla...Meinas, että kyllä se aika alhaalla on, että voisi aatella, että olis viikko 36 menossa sen perusteella, missä vauvan pää on...sanoi, että aika sirolta kuitenkin tuntuu, että vielä se vauva varmaan aika pieni on...
Mä otan sairaalakassin mukaan + käsitöitä tuonne polikäynnille...Se on siis varotoimenpide. Aattelen, että jos mulla on yöpymistamineet mukana, niin sit ei tarvitse jäädä :) Vähän kyllä mieityttää, että miten on...TOivotaan, että paikat olis vielä kuosissa! TErkkari kyllä meinas, että täällä päin ei hirveästi enää tässä vaiheessa vauvaa pidäteltäis, jos se tuntuis olevan tulossa...
Toivottavasti olen kertoilemassa kuulumisia illalla!
AngaT + Taistelija 33+4