Mä en kyllä käsitä noita eutanasiaa vastaan vouhkaavia

ja se kituva ja kärsivä sairas haluaa kuolla, miksi asetat omaisten tahdon etusijalle ja sanot ettei eutanasiaa voi tehdä. Silloinhan menet arvottamaan toisten elämää vaikka sanoit ettei kukaan muu voi sitä tehdä. Älytön epälooginen argumentti. Vetoat sinä sen kärsivän sairaan omaan tahtoon silloinkin jos hän haluaa vielä elää muttajos hän haluaa kuolla niin silloin ne ulkopuoliset jotka haluavat estää hänen kuolemansa saavat päättää.

Ja epäilen että hirmuisen kivuliaasti kuolevilla ne viimeiset päivät voi olla sitäkin, että omaiset vaan lopulta toivovat syyllisyydentuntoa kokien että kumpa se olisi jo ohi!!

että Suomessa morfiinia annetaan vain kivunhoitoon, ei tarkoitukselliseen kuoleman nopeuttamiseen.

että Suomessa morfiinia annetaan vain kivunhoitoon, ei tarkoitukselliseen kuoleman nopeuttamiseen.

suurin sallittu määrä morfinia ei riitä, potilaan pitää vaan kärsiä kivut? Tapahtuuko sellaista paljon?

isoisäni kuoli viime vuonna syöpään, erittäin tuskallisesti koska lääkkeet ei läheskään aina toimineet, edes ne isot morfiiniannokset. Välillä sitten taas oli niin tokkurassa että luuli asuvansa vaimonsa kanssa Tukholmassa (jossa eivät ole koskaan asuneet). Isoisä ei ollut mikään pehmotyyppi, mutta usein itki ja toivoi kuolemaa kun kivut olivat niin helvetilliset. Ei onneksi kestänyt kuin puoli vuotta tuo pahin jakso...

koska kipuja ja ahdistusta voidaan lievittää lääkkeillä. Kivunhoito pitää vain osata hyvin ja antaa rohkeasti. Nytkin tehdään DNR-päätöksiä (ei elvytetä) ja voi tehdä hoitotahtoasiakirjan, jossa kieltää elämää pitkittävän hoidon toivottomassa tilanteessa. Kuolemaa myös joudutetaan antamalla kunnon annoksia morfiinia, joka vie kivun ja ahdistuksen mutta myös lamaa hengitystä.

kunnes kivuton. Kaikille se ei tosin auta, mutta sanoinpahan vain, ettei sitä tarvitse pelätä, että annettaisiin morfiinia kuoleman nopeuttamiseksi.

Onko elämä elämisen arvoista, jos makaa tiedottomassa tilassa ja kenties kipulääkkeistä huolimatta tuskallisten kipujen ja painajaisten kourissa sairaalassa?

isoisäni kuoli viime vuonna syöpään, erittäin tuskallisesti koska lääkkeet ei läheskään aina toimineet, edes ne isot morfiiniannokset. Välillä sitten taas oli niin tokkurassa että luuli asuvansa vaimonsa kanssa Tukholmassa (jossa eivät ole koskaan asuneet). Isoisä ei ollut mikään pehmotyyppi, mutta usein itki ja toivoi kuolemaa kun kivut olivat niin helvetilliset. Ei onneksi kestänyt kuin puoli vuotta tuo pahin jakso...

Puoli vuotta sellaista että välillä toivoo kuolemaa helveltillisten kipujen takia.... ?Tekee mieli mennä heti hyppäämään alas jyrkänteeltä, ettei itselle koskaan käy noin.

tahtoo elää, edes päivän vielä.

Ei sitä kukaan antanut. Minusta eutanasian pitäisi mennä juuri niin, että itse hoitaa asian. Ja rajaus sillä lailla, että sairauksia joista voi parantua ei tietenkään hyväksytä.

tahtoo elää, edes päivän vielä.

hoitajalta morfiiniruiskeen. Hoitaja kysyi: Morfiiniako? Isä nyökkäsi hiljaa. Välittömästi kun morfiini alkoi vaikuttaa, isä kuoli.



Nopeutettiinko isäni kuolemaa? Minusta se oli päivänselvää. Ja hyvä niin. Näin Meilahdessa 1990-luvulla.

edelleen muut voivat taivutella sairaan ottamaan sen tappavan myrkyn (huom ei lääkkeen)

mukana. Kuinka vakavan ongelman arvelet tällaisen olevan? Luuletko, ettei ole keinoja havaita mahdollinen painostus? Millä ne omaiset sit uhkailee sitä kuolevaa ellei se suostuu kuolemaan? Miksi kukaan tekisi sellaista? Mitä hyötyä siitä olisi?

Varsinaiset hoidot lopetetaan siinä vaiheessa kun sairauden hoitaminen aiheuttaisi hyötyyn nähden kohtuuttomia rasituksia tai kipuja. Siirrytään hoitamaan kipuja ja helpottamaan ihmisen (kuolevan) oloa. Tavoitteena on mahdollisiman kivuton lopputaival. Myös DNR-päätökset (= ei elvytetä) ovat arkipäivää sairaaloissa.

Eutanasian pitäisi olla sallittu, ehdottomasti. Mutta, laki pitäisi olla tiukka myös, ettei vääryyksiä pääsisi tapahtumaan esim. sukulaisten suostuttelu perinnön toiveissa. Kolmen lääkärin suostumus tms. ja ihmisen oma tahto pitäisi riittää.

sukulaisten ehdotuksesta. Jos mä itte haluaisin elää ja joku vähäisiä rahojani himoava sukulainen tulis sanomaan että kuole pois, ei me sua enää kaivata, niin suuttuisin siitä niin että kiusallanikin sinnittelisin vielä pitkään, ainakin niin kauan että ehtisin lahjoittaa ne rahat vaikka sairaalalle.

Pitäisi jonkun aika akypsytellä päätöstä, ettei ihan hetken mielijohteesta tee päätöstä.

Eutanasian pitäisi olla sallittu, ehdottomasti. Mutta, laki pitäisi olla tiukka myös, ettei vääryyksiä pääsisi tapahtumaan esim. sukulaisten suostuttelu perinnön toiveissa. Kolmen lääkärin suostumus tms. ja ihmisen oma tahto pitäisi riittää.

Esinnnäkinhän se perintö on joka tapauksessa tulossa, ei kai siinä nyt niin hirveä kiire voi olla saada, ettei voi muutamaa lisäviikkoa tai kuukautta odottaa. En jaksa uskoa että sellaisia ihmisiä on kovin paljon, jotka yrittävät pakottaa kuolemassa olevan lähiomaisensa kuolemaan nopeammin perinnön toivossa. Ja lisäksi eihän siihen eutanaasiaan muutenkaan mielestäni pitäisi ryhtyä silloin kun potilas on ok kunnossa, vaan sitten kun ollaan kohtalaisen loppumetreillä. Sitten kun lääkityksellä ei voida hoitaa enää kipua tai olotila on muuten sietämätön. Ja tokihan on myös oltava jonkinlainen psykiatrin konsultaatio tms, joka karsii pois sellaiset tapaukset jossa potilas on vastahakoinen ja ympärillä hösää innokaita eutanasian kannattajia.