Äiti töihin vauvan ollessa 4 kk?

puhutaan nykyisin aikuisesta johon kiintyy, oli se sitten isä tai äiti. Useimmilla se on äiti. Raskasta varmasti tulee olemaan, kun vauva kuitenkin haluaa ja tarvitsee sinua ja paljosta jäät paitsi. Mutta valinta on sinun, en sen perusteella sinua tuomitse. Harvoissa maissa äitiysloma on niin pitkä kuin pohjoismaissa.

Tiedän äidin, joka palasi johtotason tehtäviin, kun lapsi oli 4kk ja mies myös töissä eli heille tuli vieras hoitaja kotiin. Äiti oli aika stressaantunut ja poti huonoa omaa tuntoaan.



AP:n tilanne on varmasti vaikea ja ymmärrettävä, jostainhan se on se leipäkin hankittava, mutta: muuttuisiko tilanteenne radikaalisti heikommaksi, jos odottaisit pari kk ja menisit sitten töihin, kun lapsenne on 6kk? Sinähän saat vielä pitkään tuloihin sidottua korvaustakin, joka ei niin pieni ole. Vai oletko minimillä? Olisi helpompaa tuon rintaruokinannan kannaltakin, jos pystytte venyttämään edes pari kk.



Toivottavasti miehesi löytää töitä pian! Mulla oli töissä lasta kauhea ikävä ja sydän vuosi verta, kun 1v 4kk ikäinen esikoinen oli pakko laittaa päiväkotihoitoon. Sulla tietysti olisi lapsella oma vanhempi hoitamassa, mutta on se itsellesikin varmasti todella rankkaa, jos tuohon tilanteeseen joudut...Tsemppiä!

nyt olen siis minimiäitiysrahalla ja töihin olisin menossa aivan uuteen työpaikkaan, jossa en ole aikaisemmin ollut. Minulle olisi siis tarjolla tietty työpaikka ja pitäisi ilmoittaa tämän kuun loppuun mennessä olenko aloittamassa (toukokuun alusta) vai en. En voi odottaa päätöksen kanssa siihen saakka, että lapsi on 6kk, koska silloin ei välttämättä ole minulle(kaan) töitä tarjolla.



-ap

perheen tapauksessa menisin töihin, koska hankalahan se tilanne on, jos kummallakaan ei ole töitä. Voi alkaa ahdistaa tosi paljon ja aiheuttaa ylimääräisiä ongelmia. Ehdithän nauttia vauvasta aika paljon myös työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin.



Myös se etu on, että jos aloitat nyt, sinulla on oikeus hakea 6 kk päästä osittaista hoitovapaata eli jos vaikka haluaisit sitten tehdä lyhyempää työviikkoa.



Tsemppiä perheellenne!

"ristiriitaiset ja vastahankaiset lapset edustavat epäjohdonmukaisesti lapsensa kanssa toimivien äitien lapsia, jotka eivät vielä vuoden iässä ole kyenneet organisoimaan strategiaa hallitakseen äitinsä monimutkaisia ja vaikeasti ennakoitavia vuorovaikutustapoja..."



pakko kommentoida tähän: kyseessä on äidin persoonan piirre, tai tapa toimia tavallisissa arjen tilanteissa, eikä se liity siihen onko äiti töissä vai ei. Epäjohdonmukaisesti toimiva, kotona oleva vanhempi (äiti tai isä) on huono vaihtoehto lapselle - persoonan kehitykselle voisi olla hyvä päästä kontaktiin muidenkin ihmisten/hoitajien kanssa. Ja huomatkaa miten kasvatustieteilijät taas syyllistävätäitejä, ihan kuin isää ei olisikaan...



Suomessa on muuten lähes mihin muuhun maahan verrattuna todella pitkät äitiyslomat, vanhempainvapaat jne. En tiedä kenen etua se palvelee. Vai onko meistä 70-luvulla tai sitä aikaisemmin syntyneiden, muutaman kuukauden äitiyslomaa pitäneiden, työssä käyvien äitien lapsista tullut hirviöitä ja elämässä epäonnistuneneita?

odotusajalle ja joka tapauksessa vastasyntynyttä hoitaa usein eniten äiti. Äidin elimistö on viritetty lapsenhoitoon ja äidin elimistö tuottaa maitoa. Äidin vaistot on terävämmät kuin isän vauvavaiheessa (ja usein myöhemminkin, tää on biologiaa, eikä tasa-arvokysymys) ja äidin unentarve jopa vähenee lapsen ensimmäiseksi elinvuodeksi. Joka tavalla luonto on valmistanut vauvan ja äidin symbioosin.



Voihan se isäkin olla se symbioosin toinen osapuoli, mutta kyllä se äiti luonnostaan on ja tärkeää on tosiaan, että se symbioosi ei katkea väkisin alle vuoden ikäisenä. Siksi äiti on vauvalle tärkein, turha sitä on kieltää. Ei se isyys siitä vähene ja lapsen kasvaessa vanhemmuus tasa-arvoistuu. Pieni lapsi turvaa luonnostaan äitiin ja sehän on vaan elämää.

miksi ihmeessä teit lapsen kun haluat siitä eroon heti..parhaat ajat edessä vasta. itsekäs!

itsekkyydestä toki onkin kyse jos lapsen vanhemmalta menee työpaikka...

vielä lisää kokemuksia?



ap

pähkäilee vielä ja olisi kiinnostunut jos on lisää kokemuksia.

muistin yhtäkkiä tämän vanhan ketjun ja tulin vain kertomaan (ihan kuin ketään kiinnostaisi...) että en sitten mennyt töihin. Kauhealta tuntuu nyt ajatuskin siitä, että olisin joutunut eroamaan pikkuisesta jo nyt ja lopettamaan imetyksen yms. Mies sai (huonoa) keikkatyötä, mutta etsii edelleen "sitä oikeaa" työpaikkaa. Toivottavasti tärppää pian.

Vaikka nyt kotiin jäitkin niin kerron silti omasta kokemuksesta.

Ensimmäisen lapsen kanssa olin toista vuotta kotona. Tämän lapsen isä ei lasta hoitanut millään muotoa, ja menin töihin kun erosimme. Se oli raskasta aikaa.

Toisen lapsen ollessa 4kk menin töihin ja mies jäi lapsen kanssa kotiin. Imetys kyllä loppui harmittavan pian kun en osannut oikein työpäivän aikana lypsää. Nyt tuo lapsi on kohta eskari ja ihan tyytyväisen oloinen elämäänsä. Ei väsyttänyt sen enenpää se vauva-aika kuin nyt elämä muutenkin.

Kolmannen kanssa oli tarkoitus olla kotona vähän pidempään, mutta asioita tapahtui ja menin töihin lapsen olless taas 4kk. Vauva-arki perheessä menee ihan rutiinilla ja kaikki -vauvaa myöten- vaikuttavat ihan tyytyväisiltä. No, vanhin on murkkuiässä et hän ei vaikuta tyytyväiseltä muuta kuin silloin kun koko muu perhe on mahdollisimman kaukana..

Oman kokemukseni perusteella sanoisin että kun perheessä tehdään päätöksiä yhdessä ja osataan hellittää pipon nyörejä niin se lisää kaikkien onnellisuutta. Ja vauva on onnellinen kun häntä hoitaa aikuinen joka rakastaa, antaa ruokaa ja hellyyttä ja huolehtii ja seurustelee. Se on sitten aika turhaa diipadaapaa miettiä että kerta/kestovaipat tai itse tehdyt/valmissoseet tissimaito/korvike tai äiti/isä töissä ja mitenkä paljon tai pitkään.

Relatkaa ja nauttikaa perheestänne kaikkien ratkaisuidenne kanssa.

Tää on vanha ketju, mutta aina ajankohtainen.

En ymmärrä yhtään, miten säännöllinen ja tiettyyn kellonaikaan sidottu äidin työssä käyminen estää lapsen perusturvallisuuden kehittymisen, jos isä on kotona.

Meillä tulee olemaan juuri niin, ja mies odottaa hirveästi kotiin jäämistä 4kk vauvan kanssa, ja minulle tarjottiin isommalla palkalla työtä, jonka haluan.

Mies hoitaa lasta kotona kaksi vuotta, ja yhtä raskasta mulle olisi se 9kk ikäinen lapsi isälle jättää!

Joten paras on totutella heti alkuun, että isä on yhtä suuressa roolissa.

Mies on painanut samassa työpaikassa 15v ja potenut vauvakuumetta vuosia, säästänyt hoitovapaille jne.

Työpaikkani on 2km päässä kotoa ja joustava etätyömahdollisuus ja työpaikka, johon vauvan voi vaikka tuoda käymään.

Myös minä voin lopettaa konttorilla aiemmin ja tulla lounaan jälkeen kotiin.

Jos kaikki menee kuten pitää, voisin itse sitten jäädä hoitovapaalle kun lapsi täyttää 2v, ja päiväkotiin sitten 3 vuotiaana.

Uskon vahvasti, että rakastavat vanhemmat/vanhempi ovat tärkeintä lapselle, olivat he sitten mitä sukupuolta tahansa.❤️