olenko vain yksinäinen vai onko minulla masennus?

kerronpas nyt elämästäni. Olen teiniäiti, en ole perheeni kanssa tekemisissä.

Viimesetkin kaverit kaikonneet kun tulin raskaaksi.

Eli ei ainuttakaan kaveria ole. Siskoni tykönä käyn jos käyn, mutta hänelläkin on aina tekemistä. Tunnen oloni niin yksinäiseksi, olen ujo enkä osaa tutustua uusiin ihmisiin. :( Joka päivä mietin että kenenkäs tykönä sitä lähtis käymään kylässä, sillä kotona neljän seinän keskellä olo vaan masentaa.

Toisaalta säälittää lapseni kun hänellä ei ole sosiaalista elämää, murjotan aina kotona. joskus itken koko päivän. mutta tunteeni vaihtelee päivittäin.

Silloin päivä on hyvä kun siskoni pyytää kylään tai shoppailemaan, olen iloinen ja pirtsakka. Joskus jaksan käydä kävelyllä lapseni kans, leikkiä, tehdä ruokaa ja jopa siivota. Mutta sitten on niitä masennuspäiviäkin kun itken koko päivän, tunnen itseni ihan nollaksi, kukaan ei pidä minusta, eikä minulla ole ketään. Tuntuu kuin olisin yksin tässä maailmassa. Olen yrittänyt hankkia sosiaalista elämää, kavereita, harrastuksen..mutta ajatusmaailma on niin erillainen muitten mammojen kans, varmaan siksi kun olen teini. Ja harrastusta on hankala löytää kun kaikki kurssit on loppu ym. pitäisikö kertoa tästä lääkärilleni, onko tämä masennusta, en enään itsekkään tiedä. :(

toivottavasti saitte selvää kirjoituksesta, olen huono sepittelemään.