Lue keskustelun säännöt.
ollaanko ainoita joita appivanhemmat ei auta rahallisesti?
11.03.2009 |
omat vanhempani ovat jo kuolleet, mutta viime aikoina olen huomannut kuinka yhden jos toisenkin tutun vanhemmat ja appivanhemmat ovat innoissaan ostamassa aikuisten lastensa perheille vaikka mitä: vähintään lastenvaunut, mielellään vaunut ja turvakaukalo. paljon vaatteita, jostkut saavat puhdasta rahaakin.
me ei olla koskaan saatu penniäkään miehen vanhemmilta. ollaan opiskelijoita, miehen vanhemmat tienaavat yhteensä n. 8 000 kuussa. oltiin taannoin vatsataudissa koko perhe ja pyydettii appiukkoa tuomaan ruokaa (no Jaffaa ja mehujäätelöä) kun ei kyetty itse kauppaan. appi karhusi sentilleen ostosten hinnan.
saatan nyt vaikuttaa kateelliseltä, mutta kiukutti varsinkin tuo jaffalla rahastaminen.
Kommentit (60)
Minä pyysin omilta vanhemmiltani kauppa-apua (oltiin lapsen kanssa kipeinä, yli 40c lapsella, ulkona pakkanen ja tuisku). Pyysin siis korvikkeita lapselle, josko äiti olisi viitsinyt hakea töistä tullessaan. Kulkee autolla ja asutaan 1km päässä toisistamme. Ei suostunut, koska "sinulle on luotu jalat, jotta voit itse kulkea". Lupasin maksaa niin ostokset kuin bensakulut, vaan ei käynyt...
Olisin siis ollut onnellinen, jos olisi edes rahasta auttanut. Mutta itse kysymykseen: ei auta rahallisesti, ei auta mitenkään muutenkaan (tai siis ole lapsenlapsensa elämässä millään tavalla mukana muutenkaan, eivät tapaa tms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo mitä te oikein ajattelette!
ja tuo että appi asioi parvekkeen kautta on todellakin täysin ymmärrettävää, en itsekään haluaisi mahatautia. Iäkkään ihmisen mahatauti vie helposti sairaalaan. Oletko ap jotenkin holhouksen tarpeessa, ja te muutkin?
äijä on 50 v.....
Oletko ap jotenkin holhouksen tarpeessa, ja te muutkin?
Taidat nyt itse olla vähän naurettava?! Tottakai se nyt ottaa päähän jos ei apua saa mistään edes kipeänä ollessa!!
mutta oli 50 tai 75v en to´tisesti haluaisi mahista itselleni, vai onko sulla tapaa mennä mahatautiperheisiin vapaaehtoisesti?
ei ole ainakaan appiukko ikinä mitään auttanut, ei lastenhoidossa eikä muutenkaan. Meillä tilanne on taas se että hän "lainaa" rahaa meiltä vaikka tietää ettei meillä ole mitä lainata (=me joudutaan ottaa kulutusluottoa jotta voimme "lainata" hänelle!). Ja sokerina pohjalla tietenkin se, ettei hän sitten, puheistaan ja lupauksistaan huolimatta, ikinä maksa yhtään mitään meille takaisin! Tälläkin hetkellä taitaa olla meille auki n 5000 euroa :-(
Anoppi ei kyllä mitään arvokasta anna, paitsi aikaa lapsille ja se taitaakin sitten ollakin sitä arvokkainta mitä mummi voi antaa =)
Mun vanhemmat auttavat joskus rahallisesti, eli ostavat esim lapsille toppavaatteet syksyllä, tai kengät ja muutenkin kysyvät mitä tarvitsemme eikä osta turhaa krääsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
holhous voi olla tarpeen jos aikuinen ei osaa mitoittaa talouttaan elämäntilanteen tarpeisiin.
niin heti pitää kaivaa rahat esiin ja maksaa sentilleen. Eikö sen olisi myöhemmin ehtinyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
holhous voi olla tarpeen jos aikuinen ei osaa mitoittaa talouttaan elämäntilanteen tarpeisiin.
mä tavallaan komppaan sua. Eiköhän aikuisten ihmisten pidä se oma elantonsa hankkia ja elämänsä rakentaa. Apua ja ymmärrystä täytyy tieytysti löytyä, jos elämäntilanteet vaikka muuttuu. Kyllä me kolmen lapsen kanssa opiskeltiin, hankittiin asunnot ja ihan on joku lomareisukin heitetty. Ei olisi tullut mieleen omilta tai appivanhemmilta rahaa pyytää, lastenhoitoapua silloin tällöin saatiin ja siitä ollaan kaikki iloisia ja kiitollisia, niin lapset, jotka nyt jo vähän vanhempia ja me sillon väsyneinä opiskelijoina (tehtiin muuten ravintolatöitä opiskelun ohella). Nyt on ihan hyvät työpaikat (ainakin toistaiseksi), mutta opinto- ja asuntolainat päällä yhä edelleen. T. äiti 34 v., se on vähän kun paino, mitä kulutat, mitä syöt myös tuo "talous".
ps. ollaan muutettu myös lasten kanssa halvempaan ja pienempään, kun talous oli sillä malllla.
joten menot tulojen mukaan.
Mutta mun äitini varsinkin on semmonen, että lykkää seteliä kouraan bensarahaksi ja antaa lapsille karkkirahaa, eikä auta vaikka kuin sanoo että ei tarvi.
Sen sijaan appivanhemmat ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten menot tulojen mukaan.
Mutta mun äitini varsinkin on semmonen, että lykkää seteliä kouraan bensarahaksi ja antaa lapsille karkkirahaa, eikä auta vaikka kuin sanoo että ei tarvi.
Sen sijaan appivanhemmat ei koskaan.
Mutta eihän tossa olekaan mitään pahaa. Mutta, jos oma talous on riippuvainen vanhempien/appivanhempien tuloista tai perinnöistä, niin silloin mennään metsään. Tuskin osaavat rahaa perittyäkään sitä arvostaa tai siitä huolta pitää... Kyllä kai karkkirahat, bensarahat jne. isovanhemmilta on ihan normaalia.
mutta onko siinäkään mitään järkee jos jonkun Jaffan tuo niin heti pitää rahat ehtiä sentilleen?
Ja onkos siinäkään mitään älyä että vanhemmat pantaa rahojaan tilillä ja lapset saa ne sitten perinnöksi, maksavat verot ja kaikki. Eikö voisi eläessään antaa? tai käyttäisi sitten itse... älytöntä on minusta nuukailla ja saivarrella rahan kanssa jos sitä tonnisotalla on jo pankissa... sit ne menee perintönä ja valtio hamuaa osan välistä.
Jos minulla on sit 50-60 tai vanhempanana rahaa niin annan taatusti ylimäärät pois lapsille ja lasten lapsille mikäli niitä siunaantuu. Käteisenä lyön kouraan että ei verottaja pääse väliin. Jos sen verran on tilillä että mullan alle saavat, niin hyvä. Muuta ei tartte jäädä
Nuorena köyhä, vanhana saita: ei ilon päivää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onko siinäkään mitään järkee jos jonkun Jaffan tuo niin heti pitää rahat ehtiä sentilleen?
Ja onkos siinäkään mitään älyä että vanhemmat pantaa rahojaan tilillä ja lapset saa ne sitten perinnöksi, maksavat verot ja kaikki. Eikö voisi eläessään antaa? tai käyttäisi sitten itse... älytöntä on minusta nuukailla ja saivarrella rahan kanssa jos sitä tonnisotalla on jo pankissa... sit ne menee perintönä ja valtio hamuaa osan välistä.Jos minulla on sit 50-60 tai vanhempanana rahaa niin annan taatusti ylimäärät pois lapsille ja lasten lapsille mikäli niitä siunaantuu. Käteisenä lyön kouraan että ei verottaja pääse väliin. Jos sen verran on tilillä että mullan alle saavat, niin hyvä. Muuta ei tartte jäädä
Nuorena köyhä, vanhana saita: ei ilon päivää koskaan.
No meillä appivanhemmat auttaa rahallisesti. Tai oikeastaan vaan anoppi, appiukko ei tiedä tästä mitään. Mieheni on äitinsä lempilapsi ja saa usein äidiltään rahaa salassa muilta sisaruksiltaan ja isältään, mikä on minusta hieman kiusallista. Anoppi säästää pienen pienestä eläkkeestään pitkällä aikavälillä ja antaa pojalleen eli miehelleni kerralla useita tonneja rahaa. Eipä auta kieltätyminen, vaikka joskus on yritetty. Noin isot summat tuntuu minusta ainakin erikoiselta, vaikka enpä ala valittaa kun ei meilläkään mitkään erikoiset tulot ole. Se tietysti häiritsee, että miksi toisille lapsille ei olla yhtä avokätisiä ja pitää toimia salassa muilta. Omat vanhemmat ovat antaneet myös ennakkoperintöä, mutta meille kaikille lapsille tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuisi jotenkin oudolta ja kiusalliselta ottaa appivanhemmilta tai omilta vanhemmiltani rahaa vastaan. Olemme suht hyvin toimeentulevia ja pärjäämme omillamme. Minusta on ok, että vanhempani ostavat lahjoja jouluksi ja synttäreille tai tuovat tuliaisia matkoilta. Saattavat antaa silloin tällöin myös isommille lapsille taskurahaa 5-10 euroa. Ajattelen näin, että on mukavampaa, kun isovanhemmat käyttävät rahojaan matkusteluun ja esim. viihtyisän kesämökin rakentamiseen. Siitä kesämökistähän mekin pääsemme lasten kanssa nauttimaan.
Meitä eivät kummankaan vanhemmat auta rahallisesti. Ei sillä, kyllä me toimeen tullaan, ja kaikki saadaan ostettua mitä on tarvittukin. Mutta olisi joskus todella kiva saada vaikka talvikengät yhdelle (meillä on kolme lasta), tai kunnollisia leluja lapsille lahjoiksi. Kummankin vanhempien mielestä yli 15€ maksavat lelut ovat liian kalliita.
Itse olen kotiäitinä, joten yhdellä palkalla tullaan toimeen asuntovelallisina. Kyllä vähän kateellisena kuuntelen sellaisia, joiden omat vanhemmat auttavat isommissa hankinnoissa. Mutta eipä tarvitse YHTÄÄN kuunnella kiitollisuuden velassa esim. lastenkasvatusneuvoja ym.
Toisaalta, lastemme isovanhemmat eivät tosiaankaan yritä "lahjoa" lapsia, vaan ovat sellaisia aitoja lastemme elämässä olevia aikuisia =) Se on jotain, mistä olen hyvin hyvin iloinen. Lapset käyvät isovanhempien kanssa mökillä, kalassa, uimassa, ulkoilemassa (nytkin ovat ukin kanssa pulkkamäessä) ja lastenhoitoapua saa aina kun tarvitsee. Eli siis tosiaan, vaikka välillä haluaisi ehkä saada rahallista apua, niin meillä on neljä mukavaa ja auttavaista isovanhempaa. Jotain mitä rahalla ei saa. Kyllä yksi ystäväni on suoraan sanonut kadehtivansa lastemme auttavaisia ja läheisiä isovanhempia. Eli tällä "kolikolla on kääntöpuolensa"!
Mutta meille siitä ei ole mitään iloa. Ei sen puoleen halua pitää yhteyttä lapsenlapsiinkaan. Jos emme me pitäisi yhteyttä, niin vähiin jäisi.
Ei sen puoleen, en ole koskaan mitään häneltä odottanutkaan. Pistää kuitenkin toisille apsilleen kuukausittain isojakin avustuksia. Nähtävästi ei pidä minusta.
Sen sijaan itse autamme rahallisesti heitä. Mutta meillä onkin isommat tulot kun heillä. Kumma juttu, melko pihejä ovat appivanhempasi jos eivät nuista tuloista raski lohkaista edes jaffakeksien verran.. Voittahan alkaa ovella rahastaan jos tulevat katsomaan lastenlapsiaan. Esim. 100e kerta. Mitä niillä tekee jos ei himppuakaan kiinnosta perheen tilanne. En nyt tarkoita että isovanhempien tulisi lahjoa ym. mutta pienelläkin rahalla/vaivalla voi osoittaa huomiota, pihtailu vaikuttaa siltä ettei niitä tosiasiassa kiinnosta jälkikasvunsa! (luonnollisesti itse tekis mieli jotai aina ees vähästä kaapasta, kuten omat vanhempani tekevät meidän suhteen, vaikka ovat köyhiä)
Appivanhemmatkin haluavat ostaa lahjoja ja tehdä kaikkea, mut se on koomista, kun itse asiassa he käyttävät meidän antamia rahoja. Pääasia että lapset nauttii, ei heidän tarvitse ymmärtää.
Huomaattekos, että jotka eivät mitään saa, ovat sitä mieltä että "kyllä omillaan on toimeen tultava". Mulle on aivan itsestään selvää että tulen antamaan lapsillenikin vielä aikuisinakin, mikäli vaan oma talous sallii. Eikä meillä ainakaan ole kyse siitä etteikö pystyttäisi itseämme elättämään, vanhempani vaan haluaa antaa meille vähän leveämmän elämän. Voisihan sitä köyhäilläkin niin saisi sädekehän että on itse kaiken vähän hankkinut...
mutta onko siinäkään mitään järkee jos jonkun Jaffan tuo niin heti pitää rahat ehtiä sentilleen?
Ja onkos siinäkään mitään älyä että vanhemmat pantaa rahojaan tilillä ja lapset saa ne sitten perinnöksi, maksavat verot ja kaikki. Eikö voisi eläessään antaa? tai käyttäisi sitten itse... älytöntä on minusta nuukailla ja saivarrella rahan kanssa jos sitä tonnisotalla on jo pankissa... sit ne menee perintönä ja valtio hamuaa osan välistä.Jos minulla on sit 50-60 tai vanhempanana rahaa niin annan taatusti ylimäärät pois lapsille ja lasten lapsille mikäli niitä siunaantuu. Käteisenä lyön kouraan että ei verottaja pääse väliin. Jos sen verran on tilillä että mullan alle saavat, niin hyvä. Muuta ei tartte jäädä
Nuorena köyhä, vanhana saita: ei ilon päivää koskaan.
Mun vanhemmat ei pihtaile, ne laittaa rahat itseensä!!! Reissaa, harrastaa ja tekee kaikkea muuta mukavaa. Ja saman aioin tehdä itsekin. Lapsiani autan, mutta en ole ottomatti. Veroasiat on kiinni siitä miten tunnet taloutta. Nehän on niin helppo järjestää; ei tarvitse lapsista tehdä "kaikki tänne heti nyt mulle rahaa" aikuisia. Järki käteen ja ottakaa selvää talousasioista! Ps. Jaffat on tässä ihan älytöntä... T. nuorena köyhä, opiskelijana köyhä, nykyisin keski-ikäisenä ihan hyvätuloinen ja eläkkeellä rahat riittää, jos elonpäiviä riittää.
Molempien vanhemmille on kertynyt säästöjä (appivanhemmilla parisataa tuhatta ja mun vanhemmilla n. 100 000). Makuuttavat niitä tileillään (eivät edes urpot osta nyt osakkeita vaikka olisi "alennusmyynti"). Olemme laajentamassa taloa, sillä on tämä käymässä aika pieneksi. Otamme siihen tietenkin lisälainaa vaikka molempien vanhemmat voisivat hyvin lainata meille. Minä olen lisäksi ainoa lapsi, joten voitais sopia ennakkoperinnöstäkin.
En ole katkera, ihmettelen vain suuresti :) Isäni peri joskus erään sukulaisensa ja kiroili sitä perintöveron määrää. Ja nyt, kun olisi mahdollisuus jaella sitä omaisuuttaan hieman etukäteen (esim. lahjoittaa ilman lahjaveroa 3999e mulle ja jokaiselle lapselleni), niin ei kyllä sitä tee :)
Itse aiotaan toimia toisin. Kun lapset aikuisia ja velat maksettu ja olemme itse eläkkeellä, niin jos ja kun meillä on ylimääräistä rahaa, niin varmasti autamme kaikin tavoin. Ilman, että itse mitenkään jouduttaisi kituuttamaan tai luopumaan jostain.