Olenko ainoa, joka vihaa varpajaisia?

Sitä paitsi eivätkös örvellysvarpajaiset ole muutenkin pois muodista jo.

miehellä on kuitenkin varsin pieni osuus lapsenteossa lopputuloksen suhteen. Lähinnähän se rajoittuu siittämiseen ja munasolun hedelmöitymisen mahdollistamiseen. Suurimman työn, eli raskauden läpikäymisen kaikkine ihanuuksineen ja kurjuuksineen, suorittaa kuitenkin äiti. Ilman äitejä ei olisi miehiäkään, joten äidit jos ketkä ovat ansainneet kaiken kiitoksen ja kunnian tästä välttämättömästä suvunjatkamistapahtumasta.

mielelläni sallin miehelle sen yhden juhlimisillan.

Eli he, jotka ovat sankareita. Silloin voisi mielestäni pitää juhlat, mikäli äiti vain jaksaa. Siis esimerkiksi kakkukahvit, ei mitään älytöntä ördäystä.



Lapsen syntymässä pitäisi mielestäni unohtaa se ikuinen, kaavoihinkangistunut MIEHISYYS ja alkaa ajatella äitiä ja lasta.



AP

aika, mitä se haittaa, jos isä käy ryyppäämässä yhden illan sillä aikaa kun te makaatte sairaalassa? Kyllä meillä käydään juhlimassa muutenkin myös omien kavereiden kanssa, ei tarvitse aina olla kuin paita ja perse. Ja jos se lapsenteko niin hirveältä tuntuu, niin miksi niitä teette?

Eikö ole hienoa, että miehenkin mielestä lapsi on upea asia, jota kannattaa juhlia?



Tosin ymmärrän kyllä hyvin, jos varpajaiset on vain kännäys ja örvellys ilta ja seuraava päivä vietetään krapulassa, kun äiti tarvitisisi apua lasten kanssa... Ihan ymmärrettävästi silloin voi mennä äidillä herne nenään.



Meillä miehen varpajaisia vietettiin hänen työpaikkansa "kabinetissa". Siis sellainen vuokrattava juhlatila. Mies järkkäsi pientä purtavaa porukalle ja kutsui ystävät läheltä ja kaukaa. Hänelle tuotiin lahjoja ja toki tilaisuudessa tarjottiin alkoholia, mutta siistissä kunnossa ja ihmisten aikaan mies tuli kuitenkin kotiin. Kyse ei ollut mistää örvellyksestä tai tolkuttomasta kännäyksestä. Kyllä hän oli juhlansa ansainnut, sen verran hyvin hoiti minua ja vauvaa ensimmäisen viikon (oltiin kumpikin vähän heikossa kunnossa).

naimisissa, vaan fiksun ja mukavan ihmisen.

painaen jotain hutsua ja kaverit olivat sitten olleet mukana sitä todistamassa. Löysin kuvat melkein vuotta myöhemmin kun sivosin autoamme, ymmärrätte varmaan miksi ex.

Ex-mies vietti varpajaisisa

painaen jotain hutsua ja kaverit olivat sitten olleet mukana sitä todistamassa. Löysin kuvat melkein vuotta myöhemmin kun sivosin autoamme, ymmärrätte varmaan miksi ex.

Eikä meillä mies ole varpajaisia lapsista pitänytkään, olen kai tehnyt kantani selväksi;) ei kyllä muutenkaan juo eikä käy baareissa. Lähipiirissä kyllä oli ihan ok varpajaiset, isäksi tullut teki kavereilleen ruokaa ja saunoivat..mutta en silti käsitä, en tosin käsitä ryyppäämistä ylipäätään, musta se on semmosta nuoruuden pelleilyä,ei fiksujen aikuisten hommaa.

raskausaikana, mutta mieheni on saanut käydä ryyppäämässä jopa useamman päivän putkeen, niin olisiko se todella liikaa, että olisi meitä varten edes sitten lapsen synnyttyä ja juhlisi ystävineen yhdessä meidän kanssamme, kun olemme kotiutuneet ja jotain juhlittavaa on?



Minä pyysin miestäni juhlimaan ilman kännäilyä, jos ei pysty kotona olemaan. Esimerkiksi käymässä ystävineen syömässä. Toivoin hänen tulevan ajoissa sairaalaan minua ja tytärtämme hoitamaan. Mutta kuten hänen ystävänsäkin tekivät, mieheni ryyppäsi tappiin saakka baarissa, rikkoi tupakkalakkonsa (lopetti raskauden alettua) varpajaissikarin takia ja pääsi krapulaltaan sairaalaan vasta iltapäivällä.. Vieläkin tulee itku, kun muistan sen pettymyksen.

Kuvitelkaapa tällainen tilanne:

Miehenne on joutunut sairaalaan suuniteltuun toimenpiteeseen ja joutuu olemaan sielä 3 päivää. Olette käyneet katsomassa miestä osastolla ja hän on heikko ja voimaton. Pidätte seuraa miehelle ja olette läsnä. Seuraavana päivänä menette moikaamaan miestä sairaalaan aamulla ja tunnin kuluttua sanotte "Heippa, lähden nyt järkkäämään niitä tyttöjen bileitä. Nähdään huomenna. Voi hyvin."

Menet kotiin ja siivoat, laitelet ruokaa ja sitten naiset jo tuleekin. Ilta venyy ja tulee vähän otettua. Aamulla ei ole kovin hyvä olo. Et jaksa siivota ja soitat miehelle, että tuletkin hakemaan häntä vasta iltapäivällä, kun olo on niin heikko.

Haet miehen vihdoin kotiin ja sanot: "sori, kun täällä on näin sotkuista, mutta kun en ehtinyt millään ja sitten pitikin jo tulla hakemaan sinut kotiin. Mut sähän voit jo paremmin, niin voit varmaan siivota noi, niin mä meen vähän lepäämään..."

Voitteko todella naiset kuvitella toimivanne tällä tavoin? Ai ette, mutta näinhän ne rakkaat isukit ja perheenpäät - teidän tuki ja turva tekevät.

Katsos, kun joillakin on niin fiksut miehet, että pitävät varpajaiset vasta sitten, kun ollaan kunnolla kotiuduttu. Ja osaa siivota ihan itse jälkensä. Ikävää, että sulla on tuollainen mies, taisi ero jo tulla, vai?

Minä en ymmärrä miten se voi olla keneltäkään pois jos normaali mies polttaa sikarin ja ottaa konjakin tai kaksi? Ei normaaleilla miehillä noi olekaan mitään silmittömiä ryyppäjäisiä... Onko teidän kaikkien miehillä tosiaan noin pahoja alko-ongelmia että jos korkin avaa niin kiinni sitä ei enää saa?

9 vuoden yhdessäolon aikana ja siltikään en olisi voinu hyväksyä... Ei kyllä ollut ikinä puhettakaan mistään niin naurettavasta asiasta,kun että minä olisin juuri synnyttänyt ja hän menis vetää kännit...

Minä en ymmärrä miten se voi olla keneltäkään pois jos normaali mies polttaa sikarin ja ottaa konjakin tai kaksi? Ei normaaleilla miehillä noi olekaan mitään silmittömiä ryyppäjäisiä... Onko teidän kaikkien miehillä tosiaan noin pahoja alko-ongelmia että jos korkin avaa niin kiinni sitä ei enää saa?

Esikoisen kohdalla meni miehellä vähän överiks homma. Krapulapäivänä pääsin sairaalasta vauvan kanssa ja jouduttiin odottamaan iltaan että tuli meitä hakemaan kun ei voinut ajaa. Meillä kun synnäri on iha toisessa kaipungissa ja matkaa 100 km ei viiti taksilla lähteä kotiin.

Toisen kohdalla oli illalla sitten saunonut vaan kotona ja ottanut isäni kanssa konjakit.

En pidä siitä että lapsia kiikutetaan mummoloihin hoitoon kun äitikin on jo sairaalassa ja se aika on myös lapsille vähän ihmeellistä.

Nyt meille on tulossa kolmas ja uskon että mies pitää samanlaiset "varpajaiset" kun tuon toisenkin kohdalla.



Yleisesti ja monia tuttuja kuunnelle niin vaikka ei mitään alkoholi ongelmaa miehillä ole niin silti tuppaa tuo mopo karkaamaan käsistä noissa varpajaisissa. Ja tuntuu että osalle miehistä se on vaan yksi hyvä teko syy juoda ja mennä baariin.

Siitähän tässä on kyse, eikö niin? Meillä varpajaiset sujuivat siististi, poika oli n. pariviikkoinen. Miehet tulivat meille katsomaan vauvaa, sitten joivat kakkukahvit konjakilla, polttivat miehen tarjoamat sikarit terassilla ja lähtivät yökerhoon. Mies oli puoliltaöin kotona, eikä ollut edes krapulainen.

kun sen ukon pitäisi olla koko ajan teidän kyljessä kiinni hyysäämässä???? Onko se nyt teiltä pois, jos käy baarissa kavereiden kanssa, onko aikuiset ihmiset oikeasti noin pikkusieluisia??

Yllättävän monelta mieheltä karkaa mopo käsistä, kun ympärillä on joukko kavereita ja juhlitaan tällaista miehistä tekoa, kuin vauvan siittäminen.



Moni näistä miehistä on myös niitä, jotka polttareissaan juhlivat pitkänkaavan mukaan. Tai juhannuksena. Tai vappuna...



Meillä ei onneksi varpajaisjuhlia ole vietetty. Ihan viimeiseksi olisin halunnut vauvaa katsomaan krapulaisen, haisevan aviopuolison.



Ymmärrän äitejä, joille tästä asiasta on jäänyt musta mieli. Kun edes kerran mies voisi valita perheen, mutta kun ne kaverit! Usein kännispäissä sitten tehdään kaikkea sellaista, mikä selvänä kaduttaa.



Olen muuten kerran joutunut varpajaisporukan juhliin. Meno nyt oli sellaista kuin voi odottaa pariltakymmeneltä vajaalta kolmikymppiseltä mieheltä. Isälle tarjottiin paukkuja ja savukkeita - sä oot niin kova jätkä, hei! Come on! Mitä menit tekemään! Oot kyllä miesten mies! Mitä veikkaatte miten menee MM lätkä? Harmitonta menoa ja takuuvarma kankkunen isällä sekä valtaosalla juhlijoista. Eikä sillä niin paljon sitten ensimmäistä onnentoivotusten jälkeen ollut vauvan kanssa tekemistä.

iso juttu miehelle kun tulee isäksi. Äiti kuitenkin sopeutuu ajatukseen konkreettisesti koko raskauden ajan kun tunteet liikkeet ym. mutta isällä voi mennä pitkäänkin ennenkuin todella asian sisäistää.

Meillä esikoisen syntymää mies juhlisti kavereidensa kanssa 2 päivää kun itse olin sairaalassa. En tieten siitä niin ilahtunut, mutta minkäs teet.

Mies hehkutti ja kuulutti koko illan isäksi tulemistaan ja suloista tytärtään, en ymmärrä mikä siinä niin väärää sitten on? Voihan äitikin pitää omat varpajaiset kavereilleen kun on voimia ja halua sellaiseen jos on. Itse en kyllä tunne menettäneeni mitään, vaikka en juomingeissa mukana ollutkaan. Ja eikös varpajaiset ole iänkaiken ollu miesten juttu?

Itse kyllä kyselin asiasta positiiviseen henkeen (ja olin hiljaa positiivisesti mielissani kun ei miestä kiinnostanut).



Lapsemme syntyi lämpimänä kesäiltana klo 23. Kun mies pääsi yöllä kotiin niin hän meni parvekkeelle, poltti hyvän sikarin, joi konjakkia ja katsoi pikkuhiljaa vaalenevaa yötaivasta ja merta ja mietti esikoistaan joka sairaalassa tuhisi äitinsä vieressä. Oli kuulemma upea hetki.