Minulla on syöpä.

lopullisuudesta ja järjestät hautajaisia? hoidot vasta alkamassa ja lähes varmasti selviät, eikö vaan?

Onko syöpä levinnyt, ja eteneekö se rajusti?



Kannattaa hakea keskustelu- ja vertaisapua.

Ja muistathan, että syöpä ei nykyään ole välttämättä tappava tauti.



T. Joku, joka luuli kuolevansa kilpirauhassyöpään 9 vuotta sitten. =)

Jos hoidot ei ole vielä edes alkaneet, niin ei liene syytä tappiomielialaan. Omassa lähipiirissäni on viime vuosina ollut 3 syöpätapausta rintasyövästä leukemiaan, eikun viisi itse asiassa, ja kaikki on tukevasti hengissä ja hyvässä kunnossa. Joka tapauksessa voimia!!!!!!!!

On erilaisia "syöpälinjoja" jonne voi soittaa ja jossa vastaa sairaanhoitaja. Sinun täytyy saada apua, soita sellaiseen tai varaa aika mt-toimistoon.

Tiedän tilanteeni syövän suhteen.

Löytyi vasta kun nyt yskän takia menin lääkäriin.

Oli hengenahdistusta myös.



Oli pleuranestettä ja löytyi keuhkoista metastaasit.

Alkuperäinen syöpä löytyi rinnasta.

Oli myös luustokartan perusteella levinnyt luustoon.



Ei kuulema ole parantavaa hoitoa!!

Koetetaan toki lieventää hoidoilla olotilani.



Olen menettänyt toivoni, tietenkin aion taistella.

Huh, nyt helpottaa kun vähän uskalsin tänne purkautua.

Minulla on diagnoosista nyt 2.5 vuotta, ja hengissä sätkitään. Mikään ei ole kuin ennen kuitenkaan.



Minun lapseni olivat aika pieniä 5v ja 3v, kun sairastuin. Alusta alkaen lapsille kerrottiin rehellisesti että äiti on kipeä. KAikkiin kysymyksiin vastattiin niin hyvin kuin osattiin. Lapset olivat mukana joskus hoidoissakin. Ei tehty taudista peikkoa kuitenkaan. Lapset selvisivät todella hyvin.



Nuorempi lapseni tarkistaa kyllä nykyään lähes joka päivä onko syöpä palannut.

minun miehelleni sanottiin 5 vuotta sitten että syöpä on niin laajalle levinnyt, että et voi siitä selvitä. Paikalle tuotiin pappi, että hän voisi keskustella kuolemastaan. Mutta niin vaan selvisi vaikka pahalta näytti. Nyt hän on täysin terve.

Rukoilin, että syövän leviäminen pysähtyisi ja saisit vielä paljon onnellisia vuosia.

Ja joo mulla on viikon päästä aika jollekin psykiatriselle sairaanhoitajalle keskusteluun.

Onko annettu ennustetta?Toivotaan hoitojen tepsivän,voimia!

mut sieltä vaan noustiin.

Läheiseltäni (alle 40-vuotiaalta, kolmen pienen lapsen vanhemmalta) löydettiin myös luustoon levinnyt syöpä. Aluksi ennusteet olivat tosi huonoja, puhuttiin viikoista ja kuukausista. Ystäväni ei kuitenkaan lannistunut, vaan urheili (uinti oli ainoa sallittu) mahdollisuuksien mukaan. Urheilu pitää hyvässä kunnossa, ja vie ajatuksia pois sairaudesta sairausloman aikana.



Ystäväni on saanut ensimmäisen sytostaattikuurin, ja tilanne näyttää paljon paremmalta kuin alussa. Hän on palannut töihin, ja saanut jälleen luvan urheilla muutenkin kuin uimalla. Hän on oikein hyvässä kunnossa, ja sytostaattien aikanakin oli väsynyt vain muutaman päivän ajan tiputuksen jälkeen, sen jälkeen meni päivät oikein mukavasti. Hänenkin syöpänsä on krooninen (ts. ei parannettavissa), mutta periksi ei kannata antaa.

ÄLÄ LUOVUTA, VAAN TAISTELE HAMAAN LOPPUUN ASTI ITSESI JA LASTESI PUOLESTA!!! IHMEITÄ TAPAHTUU, MUISTA SE, ÄLÄKÄ IKINÄ IKINÄ LUOVUTA!!!

työkaverilla sama juttu, rintasyöpä siis. Sai viikko sitten tiedon.



Hän tuli avoimesti kertomaan työpaikalle. En tiedä olisinko itse pystynyt .



Paska mäihä, jos saan asian näin ilmaista. Etsi vertaistukea, saa olla raivo vihata ja rakastaa. Elä täysillä, kaikilla tunteilla, tunne ja annat toistenkin tuntea.



Elämä on kuolemista, vaikka et sinä vielä kuole. Minä voin kuolla ennen sinua. Ehkä minun ei kuitenkaan tarvitse tuntea sitä samaa tuskaa/ahdistusta kuin sinä nyt. Sekin on epäreilua. Yritetään selvitä mahdollisiman pitkään, päivä kerrallaan, hetki kerrallaan.



Et ole yksin.

Ennusteesta sen verran, että onkologi katsoi silmiin, otti kädestäni kiinni ja sanoi.jotenkn seuraavasti. Levinneeseen rintasyöpään ei ole tätä nykyä parannuskeinoa, mutta tautia voidaan hillitä ja oireita helpottaa.

Voi jopa olla, että tulee lisää vuosia, mutta mennään asia kerrallaan.

taisteluun sitä syöpää vastaan. Ja tottakai selviät! Voimia ja rutistushali!

Kerro myös, että saat parasta mahdollista hoitoa syöpään ja että suurin osa syöpään sairastuneista paranee. Lapsesi ovat niin isoja, että tietävät sairauden vakavuuden. Sitä ei kuitenkaan kannata liikaa pohdiskella lasten kanssa, mutta toki heidän kanssaan tulee keskustella ja vastata heidän kysymyksiinsä.

Minäkin sanoisin, että etsi taistelutahtoa itsestäsi, kyllä se vielä löytyy! Ja vertaistuki on varmasti tässäkin kaikista paras. Toivotan sinulle sydämestäni voimia tulevaan kamppailuun.

TODELLA inhottavaa, miten jotkut kehtaavat tuputtaa tuollaista p***aa. Menes muualle saarnaamaan. Lohtua ap kaipaa, ei tuollaista. Vitsit, kun paha mieli tulee, kun jotkut vaan jauhaa uskontoaan joka paikassa.