Minulla on syöpä.
Oli pakko tulla kirjoittamaan tämä ihan ylös tänne.
Tuntuu kamalalta.
Olen polttanut ja hävittänyt kaikki lapsuuden päiväkirjat, kirjeet ja kalenterit.
Miettinyt hautajaisjärjestelyt, lauluineen, arkkuineen.
Äitini tietää, paras ystäväni myös.
Lapsille en ole voinut kertoa. (9 v ja 12 v)
En tiedä kuinka kertoisin tämän lopullisuuden.
Pakko tietenkin kertoa kun alkaa hoidot.
Mutta en löydä sanoja.
Kommentit (52)
niin sen haluan sanoa aplle ja jokaiselle kärsimyksen, vaikeuksien ja tuskien kanssa kamppailevalle, että ilman Jeesusta ihminen ei ole mitään.
Koita jaksaa ja vaikka et Jeesukseen jaksaisi uskoakaan, niin Jeesus kyllä uskoo sinuun ja kantaa sinua. Hän on se, jolle saamme huutaa kaikki tuskamme ja vuodattaa kyyneleemme. Hän kuuntelee ja lohduttaa.
Ja hän on aina meidän kanssamme, joka päivä, maailman loppuun asti.
että "minun mielestäni"
Tai nämä jutut toimii minulla. Puhut itsestäsi itsesi kautta. Ei niin että kyllä ne toimii sinullakin samat ajatukset.
Tieteellisesti on kysymys itsensä suggestiosta. Usko on juuri sitä. Usko on ajatusta. Se on yli-ja alitajunassa tapahtuvaa ajatuksenvaihtoa. Eli se on totta kun sanotaan olet sitä mitä ajattelet.
Kait sinä olet fiksumpi kuin Jehovan todistajat?
Muuten miksi sinun Jumalasi on niin ankaran ehdoton? Hän ei näytä täyttävän rakkauden kriteerejä. Kai tiedät ettei täydellinen rakkaus aseta mitään vaatimuksia tai valintoja.
Jumalasi kyllä uhkalee "turha tulla sitten vollotamaan armoa"
Kyllä kristillisessä yhteiskunassa on kuultu ne kristilliset vaihtoehdot..
Tosin niitä ei voida määritellä täydellisesti tasapuolisiksi vaihtoehdoiksi.
Koska vaihtoehtoon lisätään uhkaus. Silloin se kattaakin kiristyksen kriteerit.
Kun puhutaan vaihtoehdoista valitaan joko siniset tai valkoiset housut. Jos päädyt valkoisiin housuihin et joudu kidutettavaksi ikuisuuteen. Et myöskään siniset housut valitessasi. Jos asiaan liitetään kiristys se ei ole enää vapaata valintaa.
Tahdon toivottaa sinulle paaaljon taistelutahtoa - nyt sitä tarvitaan! Älä lannistu, niin kauan kuin on elämää, on TOIVOA! Ja toivoa on aivan realistista ylläpitää tänä aikana, kun lääketiede on kehittynyt hurjasti. Taistelun keskellä keskity myös rakastamaan kaikkia läheisiäsi, rakkaus on valtava voimavara. Hienoa, ettet syyllistä itseäsi, sekin jo antaa lisävoimia. Minä uskon, että saat nauttia vielä monista hyvistä vuosista, vaikka nyt mietteesi saattavat olla kovin synkkiä.
T. teologi, joka tuomitsee nuo helvetistä vouhkaavien puheet, onneksi et niistä välitä :o) Tsemppiä! Ja tulethan tännekin kertomaan välillä kuulumisiasi.
tuo kroonikkoryhmä, johon mietit meneväsi, on varmaan hyvä juttu. Se saattaa helpottaa paineitasi ja tuoda rytmiä ja rutiinia arkeen, muutakin kuin hoitoja. Silloin voit ehkä helpommin myös puhua lasten kanssa. Kirjoitan "saattaa" ja "ehkä", koska vain sinä voit varmasti tietää millainen sinun tilanteesi on, mitä jaksat, haluat ja katsot viisaaksi tehdä. Toivottavasti saat apua arkeen jos hoidot ottavat kovasti voimille. Vielä kerran: kaikkea hyvää. Muista miten mahdottomista paikoista ihmiset ovat selvinneet.
Varmasti kauhea tilanne mutta pura tunteitasi ihmeessä tälle palstalle jos se vain helpottaa.
Toivon kovasti että paranisit kyllähän ihmeitä tapahtuu ja välillä lääkärit on sanonut ettei mitään ole tehtävissä ja ihminen onkin parantunut.
Aina kannattaa taistella jos vaan sillä valtavalla elämänhalulla sen syövän nujertaa.
Toinen palsta mihin sinun kannattaa kääydä tutustumassa niin on cencer.fi sieltä saa hyvää vertaistukea eikä kaikenmailman uska tuputtavat ole riesana.
Voimia todella, todella paljon!!
Ennusteet vaihtelevat suuresti.
Voimia.
Voimia ja jaksamista, pidan sinut ajatuksissani.
Tahdon toivottaa sinulle paaaljon taistelutahtoa - nyt sitä tarvitaan! Älä lannistu, niin kauan kuin on elämää, on TOIVOA! Ja toivoa on aivan realistista ylläpitää tänä aikana, kun lääketiede on kehittynyt hurjasti. Taistelun keskellä keskity myös rakastamaan kaikkia läheisiäsi, rakkaus on valtava voimavara. Hienoa, ettet syyllistä itseäsi, sekin jo antaa lisävoimia. Minä uskon, että saat nauttia vielä monista hyvistä vuosista, vaikka nyt mietteesi saattavat olla kovin synkkiä.
T. teologi, joka tuomitsee nuo helvetistä vouhkaavien puheet, onneksi et niistä välitä :o) Tsemppiä! Ja tulethan tännekin kertomaan välillä kuulumisiasi.
Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Ja pahin tuomio on se, että antaa toisen mennä vaan ilman turvaa kuolemaan edes tarjoamatta sitä turvaa mukaan matkalle rajan yli.
Ap kertoi ettei toivoa hänen tilanteessaan paljon ole.
t. eräs joka on lähivuosina nähnyt monen syöpäsairaan kuolavan.
Onneksi et ole yksin. Oletko läheistesi kanssa selvittänyt mahdollisuutta saada hoitoa yksityissairaasta? Yksin hoitojenkin kyseleminenkin voi olla rankkaa. Mutta jos on mahdollisuuksia ja varaa, yksityispuolelta saattaisi saada tehokkaampaa hoitoa.
Ennemmin mä meen helvettiin kun kumarran jumalaa joka tekee ihmisille tällasta, antaa sairauksia ja muita kärsimyksiä.
T: entinen uskovainen, joka kauhulla odottaa omia magneettikuviaan ja toivottelee ap:lle paljo voimia ja rakkautta. Toivottavasti kaikki järjestyy!
uskoni.
Minun vastausistani suurin osa on tarkoitettu näille pää kiinni huutelijoille, ei niinkään ap.lle...
Se on ikävää jos se vaikuttaa vain omaan napaan tuijottamiselta.
Täällä vvoi uskoa jos haluaa kuoleman jälkeen on pakko katsoa totuutta silmästä silmään.
Turha tulla sitten sanomaan että kukaan ei ole kertonut että olsi muitakin vaihtoehtoja.