Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhdetta ei voi hoitaa arjessa ja kotona?
09.03.2009 |
Koska meillä ei miehen kanssa ole koskaan kahdenkeskistä aikaa, korvaani särähtää aina nämä tämänkin palstan jutut siitä, miten tärkeitä esim. kahdenkeskiset lomamatkat ovat, koska lapset voivat paremmin kun vanhemmat hoitavat parisuhdettaan kahdestaan. Toki kivoja varmaan nuo matkat ja muut, mutta ei kai sitä suhdetta voi 51 viikoksi vuodessa unohtaakaan.
Kommentit (50)
Ei meillä ole mahkuja mihinkään kylpyläreissuihin tai lomamatkoihin.Syömään tai leffaankaan ei päästä nyt kun lapsista nuorimmaiset on pieniä vielä. Ihan hyvin meidän parisuhde voi, nautiskellaan rauhasta ja yhteisistä hetkistä pieninä annoksina. Jo se on ihanaa kun välillä miehen tullessa töistä pienet vielä nukkuu päikkäreitä ja isot on koulussa,saadaan rauhassa juoda teet ja jutella niitä näitä:) yhteinen suihku/saunareissu lasten nukahdettua on piristävää,itkuhälytin vaan mukaan. Leffailta kotisohvalla, vaunulenkki jutustellen pienimpien nukkuessa, grillailu kesäyössä omalla pihalla ym. Onhan näitä tapoja hyvänen aika! Miksi ihmiset lataa niin järjettömät paineet parisuhteen hoidolle.pieniä hyviä hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut sit on niitä jotka käyttää kaiken töistä jäävän ajan esim. tietsikalla pelaamiseen (kuten mun mies), johonkin harrastukseen tai TV:n katseluun.
No joo, on meilläkin yhteisiä hetkiä, usein iltasin kun lapset on nukkumassa. Mies kattoo näyttöpäätettä ja juttelee mun kaa...
mutta välillä sitä saattaa juuttua johonkin arjen noidankehään - ja jos siitä pääsee välillä irrottautumaan, voi vielä yhtäkkiä muistaa millainen ihminen sitä "oikeasti" onkaan.
Riippuu tietysti, kuinka ahdistavaksi perhe-elämän tuntee, miten paljon irtiottoa kaipaa.
Musta on ihanaa välillä olla aikuisseurassa, mutta en sitä varten tarvitse seitsemää päivää ja yötä putkeen - kyllä ne voi ripotella tasaisesti ympäri vuotta. Eikä tarvitse olla kokonaisia vuorokausia, muutama tunti silloin tällöin.
Musta on ihanaa, kun joskus voi aikuisten kesken olla vain "teininä" - ilman turhia konventioita. Mennä vaikka tuttujen luokse, juoda kaljaa ja poltella kannabista, hihitellä hölmösti.
vaikka joku saisi lapsensa hoitoon, ei niitä kannata laittaa, koska muilla on kuitenkin lapset mukana. Ei sellainen onnistu koskaan, että kaikki saisi samaan aikaan palkattua lapsenvahdin.
Molempia on meillä ollut näiden yli 30 yhteisen vuoden aikana.
Ensimmäiset kuusi vuotta lapsettomana nuorenaparina eivät lomia kaivanneet, mutta sittemmin lasten syntymän jälkeen on otettu tavaksi pitää vapaaviikonloppuja ja viikkojakin kotiarjesta ihan kahdestaan.
Jos olisimme odottaneet lasten kasvamista emme vieläkään voisi kahdestaan tehdä mitään aikuisten juttuja - meillä kun on vieläkin neljä lasta kotona, nuorin 7v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Parisuhteen hoitaminen" on termi, jolla ymmärtääkseni tarkoitetaan juuri spesiaaliaikaa äidille ja isälle naisena ja miehenä, eli poissa arjen touhuista.
Aikaa hemmotella toisiaan, puhua aamutunneille, muista aktiviteeteista puhumattakaan. Niitä ei taida edes kannattaa mainita, ettei ap:n osastolta mene aivan herne nenään.
Ei kai kukaan arjessa parisuhdetta roskikseen heitä, mutta samoin kuin on joskus kiva viettää (monilapsisessa perheessä) aikaa vain yhden lapsen kanssa ja vanvistaa henkilökohtaista suhdetta juuri tähän lapseen on myös ihana olla joskus kahden rakkaan puolisonsa kanssa.
xxx
Parhaimmat hetket luodaan arjessa yhdessä toimimalla ja tekemällä niistä hetkistä tärkeitä molemmille ;) esim. yhteinen saunailta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat hyvinkin eri-ikäisiä. Koskaan ei ole rauhallista hetkeä.
Lähdemme kotoa pois ja tyydytämme toisemme rauhassa.
Vietämme kahdestaan miehen kanssa 1-2 pitkää viikonloppua vuodessa matkoilla. Emme kutsu sitä parisuhteen hoitamiseksi vaikka todellakin reissuilla naidaan kuin puput. Meille se on matkailua ja lomaa, vaihteeksi ilman lapsia.
Meilläkään ei normaalissa arjessa ole ketään, joka hoitaisi lapsia, koska mummolat ovat satojen kilometrien päässä. Meillä on 15 vuoden suhde takanamme ja edelleen rakastamme toisiamme aivan valtavasti ja todellakin se parisuhde rakentuu ihan siinä arjessa iloineen ja suruineen.
Siltikin, noissa paheksutuiss aparisuhdeviikonlopuissa on niiiiiiin paljon normaalia arkea enemmän hohtoa, että olen kiitollinen niistä ihan vaan yleisesti jaksamisen kannalta.
- On ihanaa nukkua aamulla pitkään ja nauttia aamiainen - parhaimmillaan kera kuohuviinin.
- On ihanaa kävellä kaupungilla, piipahtaa kahville tai lasilliselle sen ajatuksen kanssa, että jos haluaisimme, voisimme istua tässä vaikka iltaan saakka ilman minkäänlaisia velvollisuuksia.
- On ihanaa rakastella pitkään ja nautinnollisesti vaikka vaahtokylvyssä (toki tämän voi tehdä kotonakin kymmenen jälkeen kunhan ei kovasti huuda :)
- On ihanaa syödä hyvässä ravintolassa täydellisessä rauhassa ja keskittyä vain ja ainoastaan ruokaan ja toisiimme.
- On mukavaa istua lentokentällä longessa ja odotella lennon lähtöä, koneessa voi syödä rauhassa ja lukea vaikka koko matkan kirjaa ilman keskeytystä.
Tässä vain muutamia syitä, miksi pieni irtiotto silloin tällöin on aivan mahtavaa. Kutsutaan sitä sitten vaikka parisuhteen hoitamiseksi jos ap niin haluaa. Kun vielä lapsen saavat loman mummolassa, jota kaikki osapuolet odottavat innolla, on mielestäni kyseessä win-win tilanne, joka kannattaa hyödyntää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pitääkin hoitaa. Mutta sanonpa vain, että on todella ihanaa ja rentouttavaa lähteä silloin tällöin miehen kanssa kahdestaan lomamatkalle tai kylpylään ja viedä lapsi mummolaan. Ymmärrän toki, ettei voi ymmärtää, miten virkistävää tällainen on, jos itsellä ei siihen ole mahdollisuutta.
ajatteko ensin satoja kilometrejä mummolaan, sitten jonnekin viikonloppulomalle ja taas ne sadat kilometrit edestakaisin lapsia hakemaan, vai miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin win-win -tilanne kun lapset tykkäävät olla mummolassa ha haluavat viettää siellä aikaa.
ajatteko ensin satoja kilometrejä mummolaan, sitten jonnekin viikonloppulomalle ja taas ne sadat kilometrit edestakaisin lapsia hakemaan, vai miten?
Kaikki eivät asu siellä autuaalla pääkaupunkiseudulla, eli kyllä: Ajamme ensin ne sadat kilometrit Helsingin Töölöön mummolaan ja jätämme lapset sinne. Sitten ajamme Helsinki-Vantaan lentokentälle ja lennämme sinne minne olemme menossa. Paluumatkalla koukkaamme taas Töölön kautta ja ajamme ne sadat kilometrit kotiin. Ja niitä kilometrejä on siis 278 kpl pihastamme Apollonkadulle.
Homma toimii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppu- ja muu matkailu sujuu hyvin.
En siis ole tuo 18 vaan kommentoin muuten vaan.
hienoa, että teillä homma toimii. Kaikilla kun ei asu ne mummotkaan pääkaupunkiseudulla eli joutuu ajelemaan Suomea ristiin rastiin.
hienoa, että teillä homma toimii. Kaikilla kun ei asu ne mummotkaan pääkaupunkiseudulla eli joutuu ajelemaan Suomea ristiin rastiin.
Vastasin vain ap:n kysymykseen miksi näin tehdään. Ja by the way, siis toinen mummolamme on Pohjois-Karjalassa jonne on paljon pidempi matka ja senkin koukkauksen olemme tehneet monta kertaa - vähän mutkikkaampaa, mutta sen arvoista.
T: 18 ja 21
Huolehtivat noista pienemmistä (koululaisia) jopa viikon.
Meni meilläkin monta vuotta pelkästään lasten kanssa kun tukiverkostoa ei ollut.
Kun tarpeeksi rakastaa niin jaksaa odottaa.
että lapsi pääsee mummolaan. Muistan itse lämpimästi, miten ihanaa oli olla mummilla ja ukilla lellittävänä koko viikonloppu. Suhde isovanhempiin kehittyi erittäin lämpimäksi ja rakastavaksi. Tämä on tärkein juju tässä hommassa, se parisuhdeviikonloppu tulee sitten vain kaupan päälle.
Ainakin meillä, pienetkin tauot auttavat. Saa keskusteltua rauhassa, olla rauhassa kahden. Sen jälkeen sitä jaksaa paremmin arkisinkin. Tämä toimii kun parisuhde on jotenkin väljähtynyt.
lomamatkojen avulla. Kun 90% elämästä on kuitenkin sitä arkea niin pakkohan sitä parisuhdetta on hoitaa siinä arjessa myös.