Pelkään rupsahtamista - en voi hankkia lapsia!

Kyllä tuo ikään liittyvä seikka on. Ehkä olet vain myöhäiskypsä...



Asia on niin, että sinäkin ystäväiseni tulet rupsahtamaan ajan myötä. Saat lapsia tai et. Joko huolehdit siitäkin?

lapsen saaminen on jotain paljon parempaa... eikä aina edes käy huonosti. Olen juuri synnyttänyt kolmannen ja viimeisen lapsemme, olen 32 v.



Tissit on kyllä rupsahtaneet, mutta kasvaneet kuppikollaa ;) ja pimppa repesi viimeisessä synnytyksessä hieman, josta jäi arpiriekale kätilön puutteellisen ompelutaidon vuoksi. Mies sanoo että en ole löystynyt, (ei muutosta laukeamisnopeudessa, omasta mielestäni olen hieman löysempi, mutta jumppakuulat auttaa) Ekalla kertaa sain raskausarpia vain lantionseudulle, jotka ovat vaalenneet huomaamattomaksi. Mitoiltani olen 164/54 ja suhtaudun vartalooni paljon paremmin kuin ennen lapsia, monella naisella näin!



Sitten kun aika on kypsä, uskallat hankkia lapsia. Silloin mikään ei saa sinua pidäteltyä kun huomaat ajan koittaneen ;) ei edes pelko vartalon rupsahtamisesta.

Jos myös 35 vuotiaana ajattelet noin on syytä pysyä lapsettomana.

olet vain pinnallinen, se menee kyllä ohi, mutta onko silloin liian myöhäsitä hankkia lapsia....

ei ole mikään pakko hankkia biologisia lapsia, adoptiokin on vaihtoehto tai sijaisvanhemmuus. ei siis ole syytä pysyä lapsettomana vaikka ei haluaisikaan biologista lasta jos muuten lapsen haluaa.

sä et enää ajattele moisia ajatuksia. Opit arvostamaan kroppaasi sellaisena kuin se on, arvostamaan sitä, että kehosi pystyy kantamaan ja synnyttämään lapsen.



Imetysaikana kilot lähtevät, siitä ei kannata huolehtia.



Mutta on hienoa, että mietit asiaa noin perinpohjaisesti jo etukäteen, nuokin asiat on syytä käsitellä ennen lapsen hankkimista pois alta. Jos siis aiot jossain vaiheessa lapsen hankkia. Itsekään en ollut vielä 28-vuotiaana valmis äidiksi.



Ja vielä: kroppasi muuttuu ja vanhenee, vaikket hankkisi lapsia koskaan.

Luulen vain etten kelpaisi enää sen jälkeen. Ja minua loukkaisi kaikista eniten jos minulle huomautettaisiin löysytyneistä paikoista. Se veisi seksihalut varmaan loppuiäksi.

Vaikka en ole synnyttänyt vielä, stressaan siitä että onko paikat liian löysät ja pelkään sitä. Yritän treenata lantionpohjanlihaksia aina kun muistan.



Ehkä minulle on tullut jokin pakkomielle tästä asiasta.

Ehkä tarvitsisin jotain terapiaa?

sitä lisääntymistä, jottei synnytä maailmaan yhtä vajaita yksilöitä kuin itse vaikutat olevan..

tulet muuttumaan joka tapauksessa hankit lapsia tai et. Olet myös vielä niin nuori, että kroppasi palaa vuodessa entiselleen jos et syö raskausaikana mahdottomasti ja pidät huolta liikkumisesta.



10 vuoden kuluttua et ikävöi nykyistä kroppaasi vaan syntymätöntä lastasi.

sitä lisääntymistä, jottei synnytä maailmaan yhtä vajaita yksilöitä kuin itse vaikutat olevan..

Ehkä sitten olen jonkun mielestä vajaa kun tälläisiä ajattelen, mutta en varmasti ole ainoa, joka tälläisiä miettii.

Nykyisin naisilta vain vaaditaan niin paljon. Pitää olla kaunis, hoikka, seksikäs, hyvä sängyssä ja sen lisäksi olla hyvä äiti, kouluttautunut jne. En jaksa!

Reps ja kops







Onko teillä jo ennätyksiä rikottu?



Ei juma millaista seksielämää, jos sitä pitää jonain vertailukohtana;)

Reps ja kops

Onko teillä jo ennätyksiä rikottu?

Ei juma millaista seksielämää, jos sitä pitää jonain vertailukohtana;)

No, siinä on vissi ero jyystääkö synnytysten jälkeen 30 min vai 3 min, kysypä mieheltäsi ja valaistu.......

Kun pitää itsestään huolta raskauden aikanakin liikkumalla ja syömällä terveellisesti, niin säästyy ylimääräisiltä kiloilta ja toipuminen on nopeampaa.

Tässä se taas huomataan...

Naisenhan se pitää näistä asioista tuntea häpeää ja syyllisyyttä!

Naisen vika tämäkin jos seksielämä huononee kun paikat löystyy :(

laukeaminen ole sun pimpan koosta kiinni,sitä voi tehdä muutakin kuin mekaanista ees-taas-liikkettä. Ja ihan oikeasti,orgasmi on parasta jumpaa.

Nyt hän on 52-v tavallisen pönäkkä nainen, joka aivan samalla tavalla taistelee viiden maagisen liikakilon kanssa kuin synnyttäneet naisetkin. Hänellä on myös kissa jota hoitaa kuin lasta, "kullalla" on mielipiteet ja huoli on kova, josa katille ei joku päivä maistukaan ruoka yhtä hyvin kuin yleensä. Katti makaa ruokapöydällä jolloin täti miehensä kanssa syö sivummalla, ettei "kulta" häiriinny... sairasta etten sanoisi.



Täti osallistuu myös paikalliseen nuorisotoimintaan aktiivisesti ja jotenkin vaan tuntuu, että kaipaa sitä omaa lasta, jota ei tehnyt nuorena. Kroppa muuttuu vanhetessa joka tapauksessa, lapsen saaminen ei siihen paljon vaikuta.

ja mittasuhteisiin nähden vähän huvittavakin, mutta ihan ymmärrettävä ja rehellinen. Nykymaailmassa tosiaan vaaditaan naiselta aika helvetisti; eikä vähiten ulkonäköön liittyen!



Minua vaan itseäni ihmetyttää se, miksi lapsensaantiin yhdistetään automaattisesti rupsahtaminen? Olenko jotenkin poikkeustapaus, kun tunnen vaikka kuinka kolmekymppisiä 1-3 lapsen äitejä, joilla ei rupsahtamisesta ole tietoakaan! Hoikkia, laitettuja, nättejä naisia niin ennen kuin jälkeen lapsensaannin.



Itse sain lapsen 22-vuotiaana, eli toki aika nuorena, mutta minulla lapsen saaminen vain PARANSI vartaloa. Laihduin raskauden ja imetyksen myötä jo ennastaan hoikahkosta kropasta PYSYVÄSTI muutaman kilon; olen edelleen, esikoiseni ollessa nyt tokaluokkalainen, muutaman kilon hoikempi kuin ennen raskautta aikoinaan parikymppisenä. Mitään arpia, ylimääräisiä nahkoja tms. ei jäänyt, ja jopa rintojen ulkonäkö PARANI. Tämä siksi, että ennen lättänät nännit muuttuivat imetyksen aikana ulkoneviksi ja kosketusherkemmiksi, ja toki kun ne "nöpöttävät", näyttää koko rinta kauniimmalta. En siis ihan rehellisesti keksi mitään negatiivista lapsen saannin aiheuttamaa muutosta vartalossani!



Ja ymmärrän toki, että itse olin poikkeuksellisen onnekas, ilmeisesti hyvillä geeneillä varustettu, mutta kun itse ainakin tunnen paljon enemmän äitejä, joiden ulkonäköä raskaus ei mitenkään ole pilannut kun niitä, jotka lihoivat ja "rupsahtivat", herää mielessäni kysymys, onko rupsahtaminen pelkän raskauden takia kuitenkin harvinaisempaa kuin ei-rupsahtaminen. Ja kuinka moni "rupsahtaneista" käyttää sitä raskautta TEKOSYYNÄ rupsahtamiselle. Jos liikkuu ja pitää huolta itsestään raskauden ajan, syö vain sen, minkä kuluttaa eikä käytä odotusta tekosyynä syöpöttelyyn, on sitten huonoa tuuria, jos geenit ovat sellaiset, että varakiloja kertyy ja iho venyy.

Ystäväpiiristäni oikeastaan vain kaksi naista on lihonut kovasti raskausaikana, ja molemmat myöntävät avoimesti syöpötelleensä estoitta koko raskausajan ja ottaneensa sen ajan tietoisesti "löysää"...Molemmat ovat sitten myös treenanneet myöhemmin kilot kuriin.



Ei raskaus tarkoita automaattisesti negatiivisia esteettisiä muutoksia kropassa!

Tää on kyllä totta kun tarkemmin ajattelee....



Mutta minua lähinnä tässä asiassa huolestuttaakin se että kun on vielä 30-40 -vuotias, haluais nauttia elämästä ja seksistäkin.



Ei sitä sellasia enää niin paljon sitten myöhemmin huolehdikaan, ajatusmaailma varmasti muutuu ja järkevöityy... onneksi :)

Sinä? Miehesi? Joku muu?

Onneksi minulta ei vaadi mitään kukaan muu kuin minä itse ja siihen vaatimukseen mahtuu hyvin kaksi lasta ja kolmas on mietinnässä.

totta kai sinulla on oikeus ajatella noin. Mikäli joskus silti haluat lapsia, voit aina adoptoida. Tai elellä lapsetonta elämää, eihän lapsia mikään pakko ole hankkia.



Itselleni on käynyt juuri toisin päin. Ennen lasten tuloa olin hirveän epävarma ulkonäöstäni ja pidin itseäni helposti rumana, pelkäsin ryppyjä jne.



Nyt kun on kaksi ihanaa lasta, tunnen itseni todella kauniiksi ja naiselliseksi. Tällä en siis tarkoita sanoa, että sinulle kävisi näin tai sinun olisi joten ajateltava näin.