Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikku Ada-parka...
10.12.2008 |
Tapahtuipa tosielämässä eräässä helsinkiläisessä marketissa pari päivää sitten.
Paikalla oli nuori äiti vauvan ja 2-3 -vuotiaan taaperon kanssa. Isompi lapsi oli vilkas neiti, joka muiden ikäistensä tavoin halusi tutkia tavaroita ja työntää omaa lasten ostoskärryään.
Äiti oli tosi tiukka ja huusi lapselle koko ajan: Ada, käpälät kärryihin! Ei saa sattua! Käpälät kärryyn NYT!
Ok, jokaisella voi olla huono hetki ja univajetta ja muuta. Mutta oliko tuo järkevää? Jos pelkää lapsen sattuvan johonkin tai rikkovan jotain, miksi lasta ei panna vaikka autokärryyn? Jatkuva moittiminen ei mene lapselle perille, paljon parempi olisi vaikka antaa lapselle jokin helppo tehtävä tai kehumalla kannustaa pysymään kärryjen luona.
Hupaisinta on, että nämä yli-kontrolloivat äidit ovat sitten usein niitä, jotka täällä ja muualla leuhkivat, miten "meidän lapsi oppi jo kaksivuotiaana, ettei kaupassa saa koskea mihinkään ja on se niin tyhmää, että äidit kuljettavat isoja taaperoita kärryissä kaupassa, kun se on vaan kasvatuskysymys, että lapsi opetetaan oleman kunnolla..."
Kasvatuskysymyspä hyvinkin.
Kommentit (26)
varmasti paikallaan, tilanteesta ja lapsesta riippuen.
Kyseenalaistan kuitenkin edelleen, onko käskytys ja huuto järkevä ja tehokas tapa vetää sitä tiukkaa linjaa. Minusta linjaa voi vetää antamalla lapselle ohjeita (ei käskyjä, vaan ohjeita siitä, miten oikealla tavalla toimitaan). Ja jos lapsi ei usko, lasta voi estää (tässäkin tapauksessa oli siihen mahdollisuus).
En tiedä yhtään, millainen ko. lapsi oli ollut edellisellä kauppakerralla, eikä sillä minusta ole tässä mitään merkitystäkään, koska äiti NYT ylireagoi.
ap
kerropa sitten, että mistä sinä tiedät, että edellisillä kauppareissuilla tämä lapsi ei ole tyytynyt siihen, että on vaan vähän jotain perunaa räpelöinyt? Oletko seurannut heidän jokaista kauppareissuaan? Oletko nähnyt, että tämä äiti ei ole lainkaan kokeillut myönteisiä keinoja, vaan on suoraan ottanut tiukan linjan? Katsos ap, kun aina se myönteinen opettaminen ei vaan tehoa, joskus on otettava ne tiukat linjat käyttöön. Onneksi olkoon, jos Sinun lapsiisi ne tehoavat, mutta ymmärräthän, että lapsia on erilaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tahansa äiti voi huutaa lapselleen kaupassa "käpälät kärryyn" esim. seuraavan tapahtumasarjan jälkeen:
1. vauva on valvottanut koko edellisen yön
2. taapero on raivonnut koko aamun
3. äiti ei ole ehtinyt syödä
4. kun lopulta päästään kauppaan, niin napero käy ylikierroksilla ja todellakin koskee joka paikkaan.
Se on vain elämää.
Monesti tuntuu siltä kun vertaan miten muut äidit toimivat.
Meillä mm.
- ei sallita ruokapöydässä temppuilua ollenkaan
- kaupassa on kuljettava kärryjen vieressä, ei juoksentelua
- ravintolassa ei juosta eikä huudella
- juhlissa (tms. paikassa) rajoitan lasten syömistä ja pidän huolen, etteivät putsaa koko pöytää
- toisen kädestä ei saa ottaa ja jos ottaa niin lelu on palautettava välittömästi
- jos lyö/ tönii tms niin anteeksi on pakko pyytää, muuten tulee jäähyä
- aina pitää kiittää ja olla kohtelias
jne
Moni äiti tuntuu olevan aika löysä näiden em. sääntöjen suhteen.
Jos lapsi ottaa toisen kädestä niin äiti selittää, että "Kalle vähän lainaa ja antaa sen sitten kohta takaisin", kylässä annetaan lasten syödä pöytä puhtaaksi, tönimisiin ei puututa jne.
Kuten olen tässä ketjussa jo sanonut, en kyseenalaista sen Adan äidin pyrkimystä opettaa lapselleen tapoja.
Kyseenalaista hänen tapaansa sitä opettaa.
ap
Monesti tuntuu siltä kun vertaan miten muut äidit toimivat.
Meillä mm.
- ei sallita ruokapöydässä temppuilua ollenkaan
- kaupassa on kuljettava kärryjen vieressä, ei juoksentelua
- ravintolassa ei juosta eikä huudella
- juhlissa (tms. paikassa) rajoitan lasten syömistä ja pidän huolen, etteivät putsaa koko pöytää
- toisen kädestä ei saa ottaa ja jos ottaa niin lelu on palautettava välittömästi
- jos lyö/ tönii tms niin anteeksi on pakko pyytää, muuten tulee jäähyä
- aina pitää kiittää ja olla kohtelias
jneMoni äiti tuntuu olevan aika löysä näiden em. sääntöjen suhteen.
Jos lapsi ottaa toisen kädestä niin äiti selittää, että "Kalle vähän lainaa ja antaa sen sitten kohta takaisin", kylässä annetaan lasten syödä pöytä puhtaaksi, tönimisiin ei puututa jne.
että jokainen äiti ja isä suuttuu joskus? Ei kai nyt kenenkään tietoinen kasvatusperiaate ole olla koko ajan vihainen. Suuttuminen on primitiivinen, luonnollinen reaktio, jolla ei ole hirveästi tekemistä järjellisten valintojen ja periaatteiden kanssa.
Sitä vain sattuu kaikille joskus. Jos ei satu, niin jotain on vialla.
Alue: Aihe vapaa
Tietysti voi pinna palaa jne., mutta pointtini on tässä koko ajan ollut, että huuto ja jankutus eivät TEHOA...
ap