Lue keskustelun säännöt.
uskallatko myöntää, e ttä kun valitsit nykyisen miehesi niin ainakin jos et
05.03.2009 |
eikä tuo niin vaivattomasti tule toimeen lapsuuden kotiväkeni kanssa.
Mutta samanlaiseen jääräpäisyyteen olen kyllä tottunut jo lapsesta asti.
Kommentit (29)
...niin ei hän kyllä tulisi toimeen kanssanikaan. Meillä on sen verran tiivis ja läheinen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin että jos mies ei tulisi toimeen vanhempieni kanssa niin ei hän kyllä tulisi toimeen kanssanikaan. Meillä on sen verran tiivis ja läheinen perhe.
Samaa mieltä!
Kyllä minusta miehelle tuli iso plussa siitä, että huomasin hänen heti tulevan hyvin toimeen vanhempieni kanssa. Oli mukavaa että vävykokelas otettiin heti mielihyvin perheeseemme. Toisaalta en usko että olisin rakastunut mieheen joka olisi ollut oikein inhokkivävy (esim. ylimielinen väkivaltainen alkoholisti).
kiireistä yrittäjää. Joskus ajattelin että hyvänen aika, mitä puhuttavaa hänellä on vanhempieni kanssa ? He ovat toivottaman vanhanaikaisia maalaisjuntteja jotka eivät ymmärrä jostain bisnestouhusta yhtään mitään eikä mieskään osaisi käyttäytyä maalla. Eivät kyllä koskaan edes ehtineet tavata toisiaan.
Sitten tapasin mieheni ja tuota ei tarvinnut edes miettiä, oli ihan selvä että pystyvät tulemaan toimeen keskenään. En minä mitään tietoista valintaa tuon takia tehnyt, mutta kyllä se ainaki minulle merkitsi paljon.
Kyllä minä ainakin myönnän, että tuo piirre on myös vaikuttanut asiaan.
Jännä juttu, että täällä on näin paljon "en myönnä" -vastauksia. En enää ihmettele, että vävyillä(/miniöillä) ja appivanhemmilla on niin usein erimielisyyksiä keskenään.
Toki ensisijaisesti itselleni miestä valitsin, mutta meillä on myös muiden kun ydinperheen kanssa tekemisissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että hän tulee helposti toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Hän löytää paljon puhumista ja tekemistä isäni kanssa vaikka ovat taustoiltaan ja töiltään kovin erilaiset. Emme olleet seurustelleet vielä kovin pitkään kun isäni jo luotti mieheeni ja piti hänelle "pidä sitten meitin likasta hyvää huolta" -puheen. Äitini oli heti myyty, kun näki kuinka hyvin mies minua kohteli ja mies oli toki tulevalle anopillekin oikein kohtelias.
minä olen niin samanlainen kun muukin perheeni joten asiaa ei ole sen tarkemmin tarvinnut miettiä. Täytyy kyllä myöntää että ekoilla treffeillä sain tietää miehestäni pari asiaa ja hiljaa mielessäni mietin että isäni tulee "kusemaan hunajaa" kun asiasta kuulee! =O)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan tietoisesti mm sillä perusteella, että mun ei tarvitse hävetä häntä kenenkään edessä. Olin vuotta aiemmin eronnut tosi huonosta suhteesta (ja jätkästä), ja olin tehnyt itselleni listan niistä ominaisuuksista, joita miehellä PITÄÄ olla. Olin ihan valmis elämään yksinänikin, jos tarpeeksi hyvää miestä ei olisi tullut vastaan. Tuli kuitenkin, ja vähän nopeammin kuin ajattelin. :)
Mun ei ole tarvinnut ikinä ajatella pahaa miehestäni, nyt kymmenisen vuotta yhteiseloa takana. Kiitos Listan. :)
tai siis, sanottaisko vaikka näin: kun olin sinkku ja etsin miestä niin eräs kriteereistä oli se, miten hän tulisi toimeen perheeni kanssa. Kun sitten tapasin aviomieheni (nykyisen siis), huomasin melko pian, ettei hän ja perheeni ole välttämättä samalla aaltopituudella. Se tosin ei enää siinä vaiheessa haitannut, sillä tiesin miehen olevan ihan kullan arvoinen=) Ja hyvin on toimeen tullut, eivät vain esimerkiksi harrasta mitään samansuuntaisia asioita.