Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teille, joiden mielestä kotihoito on aina parasta...
04.03.2009 |
Minulle jäi kotihoidostani kouluikään saakka lähinnä traumoja, joita olen päässyt käsittelemään vasta aikuisiällä. Äitini oli todennäköisesti masentunut, ei juurikaan leikkinyt meidän lasten kanssa tai koskaan antanut meille huomiota, vaan teki kotitöitä koko ajan. Kotimme oli puhdas ja kaunis, pullat ja sämpylät aina leivotut ja kiisselit sekä marjat niihin itse poimittuja.
Päivisin ikävöin leikkikavereita, jotka olivat päivähoidossa. Enimmäkseen leikin sisarukseni kanssa, joka on minua kolme vuotta nuorempi. Salaa olin kateellinen naapurin hoidossa oleville lapsille.
Äitini purki usein kotona pahaa oloaan minuun huutamalla ja haukkumalla minua, joskus myös tukistelemalla.
Kävin kerhoissa ja muskarissa, jossa pelkäsin toisia lapsia. Kouluun menoa jännitin aivan todella paljon, kun en ollut tottunut olemaan isoissa ja meluavissa ryhmissä, vaikka oppilaana pärjäsinkin keskinkertaisesti, ajoittain jopa paremmin.
Lisäksi vanhemmillani oli parisuhdeongelmia, meillä oli taloudellisia huolia ja jouduin usein olemaan sukulaisteni vanhoissa vaatteissa. Muistan talvet, jolloin ei ollut varaa uusiin luistimiin tai suksiin.
Että tällaista "onnellista elämää" voi kotihoidettu saada kokea. Valinta on jokaisen oma, eivätkä kaikki perheet ole todellakaan tällaisia. Silti haluan vain sanoa, että kotihoito ei aina ole paras mahdollinen vaihtoehto!
Kommentit (36)
Ja ehkä äitisi olis haukkunut sua olitpa hoidossa tai et. Vai kuvitteletko että olisit ollut 24/7 siellä hoidossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että usea joka kotona hoitaa lapset, on tasapainoinen, parisuhde voi hyvin ja raha asiat ovat kuosissa. Mulla ihan päinvastainen kokemus kuin sulla ap. Sikski päätin itsekkin hoitaa lapseni kotoan, niin kauan kuin se vaan on mahdollista. Meillä parisuhde on hyvässä kunnossa, taloudellinen tilanne hyvä ja oma mieliala todella hyvä. Siksi en usko että lapsilleni jää mitään traumoja.
Saavat syödä, harrastaa, pukeutua siististi ja olla paljon kavereiden kanssa, mitä mutua pitäisi vielä olla?
kai tajuat, ettei kaikki kotiäidit oo tuollaisia.
Ja kai tajuat senkin, että hoitopaikassa lapsi voi kärsiä liian isosta ryhmästä, sairasteluista, kiusaamisesta, pitkistä hoitopäivistä, jne.
Eli enemmän asiat on kiinni siitä miten hyvä hoitopaikka tai kotihoito on kuin siitä mikä se hoitomuoto on.
en todellakaan sano, että AINA JOKAISELLA kotona hoidetulla olisi tällaisia ongelmia, kuten jo tuossa aikaisemmassa viestissäni mielestäni kirjoitin, mutta tarkoitan sitä, että aina koti ei ole paras paikka. Kyllä, uskon että äitini olisi ollut vähemmän kireä ja sitä kautta esim. vanhempieni välit paremmat, jos hän olisi ollut töissä. Varmasti on myös paljon onnellisia, kotihoidettuja lapsia.
Tarhassa olisin tottunut jo aikaisemmin toisiin lapsiin, enkä olisi pelännyt koulussa, sillä olisin tottunut ryhmään ja toimintaan. Kerhoissa tosiaan kävin.
Ja kyllä, korvien välissäni on ollut vikaa. Olen ollut masentunut, mutta siitä selviämässä. En syytä elämästäni tai ratkaisuista vanhempiani, tai syyllistä heitä. He ovat varmasti halunneet meille hyvää. Tämän jutun pointti oli vain se, ettei aina ensisijaisesti koti ole paras vaihtoehto. ap
kai tajuat, ettei kaikki kotiäidit oo tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallisessa keskituloisessa ammatissa oli isäni, ei mitään erityisen köyhiä oltu. Vanhemmat vaan halusivat ostaa ne kaksi autoa, asua ok-talossa ja hoitaa lapset kotona. Tähän yhdistelmään ei ehkä heillä olisi ollut varaa. Hieno koti meillä oli ja sen perusteella kaverini luulivat minun vanhempieni olevan korkeasti koulutettuja.
Äitini usein ompeli myös meille vaatteita halvoista kankaista, joita häpesin. ap
sairastimme kotona ollessamme, korvatulehduksia, allergiaa jne. Tietenkin olen kiitollinen äidilleni ja rakastan häntä. Uskon, että hän on tehnyt parhaansa meidän kanssamme, meitä tosiaan on useampi.
Ruoka oli aina itsetehtyä, hyvää ja terveellistä. Kuitenkin sen hienon ok-talon kulissien sisällä elämä oli hieman toisenlaista, kuin mitä ulos päin annettiin ymmärtää. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ehkä äitisi olis haukkunut sua olitpa hoidossa tai et. Vai kuvitteletko että olisit ollut 24/7 siellä hoidossa...
lehtiä lukiessa ja tupakkaa poltellessa. Meillä kävi siivooja ja vaatteet korjautettiin ompelimossa. En oppinut kotona laittamaan ruokaa, ompelemaan tai askartelemaan. Meillä harrastettiin vain kulttuuria - ei ulkoiltu puistoissa, koska niissä kävi "tavallinen kansa", jonka kanssa äitini ei tule toimeen.
Sosiaalisia ongelmia on ollut paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täh.. oikein terapiaa kun äiti ei leikkinyt sun kanssa ja et saanut uusia suksia joka vuosi. hohhoijaa...
Mietin vaan kun yli puolet maailman lapsista näkee nälkää ja aika moni näkee alkoholismia, ja saa kokea todella vakavaa väkivaltaa osakseen... että riittääköhän terapeutit
Itse olen ymmärtänyt ja pyrkinyt omien lasteni kanssa aikani kotoa vietettyäni myös sen, että lapsi saa aktiivista läsnäoloa vanhemmiltaan edes jonkin verran. Kyllä se on mielestäni tärkeä asia ja myös luonnollinen sellainen lapsen tunne-elämän kannalta. Kuten arvasinkin jonkun jotain yhtä irvokasta kirjoittavan, kirjoitin jo aiemmin, etten syytä vanhempiani mistään, he ovat ratkaisunsa tehneet ja heille olen anteeksiantanut heidän "puutteensa". Yksiselitteisesti masentuneisuuteni ei johdu tästä, mutta lapsuudenkodin tunne-elämän köyhyys ja läsnäolemattomat vanhemmat, kyllä ne lapsen elämään vaikuttavat. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vein kuopuksemme 1½v hoitoon ja on siellä muutamana pvnä vkssa.
Lapsi on tosi sosiaalinen, puhelias yms kaikki muukin kasvun & kehityksen kannalta tietääkseni ok.
Meillä on lisäksi jo kouluikäisiä lapsia, joten ei oikein varsinaisiksi leikkitovereiksi ole, mutta touhuavat kuopuksen kanssa paljon monenlaista.
Mutta tiedän tosi paljon perheitä jossa kunnioitetaan kympillä tuota "olen 3v-kotona" -menetelmää ja lapset kyllä ovat sitten suurimmaksi osaksi epäsosiaalisia ja arkoja, joka johtuu juuri tuosta "4seinän sisällä" olosta kun näin ei pahemmin tule niitä sosiaalisia kontakteja.
MUTTA HUOM! EN YLEISTÄ!!!
...tästä siis päästään varmaan ilman tätäkin viestiä tähän vanhaan kunnon keskusteluun aikaisesta hoitoon viennistä...
Mutta ymmärrän täysin ap:n pointin. Tälläista se siis voi ikävä kyllä olla ilman masennustakin monessa perheessä, tosin huonosti voi käydä myös hoidossa, jos siellä ei asianmukaista hoitoa yms.
Se on vain niin, että nämä kotihoidon puolustavat kun eivät voi nähdä, että siinäkin voi olla nurjapuoli.
Ja heittäkää vaan p..kaa niskaan, ei kiinnosta;)
Mietin vaan kun yli puolet maailman lapsista näkee nälkää ja aika moni näkee alkoholismia, ja saa kokea todella vakavaa väkivaltaa osakseen... että riittääköhän terapeutit
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tapauksessa päivähoito olisi varmaankin ollut parempi ratkaisu. Enkä usko, että mistään löytyy sellaisia kotihoidon puolustajia, joiden mielestä kotihoito on aina ja ehdottomasti paras vaihtoehto. Jos perhe on epävakaa, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, sairauksia, yms jaksamisongelmia, niin silloin päiväkoti on parempi paikka.
Mutta minusta jokaisen äidin pitäisi tunnustaa, että jos päivähoito on omalle pienelle lapselle kotia parempi paikka, niin aikuisten vanhemmuudessa on silloin suuria ongelmia.
Mutta minusta jokaisen äidin pitäisi tunnustaa, että jos päivähoito on omalle pienelle lapselle kotia parempi paikka, niin aikuisten vanhemmuudessa on silloin suuria ongelmia.
Ei varmasti juuri kenenkään mielestä päivähoito ole parempi vaihtoehto, mutta monesti ainut vaihtoehto esim. työn vuoksi.
Kyllä mielestäni lapseni osa-aika hoito on hyväksi lapselleni vaikka ihan normi vanhempia tietääkseni ollaan ilman mitään päihde, masennus tms ongelmia.
Että johan taas tääkin kommentti oli hatusta vedetty, mutta oikeus sullakin mielipiteeseesi.
Muistuupa mieleen tuttavan lapsi. Hän oli ihan pienestä pitäen päiväkodissa kokoaikahoidossa.
Siinä vaiheessa kun perheen äiti oli yh, äiti päätti jäädä vuorotteluvapaalle tai osa-aikaiseksi tai jotain.
Lapsi kävi eskarissa sen puoli päivää mitä käydäänkään, syyslukukauden. Pk oli tuttu jossa oli kokoaikasena ollut siihenkin asti.
Kun lapsi palasi takaisin päiväkotiin kokoaikaiseksi, hän muuttui.
Hänestä tuli taas puhelias, avoin, iloinen. Hän heräsi henkiin taas. Hänessä oli ilmettä, eloa.
Sen ajan kun oli ollut vain puolipäiväisenä ja lopun ajan kotona, hän muuttui eleettömäksi, ilmeettömäksi. Hän toimi ja teki kuin robotti mitä käskettiin, mutta .. ilme oli tuijottava.
Kotona äiti piti hyvin tiukkaa kuria, jossa lapsen tehtävä oli olla hiljaa ja näkymätlön. Missään eivät käyneet, mitään eivät tehneet, kellon kanssa ruokailusta toiseen, päivät toisensa perää, myös viikonloppuisin. Kavereita ei saanut käydä, kavereeilla ei saanut käydä.
Missään eivät käyneet, mitään eivät tehneet, kellon kanssa ruokailusta toiseen, päivät toisensa perää, myös viikonloppuisin.
On tosiaan vain ihme kuinka päivähoidosta onkin tehty sellainen mörkö tänä päivänä?
että kotihoito ei aina ole välttämättä se paras. itse olen kotihoidettu lapsi, joka ei meinannut uskaltaa kerhoon mennä ollenkaan. olin sosiaalisesti tosi arka, en osannut mennä porukkaan mukaan. meillä kotona ei vanhemmilla ollut mitään ongelmia, mutta luulen, että olisi ollut paljon reippaampi jos olisin ollut tarhassa hoidossa. lisäksi sitä rahaakaan ei juuri ollut, mikä näkyi siinä, että kuljin serkkujen vanhoissa vaatteissa ja äitin tekemissä myös. muistan sen, miten itkua väänsin välillä että minulle olisi ostettu jotain, mutta kun ei niin ei...että voi lapsikin kärsiä siitä, kun on puutetta rahasta ja kaveriseurasta...
mamman helmoihin eskari-ikään asti. Ihmeellisiä kaikkivoipaisuuden kuvitelmia monilla kotiäideillä, kun luulevat, että lapsen on parempi olla kotona vaan ja mitään muuta ei kasvava lapsi tarvitse kun äidin hyvää seuraa. Käykää kotiäidit katsomassa päiväkoteja, siellä useimmat lapset leikkivät ja viihtyvät keskenään ja nauttivat uusista asioista joita kokevat turvallisesti.
Koti on tärkein ja kaiken pohja, mutta maailmaan ja ihmisiin pitäisi myös tutustua pienestä pitäen.
Alue: Aihe vapaa
t: onnellinen "tarha"kasvatti