sossutätien vierailu
hei, pari kaveria tekivät minusta "nimettömän"ilmoituksen sossuun,että olisin masentunut ja parun kotona jatkuvasti....erosin elokuussa ja uusi miesystävä on,joten masentunut en nyt todellakaan ole...kiusaa tekevät ja haluavat muutenkin pilata elämäni jauhamalla sontaa.Tädit tulossa kotiin esnviikolla ja haluavat keskustella lasten kanssa,joten onko jollain antaa neuvoa miten tässä nyt edetään ja joudunko taas keskustelemaan erostani,lapset voivat hyvin ja ex-miehen kanssa asiat ok...
Kommentit (49)
kanssa skarpanneet tarpeeksi, jos asiaan ei olisi tuotu myös lastensuojelullista näkökulmaa? AIkuiset helposti leimaa lapset "hyvinvoiviksi", vaikka lapset oikeasti vain pitelee kulisseja pystyssä. Hirveän moni lapsi suojelee vanhempiaan mielipahalta olemalla näyttämättä omaa pahaa oloaan.
Ja meistä on myös tehty lastensuojeluilmoitus - sen teki poliisi. Tilane oli sellainen, että se ei sinänsä liittynyt mitenkään lapsiin, siihen ei liittynyt väkivaltaa tms. ja ei meidänkään tarvinnut kuin käydä 2 kertaa keskustelemassa asiasta ja näyttäytymässä perheenä. Tästä on aikaa 5 vuotta, eikä siitä ole seurannut mitään.
Uskon, että myös sossutädeissäon mätämunia, mutta eiköhän n. 99% tapauksista joissa ei oikeasti ole mitään vialla kaikki mene ihan ok.
jatkuvasti - miten hän olisi voinut tukea sinua? Olisiko tuttusi voinut luottaa siihen, että tilanne olisi kääntynyt sitä kautta paremmaksi - tilannehan olisi voinut tuosta vielä pahentuakin ja ajatua vaikka väkivallaksi?
Sosiaaliviranomaisilta pyydetään apua jos itse ei pysty sitä antamaan - harva perheen ulkopuolinen tuttava pystyy oikeasti alkamaan perheterapeutiksi riitelevälle pariskunnalle eikä pidäkään. Tuttavallasi on varmasti ollut huoli lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Parempi tehdä aiheeton ilmoitus kuin jättää tekemättä ilmoitus tilanteessa, jolla olisi riski ajautua vakavaksi.
Eiköhän mediassa ole ollut jo ihan riittämiin tapauksia, joihin kukaan ei ole kehdannut vai osannut puuttua ja jotka ovat ajautuneet epätoivoisiin tekoihin. Ulkopuolisen voi olla vaikea arvioida, missä perheessä mennään ja uskon, että olo voi olla todella ahdistunut ilmoittajallakin siitä, mikä olisi oikea toimintatapa.
jos jättää ilmoittamatta ja jotain kamalaa tapahtuukin tai lasten emotionaalinen kehitys vaarantuu, kuka ottaa sellaisen riskin kannettavakseen?
Ilmoitusta ei tehnyt ystäväni. Ystäväni olivat tukenani ja mieheni kanssa kävimme myös perheneuvonnassa. Ilmoituksen teki psykiatrinen sh. Törkeää, että väität minun käyttäneen ystävääni terapeuttina tilanteessa, ei ollut kysymyksessä ollenkaan tällainen tilanne. En ole koskaan vaatinut ystäviäni minua kuuntelemaan saati miksikään perheneuvojaksi ;) Siis ilmoituksen teki terapeutti, jolle itkin kuinka vaikeaa meillä on kotona. Ei suinkaan ystäväni. Luepas teksti uudelleen.
kun sossuntäditkin sanoivat, että olemme hyviä vanhempia ja huolehdimme lapsistamme hyvin ja että ilmoitus on aiheeton. Naureskelivat vain, että koetakaas saada välinne kuntoon. Onneksi saimmekin, mutta emme ammattiavun turvin. Elämänmuutoksia oli tehtävä. Onneksi kaikki oli sen arvoista.
Hän varmasti ammatti-ihmisenä tiesi mitä teki ja hänellä oli siihen myös lain määräämä velvollisuus, jos hän kerran tulkitsi, että tilanteenne kaipaisi ulkopuolista selvitystä. Jos käyt itkemässä ammattilaisella perheen hankala tilannetta ja toteat sen itsekin hyvin vaikeaksi, miksi ihmettelet, että sh teki teistä lain velvoittaman ilmoituksen?
Eikö siihen muka ollut aihetta? Varmasi asiantuntija oli arvioinut aivan oikein, että perheessänne oli lasten kehitystä vaarantavia riskitekijöitä ja tottahan toki ne tuli kartoittaa ja miettiä, tarvitsetteko lisää tukitoimenpiteitä terapiasi lisäksi.
Sehän on juuri sitä apua ja varhaista puuttumista, mitä mykyään peräänkuulutetaan ja jonka on todettu vähentävän huostaanottojen tarvetta - jos siis löydetään avuntarvetta ja sitä annetaan riittävän ajoissa.
Mainitsin ystäväsi huolen, koska kirjoitit, että hän toimi tukenasi (ja luulin, että hän teki ilmoituksen). Ajattelin, että hän ehkä tunsi itsensä ja apunsa riittämättömäksi ja siksi otti yhteyttä viranomaisiin, että saisitte sitä kautta terapia-apua, koska muu kuin ammattilainenhan ei voi arvioida tilannetta ja sen vaatimaa puuttumista. En siis tarkoittanut, että ystäväsi olisi toiminut tai että olisit vaatinut hänen toimimista perapeuttina. Odotit kuitenkin joltain tukea - sh.ltako?
Sitähän sinä kait saitkin?
sairas ilmapiiri kotona ei vaikuttanut ollenkaan lapsiinne? Että niillä oli oikeasti ihan kivaa kun isä hakkaa nyrkillä seinää ja vanhemmat huutaa ja riitelee koko ajan?
EI helvetti millaisia ihmisiä sitä onkaan... joo, tosi hyviltä vanhemmilta vaikutittekin... jos ei sen vertaa tajua, että todellakin kodin ilmapiiri on olennainen tekijä lasten hyvinvoinnin kannalta, ei vaan voi sanoa itseään hyväksi vanhemmaksi.
kun sossuntäditkin sanoivat, että olemme hyviä vanhempia ja huolehdimme lapsistamme hyvin ja että ilmoitus on aiheeton. Naureskelivat vain, että koetakaas saada välinne kuntoon. Onneksi saimmekin, mutta emme ammattiavun turvin. Elämänmuutoksia oli tehtävä. Onneksi kaikki oli sen arvoista.
Hakkaaminen on toistuvaa.
Ja tietenkin kaikki riitelevät joskus. Myös vanhemmilla on tunteet.
Se se vasta on sairas ilmapiiri, jossa ei ikinä riidellä ja paheksutaan kaikkea. Katsopas nyt peiliin vaan.
Tassa yleispatevat ohjeet kenelle tahansa samassa tilanteessa olevalle.Eli kannattaa skarpata.Sosiaalitoimistoon on tehtava hyva ensivaikutelma-muutoin et paase heista ikina eroon!
"Huonoa vanhemmuutta" todistavat seuraavat seikat;
-Asiallinen keskustelu sossutatien kanssa.
-Jos seuraat liian tiiviisti mita sossutadit sinulle sanovat.(Pelkoa?)
-Liian siisti koti.
-Negatiiviset kommentit lasten lasnaollessa KENESTAKAAN!.
Kotikaynnilla seurataan vuorovaikutusta lapsen kanssa.Eli jos teet sellaisen virheen,etta alat keskustella sossutatien kanssa ja keitat niille samalla kahvia-nama voivat kasittaa etta et ole kiinostunut lapsista.Tee vaikkapa termari kahvia valmiiksi ja laita muumimukisi esille kaapeista valmiiksi.Nain voit olla koko ajan lasten kanssa keskeyttamatta.Kuuntele sossua ja lapsia samanaikaisesti.Eli kun lapsi sanoo jotain,niin taman sanoma tulee ensin ja sossulta sitten vasta kysytaan "anteeksi,mita te sanoittekaan".Eli ei kanannata seurata liian tarkkaan sossutadin hopinoita-se on virhe.
Liian siisti koti aiheuttaa epailyksia.Olethan ilmiselvasti siivonnut sossun kayntia varten.Lelut ympari asuntoa ja joulu askartelut ulko-ovia myoten paikalleen.Paljon kynia paperia ja lastenkirjoja esiin.Kaaoksen pitaa olla sellaista luovaa,ei liikaa-muuten ne kirjoittavat paperille,etta olet vasynyt ja et jaksa huolehtia kodista.
Lapsia kannattaa myos pyytaa keraamaan lelujaan kasaan sossutatien paikalla ollessa,nain osoitat etta pidat lapsilla maarattyja saantoja;jotka tuppaavat olevan sossutadeille niin tarkeita.
Jos lapsen ruokailusta kysytaan,niin kerrot tietenkin harrastavasi ruoanlaittoa.Kulinarismi on alaasi ;).Teilla syodaan aivan tavallista ruokaa,eika missaan nimessa ranskalaisia tms roskaa.
Sossutati kokeilee saako tama sinut tai kumppanisi puhumaan pahaa,ex kumppanistasi,naista ilmoituksen tehneista tutuistasi jne.Ala puhu pahaa kenestakaan-hymyile vain ja kerro ehdottomasti,etta et missaan nimessa puhu naista asioista lasten lasnaollessa.Tasta tulee plus pisteita.
Syyta vaikkapa kommunikoinnin tason erillaisuutta/nakemyseroja.
Olisi hyva,jos kumppanisi leikkisi lattialla istuen lasten kanssa ja ottaisi osaa keskusteluun aikuisen mallin tarkeydesta lapselle.Tama voi ja kannattaakin sanoa ihan suoraan,ettei yrita korvata isaa,mutta haluaa olla hyva malli ja toveri lapsillesi.
Pese ikkunat/kiilota hanan paaliset,naista arvioidaan kodin yleista siisteystasoa.
K.T
Olen onnellinen puolestasi, jos kykenet kirjoittamani perusteella tekemään enemmän johtopäätöksiä, kuin terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset.
Tämä sh ei valitettavasti ollut ammattitaitoinen ihminen arvioimaan tilannetta, jonka hän itsekin myönsi myöhemmin erinäisten väärinkäsitysten lisäksi. Jos itselläsi olisi parisuhdeongelmia, joiden vuoksi itkisit vastaanotolla, tuskin itsekään osaisit odottaa, että se johtaisi lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Ja vielä ilman kysymättä lupaa/ilmoittamatta siitä minulle.
Valitettavasti tiedän, että on perheitä, joissa asiat ovat alun alkaen huonommin, kuin meillä koskaan, eikä heistä ilmoituksia ole tehty. Joten jospa jättäisit nyt minut ja perheeni rauhaan. Ilmoituksia tehdään todella myös väärin perustein tai väärinymmärrysten vuoksi. Minusta tuntuu pahalta, että ymmärrät joko tahallasi tai halutessasi jatkuvasti minut väärin ja vänkäät omaa mielipidettäsi ehdottomasti asiasta, johon et ole perehtynyt tarkemmin.
Olen edelleen sitä mieltä, että ilmoitus oli aiheeton. Olen antanut aina lapsilleni rakkautta, ruokaa, välittämistä, säännöllisen rytmin, puhtautta, aikaa vietän paljon heidän kanssaan ja olen viettänyt aina. Olen aina ollut huolissani heistä ja välitän, sekä rakastan lapsiani paljon. He ovat kasvaneet ja kehittyneet nopeasti, kumpikin ikäistään edellä monissa taidoissa. Lapset ovat olleet minulle aina kaikki kaikessa. Siksi parisuhteeni kärsikin.
Olen herkkä ihminen, joten itken myös helposti. En, en todellakaan saanut mitään tukea tai apua sairaanhoitajalta. Hän myönsi itsekin, ettei osaa minua auttaa ja suhtautui minuun alun alkaen tylysti. Huom. En ole vastaavaa käytöstä koskaan kokenut keneltäkään muulta terveydenhuoltoalan ammattilaiselta. Hän ei yksinkertaisesti ymmärtänyt minua. Koska ei itse osannut auttaa, että olisi sanonut edes jotain kannustavaa, sysäsi hän vastuun muille. Ja minä olisin halunnut vain, että joku olisi kuunnellut ja rohkaissut.
Saat olla tietenkin sitä mieltä mitä haluat. Itse tiedän sydämessäni totuuden, kuten itsekin tiedät. Myös vääriä tulkintoja voidaan tehdä. Olen tehnyt elämässäni virheitä ja jos aihetta olisi, voisin täällä anonyymisti myöntää, että aihetta ilmoitukseen oli, jos sitä olisi ollut. Avun tarvetta kyllä oli, lähinnä henkistä sellaista kannustusta olisin tarvinnut. En tiuskimista ja äksyilyä. Harmittaa vieläkin, etten tehnyt valitusta.
että erosta on vain vähän aikaa, ero "ei tunnu missään" ja ap:lla on jo uusi mies. Onko lapsilla tilaa surra vanhempiensa eroa? Mm. Terttu Arajärvi kirjoittaa kirjassaan, että lapsi suree akuutisti eroa vähintään vuoden ja ensimmäinen vuosi eron jälkeen on sellainen aika, jolloin uusia kumppaneita ei tulisi tulla lasten elämään.
Ei lapsi sitä suruaan välttämättä näytä tai kerro.
Ja usein juuri vanhemmat eivät itse näe, että perhe tarvitsee ulkopuolista apua vaan luullaan, että kaikki on ok.
Mieheni ei ole aggressiivinen luonteeltaan ja tämä oli kertaluonteinen tapahtuma. Hän hämmentyi itsekin käytöstään ja oli siitä kovasti pahoillaan. Jokaisessa perheessä on kriisiaikoja, jos nämä kestävät lyhyen ajan siitä ei ole haittaa lapsenkehitykselle. Ja tämä on ammattilaisen vastaus kysymykseeni aiheeseen liittyen. Onneksi vaikea tilanteemme ei ollut pitkäaikaista.
Ja kyllä minä olen ihan hyvä vanhempana. Sinä sen sijaan voisit korjata ihan ensimmäiseksi kielenkäyttösi, etteivät lapsesi opi rumia sanoja. Meillä ei kiroilla. Vai teenkö sinustakin ilmoituksen lastensuojeluun? ;)
muita parempi tai mitenkään erityisen hyvä, vaan pikemminkin niin, että samanlainen vanhempi kuin muutkin tavalliset vanhemmat = minulle se on yhtä kuin hyvä vanhempi. ts. riittävän hyvä vanhemmuus. Ja terveydenhuoltoalan ja samoin sosiaalialan ammattilaiset tekevät tärkeää työtä ja suuriosa heistä on ammattitaitoisia ja välittäviä ja osaavat tehdä arvioita oikein. Ap, voimia sinulle. Kyllä te tilanteesta selviydytte asiallisella keskustelulla ja halutessasi saat apuakin, ihan konkreettista sellaista.
että ero ei tunnu lapsilla missään, hän puhuu itsestään.
Ja kyllä se ero voi olla myös jo niin pitkällisen prosessoinnin tulos, ettei se sitten enää oikeasti toteutuessaan tunnu enää missään.
Juuri noin se menee!
Meillä sossun täti huomautti koiran turkin epäsiisteydestä. Rotu on trimmattava ja karva on epäsiisti juuri trimmaamisen alla, kahdesti vuodessa.
Eli kannattaa varmaan myös pitää huoli, että koira ei ole liian siisti tai epäsiisti...
vaikutelman siitä saa. Sinun tekstistäsi sai kuvan, että ongelmat olivat aika suuria ja niistä sai myös tietynlaisen kuvan tilanteesta. Sinä yksin tiedät mitä tapahtui, mutta minä olen sen varassa, minkä vaikutelman tekstistäsi saa.
Hyvä että teillä on kaikki kunnossa ja että tilanteesta on selvitty. Mutta jos teillä olisi oikeasti ollut jotain hätää, olisi varmaan ollut parempi, että teistä tehtiin ilmoitus kuin sitä ei olisi tehty. Väärät ilmoitukset ovat harmillisia, mutta siltä ei voi aina välttyä, jos perheen tilanne näyttää riskaabelilta. Jos kerroit sh:lle miehen seinään lyömisestä, hän varmaan tulkitsi sen siten että perheessänne on riski parisuhde/perheväkivaltaan. PErheväkivalta kun on tavattoman yleistä ja yleensä siitä vaietaan. Silloin asian siirtäminen toiselle instanssille oli hänen näkökulmastaan perusteltua. Hän ei pystynyt vain sinua kuuntelemalla ehkä hahmottamaan tilanteen vakavuutta ja siten tarviittiin tilanteen tsekkaus. On parempi, että puututaan aiheetta kuin että jokin apua kaipaava lapsi ja perhe jää ilman apua. Ainakin näin maallikosta.
Hyvää joulun aikaa sinulle ja perheellesi!
eikö olisi voinut kysyä asiakkaalta?
jos perheen tilanne huolestuttaa?
esim. koulu/pk joutuvat miettimään usein näitä asioita. Tilannetta ei tosin helpota yhtään, että ilmoituksen joutuu tekemään omalla nimellään ja kestämään vanhempien raivon lisäksi esim. sen kunnianloukkaussyytteen.
Sinun tekstistäsi sai kuvan, että ongelmat olivat aika suuria ja niistä sai myös tietynlaisen kuvan tilanteesta.
Niin, ehkä sinä sait sellaisen käsityksen sillä perusteella, että kerroin kertoneeni parisuhdeongelmistani ja sen johtaneen ilmoituksen tekoon?
Väärät ilmoitukset ovat harmillisia, mutta siltä ei voi aina välttyä, jos perheen tilanne näyttää riskaabelilta. Jos kerroit sh:lle miehen seinään lyömisestä, hän varmaan tulkitsi sen siten että perheessänne on riski parisuhde/perheväkivaltaan.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että mieluummin yksi turha ilmoitus, kuin että jotain tapahtuu, eikä ilmoitus minua varsinaisesti haitannut, vaikka itkin tolkuttomasti sen jälkeen ja koin nöyryyttävänä sen. Että tämäkin vielä, kun yritin apua löytää/kuuntelijaa itselleni. Nämä ovat aika vaikeita asioita varmasti ammattilaisillekin, en ollenkaan epäile.
Siitä käynnistä ei jää mitään merkintää minnekään, kuin heille itselleen, että tilanne aiheeton. Olisin itse odottanut, että sh olisi kysynyt minulta ensin avun tarvetta tmv. Sosiaalialan ihmisten täytyy vain tarkistaa aina, kun ilmoitus tulee.
Nainen rauhoitteli minua myös, kun itkin hänelle sitä puhelimessakin ja sanoi, että "joskus näitä ilmoituksia tulee ihan ammattikasvattajistakin.." Otin itse nimittäin yhteyttä välittömästi, kun kuulin hoitajaltani ilmoituksesta. Hän kertoi siitä jälkeen päin.
Kävimme paikan päällä koko perhe, kokenut ja mukava sossuntäti oli pikemminkin vähän huvittunut, koska tilanne oli jotenkin koominen. Istua siellä selittelemässä kuin pienet lapset, että me olemme vähän riidelleet ja näin kävi. Lopuksi täti nauroi itsekin ja sanoi, "koittakaa saada välinne kuntoon.." Olihan se tietenkin uskomattoman lapsellista käytöstä mieheltäni, kun olemme molemmat jo yli 30-v.
Hyvää joulun aikaa sinulle ja perheellesi!
[/quote]
Samoin sinullekin ja perheellesi!
tietenkin saa kunnianloukkaussyytteen. Haloo. Tämä on länsimainen oikeusvaltio.
jatkuvasti - miten hän olisi voinut tukea sinua? Olisiko tuttusi voinut luottaa siihen, että tilanne olisi kääntynyt sitä kautta paremmaksi - tilannehan olisi voinut tuosta vielä pahentuakin ja ajatua vaikka väkivallaksi?
Sosiaaliviranomaisilta pyydetään apua jos itse ei pysty sitä antamaan - harva perheen ulkopuolinen tuttava pystyy oikeasti alkamaan perheterapeutiksi riitelevälle pariskunnalle eikä pidäkään. Tuttavallasi on varmasti ollut huoli lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Parempi tehdä aiheeton ilmoitus kuin jättää tekemättä ilmoitus tilanteessa, jolla olisi riski ajautua vakavaksi.
Eiköhän mediassa ole ollut jo ihan riittämiin tapauksia, joihin kukaan ei ole kehdannut vai osannut puuttua ja jotka ovat ajautuneet epätoivoisiin tekoihin. Ulkopuolisen voi olla vaikea arvioida, missä perheessä mennään ja uskon, että olo voi olla todella ahdistunut ilmoittajallakin siitä, mikä olisi oikea toimintatapa.
jos jättää ilmoittamatta ja jotain kamalaa tapahtuukin tai lasten emotionaalinen kehitys vaarantuu, kuka ottaa sellaisen riskin kannettavakseen?